valitusta

joskus sitä vaan huomaa olevansa
tieteellisen diskurssin ulkopuolella
ulottumattomissa
ei ylety vaikka kurkottaa

niin. en osaa sanoa sanottavaani niin että se olisi uskottavaa tässä yliopistomaailmassa
minusta tuntuu
jälleen
jälleen jälleen
etten kuulu tänne

minua kyllä kiinnostaa
maailma
niin monet

mutta lapsellisesti yritän vain ihmetellä ja kysyä miksi miksi
ja oi ja voi minä katson silmät suurina pyöreinä
ja sitten kaikki onkin kuitenkin kiinni siitä
että osaa sanoa tietyllä tavalla
että osaa viitata lähdetekstiin
osaa laittaa niitä pisteitä ja numeroita ja sulkuja nimiä ja vuosilukuja

minä hyppään aina sellaiset yli

olen ihan väärässä paikassa

olen unohtanut kirjoittamisen
sellaisen kirjoittamisen jota haluaisin tehdä
koska olen täällä tekemässä nyt tiedettä ja tutkimusta ja esseetä ja kaikkea sellaista josta en sitten nautikaan yhtään
ongelmat ovat kiinnostavia mutta muoto ei

enkä oikeastaan jaksa lukea toistenkaan tieteellistä tekstiä
vaikka olisi kiinnostava aine minä turhaudun niiden vaikeiden sanojen kanssa
kaikki on liian hienoa
ja minä yksinkertainen

syksy syksy

käveltiin lauantaina niemeen veden äärelle
ja minä keräsin lehtiä.
istuttiin kivellä
voi
minä olen ehkä sittenkin löytänyt jyväskylästä paikkoja! minulla ehkä sittenkin voisi olla paikka!
vaikka se oli kyllä puisto ja ranta, jossa voi uida ja pusikoiden läpi oli polkuja, ei se ollut oikea metsä
silti minusta tuntuu että tässä kaupungissa on jotain
mistä minä saatan löytää kiven, jolle voisin istahtaa ja järven jota katsella ja puut jotka suojaavat toisilta ihmisiltä.

on valo.

näin unessani herra bushin
hän irvisteli naamaansa niin että poskeen tuli ryppyjä. sellaisia koloja oikein.
hänen eteensä tuli keskusteleva pariskunta ja kuvaaja yritti löytää bushin mutta pariskunta hämäsi niin ovelasti että bush pääsi karkuun
hän oli ampunut ranskalaisen mustan miehen ranskassa, kai vahingossa ja siitä oli noussut hirmuinen kohu. ihmiset olivat kerääntyneet puistoon, sellaisen talon eteen, jossa oli hautaustoimisto ja sieltä sitten lähdettiin paareilla kuljettamaan veristä mustaa miestä jonka tämä herra bush oli siis tappanut. ihmiset huusivat ja sotilaiden näköiset mustat miehet lähtivät suuret aseet käsissään etsimään herra bushia tai jotain. he ajelivat moottoripyörillä. yritin seurata tilannetta mutta oli vaikea pysyä mukana. kaaosta.

näin myös unta jossa entinen kirjoittamisen opettajani
opetti minua kuntosalilla käyttämään yhtä laitetta. en osannut säätää sitä omalle korkeudelleni. opettaja ei kyllä yhtään näyttänyt itseltään mutta hän se kuitenkin oli. ja lopulta kaikki muutkin kuntosalilla olijat joutuivat käymään saman opetustuokion kuin minä ja kaikki me teimme samaa liikettä samaan aikaan.
opettajani antoi minulle myös sarjakuvan joka minun oli määrä lähettää tällä opettajalle.

niin. minä en koskaan lähettänyt tekstejäni hänelle. ei sitten enää kehdannut kun oli mennyt niin aikaa. ja hän on varmasti niin kiireinen.

voi. minua ahdistaa niin se draama se kilpailu. kun en ole kirjoittanut sitä sitten enää ensi-innostuksen jälkeen
ja nyt on niin kauheasti muuta ja johan se pitäisi lähettää ihan pian.
kuitenkin tahtoisin tehdä kunnolla, jos kerta teen.

olen aina tällainen. olen aina niin saamaton ja epävarma.

inhoan vain sitä tunnetta
että on huonompi kuin muut
selvästi alle keskitason
alle keskitason
keskitasoa
en minä tahdo olla keskitasoakaan

aurinko tulee silmiin.

enkä minä tiedä
pitäisikö muuttua sellaiseksi joka pärjää
vai yrittää niin kuin itse