tänään minä olen ollut kipeä.
yöllä ei saa itkeä tai muuten aamulla on migreeni
kyllä minä sen olen tiennyt

mutta tänään ei tarvitse mennä minnekään
ja särky on hellittänyt niin että voin jopa istua pitää silmät auki lukea ja kirjoittaa
pään kääntäminen ja valoon katsominen vielä mahdotonta
ja syöminen
yritin sitä mutta

olen suomentanut edith södergranin runon
olen aika ylpeä itsestäni
halusin suomentaa sen
ja vaikka en jaksanut löytää kaikkia sanoja enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt sanakirjasta
niin se meni melko hyvin
kun sitten tarkastin netistä olinko ollut ihan hakoteillä
ja oikeastaan
minun mielestäni minun runoni oli kauniimpi
kuin se toinen, se virallinen.

en kirjoita sitä kuitenkaan tänne.
tai ehkä kirjoitan

Minun sieluni oli vaaleansininen puku, taivaan värinen;
jätin sen kalliolle, merelle
ja alastomana tulin luoksesi ja muistutin naista.
Ja niin kuin nainen, minä istuin pöytäsi ääreen
ja join maljan viiniä ja hengitin tuoksua
ruusuista.
Huomasit minun olevan kaunis ja muistutin jotakuta jonka olit nähnyt
unessa,
minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuden ja kotimaani,
tiesin vain että hyväilysi pitivät minua vankina.
Ja sinä otit hymyillen peilin ja pyysit että näkisin itseni.
Minä näin että hartijani olivat tomusta ja murenivat
palasiksi,
minä näin että kauneuteni oli sairas eikä se tahtonut muuta kuin
kadota.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti etten enää tarvitse mitään.
- Edith Södergran, vapaa suomennos, saattaa sisältää virheitä-