kummallinen aika.
liukasrata meni hyvin, se oli aika hauskaa. ja sinne oli mukava ajella. eikä ilkeä opettaja ollut tänään niin kovin ilkeä. hyvä niin, sillä hän opettaa minulle kaikki loput tunnit. niitä on jäljellä enää minimissään kolme! paitsi mietimme että ehkä voisin ottaa jonkin lisätunnin kuitenkin, jos näyttää siltä etten vielä ole valmis sinne tutkintoon. hui. en tahdokaan olla valmis.
mutta kummallinen aika siis.
tuntuu etten ole ainut joka ei nyt oikein osaa olla. ja on kovin outoa huomata
että vuosi sitten oli ihan sama
väsymys varsinkin. ja kuitenkaan ei saa unta. ei sillä tavalla nukuta. ei vaan saa tehtyä mitään. kiertää kehää
kiertää kehää kehää
kehää
tänään on pakko tehdä kouluhommat. on vain pakotettava itsensä. miksi sitä aina lykkää ikäviä asioita? miksi niitä lykkää, kun kuitenkin tuntuvat kaksinkerroin ikävämmiltä sitten kun ei voi enää lykätä? ja sen tietää kyllä ettei se lykkääminen hyvä ole
silti sitä vaan lykkää
kehää ja lykkää kehää kehää lykkää lykkää
sitten jää kiinni pieniin sanoihin
yhtäkkiä on kulunut monta tuntia kun lukee ääneen aaltoja tai selaa päiväkirjoja tai katselee kortteja tai avaa kuvia ohjelmia tekstejä
on jossain ympyrässä
unohtaa mitä piti ja mitä oikeasti piti
minä aloitan tänään kovakuoriaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti