huokauksia

aika kuluu
niin nopeasti kun suunnittelee opintojaan.

olen tosi huono sellaisessa
että saan kurssit mahdutettua ja ei mene päällekkäin
kun on ryhmä 1 ryhmä 2 ryhmä 3 ryhmä 4 demo1 demo 2 demo 3

mutta olen edistynyt.
ilmoittauduin ruotsiin. voi. ruotsi.
kuolen varmaan sinne tunneille
tai sitten en

luin eilen raamattua
ja yhden kirjan sattumanvaraisesti kirjahyllystäni
kun piti lukea tenttiin
tein myös mustikkakiisseliä, vaikka siitä kyllä tuli keitto
mutta kuitenkin
raamattu on nyt pointtini
en ole ennen tajunnutkaan kuinka ärsyttävä kirja se on
ja huono
minusta alkoi vain eilen tuntua käsittämättömältä, että jotkut ihmiset vielä uskovat siihen
pitävät sitä totena!
se tuntuu vain niin uskomattomalta. että
miten sellaista voi vielä olla
ja vielä itseään älykkäinä pitävät
ja monet sellaisetkin ihmiset joita minä jollain tapaa arvostan
ovatkohan he oikeasti edes lukeneet koko kirjaa?
koska minä voin vain kuvitella
millaiseksi tuo teos muuttuu kun jatkan sitä vähän pidemmälle kuin ensimmäiset 50 sivua
jos jo ensimmäisellä sivulla on ristiriitaisuuksia
ja eivätkä ne suinkaan siihen lopu
niin kuinka paljon niitä on sitten jatkossa.
huokaus.
ajattelin sivistää itseäni ja suutuin vaan.
suutuin siihen ettei minulla ole teosta alkuperäiskielellä
joten en voi tietää johtuuko ristiriidat ja epäloogisuudet yms vain kielestä
käännöksestä
olihan grönlannin kieliseenkin raamattuun pakko kääntää leivät hylkeennahkoiksi kun ei heillä ollut sanaa leivälle, ei se ollut heille.
no niin.
kuitenkin.
ja minä havaitsin että ainakin minun raamatun käännöksessäni puhutaan useammin kuin kerran jumalista
monikossa
ja se pisti heti silmääni
tämä monoteistinen uskontomme
ehkä minä suutuin vain sille
että en osaa tarpeeksi kieliä
että olen sidottu tähän meidän kieleemme
ja ehkä sille
että vaikka raamattu ei ole kaunokirjallisesti mielestäni mitenkään kovin ansioitunut teos
niin silti se on luetuin
ja levinnein
enkä ikinä pystyisi saamaan aikaan omilla suorituksillani moista
jotainhan siinä täytyy olla
ja kun minä en sitä keksinyt enkä havainnut
niin teos on silloin tyhmä, en suinkaan minä.

hymyilen vähän itselleni.

ja vielä se
ettei se ole ongelma että teos on symbolinen
ja että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti
eikä kaiken aina pidä olla loogistakaan
mutta se
että jos tuon teoksen perusteella
järjestellään yhteiskuntia
ja tuolla on merkittävä yhteiskunnallinen asema
poliittinen
päätöksiä tehdään perustelemalla
tuohon teokseen
ihmisiä tapetaan koska
ihmisiä vangitaan syytetään ja kielletään
tekemästä jotakin vain
koska niin sanotaan tuossa kirjassa
se
minusta on hyvin epäilyttävää
ja saa minut vihaiseksi

ja silti en voi sanoa mitään
vaan minä
ja ne jotka ovat kanssani samaa mieltä
joutuvat perustelemaan kantansa
aina
ja ne jotka vetoavat raamattuunsa
saavat rauhassa vedota siihen
eikä heidän uskonnollista vakaumustaan saa loukata

ja tajuan sen
että minun maailmankuvassani on jotakin niin oleellisesti erilaista kuin niiden
jotka voivat lukea raamattua tyynesti ja vieläpä haltioitua siitä
että me emme ehkä voi ymmärtää toisiamme
emme voi keskustella
täysin vapaasti
ilman että loukkaamme toisiamme
ja silti me elämme tässä samassa maailmassa ja näemme samat havaittavat ilmiöt
ja käymme samassa kaupassa ja kuuntelemme samat uutiset
ja minusta se on pelottavaa

olemme ehkä tottuneet liikaa omaan elinpiiriimme
siihen mikä meitä ympäröi, meidän ystävämme ja perheemme,
ja heillä usein on samankaltainen maailmankatsomus kuin meillä
ettemme ehkä enää osaa kommuinkoida niiden ihmisten kanssa, jotka näkevät asiat eri tavalla

eristäydymme niistä jotka eivät ole kanssamme samaa mieltä
joiden näkemys ei vastaa meidän näkemystämme

enkä tiedä onko se niin kovin hyvä asia.
mutta pohdin näitä ehkä liberalismiesseessäni joka pitäisi pian palauttaa.

ja sain tehtäväksi tytön blogissa sen lausejutun
teen sen ehkä myöhemmin, kun jaksan selata niitä.
nyt olen kuoleman kourissa tämän koneen kanssa
ja mieluiten menisin näkemään kauniita unia.