näin ahdistavia unia
lieneekö syynä sitten eilinen televisionkatselu

näin unta sodasta
monta kertaa
se jatkui koko aamuyön koko aamun

olin venäjällä. (olen nähnyt viimeaikoina paljon unia jotka sijoittuvat venäjälle, hmm.)
ja kuuluin sotajoukkoon. venäläiseen.
olimme rakentaneet metsään risuista esteitä ja polkuja ja suojia ja tunsimme metsän todella hyvin

juoksin pakoon, kauheaa vauhtia ja toverini huusivat että ne ovat tuhonneet padot
ne ovat hajottaneet suojat
hypin risukasojen yli, niiden joita oli vielä vähän jäljellä
juoksin metsässä, jossa oli enää harvakseltaan puita

ja oli paljon muutakin. suunnitelmia ja tappamista. mutta en muista yksityiskohtia. en järjestystä. en osaa selittää (pelottavaa, onkohan minusta tulossa perussuomalainen ja alan pitää venäjän ja suomen välistä sotaa suurimpana uhkana ;)), sota vain oli. siinä ei ollut määritelty vastapuolia mitenkään tarkasti. tiesin vain että metsä on venäjällä ja että kuulun heihin.

he hee
nytpä muistankin
katsoimme eilen paman kanssa elokuvan
jossa IRA ja brittisotilaat olivat vastakkain
siitähän tämä varmaan tulee. tai tietenkin.
kyllä.kyllä tällaiset elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat pienelle tytölle liikaa.

mutta mielikuvitukseni. se on inhottava.
minä vihaan sitä välillä. sitä että kuvittelen tapahtumat valmiiksi. teen tulevaisuutta ja teen menneisyyttä ja nykyisyyttä. ajattelen heti kaikessa kaikkein pahinta.
enkä voi sille mitään. ruumiit välkkyvät silmäluomilla ja pahat hajut tunkeutuvat niistä joita rakastan. ja vaikka minä yritän sanoa itselleni, että minä taas vain kuvittelen ja mikään ei voi olla totta. ei vain voi. sellaista ei tapahdu. yläkerrassa ei paloitella ihmisiä ja naapurin mummo ei ole mädäntynyt ja poikani ei ole tehnyt itsemurhaa eikä kukaan tahdo murhata tule ikkunasta huoneeseeni
niin silti kaikki kuvat tulevat minun silmiini ja minä jatkan niitä
eilen minä yöllä näin jopa kuinka heitin kaikki pojan tavarat yksitellen hänen päälleen koska en halunnut olla sellaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä ja jatkoin sitä jopa niin pitkälle että selitin ystävilleni eromme syytä.
ja kun sain häneltä sitten viestin että hän oli jo nukkumassa. minä tajusin kuinka typerä olen. kuinka minä saatoin edes kuvitella hänen tekevän jotain muuta.
minähän se tässä olen se jonka tavarat pitäisi heittää pois.

ja minä muka luotan.

olen varmasti katsonut lapsena liikaa kiellettyjä ohjelmia televisiosta.
ehkä rajoittaminen olisi sittenkin ollut tarpeellista. ja minä kun olen aina sanonut ettei se vaikuttanut minuun mitenkään, että meitä ei kielletty.

niin. ja minua naurattaa kun olen niin hupsu.

vaikka olen muka niin tieteellinen ja vakava ja harkitseva ja kaikkea sellainen asiallinen ja
höpö höpö
öisin olen kuitenkin niin taikauskoinen kun voi vain olla ja järkevyydestä ei ole tietoakaan
ehkä olen perinyt sen isoäitini äidiltä. hän se vasta taikauskoinen oli. ja nirppanokka.

tänään aloitan autokoulun.