En pääse katsomaan ulos
jo monta tuntia olen tehnyt
uskomatonta.
uskomatonta todellakin. olen tehnyt koko päivän englannin esitelmää
enkä osaa puhua sitä
vieläkään
montakohan kertaa olen lukenut sen ääneen?
tekisi mieli vain syödä.
minulle syöminen on yksi pako
nukkumisen lisäksi
ja spider pasianssin
mutta nyt kun ei ole ollut ruokaa
ja olen kyllästynyt pasianssiin
ja nukkuminen on mahdotonta tämän remontin keskellä
olen toden totta saanut aikaan.
vähän. ihan vähän, mutta kuitenkin.
aina minä puhun aikaan saamisesta
ja saamattomuudesta.
ovatkohan ne elämäni tärkeimmät asiat? vallitsevat?
en epäile etteivätkö olisi.
sillä kaikkea ne määrittävät.
kaikkea tekemistäni määrittää velvollisuudet
ja halut
entä tekisinkö koskaan mitään ellei olisi pakko?
olen opiskellut valaita ilman mitään pakkoa
ja lintuja
ja yrttejä
ja teatterista ja myyteistä ja symboleista ja väreistä ja raamatusta ja naiskirjoituksesta (ennen kuin piti kirjoittaa se essee)
ja olen minä paljon muustakin
kyllä.
olen aina ajatellut että sittenkin saisin enemmän aikaan ellei olisi pakko, mutta kun on pakko niin en saa mitään aikaan koska pakko tekee kaikesta vastenmielistä.
miksiköhän se on niin?
miksi kaikesta velvollisuudesta katoaa halu?
vaikka minulla on motivaatiota kristian smedsiin
olen erittäin kiinnostunut hänestä ja hänen töistään
mutta kun minun pitäisi esitellä hänet huomenna, minua ei yhtään huvita
(Toki se voi olla tämä englannin kielikin...)
mitä minä sitten juuri nyt haluaisin tehdä?
ehkä maata riippukeinussa auringossa ja lukea kirjaa
jotain sellaista kirjaa jonka olen ottanut kirjaston hyllystä ajattelematta lainkaan koulua tai sivistystä tai mitään sellaista
olen valinnut sen vain miellyttääkseni itseäni
mutta en minä siinä riippukeinussa kauaa jaksaisi kuitenkaan lukea
(tiedänhän minä sen niistä kesistä jolloin minulla on ollut siihen mahdollisuus)
ehkä haluaisin että siihen olisi nimenomaan mahdollisuus.
ehkä toivoisin että olisi enemmän mahdollisuuksia.
enemmän puita
enemmän kiviä
enemmän vettä ettei minun tarvitsisi aina unissani meloa.
ja kaikkihan on minusta itsestäni kiinni.
olen valinnut tämän. olen valinnut. toden totta. olen valinnut että opiskelen ja olen vielä valinnut ne kurssit joita opiskelen. ja olen valinnut sen mitä kursseilla teen ja teenkö.
niin.
ja olen valinnut sen että istun tässä nyt kirjoittamassa internettiin päiväkirjaan jota kaikki voivat lukea
enkä esimerkiksi kauppaan menemistä
ja valitsen sanani
mutta mitä me emme voi valita? (paitsi sukulaisia)
tiistaina, toukokuuta 16, 2006
kaurapuuroa
en muista unia
vaikka muistin kun heräsin
kai muistin
luulen muistavani
mutta enää en muista
ainoatakaan
enkä muista yöstä muuta kuin että heräsin ja nousin ja laskin kraanasta vettä
aamulla en herännyt ennen herätystä paitsi työmiehiin
kaikki muutkin talon asukkaat vihaavat niitä
ja käytännönasioita on mahdotonta hoitaa
kun paikat eivät ole auki silloin kun tahtoisi
tai sitten ei vain löydä perille
mutta huomenna minulla on esitelmä ja
työhaastattelu
ja odotan jo että pääsen taas takaisin kotiin
sanon kotiin koska se tuntuu nyt enemmän kodilta kuin tämä
täällä on tuskastuttavan kuuma vaikka ulkona paleltaa takissa
enkä jaksa käydä kaupassa koska kuitenkin pian lähden taas kahdeksi viikoksi ainakin pois
tänään en osannut puhua englanniksi feminiinisestä kirjoituksesta
ajatukset ovat jumissa ja pitäisi muokata teksti josta haluan palautteen
pitäisi jaksaa tehdä kaikki näiden kolmen päivän aikana jotta voin olla kreikassa
ja sitten ystävä tulee englannista ja toivon että näemme kun olen helsingissä juuri silloin ehkä tulen juuri silloin kreikasta
huokaus
minäkin pakenisin uneen
vaikka muistin kun heräsin
kai muistin
luulen muistavani
mutta enää en muista
ainoatakaan
enkä muista yöstä muuta kuin että heräsin ja nousin ja laskin kraanasta vettä
aamulla en herännyt ennen herätystä paitsi työmiehiin
kaikki muutkin talon asukkaat vihaavat niitä
ja käytännönasioita on mahdotonta hoitaa
kun paikat eivät ole auki silloin kun tahtoisi
tai sitten ei vain löydä perille
mutta huomenna minulla on esitelmä ja
työhaastattelu
ja odotan jo että pääsen taas takaisin kotiin
sanon kotiin koska se tuntuu nyt enemmän kodilta kuin tämä
täällä on tuskastuttavan kuuma vaikka ulkona paleltaa takissa
enkä jaksa käydä kaupassa koska kuitenkin pian lähden taas kahdeksi viikoksi ainakin pois
tänään en osannut puhua englanniksi feminiinisestä kirjoituksesta
ajatukset ovat jumissa ja pitäisi muokata teksti josta haluan palautteen
pitäisi jaksaa tehdä kaikki näiden kolmen päivän aikana jotta voin olla kreikassa
ja sitten ystävä tulee englannista ja toivon että näemme kun olen helsingissä juuri silloin ehkä tulen juuri silloin kreikasta
huokaus
minäkin pakenisin uneen
maanantaina, toukokuuta 15, 2006
Silmissä vettä vettä
niin paljon
ja ikkunan edessä muovi
ei tiedä sataako
räntää vai lunta vai vettä
ja sienipiirakkaa sienipiirakoita jotka näyttävät lihapasteijoilta
ja kirjoitusta
kirjoitusta niin
että vettä vettä
ja minä olen pikkuhiljaa löytänyt ihmisen
olen epäillyt sitä jo ensikohtaamisesta
mutta silloin epäilin myös voinko minä olla hänelle
mutta pikkuhiljaa
sanojen kautta
ja kun luottaa vähän
uskaltaa vähän
me olemme tulleet niin ettemme uskalla enää kohdata
joskus minulla oli tyttö
hyvin erilainen mutta kaltaiseni
mutta hänestä kuulee enää niin harvoin etten tiedä
onko hän enää minä kuten minä samaa samaa
vettä vettä
tai sitten vain puita joita minä olen katsellut vasta niin vähän aikaa
ja toinen
jo niin monesti että muistaa ne ulkoa
syyhyt
vuodet
minä vain ajan joka on kellossa
ja kamera täynnä äidin kuvia
kuvia ihmisistä jotka sanoivat kauniisti ja kaikki nostivat maljan
vettä vettä
niin paljon vettä että joet
melomme kanootilla hitaasti hitaasti sillä minä en ole koskaan nopea
en koskaan
niin hidas että vesi ehtii tulla melaan
vesi minun sormilleni
ja nyt minä tiedän että tässä maailmassa on
vielä
niin paljon
ja ikkunan edessä muovi
ei tiedä sataako
räntää vai lunta vai vettä
ja sienipiirakkaa sienipiirakoita jotka näyttävät lihapasteijoilta
ja kirjoitusta
kirjoitusta niin
että vettä vettä
ja minä olen pikkuhiljaa löytänyt ihmisen
olen epäillyt sitä jo ensikohtaamisesta
mutta silloin epäilin myös voinko minä olla hänelle
mutta pikkuhiljaa
sanojen kautta
ja kun luottaa vähän
uskaltaa vähän
me olemme tulleet niin ettemme uskalla enää kohdata
joskus minulla oli tyttö
hyvin erilainen mutta kaltaiseni
mutta hänestä kuulee enää niin harvoin etten tiedä
onko hän enää minä kuten minä samaa samaa
vettä vettä
tai sitten vain puita joita minä olen katsellut vasta niin vähän aikaa
ja toinen
jo niin monesti että muistaa ne ulkoa
syyhyt
vuodet
minä vain ajan joka on kellossa
ja kamera täynnä äidin kuvia
kuvia ihmisistä jotka sanoivat kauniisti ja kaikki nostivat maljan
vettä vettä
niin paljon vettä että joet
melomme kanootilla hitaasti hitaasti sillä minä en ole koskaan nopea
en koskaan
niin hidas että vesi ehtii tulla melaan
vesi minun sormilleni
ja nyt minä tiedän että tässä maailmassa on
vielä
maanantaina, toukokuuta 08, 2006
Ou
siirtelen kortteja pinosta pinoon
ja tunne vain vahvistuu
vakuuttelen
ja silti jokainen unikuva tuntuu todelta
vakuuttelen
pudistan päältäni
ja silti minä tiedän
mikä häntä vaivaa
mikä minua vaivaa
en voisi sanoa koskaan ääneen
pudistelen
vakuutan
pudistelen
siirrän kortteja
kirjoitan sanoja
kirjoitan kirjoitan kirjoitan
en ehtinyt bussiin
ääni ei kuulosta todelta
ääni on jossain muualla ja taas on tunne
jota ei saisi olla
tekisi mieli nauraa
minun haluni ei ole totta
minä en tahdo oikeasti nauraa
ja tulen vain surullisemmaksi
koska tiedän mitä pitäisi tehdä
tiedän
ja en anna tietää
en minä kuitenkaan tiedä, minä sanon
ja pudistelen
pudistelen pudistelen
koska enhän minä koskaan
minä tyhmä
kaikki on vain väärinkäsitystä
ja kun minä kirjoitan tarpeeksi katoaa
katoaa niin kuin unet katoavat jollei niitä heti kirjoita
mutta entä jos on kirjoittanut jo
minä näen.
en tahtoisi nähdä tällä tavalla kun näen
enkä uskalla sanoa mitä minä näen
en koskaan
ole uskaltanut
paitsi niille joita ei koskaan näe
minä en tahdo tietää
sellaisia asioita joita minun ei kuulu tietää
minä en tahdo nähdä
koska minulle ei ole näytetty ei ole kerrottu
sanon ääneen asioita joille ei ole minulle merkitystä
sanon niitä koska tahdon oppia ilmeistä
sanon koska olen kaikkea pahaa mitä minussa ei päälle päin ole
ja salaisuuksia
ja minä muistan ilmeet
ja muistan kuinka väittelimme viime vuonna ruokalassa
kuinka minä sanoin että ilman sanoja voi lukea
toisesta
kaiken
ja toiset sanoivat ettei niin ole
ja minä vakuuttelin
että paraskin petos paljastuu, voi opetella
voi opetella huijaamaankin ilmeillä, mutta kunhan on tarpeeksi aikaa
tulee pieni heilahdus
ihan varmasti
loputtomiin ei voi salata koska ei itsestään tiedä
kaikkea
minä vakuuttelen itselleni
että tämä huimaus johtuu vain korkeista paikoista
ja että aurinko tekee minut kauniiksi vain koska on kesä
ja minun nimeni
se sanotaan ääneen vain koska niin kuuluu tehdä
ja vakuuttelen kaiken lopunkin
koska mihin sitä sitten voi uskoa
ellei usko ajatuksiinsa
niihin jotka ovat kaikkien takana
minä näen
jatkuvasti näen enkä saa kuvia pois
näen näen näen näen
ja kohta minä huudan
niin lujaa että katoavat
johtuuko se siitä että on taas vuosia?
tuleeko aina tämä sama tunne
epätoivoiset askeleet edes takaisin ja takaisin
mutta miksi sitten ilma lakkaa liikkumasta
ja miksi ambulanssimiehet ostavat ruokaa
ja miksi ilmeet loppuvat kun minä pistän käden kädelle?
ja tunne vain vahvistuu
vakuuttelen
ja silti jokainen unikuva tuntuu todelta
vakuuttelen
pudistan päältäni
ja silti minä tiedän
mikä häntä vaivaa
mikä minua vaivaa
en voisi sanoa koskaan ääneen
pudistelen
vakuutan
pudistelen
siirrän kortteja
kirjoitan sanoja
kirjoitan kirjoitan kirjoitan
en ehtinyt bussiin
ääni ei kuulosta todelta
ääni on jossain muualla ja taas on tunne
jota ei saisi olla
tekisi mieli nauraa
minun haluni ei ole totta
minä en tahdo oikeasti nauraa
ja tulen vain surullisemmaksi
koska tiedän mitä pitäisi tehdä
tiedän
ja en anna tietää
en minä kuitenkaan tiedä, minä sanon
ja pudistelen
pudistelen pudistelen
koska enhän minä koskaan
minä tyhmä
kaikki on vain väärinkäsitystä
ja kun minä kirjoitan tarpeeksi katoaa
katoaa niin kuin unet katoavat jollei niitä heti kirjoita
mutta entä jos on kirjoittanut jo
minä näen.
en tahtoisi nähdä tällä tavalla kun näen
enkä uskalla sanoa mitä minä näen
en koskaan
ole uskaltanut
paitsi niille joita ei koskaan näe
minä en tahdo tietää
sellaisia asioita joita minun ei kuulu tietää
minä en tahdo nähdä
koska minulle ei ole näytetty ei ole kerrottu
sanon ääneen asioita joille ei ole minulle merkitystä
sanon niitä koska tahdon oppia ilmeistä
sanon koska olen kaikkea pahaa mitä minussa ei päälle päin ole
ja salaisuuksia
ja minä muistan ilmeet
ja muistan kuinka väittelimme viime vuonna ruokalassa
kuinka minä sanoin että ilman sanoja voi lukea
toisesta
kaiken
ja toiset sanoivat ettei niin ole
ja minä vakuuttelin
että paraskin petos paljastuu, voi opetella
voi opetella huijaamaankin ilmeillä, mutta kunhan on tarpeeksi aikaa
tulee pieni heilahdus
ihan varmasti
loputtomiin ei voi salata koska ei itsestään tiedä
kaikkea
minä vakuuttelen itselleni
että tämä huimaus johtuu vain korkeista paikoista
ja että aurinko tekee minut kauniiksi vain koska on kesä
ja minun nimeni
se sanotaan ääneen vain koska niin kuuluu tehdä
ja vakuuttelen kaiken lopunkin
koska mihin sitä sitten voi uskoa
ellei usko ajatuksiinsa
niihin jotka ovat kaikkien takana
minä näen
jatkuvasti näen enkä saa kuvia pois
näen näen näen näen
ja kohta minä huudan
niin lujaa että katoavat
johtuuko se siitä että on taas vuosia?
tuleeko aina tämä sama tunne
epätoivoiset askeleet edes takaisin ja takaisin
mutta miksi sitten ilma lakkaa liikkumasta
ja miksi ambulanssimiehet ostavat ruokaa
ja miksi ilmeet loppuvat kun minä pistän käden kädelle?
pelottava tunne
heräsin
menin suihkuun
ja aloin tiskata
tiskejä oli paljon paljon koska ystävät söivät luonani viikonloppuna emmekä tiskanneet
niin
yhtäkkiä olo etten pysy pystyssä
menin sängylle istumaan
huuhtelematta
nousin ja aloitin huuhtelemaan
pyörrytys
oksettaa
kouristus ja väreet koko selän läpi vatsan läpi ihon läpi
hiki
takaisin sängylle
ja makaamaan
ehkä tämä vain alhaista verensokeria
ehkä vain
silti minua kammostuttaa
pelkään sairauksia
pelkään kaikkea mikä liittyy terveyteen
olen hysteerinen sen kanssa
mutta silti niin
että piilotan kaiken
en mene ikinä lääkääriin
koska silloin minussa todettaisiin ne mitä pelkään
yritän välttää viimeiseen asti
ja kun lääkäri sitten sanoo ettei minussa ole mitään vikana
minä en ole helpottunut
pelkästään
tietysti olen vähän
mutta minusta tuntuu että minussa on jotain sellaista joka vain on
ja on ja on ja on
eikä lähde ikinä pois eikä siitä saa kukaan selvää ja minun on pakko olla kehoni kanssa joka ei tahdo olla minun kanssani
eikä toisen kanssa
kenenkään kanssa tämä ruumis ei tahdo olla
se tahtoisi ehkä olla ilman ajattelijaa
sen voisi ehkä heittää ulos antaa olla
niin kuin kuolleen kuoren
lapsena ajattelin
ehkä se on vain tämä kuumuus ja syömättömyys ja kuumuus ja nopeat nousut
tänään lähden
odotan jo iltaa
sillä en jaksaisi enää yhtään istua tässä näin
en yhtään ajatella
ja sain tehtyä mitä piti
ehkä vähän huolimattomasti nopeasti tyhmästi
vielä pitää oikolukea
mutta kuitenkin tein
tänään lähden
illalla
ja tulee ehkä tauko
mutta odotan
menin suihkuun
ja aloin tiskata
tiskejä oli paljon paljon koska ystävät söivät luonani viikonloppuna emmekä tiskanneet
niin
yhtäkkiä olo etten pysy pystyssä
menin sängylle istumaan
huuhtelematta
nousin ja aloitin huuhtelemaan
pyörrytys
oksettaa
kouristus ja väreet koko selän läpi vatsan läpi ihon läpi
hiki
takaisin sängylle
ja makaamaan
ehkä tämä vain alhaista verensokeria
ehkä vain
silti minua kammostuttaa
pelkään sairauksia
pelkään kaikkea mikä liittyy terveyteen
olen hysteerinen sen kanssa
mutta silti niin
että piilotan kaiken
en mene ikinä lääkääriin
koska silloin minussa todettaisiin ne mitä pelkään
yritän välttää viimeiseen asti
ja kun lääkäri sitten sanoo ettei minussa ole mitään vikana
minä en ole helpottunut
pelkästään
tietysti olen vähän
mutta minusta tuntuu että minussa on jotain sellaista joka vain on
ja on ja on ja on
eikä lähde ikinä pois eikä siitä saa kukaan selvää ja minun on pakko olla kehoni kanssa joka ei tahdo olla minun kanssani
eikä toisen kanssa
kenenkään kanssa tämä ruumis ei tahdo olla
se tahtoisi ehkä olla ilman ajattelijaa
sen voisi ehkä heittää ulos antaa olla
niin kuin kuolleen kuoren
lapsena ajattelin
ehkä se on vain tämä kuumuus ja syömättömyys ja kuumuus ja nopeat nousut
tänään lähden
odotan jo iltaa
sillä en jaksaisi enää yhtään istua tässä näin
en yhtään ajatella
ja sain tehtyä mitä piti
ehkä vähän huolimattomasti nopeasti tyhmästi
vielä pitää oikolukea
mutta kuitenkin tein
tänään lähden
illalla
ja tulee ehkä tauko
mutta odotan
sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006
taivas
Eilen me puhuttiin rukoilemisesta.
Minä kerroin mitkä toiveet on totetuneet
ne kauheat
tänään on ollut sinistä
taivaassa
minun ikkunaverhot on ollut puolisksi auki
ja nyt alkaa alareuna jo punertaa.
en malta odottaa huomista, kun pääsen pois
mutta sitä ennen minun pitää tehdä kaikki niin ettei jää mitään stressiä
vielä puolikas essee ja toisen loppuhionta
mutta kyllä minä saan
kunhan vain teen
se on uskomatonta, miten paljon saa aikaan, kun vaan ryhtyy.
keväällä ja kesällä menee hirmuisesti rahaa jäätelöön. joka päivä.
ei voi olla päivää että on kaunista ja ei syö jäätelöä.
kävin ystävän kotona.
ihanan tytön.
rakastan jo nyt hänen kotiaan. hän on uskomaton. olen kateellinen, mutta nauraen, sillä hän ansaitsee kaiken hyvän, ja hän on itse niin hyvä että saa sen aikaan.
minä vain sotkupekka.
kotini näyttää hirveältä
koska en olisi ikinä keksinyt kiinnittää viinilaatikoita kirjahyllyiksi
enkä keksinyt koukkusysteemiä ja huoneen rajausta
minä, toisin kuin ystäväni, joka asuu minua muutaman neliön pienemmässä yksiössä
nukun olohuoneessa, keittiössä ja työhuoneessa
eteisessäkin puoliksi
olen mahdoton järjestyksen kanssa
ja miten minä aina tutustun niihin ihmisiin joiden pöydällä ei loju koko vuoden paperit?
kertokaa minulle, te
miten te pystytte siihen?
älkääkä sanoko, että laitatte tavarat heti oikeille paikoilleen
sillä jos tavaroille ei ole mitään paikkaa? mihin ne sitten pistetään?
ehkä huone tai koti kertoo asuttajastaan
ehkä minun pääni sisällä on samanlaista kuin huoneessa
ainakin persoonallisuustestit ovat sitä mieltä
ne joita tein työkkärissä joskus
minusta ei voi tulla tutkijaa, koska en osaa pitää huonettani järjestyksessä.
tuohan on naurettavaa. enkä tajua nyt miten minulle tuli niin paha mieli siitä mitä se nainen sanoi.
aivan kuten on naurettavaa sanoa, että ne eivät ole luovia, joiden huone on järjestyksessä.
vatsaan sattuu.
jotenkin tämä istuminen.
hiljaisuus tulee
hiljaisuus ja yö pian ja sitten on jo huominen ja työmiehet taas ikkunan takana.
pitäisi tiskata
pitäisi pakata
äiti kuulosti ihanalta puhelimessa.
kotona voi kävellä paljain varpain
kotona ja viileä lattia
tomaateja paprikaa kesäkurpitsaa nokkosta pinaattia herneitä salaattia tilliä persilliaa sipulia valkosipulia perunaa mummilta kurkkuja omasta maasta
odotan sitä
joskus minullakin
toivon
että olisi oma puutarha ja voisin saada miltei kaiken omasta pihasta
siksi en ehkä voisi muuttaakaan koskaan grönlantiin
koska siellä ei kasvissyöjä oman maan vihanneksilla pärjää
enkä islantiin koska siellä ei ole metsää
ja miksi ne ovat unissani paikkojani?
miksi valaat ja ketut ja joskus sudet?
onko kaikilla omat
maansa
paikkansa
ja eliönsä
joita he varjelevat todellisuudelta?
Minä kerroin mitkä toiveet on totetuneet
ne kauheat
tänään on ollut sinistä
taivaassa
minun ikkunaverhot on ollut puolisksi auki
ja nyt alkaa alareuna jo punertaa.
en malta odottaa huomista, kun pääsen pois
mutta sitä ennen minun pitää tehdä kaikki niin ettei jää mitään stressiä
vielä puolikas essee ja toisen loppuhionta
mutta kyllä minä saan
kunhan vain teen
se on uskomatonta, miten paljon saa aikaan, kun vaan ryhtyy.
keväällä ja kesällä menee hirmuisesti rahaa jäätelöön. joka päivä.
ei voi olla päivää että on kaunista ja ei syö jäätelöä.
kävin ystävän kotona.
ihanan tytön.
rakastan jo nyt hänen kotiaan. hän on uskomaton. olen kateellinen, mutta nauraen, sillä hän ansaitsee kaiken hyvän, ja hän on itse niin hyvä että saa sen aikaan.
minä vain sotkupekka.
kotini näyttää hirveältä
koska en olisi ikinä keksinyt kiinnittää viinilaatikoita kirjahyllyiksi
enkä keksinyt koukkusysteemiä ja huoneen rajausta
minä, toisin kuin ystäväni, joka asuu minua muutaman neliön pienemmässä yksiössä
nukun olohuoneessa, keittiössä ja työhuoneessa
eteisessäkin puoliksi
olen mahdoton järjestyksen kanssa
ja miten minä aina tutustun niihin ihmisiin joiden pöydällä ei loju koko vuoden paperit?
kertokaa minulle, te
miten te pystytte siihen?
älkääkä sanoko, että laitatte tavarat heti oikeille paikoilleen
sillä jos tavaroille ei ole mitään paikkaa? mihin ne sitten pistetään?
ehkä huone tai koti kertoo asuttajastaan
ehkä minun pääni sisällä on samanlaista kuin huoneessa
ainakin persoonallisuustestit ovat sitä mieltä
ne joita tein työkkärissä joskus
minusta ei voi tulla tutkijaa, koska en osaa pitää huonettani järjestyksessä.
tuohan on naurettavaa. enkä tajua nyt miten minulle tuli niin paha mieli siitä mitä se nainen sanoi.
aivan kuten on naurettavaa sanoa, että ne eivät ole luovia, joiden huone on järjestyksessä.
vatsaan sattuu.
jotenkin tämä istuminen.
hiljaisuus tulee
hiljaisuus ja yö pian ja sitten on jo huominen ja työmiehet taas ikkunan takana.
pitäisi tiskata
pitäisi pakata
äiti kuulosti ihanalta puhelimessa.
kotona voi kävellä paljain varpain
kotona ja viileä lattia
tomaateja paprikaa kesäkurpitsaa nokkosta pinaattia herneitä salaattia tilliä persilliaa sipulia valkosipulia perunaa mummilta kurkkuja omasta maasta
odotan sitä
joskus minullakin
toivon
että olisi oma puutarha ja voisin saada miltei kaiken omasta pihasta
siksi en ehkä voisi muuttaakaan koskaan grönlantiin
koska siellä ei kasvissyöjä oman maan vihanneksilla pärjää
enkä islantiin koska siellä ei ole metsää
ja miksi ne ovat unissani paikkojani?
miksi valaat ja ketut ja joskus sudet?
onko kaikilla omat
maansa
paikkansa
ja eliönsä
joita he varjelevat todellisuudelta?
kuumakuuma
Vielä on vähän suklaakakkua
ja tänään ei tarvitse tehdä ruokaa koska kylmää kurkkukeittoa jäi
eilen koko päivä kahden tytön kanssa
kaupassa syömässä syömässä ulkona askartelemassa makoilemassa syömässä makoilemassa puhumassa syömässä heittämässä riimuja makoilemassa teinimusiikkia kuuntelemassa puhumassa nukahtamaisillaan
ja tänään minun päiväni on omistettu sille mille sen eilen piti mutta ei
esseet
ne kutsuvat minua liian kaukaa.
ja aurinko on ihan vieressä vielä
yritin avata parvekkeen ovea. pelkäsin että hajotin jotain koska kuului rits räts
ensi viikolla tulee kirje
joka minua jännittää
tuntui kamalalta nukahtaakin. voi kun en olisi muistanut.
ja rakastan viikonloppuja
rakastan lomaa
(vaikka pitäisikin pitäisi pitäisi)
rakastan pitkiä aamuja
ensi viikolla kun poika on koulussa ja minä hänen luonaan
minä menen ehkä joka päivä ulos viltille lukemaan ja lukemaan ja opiskelemaan ja valmistelemaan presentationia
olisipa edelleen kaunista
tai sitten sataisi että voisi olla oikeutetusti sisällä
minulla on liikkuva olo
enkä tiedä mihin pitäisi katsoa jos katsoo
huvittaisi juosta talo ympäri
huvittaisi juosta järveen
jääkylmään järveen ja nauraa niin että linnut lähtisi karkuun mutta tulisivat kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja syödä makeita kirpeitä karkkeja
ja vesimeloonia
ja uusi perunoita
ja nauraa niin että orava pelästyy ja juokse kaidetta pitkin metsään mutta tulee kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja pistää päälle ohuttakin ohuempi mekko
kesävaatteet
ja maata koko päivä vedessä silmät kiinni eikä nousta ylös koska on niin viileää niin lämmintä ja vasta kun aurinko laskee
vielä niin nopeasti
mennä takaisin
viereen
olla lähellä niin että on siinä
enminätarvitsemuuta
mutta arki on sisällä koneella vasta sitten kun olen tehnyt sen voin mennä kesään
joten
huokaus huokaus huokaus
motivaationi tehtäviin! pääsen ulos kun olen edes yhden kirjoittanut! edes luonnoksen! pieni tavoite. hyvä. huokaus huokaus huokaus.
ryhdyn siis
ja tänään ei tarvitse tehdä ruokaa koska kylmää kurkkukeittoa jäi
eilen koko päivä kahden tytön kanssa
kaupassa syömässä syömässä ulkona askartelemassa makoilemassa syömässä makoilemassa puhumassa syömässä heittämässä riimuja makoilemassa teinimusiikkia kuuntelemassa puhumassa nukahtamaisillaan
ja tänään minun päiväni on omistettu sille mille sen eilen piti mutta ei
esseet
ne kutsuvat minua liian kaukaa.
ja aurinko on ihan vieressä vielä
yritin avata parvekkeen ovea. pelkäsin että hajotin jotain koska kuului rits räts
ensi viikolla tulee kirje
joka minua jännittää
tuntui kamalalta nukahtaakin. voi kun en olisi muistanut.
ja rakastan viikonloppuja
rakastan lomaa
(vaikka pitäisikin pitäisi pitäisi)
rakastan pitkiä aamuja
ensi viikolla kun poika on koulussa ja minä hänen luonaan
minä menen ehkä joka päivä ulos viltille lukemaan ja lukemaan ja opiskelemaan ja valmistelemaan presentationia
olisipa edelleen kaunista
tai sitten sataisi että voisi olla oikeutetusti sisällä
minulla on liikkuva olo
enkä tiedä mihin pitäisi katsoa jos katsoo
huvittaisi juosta talo ympäri
huvittaisi juosta järveen
jääkylmään järveen ja nauraa niin että linnut lähtisi karkuun mutta tulisivat kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja syödä makeita kirpeitä karkkeja
ja vesimeloonia
ja uusi perunoita
ja nauraa niin että orava pelästyy ja juokse kaidetta pitkin metsään mutta tulee kohta takaisin koska tuo on vain hullu
ja pistää päälle ohuttakin ohuempi mekko
kesävaatteet
ja maata koko päivä vedessä silmät kiinni eikä nousta ylös koska on niin viileää niin lämmintä ja vasta kun aurinko laskee
vielä niin nopeasti
mennä takaisin
viereen
olla lähellä niin että on siinä
enminätarvitsemuuta
mutta arki on sisällä koneella vasta sitten kun olen tehnyt sen voin mennä kesään
joten
huokaus huokaus huokaus
motivaationi tehtäviin! pääsen ulos kun olen edes yhden kirjoittanut! edes luonnoksen! pieni tavoite. hyvä. huokaus huokaus huokaus.
ryhdyn siis
lauantaina, toukokuuta 06, 2006
miljoona unta
Eilen olin niin koko päivän ulkona että en ehtinyt ottaa kuvaakaan
koska ei ollut kameraa
ainahan se pitäisi olla mukana, mutta vaan ei eilen ollut
ja katsottiin Totoro
oi
minäkin haluan oman totoron
ehkä olen liian vanha, jotta ne ilmestyisivät :(
ja yö oli unien yö
näin niin tuhottomasti unia että muistan niistä vain vähän
kaikista vähän
ja nekin häipyvät
pitää äkkiä kirjoittaa unipäiväkirjaan, jonne en ole pitkään pitkään aikaan kirjoittanut.
ja nyt
kuulen Hai-deGGöörin kutsun
se ei ole kovin miellyttävä kutsu
mutta meillä on sopimus
kirjoitan hänestä niin kriittisesti kuin vain voin ja silti asiallisesti
ja aloitan aivan pian
(ensin spider pasianssi)
koska ei ollut kameraa
ainahan se pitäisi olla mukana, mutta vaan ei eilen ollut
ja katsottiin Totoro
oi
minäkin haluan oman totoron
ehkä olen liian vanha, jotta ne ilmestyisivät :(
ja yö oli unien yö
näin niin tuhottomasti unia että muistan niistä vain vähän
kaikista vähän
ja nekin häipyvät
pitää äkkiä kirjoittaa unipäiväkirjaan, jonne en ole pitkään pitkään aikaan kirjoittanut.
ja nyt
kuulen Hai-deGGöörin kutsun
se ei ole kovin miellyttävä kutsu
mutta meillä on sopimus
kirjoitan hänestä niin kriittisesti kuin vain voin ja silti asiallisesti
ja aloitan aivan pian
(ensin spider pasianssi)
perjantaina, toukokuuta 05, 2006
Aurinkoa
Tänään on aurinko.
ihan kaikkialla
vaikka ukot olivat ikkunan takana yli tunnin ja minä liikkumatta sängyssäni
eikä parveketta voi enää avata
minä aion ostaa tänään pehmisjäätelön ja mennä taidenäyttelyyn ja palauttaa vihdoin englannin tehtävät ja mainoskuva-analyysin ja opintotukihakemuksen, (vaikka työt eivät ole vielä varmistuneet)
ja aion ottaa ehkä vähän ystävää kädestä
eikä minua haittaa vaikka olisin yksin koko viikonlopun koska en minä ole
minusta tuntuu että täällä on ihmisiä
enkä minä enää osaa vihata ihmisiä
olen kadottanut sen
en edes niitä ukkoja jotka ajaisivat sudet venäjälle ja pyytävät valaita 'tieteellisiin' tarkoitukssiin
ja eilen
kun käännyin katsomaan
he näyttivät niin kauniilta
ja oli niin lämmin kävelle että kesä
se on vihdoin tullut!
kaikkien kasvoilla sama ilme
ja kaikki ostavat jäätelöä
eikä tarvise olla surullinen vaikka ei sada
ihan kaikkialla
vaikka ukot olivat ikkunan takana yli tunnin ja minä liikkumatta sängyssäni
eikä parveketta voi enää avata
minä aion ostaa tänään pehmisjäätelön ja mennä taidenäyttelyyn ja palauttaa vihdoin englannin tehtävät ja mainoskuva-analyysin ja opintotukihakemuksen, (vaikka työt eivät ole vielä varmistuneet)
ja aion ottaa ehkä vähän ystävää kädestä
eikä minua haittaa vaikka olisin yksin koko viikonlopun koska en minä ole
minusta tuntuu että täällä on ihmisiä
enkä minä enää osaa vihata ihmisiä
olen kadottanut sen
en edes niitä ukkoja jotka ajaisivat sudet venäjälle ja pyytävät valaita 'tieteellisiin' tarkoitukssiin
ja eilen
kun käännyin katsomaan
he näyttivät niin kauniilta
ja oli niin lämmin kävelle että kesä
se on vihdoin tullut!
kaikkien kasvoilla sama ilme
ja kaikki ostavat jäätelöä
eikä tarvise olla surullinen vaikka ei sada
torstaina, toukokuuta 04, 2006
naurattaa
sain työhakemuksen tehtyä
hienoa!
jotain!
mutta tulostimeni ei toimi
se suttaa kaikki
isi sanoi että pitää puhdistella sitä mustejuttua
mutta enhän minä edes tiedä miten sen saa irti!
sudin sinne tänne märällä rätillä
isi sanoi myös että olisi joku tulostimen putsausohjelma ominaisuuksissa
ja paskat! en minä sellaista löytänyt.
mutta nyt minulla on suttuisa cv ja suttuisa hakemus ja teksti vinossa
mutta minä itse
ja minä itse :)
ja katselin kuviani. en voi liittää niistä mitään. toiset ovat sellaisia että varmasti pääsisin jos vilauttaisin niitä
ja toiset taas sellaisia ettei kukaan muistaisi sen jälkeen
naurattaa
tein muuten eilen setan sukupuolitestin
(olin niin hulvattomalla tuulella)
ja minä olin sen mukaan nainen nainen nainen
ja jos tahtoisin olla sukupuolisesti tasapainoisempi minun kannattaisi kehittää maskuliinisia puoliani (koska niitä minussa ei testin mukaan ollut!)
niin - voisinhan minä alkaa kiinnostua moottoreista ja teknisistä ongelmista
jotta tämä tulostuskin kävisi helpommin
mutta outoa että se testi oli niin streotyyppinen
vastaatko kotisi siivouksesta? - ja totta hemmetissä minä oman kotini siivouksesta vastaan!
oletko kiinnostunut moottoreista? - kuka on kiinnostunut moottoreista?
kiihottavatko naisten rinnat sinua? - sekö on miehisyyden mitta?
lakkaatko kyntesi?
mutta pian pääsen syömään
minun onkin jo nälkä
ja sitten KÄÄK
työnhakuun!
hienoa!
jotain!
mutta tulostimeni ei toimi
se suttaa kaikki
isi sanoi että pitää puhdistella sitä mustejuttua
mutta enhän minä edes tiedä miten sen saa irti!
sudin sinne tänne märällä rätillä
isi sanoi myös että olisi joku tulostimen putsausohjelma ominaisuuksissa
ja paskat! en minä sellaista löytänyt.
mutta nyt minulla on suttuisa cv ja suttuisa hakemus ja teksti vinossa
mutta minä itse
ja minä itse :)
ja katselin kuviani. en voi liittää niistä mitään. toiset ovat sellaisia että varmasti pääsisin jos vilauttaisin niitä
ja toiset taas sellaisia ettei kukaan muistaisi sen jälkeen
naurattaa
tein muuten eilen setan sukupuolitestin
(olin niin hulvattomalla tuulella)
ja minä olin sen mukaan nainen nainen nainen
ja jos tahtoisin olla sukupuolisesti tasapainoisempi minun kannattaisi kehittää maskuliinisia puoliani (koska niitä minussa ei testin mukaan ollut!)
niin - voisinhan minä alkaa kiinnostua moottoreista ja teknisistä ongelmista
jotta tämä tulostuskin kävisi helpommin
mutta outoa että se testi oli niin streotyyppinen
vastaatko kotisi siivouksesta? - ja totta hemmetissä minä oman kotini siivouksesta vastaan!
oletko kiinnostunut moottoreista? - kuka on kiinnostunut moottoreista?
kiihottavatko naisten rinnat sinua? - sekö on miehisyyden mitta?
lakkaatko kyntesi?
mutta pian pääsen syömään
minun onkin jo nälkä
ja sitten KÄÄK
työnhakuun!
opintosuoritus
minä näin unta
että olin saanut sähköpostiini opintosuoritusotteen
se oli filosofiasta
ht
hyvät tiedot
mutta arvosanana oli 2
tuntui inhottavalta ja toivoin että se olisi unta
tänään äsken menin sähköpostiin
oli tullut opintosuoritusote
mutta siellä ei ollut filosofia
vaan kotimaisen kirjallisuuden lyriikka
jonka suoritin jo viime vuonna ja sain siitä jo silloin asianmukaisen arvosanan
nyt se tuli uudestaan. samalla arvosanalla.
ilmoitin virheestä.
vaikka olisihan se ollut kiva saada noin vain ilmaiseksi viisi opintopistettä.
luen milan kunderan pilaa
se on ystävän kirja
mutta minulla lainassa
siinä yhden naisen elämää tavallaan määrittää raiskaukset
ehkäpä minun elämääni määrittävät väärinkäsitykset
tuntuu että niitä tulee joka kulmasta
yksi syy
ehkä se johtuu siitä
etten uskalla huomauttaa jos huomaan että joku toinen tekee virheen
tai jossain on häikkää
annan vain tapahtua ja ajattelen että jos se tosissaan olisi virhe tai erhe
niin kyllähän hän sen itsekin olisi tajunnut
toinen syy voi olla mikä tahansa
sellainen vain että ajaudun toisten paikalle
satun olemaan siinä
satun olemaan väärässä paikassa
ja ehkä minut ymmärretään helposti väärin
ja koska minun kohdalleni on osunut niin paljon väärinkäsityksiä
en enää oikeastaan luota mihinkään mitä minulle tapahtuu.
tulee epäilys kaikkea kohtaan
enhän se minä voi olla
ei minua tarkoiteta
se on joku muu
mutta vahingossa minä
yleensä kivoissa asioissa
huonoissa asioissa toki uskon että oikealle ihmiselle on sattunut
(mutta se tuntuu silloin vain epäreilulta, koska ei minulle olisi kuulunut käydä näin)
ja mikä on se raja
kuinka paljon saa olla itseluottamusta ja varmuutta
ja kuinka paljon pitää olla nöyrä ja vaatimaton?
nyt alan tehdä työhakemusta ja aion todellakin olla itsevarma (eli kävelen ujosti liikkeeseen ja kysyn pienellä äänellä tarvittiinko täällä työntekijää ja kaivan laukkua niin että paperit lentelevät ja sormet tärisevät ja he sanovat etteivät tarvitse minua)
mutta sittenpähän pääsen ainakin uimaan
että olin saanut sähköpostiini opintosuoritusotteen
se oli filosofiasta
ht
hyvät tiedot
mutta arvosanana oli 2
tuntui inhottavalta ja toivoin että se olisi unta
tänään äsken menin sähköpostiin
oli tullut opintosuoritusote
mutta siellä ei ollut filosofia
vaan kotimaisen kirjallisuuden lyriikka
jonka suoritin jo viime vuonna ja sain siitä jo silloin asianmukaisen arvosanan
nyt se tuli uudestaan. samalla arvosanalla.
ilmoitin virheestä.
vaikka olisihan se ollut kiva saada noin vain ilmaiseksi viisi opintopistettä.
luen milan kunderan pilaa
se on ystävän kirja
mutta minulla lainassa
siinä yhden naisen elämää tavallaan määrittää raiskaukset
ehkäpä minun elämääni määrittävät väärinkäsitykset
tuntuu että niitä tulee joka kulmasta
yksi syy
ehkä se johtuu siitä
etten uskalla huomauttaa jos huomaan että joku toinen tekee virheen
tai jossain on häikkää
annan vain tapahtua ja ajattelen että jos se tosissaan olisi virhe tai erhe
niin kyllähän hän sen itsekin olisi tajunnut
toinen syy voi olla mikä tahansa
sellainen vain että ajaudun toisten paikalle
satun olemaan siinä
satun olemaan väärässä paikassa
ja ehkä minut ymmärretään helposti väärin
ja koska minun kohdalleni on osunut niin paljon väärinkäsityksiä
en enää oikeastaan luota mihinkään mitä minulle tapahtuu.
tulee epäilys kaikkea kohtaan
enhän se minä voi olla
ei minua tarkoiteta
se on joku muu
mutta vahingossa minä
yleensä kivoissa asioissa
huonoissa asioissa toki uskon että oikealle ihmiselle on sattunut
(mutta se tuntuu silloin vain epäreilulta, koska ei minulle olisi kuulunut käydä näin)
ja mikä on se raja
kuinka paljon saa olla itseluottamusta ja varmuutta
ja kuinka paljon pitää olla nöyrä ja vaatimaton?
nyt alan tehdä työhakemusta ja aion todellakin olla itsevarma (eli kävelen ujosti liikkeeseen ja kysyn pienellä äänellä tarvittiinko täällä työntekijää ja kaivan laukkua niin että paperit lentelevät ja sormet tärisevät ja he sanovat etteivät tarvitse minua)
mutta sittenpähän pääsen ainakin uimaan
keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006
Katselin kun he pelasivat
heillä oli kovin erilainen tapa siirtää nappuloita
onko se niin, että miten pelaa shakkia, siten elää elämäänsä?
entä ne jotka eivät osaa tai tahdo pelata?
minun kärsivällisyyteni riittää vain katselemiseen
olen tarkkailija
katson
ja toisinaan näen
ja nyt minä haisen viinalta ja tupakalta
tarttuu aina mukaan vaikka istuisi vain hetkeen ja yrittäisi kysyä mitä kuuluu
oikeasti tahtoisi tietää
mutta ei osaa olla kuin vain tavallinen
sellainen jolle ei tarvitse vastata koska ei sillä ole hienoja syvällisiä ajatuksia
on vain omat ahdistukset omistaan
eikä se oli intellektuellia
odotamme
ja tunnemme jo kassaneidit
kassat tuntevat meidät
pitäisi muuttaa
katson ilmoitusta jossa viisi neliötä isompi talo on halvempi kuin minun
ja silti minun tavarani ovat täällä
menemme ulos ja kadulle mutta minä en tule
heippa minä sanon ja pää kääntyy
näenkö hämmästystä?
ja koskaan minä en osaa sanoa
ja kävellessä mäkeä ylös minut siunataan vaikka
ei se tiedä että minua ei kiinnosta miten se kättään pitää
minä sanon daa daa daa sillä tavalla kieli saa liikettä enkä minä rupea
jos joku juoksisi minut kiinni minä näyttäisin
niin kuin menimme rappusia alas
menimme niitä
ja tyttöni kysyi olenko kunnossa
en koskaan unohda
hänen ilmeensä niin täynnä
olenko minä kunnossa
olen miten niin
ja me menemme samaa matkaa vielä pitkään kunnes minä lopulta menen aivan eri taloon yöksi ja kuinka me emme seuraavana päivänä edes toivotoa toisillemme hyvää joulua
olen vain väsynyt olemaan seurallinen
olen väsynyt siihen että täytyy olla
ettei voi olla
kaikki sanat tulevat kaukaa ja minä näen vain ihmisiä jotka tulevat liikkeistä ulos
katson kadonneen kissan kuvaa
ja heti minulle tulee mielleyhtymä
en tullut
en mennyt
en mene
en tule
tekemättömät tehtävät kasautuvat
pöytä pursuaa
ja ainut mitä tekisi mieli
olisi hypätä seuraavaan bussiin ja mennä
ensin pojan luokse
mutta nyt kotiin
kotiin vain niin että voisin päästä vihdoin kivelleni
koska minä en jaksa ellen saa nähdä vettä
ellen pian pääse niin lähelle järveä että kaikki koskee
enkä minä jaksa koko ajan katsoa kuinka kaikki se minkä vuoksi minä yritän
sanoa on aivan
kuin ei olisi
luen myyteistä joissa jokaisessa on kuu ja jokaisessa aurinko
koska valo on kaikkien jumala
ja minä olin niin täynnä
niin täynnä kaikkea
eniten
etten enää uskalla
ja minä kuuntelen kun he taas puhuvat sanoja joita en tiedä
ja kun minä kysyn auringonliikkeistä
he selittävät saman kuin edelliselläkin kerralla
tyttö ja poika lähtevät yhdessä
he kysyvät toisiltaan mennäänkö
ja heissä on
reilunkaupan kahvi ja vanha navetta
ystäviä joka viikko ja toisensa
ulkopuolelta näkeminen on alkanut
heillä oli kovin erilainen tapa siirtää nappuloita
onko se niin, että miten pelaa shakkia, siten elää elämäänsä?
entä ne jotka eivät osaa tai tahdo pelata?
minun kärsivällisyyteni riittää vain katselemiseen
olen tarkkailija
katson
ja toisinaan näen
ja nyt minä haisen viinalta ja tupakalta
tarttuu aina mukaan vaikka istuisi vain hetkeen ja yrittäisi kysyä mitä kuuluu
oikeasti tahtoisi tietää
mutta ei osaa olla kuin vain tavallinen
sellainen jolle ei tarvitse vastata koska ei sillä ole hienoja syvällisiä ajatuksia
on vain omat ahdistukset omistaan
eikä se oli intellektuellia
odotamme
ja tunnemme jo kassaneidit
kassat tuntevat meidät
pitäisi muuttaa
katson ilmoitusta jossa viisi neliötä isompi talo on halvempi kuin minun
ja silti minun tavarani ovat täällä
menemme ulos ja kadulle mutta minä en tule
heippa minä sanon ja pää kääntyy
näenkö hämmästystä?
ja koskaan minä en osaa sanoa
ja kävellessä mäkeä ylös minut siunataan vaikka
ei se tiedä että minua ei kiinnosta miten se kättään pitää
minä sanon daa daa daa sillä tavalla kieli saa liikettä enkä minä rupea
jos joku juoksisi minut kiinni minä näyttäisin
niin kuin menimme rappusia alas
menimme niitä
ja tyttöni kysyi olenko kunnossa
en koskaan unohda
hänen ilmeensä niin täynnä
olenko minä kunnossa
olen miten niin
ja me menemme samaa matkaa vielä pitkään kunnes minä lopulta menen aivan eri taloon yöksi ja kuinka me emme seuraavana päivänä edes toivotoa toisillemme hyvää joulua
olen vain väsynyt olemaan seurallinen
olen väsynyt siihen että täytyy olla
ettei voi olla
kaikki sanat tulevat kaukaa ja minä näen vain ihmisiä jotka tulevat liikkeistä ulos
katson kadonneen kissan kuvaa
ja heti minulle tulee mielleyhtymä
en tullut
en mennyt
en mene
en tule
tekemättömät tehtävät kasautuvat
pöytä pursuaa
ja ainut mitä tekisi mieli
olisi hypätä seuraavaan bussiin ja mennä
ensin pojan luokse
mutta nyt kotiin
kotiin vain niin että voisin päästä vihdoin kivelleni
koska minä en jaksa ellen saa nähdä vettä
ellen pian pääse niin lähelle järveä että kaikki koskee
enkä minä jaksa koko ajan katsoa kuinka kaikki se minkä vuoksi minä yritän
sanoa on aivan
kuin ei olisi
luen myyteistä joissa jokaisessa on kuu ja jokaisessa aurinko
koska valo on kaikkien jumala
ja minä olin niin täynnä
niin täynnä kaikkea
eniten
etten enää uskalla
ja minä kuuntelen kun he taas puhuvat sanoja joita en tiedä
ja kun minä kysyn auringonliikkeistä
he selittävät saman kuin edelliselläkin kerralla
tyttö ja poika lähtevät yhdessä
he kysyvät toisiltaan mennäänkö
ja heissä on
reilunkaupan kahvi ja vanha navetta
ystäviä joka viikko ja toisensa
ulkopuolelta näkeminen on alkanut
takaikkunaa
Olin vakuuttunut että minulla ei ole tänään koulua.
kunnes katsoin kalenteriin ja pamp pam
vielähän sittenkin viimeinen luento
ja koko päivä meni jotenkin sekaisin
pitääkin asennoitua siihen että menee
että ei tee vain niin kuin itse omia
koulua
pitäisi tehdä silti
kotonakin
siellä ne työmihet taas ovat
ikkunan takana
en vain näe niitä mutta kuulen
verhot ovat edessä
(eilen katseltiin kaverin talon parvekkeelta vastapäisiin ikkunoihin, ensin naikkonen tiskasi ja miekkonen kyttäs siinä takana ja selitti sitten kun naikkonen lopetti tiskauksen ne alkoi suudella ja )
minusta on erittäin mielenkiintoista katsella toisia ihmisiä
kaduilla
kodeissa
erityisesti kodeissa
kun sinne ei mitenkään voi ikinä päästä
toisen kotiin ei voi päästä niin että se tietäisi minun olevan siellä
kukaan ei käyttäydy vieraitten kanssa samalla tavalla kuin yksin
sehän siinä on
pääsee näkemään millaista OIKEASTI on
miten toiset OIKEASTI käyttäytyvät
kun ovat yksin kotonaan
ja minä rakastan!
voi miten minä rakastan
sitä kun valot syttyy ikkunaan ja näkee hahmon
voi
miten minä voinkin
tahtoisin tehdä tilastoa
jos minulla olisi vastapäinen seinä ikkunoita täynnä
tekisin tilastoa mitä missäkin tapahtuu
mutta ei ole
ja se on toisaalta ihan hyvä
ensinäkin mitähän minä saisin enää aikaiseksi, en tätäkään vähää, mitä nyt
ja toiseksi, myös minua voitaisi seurata
ja minä tahdon olla omassa kodissani yksin
hah!
itse seuraan kyllä muita eikä siinä ole minusta mitään epäilyttävää
mutta MINUA ei saa kukaan katsella.
mutta aina voi laittaa verhot
pimeän tyttö
kunnes katsoin kalenteriin ja pamp pam
vielähän sittenkin viimeinen luento
ja koko päivä meni jotenkin sekaisin
pitääkin asennoitua siihen että menee
että ei tee vain niin kuin itse omia
koulua
pitäisi tehdä silti
kotonakin
siellä ne työmihet taas ovat
ikkunan takana
en vain näe niitä mutta kuulen
verhot ovat edessä
(eilen katseltiin kaverin talon parvekkeelta vastapäisiin ikkunoihin, ensin naikkonen tiskasi ja miekkonen kyttäs siinä takana ja selitti sitten kun naikkonen lopetti tiskauksen ne alkoi suudella ja )
minusta on erittäin mielenkiintoista katsella toisia ihmisiä
kaduilla
kodeissa
erityisesti kodeissa
kun sinne ei mitenkään voi ikinä päästä
toisen kotiin ei voi päästä niin että se tietäisi minun olevan siellä
kukaan ei käyttäydy vieraitten kanssa samalla tavalla kuin yksin
sehän siinä on
pääsee näkemään millaista OIKEASTI on
miten toiset OIKEASTI käyttäytyvät
kun ovat yksin kotonaan
ja minä rakastan!
voi miten minä rakastan
sitä kun valot syttyy ikkunaan ja näkee hahmon
voi
miten minä voinkin
tahtoisin tehdä tilastoa
jos minulla olisi vastapäinen seinä ikkunoita täynnä
tekisin tilastoa mitä missäkin tapahtuu
mutta ei ole
ja se on toisaalta ihan hyvä
ensinäkin mitähän minä saisin enää aikaiseksi, en tätäkään vähää, mitä nyt
ja toiseksi, myös minua voitaisi seurata
ja minä tahdon olla omassa kodissani yksin
hah!
itse seuraan kyllä muita eikä siinä ole minusta mitään epäilyttävää
mutta MINUA ei saa kukaan katsella.
mutta aina voi laittaa verhot
pimeän tyttö
tiistaina, toukokuuta 02, 2006
kiva
Joskus istuu ikkunalaudalla ja katsoo alas
näkee katuja
katuja näkee ja autoja ja ihmisiä
ja jos laittaisi purkkiin laittaisi kiireen
minä olen tehnyt opintosuunnitelman
ja pisteitä tulee helposti tarpeeksi kunhan vain jaksaisi
minä jaksaisin meloa saareen ja olla koko päivän vedessä
kesällä minä en halua kirjoittaa
koneella mitään
en halua kirjoittaa mitään
ostin mansikkatuutin
yksin
koska ystävä meni kotiin ystävällä ei ollut rahaa ja ystävä meni kirjastoon
ja minä menisin nukkumaan ellen pelkäisi työmiehiä.
tekisin sanoja
jos osaisin piirtää
pienenä minä piirsin aina naisia
aina vain naisia
erilaisissa vaatteissa ja tein niistä tarinaa
vierekkäin
arkeittain naisia
pitkänenäisiä
lyhytnenäisiä
lyhyitä pitkiä pyöreitä laihoja rintavia rumia kauniita kilttejä tuhmia erikoisia tyylikkäitä tyylittömiä vanhoja nuoria pieniä suuria
ja piirsin myös huoneita
hauskinta oli piirtää sellainen talo, joka jatkui paperilta paperille
ja kuvitella se oikeaksi
uniin ja satuihin liittyy aina usko todellisuuteen
tai toivo
tai jokin
mahdollisuus
ehkä
ja minun piti saada leikkimökki kun muutettiin
ja pehmolelut pois pahvilaatikoista
mutta kun muutettiin olin jo yläasteella
ja loputkin lelut oli pistetty pahvilaatikoihin
eikä leikkimökistä enää keskusteltu
minä en myöskään saanut sellaista hienoa vappupalloa kuin kerran
elämässäni
se oli sydämenmuotoinen leijonakuningas
ja se kesti ikuisuuden
en valehtele kun sanon että se kesti vuosia
vuoden ainakin ilmassa
lopulta se ei enää pysynyt ilmassa, mutta oli silti pyöreä eikä littana ilmaton
me ei myöskään koskaan ammuttu iltotulitusraketteja
puusta me vuoltiin miekat
ja me syötiin monta kertaa peräkkäin samaa ruokaa.
mutta minulla on ollut ihana lapsuus
luulen
ei kamalasti kamalia
paitsi tietenkin niitä jotka tulevat vain uniin
mutta eihän ne olekaan totta
kaipaan
ihan hirveästi sellaista vapautta
että äiti ja isi tulee hakemaan hoidosta ja tietää ettei tartte pitkään aikaan mennä takaisin
että lähdetään mummon ja papan luokse
että mennään mummin kanssa mökille
että mennään kanoottiretkelle
kydään helsingissä, oikeasti, ei tarvitse valehdella
ja saa juosta iltaan asti ulkona
sisään ei käsketä
vasta kun on myöhä äidit huutaa eri puolilla kujaa
mattiiiiii
johannaaaaa
petteriiii
tiiinaaaa
ja meidän nimemme
vaikka en muista että äiti olisi kovin montaa kertaa huutanut
mutta pakkohan hänen oli
miten me olisimme osanneet tulla kotiin ilman kelloja ja puhelimia sen paremmin kuin toisetkaan lapset?
kaipaan vapautta että saa todistuksen käteen
ja siinä
nyt saat olla kesän vapaa
ei tarvitse pakottaa yhtäkään ajatusta
tahdon sateen niin että voi olla koko päivän sisällä ja katsoa elokuvia ja lukea kirjaa ja rakentaa majaa
ehkä minä vielä saan
niin. ryhtymällä kotiäidiksi.
näkee katuja
katuja näkee ja autoja ja ihmisiä
ja jos laittaisi purkkiin laittaisi kiireen
minä olen tehnyt opintosuunnitelman
ja pisteitä tulee helposti tarpeeksi kunhan vain jaksaisi
minä jaksaisin meloa saareen ja olla koko päivän vedessä
kesällä minä en halua kirjoittaa
koneella mitään
en halua kirjoittaa mitään
ostin mansikkatuutin
yksin
koska ystävä meni kotiin ystävällä ei ollut rahaa ja ystävä meni kirjastoon
ja minä menisin nukkumaan ellen pelkäisi työmiehiä.
tekisin sanoja
jos osaisin piirtää
pienenä minä piirsin aina naisia
aina vain naisia
erilaisissa vaatteissa ja tein niistä tarinaa
vierekkäin
arkeittain naisia
pitkänenäisiä
lyhytnenäisiä
lyhyitä pitkiä pyöreitä laihoja rintavia rumia kauniita kilttejä tuhmia erikoisia tyylikkäitä tyylittömiä vanhoja nuoria pieniä suuria
ja piirsin myös huoneita
hauskinta oli piirtää sellainen talo, joka jatkui paperilta paperille
ja kuvitella se oikeaksi
uniin ja satuihin liittyy aina usko todellisuuteen
tai toivo
tai jokin
mahdollisuus
ehkä
ja minun piti saada leikkimökki kun muutettiin
ja pehmolelut pois pahvilaatikoista
mutta kun muutettiin olin jo yläasteella
ja loputkin lelut oli pistetty pahvilaatikoihin
eikä leikkimökistä enää keskusteltu
minä en myöskään saanut sellaista hienoa vappupalloa kuin kerran
elämässäni
se oli sydämenmuotoinen leijonakuningas
ja se kesti ikuisuuden
en valehtele kun sanon että se kesti vuosia
vuoden ainakin ilmassa
lopulta se ei enää pysynyt ilmassa, mutta oli silti pyöreä eikä littana ilmaton
me ei myöskään koskaan ammuttu iltotulitusraketteja
puusta me vuoltiin miekat
ja me syötiin monta kertaa peräkkäin samaa ruokaa.
mutta minulla on ollut ihana lapsuus
luulen
ei kamalasti kamalia
paitsi tietenkin niitä jotka tulevat vain uniin
mutta eihän ne olekaan totta
kaipaan
ihan hirveästi sellaista vapautta
että äiti ja isi tulee hakemaan hoidosta ja tietää ettei tartte pitkään aikaan mennä takaisin
että lähdetään mummon ja papan luokse
että mennään mummin kanssa mökille
että mennään kanoottiretkelle
kydään helsingissä, oikeasti, ei tarvitse valehdella
ja saa juosta iltaan asti ulkona
sisään ei käsketä
vasta kun on myöhä äidit huutaa eri puolilla kujaa
mattiiiiii
johannaaaaa
petteriiii
tiiinaaaa
ja meidän nimemme
vaikka en muista että äiti olisi kovin montaa kertaa huutanut
mutta pakkohan hänen oli
miten me olisimme osanneet tulla kotiin ilman kelloja ja puhelimia sen paremmin kuin toisetkaan lapset?
kaipaan vapautta että saa todistuksen käteen
ja siinä
nyt saat olla kesän vapaa
ei tarvitse pakottaa yhtäkään ajatusta
tahdon sateen niin että voi olla koko päivän sisällä ja katsoa elokuvia ja lukea kirjaa ja rakentaa majaa
ehkä minä vielä saan
niin. ryhtymällä kotiäidiksi.
Hii
(Tätä kuvaa en ottanut minä vaan poikani, koska kuplat ovat minun,mutta minä tein rajauksen)
Tämä on siis eilinen kuva, koska eilen se ei suostunut tulemaan tänne. Nyt se tulee.
Ja tyttö näyttää onnelliselta kesässään.
Tänäänkin on kesä
vaikka heräsin jo neljältä pelkäämään työmiehiä.
voiko niitä pelätä näin paljon!
minulla on omituinen olo.
sellainen
irrallinen jotenkin
että
tapahtumia tapahtuu minun ympärilläni vaikka minä olen liikkumatta
olen ajassa joka ei ole missään koska se on pääni sisällä
ystävä harrastaa seksiä ystävän kanssa
ystävä muuttaa melkein naapuriini ja maalaa seiniä ja hakee alkosta viinilaatikoita
suuret korkeat koneet nousevat ikkunani tasolle
unissani seisotaan rivissä ja kaikkien pitää seisoa mutta poika pyörtyy
kiivetään portaita
aina vain portaita
ja kesä tulee ja minun kurssini ovat suorittamatta
äitini täyttää pyöreitä vuosia viisikymmentä vuotta ja minun pitäisi seistä ja minun pitäisi tarjoilla ja minun pitäisi laulaa ja minun pitäisi keksiä jotakin ihanaa äidille
sukulaiset eroavat
kummipoika kasvaa enkä minä näe
poika käy koulua ja puhuu ihmisille joita minä en tunne
kaikki puhuvat ihmisille joita minä en tunne
ja englannintunnilla nauramme w äännettä
ja yhtäkkiä paistaa aurinko niin
lujasti
ei tarvitse pitää takkia
minulla hihaton mekko
yhtäkkiä saippuakuplia tulee kaikkialta
kaikki puhaltavat yhtäaikaa
ja ne ovat pieniä
hajoavat kun nousevat ylös
ja ilmapallo
se kieppuu
näemme tuulen suunnan
ja minä sanon jos se tulee meidän luokse, sinä jäät
ja pallo menee pois päin
kunnes se vaihtaa suuntaa ja me nauramme ja puristamme käsistä
mutta
kun käännymme kuuluu ääni
käännymme eikä pallosta ole jäljellä kuin kuori
ja aine on tehokasta
kemikaalit aina tehokkaita
kuolleita 'heikkejä' kolmisenkymmentä
enemmän
emmekä me tahdo tappaa
aurinko tulee
tulee ja minä muutun kesällä aina ulkopuoliseksi
miten syksyn lapsi voi istua auringossa ja tuntea kuuluvansa
minä pistän saappaat jalkaan ja
tuhat vettä
minä sukellan
aina uudelleen menen veteen ja uin niin että kuumuus häviää ja minä voin jatkaa
aurinko
se on minun merkkini
mutta tahtoisin olla vesi en tuli
tahtoisin en maa
en ilma
ystävät jakautuvat ryhmiin
ne jotka tuntevat minua vain pinnallisesti
ovat tavanneet ja minä olen istunut hiljaa
sanovat että maa
ne jotka ovat lähellä jakautuvat ilman ja tulen välille
vettä en ole kenellekään
mutta
vesi on minulle
maanantaina, toukokuuta 01, 2006
silmät kiinni
Vappu
mutta minä en jaksa selittää siitä mitään
olen istunut koneella nyt jo kohta tunnin
ja keksinyt nimiä kuville.
(toivottavasti onnistun pistämään tänne tämän päivän, teknisiä ongelmia täällä taas)
ja nyt minun silmäni tahtovat kiinni
kovasti
väsyneet äänistä
kaiketi
ja pitäisi kirjoittaa
pitäisi montaa sanaa
enkä ole jaksanut kertoa siitäkään
kuinka opettajaksi joskus kutsuttu
vaati
antoi minulle luvan
lähettää hänelle tekstiäni
jotta saan palautetta
kuinka iloiseksi hän teki minut
vaikka purin huulta kun hän sanoi että tarvitsen rohkeutta
sitähän minä
aina
itsekin
ja puhuttiin tänään puistossa ronjasta
siltä ei puuttunut rohkeutta
hyppäsi kaikkien kuilujen yli
ja juoksi niin ettei pitänyt silmiä kiinni
olen tavannut ronjia
ja minä olin penkkaripäivänä birk
mutta itsestäni en ryövärintyttöä saa
palelee
tein kaikkeni jotta poika olisi jäänyt
koska hän lähti juuri
kun olin taas alkanut tottua häneen
siihen että samassa huoneessa on toinen
että samassa samassa samassa
ja minusta niin epäreilua
minusta niin mahdottoman epäreilua
että aina silloin
kun kaikkein vähiten tahtoisi olla yksin
tahtoisi olla auringossa tahtoisi juosta tahtoisi
(ja taas jäi kirja kesken, kirjoitus kesken)
täytyy lähteä
täytyy jättää
ja sanotaan ettei ole mahdollisuutta
mutta se on vale
se on vale vale vale
aina on mahdollisuus
aina
aina voi sanoa ei
ei minä en tee
mieluummin ei
aina voi sanoa kyllä
tai olla sanomatta mitään
joskus voi olla liikkumatta
minä en ole puhaltanut yhtään ilmapalloa
en yhtään serpentiiniä
mutta olen juonut simaa
meidän oma tekemää
minun ja ystävätytön
ja siitä tuli hyvää
ja ystäväpojan munkkeja
ja ihooni on piirretty
ja aurinko rajat
vähän
ihan hennot mutta kuitenkin
ja kirjoitus ei kulu vedellä pois
eikä sade tullut
vaikka ensin sen piti tulla metsään
ja jos tahtoo nukkumaan
voiko mennä takaisin uneen
jossa kuvitteli sen todeksi
ja että tämä onkin unta
unessa ei sanota kaunis
tämän täytyy olla unta
silmät kiinni
niin herää
(en saa kuvia toimimaan, harmi)
mutta minä en jaksa selittää siitä mitään
olen istunut koneella nyt jo kohta tunnin
ja keksinyt nimiä kuville.
(toivottavasti onnistun pistämään tänne tämän päivän, teknisiä ongelmia täällä taas)
ja nyt minun silmäni tahtovat kiinni
kovasti
väsyneet äänistä
kaiketi
ja pitäisi kirjoittaa
pitäisi montaa sanaa
enkä ole jaksanut kertoa siitäkään
kuinka opettajaksi joskus kutsuttu
vaati
antoi minulle luvan
lähettää hänelle tekstiäni
jotta saan palautetta
kuinka iloiseksi hän teki minut
vaikka purin huulta kun hän sanoi että tarvitsen rohkeutta
sitähän minä
aina
itsekin
ja puhuttiin tänään puistossa ronjasta
siltä ei puuttunut rohkeutta
hyppäsi kaikkien kuilujen yli
ja juoksi niin ettei pitänyt silmiä kiinni
olen tavannut ronjia
ja minä olin penkkaripäivänä birk
mutta itsestäni en ryövärintyttöä saa
palelee
tein kaikkeni jotta poika olisi jäänyt
koska hän lähti juuri
kun olin taas alkanut tottua häneen
siihen että samassa huoneessa on toinen
että samassa samassa samassa
ja minusta niin epäreilua
minusta niin mahdottoman epäreilua
että aina silloin
kun kaikkein vähiten tahtoisi olla yksin
tahtoisi olla auringossa tahtoisi juosta tahtoisi
(ja taas jäi kirja kesken, kirjoitus kesken)
täytyy lähteä
täytyy jättää
ja sanotaan ettei ole mahdollisuutta
mutta se on vale
se on vale vale vale
aina on mahdollisuus
aina
aina voi sanoa ei
ei minä en tee
mieluummin ei
aina voi sanoa kyllä
tai olla sanomatta mitään
joskus voi olla liikkumatta
minä en ole puhaltanut yhtään ilmapalloa
en yhtään serpentiiniä
mutta olen juonut simaa
meidän oma tekemää
minun ja ystävätytön
ja siitä tuli hyvää
ja ystäväpojan munkkeja
ja ihooni on piirretty
ja aurinko rajat
vähän
ihan hennot mutta kuitenkin
ja kirjoitus ei kulu vedellä pois
eikä sade tullut
vaikka ensin sen piti tulla metsään
ja jos tahtoo nukkumaan
voiko mennä takaisin uneen
jossa kuvitteli sen todeksi
ja että tämä onkin unta
unessa ei sanota kaunis
tämän täytyy olla unta
silmät kiinni
niin herää
(en saa kuvia toimimaan, harmi)
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
vap
kohta menen petiin
huomenna on pyykkipäivä
juhlissa oli mukava käydä
oli mukava nähdä tyttö joka oli aika pitkään poissa
ja ihana ilta kävellä kotiin
ja ehkä minulla on sittenkin
ihan pikkuisen amorin taitoja
;)
torstaina, huhtikuuta 27, 2006
Hyvää yötä
Tyttöjen ilta.
Ja minun riimussani oli ehkä sittenkin jotain.
Sima ei ole vielä valmis.
Ja huomenna en lähde metsään. Pääsen kurssilleni ja kaikkialle eikä tarvitse järjestää
unohtaa
Olisi keksittävä maa, jonne kammat katoavat.
päätösten teko
minä kirjoitin jo
mutta laitoin kaiken pois
koska
minä en tiedä
päättämättömyys
äidilleni nauretaan ja isälleni
kun he eivät osaa päättää
ja nykyään minulle
ja minun pojalleni
koska me emme osaa
nostin riimun
perth
sattumat
onko sattuma nyt se että menen vai en mene
kumpi on rutiini
se mikä on suunniteltu
vai se että luovuttaa jättää
kyse on nyt retkestä
ystävä soitti äsken ettei hän aio
olemme venkslanneet edes takaisin
edes takaisin
ja äiti ei vastaa puhelimeen
minulla on luovuttaja olo ellen lähde
tuntuu että jää paitsi jostain
kuitenkin
jollei lähde
ja sitten toisaalta
se ryhmä ei ole sellainen jonka kanssa tahtoisin metsään
tahtoisin metsään
mutta tahtoisin minulle tärkeiden kanssa
tahtoisin pysähtyä jokaisen kauniin puun juurelle
ja ottaa kuvia sammalesta ja naavasta
ja pysähtyä suutelemaan
kun kaikki kuuset ovat ympärillä
ja jatkaa matkaa kun huvittaa
ylittää puro
ylittää suo sillä tavalla kun minä sen ylitän
kuin lapsi
ja kulkea perässään kissa
odottaa hirviä niin kauan että nukahtaa
ja toivoa sutta
en minä tiedä
voihan se olla että tuollakin saisin
että saisin kiivetä ylös
ja laskeutua alas
ja mennä tulla ja pysähtyä
mutta kun se on suunnitelmallinen retkeilykurssi
niin se on
suunnitelmallinen
reitti on päätetty etukäteen ja pysähdyspaikat
ja kaikki pitää mennä
niin kuin kaava
tietty kaava
eikä mikään numero saa alkaa myöhemmin kuin kirjain
mutta
en minä tiedä
en minä tiedä
en minä tiedä
kun en minä juhliinkaan haluaisi mennä
ja jollen mene metsään niin on mentävä juhliin
jollen ole missään olen jossain
ja enhän minä voi tietää ellen
äiti ei vastaa puhelimeen.
minä nielaisen
minä nielaisen
suuren kiven ja ravistelen lumet pois
miten minä voin puhua metsistä jollen koskaan käy
tarvitsisin juuri nyt kiveni
kiveni kiveni
suuren kiven jonka päältä näkee järven jonka ympärillä toisia kiviä
ei näe merta
merelle liian pitkä matka
vaikka kaipaan
kaipaan niitä rantoja jotka liian lähellä kaupunkia
kaipaan enemmän järveä joka on minua enemmän kuin mikään toinen vesi
vaikka jokia unissa
virtaavia jokia jotka aina
pysähtyvät taloon
äitini soitti
ja puhuimme
ja ehkä minä nyt osaan tehdä päätökseni.
ehkä
mutta laitoin kaiken pois
koska
minä en tiedä
päättämättömyys
äidilleni nauretaan ja isälleni
kun he eivät osaa päättää
ja nykyään minulle
ja minun pojalleni
koska me emme osaa
nostin riimun
perth
sattumat
onko sattuma nyt se että menen vai en mene
kumpi on rutiini
se mikä on suunniteltu
vai se että luovuttaa jättää
kyse on nyt retkestä
ystävä soitti äsken ettei hän aio
olemme venkslanneet edes takaisin
edes takaisin
ja äiti ei vastaa puhelimeen
minulla on luovuttaja olo ellen lähde
tuntuu että jää paitsi jostain
kuitenkin
jollei lähde
ja sitten toisaalta
se ryhmä ei ole sellainen jonka kanssa tahtoisin metsään
tahtoisin metsään
mutta tahtoisin minulle tärkeiden kanssa
tahtoisin pysähtyä jokaisen kauniin puun juurelle
ja ottaa kuvia sammalesta ja naavasta
ja pysähtyä suutelemaan
kun kaikki kuuset ovat ympärillä
ja jatkaa matkaa kun huvittaa
ylittää puro
ylittää suo sillä tavalla kun minä sen ylitän
kuin lapsi
ja kulkea perässään kissa
odottaa hirviä niin kauan että nukahtaa
ja toivoa sutta
en minä tiedä
voihan se olla että tuollakin saisin
että saisin kiivetä ylös
ja laskeutua alas
ja mennä tulla ja pysähtyä
mutta kun se on suunnitelmallinen retkeilykurssi
niin se on
suunnitelmallinen
reitti on päätetty etukäteen ja pysähdyspaikat
ja kaikki pitää mennä
niin kuin kaava
tietty kaava
eikä mikään numero saa alkaa myöhemmin kuin kirjain
mutta
en minä tiedä
en minä tiedä
en minä tiedä
kun en minä juhliinkaan haluaisi mennä
ja jollen mene metsään niin on mentävä juhliin
jollen ole missään olen jossain
ja enhän minä voi tietää ellen
äiti ei vastaa puhelimeen.
minä nielaisen
minä nielaisen
suuren kiven ja ravistelen lumet pois
miten minä voin puhua metsistä jollen koskaan käy
tarvitsisin juuri nyt kiveni
kiveni kiveni
suuren kiven jonka päältä näkee järven jonka ympärillä toisia kiviä
ei näe merta
merelle liian pitkä matka
vaikka kaipaan
kaipaan niitä rantoja jotka liian lähellä kaupunkia
kaipaan enemmän järveä joka on minua enemmän kuin mikään toinen vesi
vaikka jokia unissa
virtaavia jokia jotka aina
pysähtyvät taloon
äitini soitti
ja puhuimme
ja ehkä minä nyt osaan tehdä päätökseni.
ehkä
ehti
jo vaihtui seuraavaksi
mutta silti laitan kuvan
joka kuvaa ehkä kaikkein parhaiten
iltaa
jossa ei voi ilman salamaa ja jalustaa
mutta tänään tein neulanreikäkameran
(tai siis eilen)
ja nyt alan lukea huomiseen tenttiin!
ja toiset menivät jatkoille
minä olen kiltti
kiltin kiltti
ja kuitenkin
ei kukaan näe minua nyt
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Kiiruhda!
juokse juokse
niin nopeasti että ehdit varmasti katsella jokaista puuta
ei saa jättää yhtään väliin
ja pitää pitää kiirettä
äkkiä
että kaikki talot jäävät taakse ja alkaa polku
ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta
se on kamalaa
ja juostaan juostaan juostaan
ja minä kävelen vain jalkakäytävän reunaa
enkä jaksa odottaa jos joku on hidas
mutta minua pitää
minua pitää odottaa koska minä olen pieni ja toisilla on niin pitkät jalat
juostaan juostaan
ja tulee yö ja tulee aamu
ja monta kertaa herätään ja monta kertaa avataan ikkuna
ja taas on kaadettava jukurttia kulhoon ja juostava
ettei vaan myöhästy
sillä jos myöhästyy
tulee sana
ja joskus miinus
ne joilla on eniten plussia saavat tarran
viisikymmentä plussaa = pehmotarra
ja minä pistän rakseja ruutuun aina kun näen ikkunan jossa palaa valo
kun se sammuu tiedän että on hiljaista
ja minä pistän numeroita tauluun siihen kohtaan jossa on nimi
kaikki nimet minä käyn läpi
yhä harvemmin ja harvemmin
eikä haittaa vaikka kesä ei ole vielä niin
että voisi kulkea pelkässä paidassa
sillä se vielä tulee
ja kissat
nukkuvat aina auringossa
eikä koira hauku minulle
ei minulle koska se tuntee minut
minut ja pojan
meitä se ei hauku (paitsi ettei se hauku sitäkään poikaa joka kävelee siitä kouluun)
mutta pariskuntia se haukkuu
vieraita keski-ikäisiä miehiä
ja pelokkaita naisia
minua se tulee vastaan aidalle
nostaa käpälät sen yli ja nauraa
ja minä puhun sille
annan sille suukon ja kerron terveisiä
teemme niin kumpikin, poika ja minä
ja se on ihmeellinen koira
eikä siltä ole susi vielä vienyt häntää
muista muista muista
ottaa kirja laukkuun
ottaa kynä
ja hävität ne kuitenkin
aina hävität kaiken
mutta ei se haittaa
sillä kameranjalusta löytyi oikeasti sukkalaatikosta ja sormus äidin vanhasta kengästä
hiukset eivät ehdi kuivaa
mutta
minä menen uimaan
ja uin koko matkan
uin pitkän matkan ja teen kuvioita jotka voisin tehdä jäälle
luisitimilla
ne ovat vielä seinustalla mutta
jos alkaa sulaa
luistimet jalassa ei ole miellyttävää uida
voi iskeä terävällä piikillä kalaa päähän ja vesi muuttuu vereksi
ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta
vaikka en minä rottia pelkää
pistäkööt naamalleni vaikka kymmenen rottaa
ei minua se niin
mutta en minä itseeni ommella sellaista tahtoisi
mitään
ja juostaan juostaan
juostaan äkkiä pois niin ei tarvitse katsoa
ei tarvitse ajatella kun juoksee
rantatietä hiekkatietä metsätietä
ja pian tulee kivi
iso ja kulmikas
pyöreä kivi
suuri kivi
ja pieniä kiviä
ja kivet pakottavat pysähtymään
koska ne eivät
tee liikkeitä
eivät venyttele
ja jollen minä pian juokse
minä myöhästyn
vaikka ei tämä täti anna miinuksia
hän on ranskasta
niin nopeasti että ehdit varmasti katsella jokaista puuta
ei saa jättää yhtään väliin
ja pitää pitää kiirettä
äkkiä
että kaikki talot jäävät taakse ja alkaa polku
ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta
se on kamalaa
ja juostaan juostaan juostaan
ja minä kävelen vain jalkakäytävän reunaa
enkä jaksa odottaa jos joku on hidas
mutta minua pitää
minua pitää odottaa koska minä olen pieni ja toisilla on niin pitkät jalat
juostaan juostaan
ja tulee yö ja tulee aamu
ja monta kertaa herätään ja monta kertaa avataan ikkuna
ja taas on kaadettava jukurttia kulhoon ja juostava
ettei vaan myöhästy
sillä jos myöhästyy
tulee sana
ja joskus miinus
ne joilla on eniten plussia saavat tarran
viisikymmentä plussaa = pehmotarra
ja minä pistän rakseja ruutuun aina kun näen ikkunan jossa palaa valo
kun se sammuu tiedän että on hiljaista
ja minä pistän numeroita tauluun siihen kohtaan jossa on nimi
kaikki nimet minä käyn läpi
yhä harvemmin ja harvemmin
eikä haittaa vaikka kesä ei ole vielä niin
että voisi kulkea pelkässä paidassa
sillä se vielä tulee
ja kissat
nukkuvat aina auringossa
eikä koira hauku minulle
ei minulle koska se tuntee minut
minut ja pojan
meitä se ei hauku (paitsi ettei se hauku sitäkään poikaa joka kävelee siitä kouluun)
mutta pariskuntia se haukkuu
vieraita keski-ikäisiä miehiä
ja pelokkaita naisia
minua se tulee vastaan aidalle
nostaa käpälät sen yli ja nauraa
ja minä puhun sille
annan sille suukon ja kerron terveisiä
teemme niin kumpikin, poika ja minä
ja se on ihmeellinen koira
eikä siltä ole susi vielä vienyt häntää
muista muista muista
ottaa kirja laukkuun
ottaa kynä
ja hävität ne kuitenkin
aina hävität kaiken
mutta ei se haittaa
sillä kameranjalusta löytyi oikeasti sukkalaatikosta ja sormus äidin vanhasta kengästä
hiukset eivät ehdi kuivaa
mutta
minä menen uimaan
ja uin koko matkan
uin pitkän matkan ja teen kuvioita jotka voisin tehdä jäälle
luisitimilla
ne ovat vielä seinustalla mutta
jos alkaa sulaa
luistimet jalassa ei ole miellyttävää uida
voi iskeä terävällä piikillä kalaa päähän ja vesi muuttuu vereksi
ei perusteta rottakerhoa
ei perusteta
vaikka en minä rottia pelkää
pistäkööt naamalleni vaikka kymmenen rottaa
ei minua se niin
mutta en minä itseeni ommella sellaista tahtoisi
mitään
ja juostaan juostaan
juostaan äkkiä pois niin ei tarvitse katsoa
ei tarvitse ajatella kun juoksee
rantatietä hiekkatietä metsätietä
ja pian tulee kivi
iso ja kulmikas
pyöreä kivi
suuri kivi
ja pieniä kiviä
ja kivet pakottavat pysähtymään
koska ne eivät
tee liikkeitä
eivät venyttele
ja jollen minä pian juokse
minä myöhästyn
vaikka ei tämä täti anna miinuksia
hän on ranskasta
tiistaina, huhtikuuta 25, 2006
Kuvat
Tästä lähtien joka päivä on myös yksi kuva
tänään kaksi
koska tänään
minun teki mieli syödä jäätelöä
ja oliiveja
ja päivällä
minun piti tehdä isolle paperille
aikajana
mutta oli vain pieniä papereita jotka teippasin yhteen ja kirjoitin sanoja punaisen viivan kummallekin puolelle
ja sitten nukahdin
katsoin kasvavaa basilikaani
ja ikkunasta tuli aurinko
eikä minun tehnyt mieli tanssia
vaan jos olisi punaiset kengät
ja viikonlopuksi sadetta
juuri kun lähdemme metsään
ja pitkästä aikaa tapasin myös tytön
joka on niin ihmeellinen
ja tietää aina enemmän kuin minä
susista ja valaista
ja nyt minun piti lukea ahkerasti tenttiin
hih
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
kesäjäätelöäsusiapianonopettajaunihalvaustekstiretkikoulu
Viikonlopun kuuntelin susista
nyt tiedän
millaisia petoja meillä on 200 metsissämme
pääosin itärajan metsissä
ja tiedän myös minkälaiset ihmiset haluavat tappaa
oli huvittavaakin kuunnella kuinka luontoliittoa ja niitä, jotka "niitä nuoria" kouluttivat
syytettiin aivopesusta
ja kauhisteltiin miksi olemme kiinnostuneita susita emmekä ulkoiluta mummoja vanhainkodista.
(minä sanoisin tähän, että minkälaisia ihmisiä ne ihmiset sitten ovat jotka ovat omaisensa sinne vanhainkotiin pistäneet eivätkä ulkoiluta heitä itse? En usko että se on tämä "nykyajan nuoriso, joka susia paapoo" . Kyllä minä omia isovanhempiani käyn katsomassa, tosin he kävelevät itse, omassa kodissaan, ja metsässä, eikä heitä siksi tarvitse ulkoiluttaa, ja toisekseen miten sudet sulkevat vanhainkodin mummot ulkopuolelleen!)
ja kun raavaitten miesten yhdestä suusta kaikui ehdotus "kaikki sudet vaan tapettava, sillähän tästä ongelmasta päästään"
niin yksi tyttö uskaltautui heittämään ironisen kommentin
"että eiköhän sitten tapeta ne mummotkin sieltä vanhainkodista samantien, että sillähän siitäkin ongelmasta sitten päästään"
niin kuului oikein kohahdus
metsästäjäporukka nousi miltei pystyyn ja huusi
että jaahas
siinä on sitten (taas) "nykyajan nuorison arvot"!
tyttö sanoi että se oli vitsi
mutta kuulemma huono vitsi, eikä varmasti vitsi ollenkaan ja pudistelivat päätänsä
olisi pitänyt sanoa että millaisia arvoja te sitten nuorisolle ja lapsillenne välitätte jos ratkaisu on aina ja heti että
ASEISIIN VAAN JA AMPUMAAN
onko se että yrittää keksiä luovia ratkaisuja ongelmaan, ja saada aikaan keskustelua, yrittää sovittaa ristiriitoja, niin että sekä ihmiset että sudet voisivat elää (miten on edes mahdollista että suomessa ei olisi tilaa kahdellesadalle sudelle! kun täällä on tilaa viidelle miljoonalle ihmiselle ja lisää haluttaisi niitäkin vaan!) jotenkin heikompi ja huonompi ratkaisu kun pelkkä tappaminen.
taloudelliset ja hyödyllisyys syyt menevät taas jälleen etusijalle
kaikessa
koska on mahdotonta perustella sutta taloudellisesti hyödyllisenä eliönä
mahdotonta sanoa
että juu sudesta on huomattavaa hyötyä ihmiselle
sillä ei ole arvoa
ongelma on arvoissa.
nimenomaan niissä. kuten aina.
keskustelua ei voi syntyä
koska lähtökohdat ovat niin erilaisia.
jos se mitä pidetään arvokkaana ja hyvänä on toiselle HYÖDYLLINEN (ja mitä enemmän taloudellisesti sen parempi)
ja toiselle HYÖDYLLISYYDELLÄ ei ole mitään merkitystä, vaan arvokas ja hyvä voi olla jokin asia itsessään, vain sen itsensä vuoksi, siksi että se on olemassa, siksi että on
miten tästä voi päästä eteenpäin?
en tiedä.
toivon vaan että joskus tulisi asennemuutos
sillä ainut tie eteenpäin on
muutos
rationaalisuus on saanut aikaan hyötyajattelun
ja hyötyajattelu on minusta kaukana sellaisesta maailmasta jossa minä tahtoisin elää
en voi käsittää
en vain voi käsittää
sitä
miten ihmisen elämä voisi olla jollain tavalla niin ensisijaista
että sen tieltä olisi tuhottava kaikki muu
että valitetaan siitäkin
jos jokin toinen eläin syö metsästä ihmisen saaliseläimiä!
ettäkö meille ei täällä länsimaissa riittäisi ruokaa!
ja kaatopaikat eivät kohta enää riitä
tai onneksi nykyään on kompostointilaitokset
järjetöntä
niin järjetöntä
jollei voi elää metsän kanssa
niin lähtisivät pois
muuttaisivat itse sinne kerrostaloihin
kun sanovat että sudet olisi vietävä
ja kyllähän suden aiheuttamat vahingot ovat suuria
voivat olla
mutta ihminen voi itse omalla toiminnallaan ennalta ehkäistä niitä
ja eikö elämässä ole muitakin riskejä kun pedot?
eikö petoriski kuitenkin ole aika pienestä päästä? jos miettii vaikka liikenneonnettomuuksia (jotka ovat täysin ihmisen itsensä aiheuttamia)
no joo.
mutta en jaksa enää tätä susipuhetta. olen kuunnellut sitä liikaa.
ja minun mielipiteeni on toinen kuin toisten
lauantai iltana katsoimme prinsessa mononoken
(vihdoinkin sain joululahjani!)
ja olihan se
jälleen
kyllä minä pidän
ei tietenkään yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä kerralla mutta kaunis
ja ne naksuttelijat
tänään ostin pianonopettajan
minut pakotettiin ostamaan koska mummot eivät osanneet sanoa hintaa ja kun he sanoivat kolme euroa en enää kehdannut kieltäytyä
nyt minulla on sekin vaikkei se minusta kaikkein paras elokuva olekaan
ja aamulla unihalvauksen tapainen. kuvittelin sellaista mitä ei ollut vaikka olin hereillä tavallaan. ja oli niin inhottava tunne koska ei voinut liikkua. halusin sanoa ei mutta en voinut.
kunnes melkein hyppäsin hereille. olin hyvin hengästynyt ja sain sanottua ääneen viereeni että kamala kokemus äsken, mutta sitten nukahdin uudestaan.
vihaan sitä ettei tiedä onko hereillä vai ei.
ja vihaan sitä että täytyy olla hereillä kun haluaisi mennä peittoon.
ja taivas on kesä
näkyy yöllä tähtiä
ja pitäisi kirjoittaa mummille
koska haluan
ja pelkään remonttimiehiä
nyt tiedän
millaisia petoja meillä on 200 metsissämme
pääosin itärajan metsissä
ja tiedän myös minkälaiset ihmiset haluavat tappaa
oli huvittavaakin kuunnella kuinka luontoliittoa ja niitä, jotka "niitä nuoria" kouluttivat
syytettiin aivopesusta
ja kauhisteltiin miksi olemme kiinnostuneita susita emmekä ulkoiluta mummoja vanhainkodista.
(minä sanoisin tähän, että minkälaisia ihmisiä ne ihmiset sitten ovat jotka ovat omaisensa sinne vanhainkotiin pistäneet eivätkä ulkoiluta heitä itse? En usko että se on tämä "nykyajan nuoriso, joka susia paapoo" . Kyllä minä omia isovanhempiani käyn katsomassa, tosin he kävelevät itse, omassa kodissaan, ja metsässä, eikä heitä siksi tarvitse ulkoiluttaa, ja toisekseen miten sudet sulkevat vanhainkodin mummot ulkopuolelleen!)
ja kun raavaitten miesten yhdestä suusta kaikui ehdotus "kaikki sudet vaan tapettava, sillähän tästä ongelmasta päästään"
niin yksi tyttö uskaltautui heittämään ironisen kommentin
"että eiköhän sitten tapeta ne mummotkin sieltä vanhainkodista samantien, että sillähän siitäkin ongelmasta sitten päästään"
niin kuului oikein kohahdus
metsästäjäporukka nousi miltei pystyyn ja huusi
että jaahas
siinä on sitten (taas) "nykyajan nuorison arvot"!
tyttö sanoi että se oli vitsi
mutta kuulemma huono vitsi, eikä varmasti vitsi ollenkaan ja pudistelivat päätänsä
olisi pitänyt sanoa että millaisia arvoja te sitten nuorisolle ja lapsillenne välitätte jos ratkaisu on aina ja heti että
ASEISIIN VAAN JA AMPUMAAN
onko se että yrittää keksiä luovia ratkaisuja ongelmaan, ja saada aikaan keskustelua, yrittää sovittaa ristiriitoja, niin että sekä ihmiset että sudet voisivat elää (miten on edes mahdollista että suomessa ei olisi tilaa kahdellesadalle sudelle! kun täällä on tilaa viidelle miljoonalle ihmiselle ja lisää haluttaisi niitäkin vaan!) jotenkin heikompi ja huonompi ratkaisu kun pelkkä tappaminen.
taloudelliset ja hyödyllisyys syyt menevät taas jälleen etusijalle
kaikessa
koska on mahdotonta perustella sutta taloudellisesti hyödyllisenä eliönä
mahdotonta sanoa
että juu sudesta on huomattavaa hyötyä ihmiselle
sillä ei ole arvoa
ongelma on arvoissa.
nimenomaan niissä. kuten aina.
keskustelua ei voi syntyä
koska lähtökohdat ovat niin erilaisia.
jos se mitä pidetään arvokkaana ja hyvänä on toiselle HYÖDYLLINEN (ja mitä enemmän taloudellisesti sen parempi)
ja toiselle HYÖDYLLISYYDELLÄ ei ole mitään merkitystä, vaan arvokas ja hyvä voi olla jokin asia itsessään, vain sen itsensä vuoksi, siksi että se on olemassa, siksi että on
miten tästä voi päästä eteenpäin?
en tiedä.
toivon vaan että joskus tulisi asennemuutos
sillä ainut tie eteenpäin on
muutos
rationaalisuus on saanut aikaan hyötyajattelun
ja hyötyajattelu on minusta kaukana sellaisesta maailmasta jossa minä tahtoisin elää
en voi käsittää
en vain voi käsittää
sitä
miten ihmisen elämä voisi olla jollain tavalla niin ensisijaista
että sen tieltä olisi tuhottava kaikki muu
että valitetaan siitäkin
jos jokin toinen eläin syö metsästä ihmisen saaliseläimiä!
ettäkö meille ei täällä länsimaissa riittäisi ruokaa!
ja kaatopaikat eivät kohta enää riitä
tai onneksi nykyään on kompostointilaitokset
järjetöntä
niin järjetöntä
jollei voi elää metsän kanssa
niin lähtisivät pois
muuttaisivat itse sinne kerrostaloihin
kun sanovat että sudet olisi vietävä
ja kyllähän suden aiheuttamat vahingot ovat suuria
voivat olla
mutta ihminen voi itse omalla toiminnallaan ennalta ehkäistä niitä
ja eikö elämässä ole muitakin riskejä kun pedot?
eikö petoriski kuitenkin ole aika pienestä päästä? jos miettii vaikka liikenneonnettomuuksia (jotka ovat täysin ihmisen itsensä aiheuttamia)
no joo.
mutta en jaksa enää tätä susipuhetta. olen kuunnellut sitä liikaa.
ja minun mielipiteeni on toinen kuin toisten
lauantai iltana katsoimme prinsessa mononoken
(vihdoinkin sain joululahjani!)
ja olihan se
jälleen
kyllä minä pidän
ei tietenkään yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä kerralla mutta kaunis
ja ne naksuttelijat
tänään ostin pianonopettajan
minut pakotettiin ostamaan koska mummot eivät osanneet sanoa hintaa ja kun he sanoivat kolme euroa en enää kehdannut kieltäytyä
nyt minulla on sekin vaikkei se minusta kaikkein paras elokuva olekaan
ja aamulla unihalvauksen tapainen. kuvittelin sellaista mitä ei ollut vaikka olin hereillä tavallaan. ja oli niin inhottava tunne koska ei voinut liikkua. halusin sanoa ei mutta en voinut.
kunnes melkein hyppäsin hereille. olin hyvin hengästynyt ja sain sanottua ääneen viereeni että kamala kokemus äsken, mutta sitten nukahdin uudestaan.
vihaan sitä ettei tiedä onko hereillä vai ei.
ja vihaan sitä että täytyy olla hereillä kun haluaisi mennä peittoon.
ja taivas on kesä
näkyy yöllä tähtiä
ja pitäisi kirjoittaa mummille
koska haluan
ja pelkään remonttimiehiä
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
joskus
Ihan hiljaa sataa
sillä tavalla ettei kastu
ja minusta on tuntunut
eilen
siltä että en kuulu valokuviin
minun tekniikkani ei jaksa ymmärtää
ei riitä
minun kiinnostukseni siihenkään niin
että siinä olisi eniten
tänään
ei metsä
minun jalkani eivät
minun selkäni ei jaksa
enkä minä tiedä mitään varusteista
ja minä vaan kuljen ja kuljen ja kuljen
ja rakastan puita
mutta en minä eniten
on aina niitä jotka tietävät missä puolukat ovat kypsiä
aina ne jotka mitä sieniä saa
ne joiden ei tarvitse opetella opetella tai kirjoittaa
jotka tietävät millaiset kengät kannattaa laittaa
ja minulla vain villasukat
ja teatteri
en minä uskalla tehdä näytelmää
niille joita ihailen
koska toinen tanssii niin kauniisti ja toinen lausuu
molemmat
en minä voi
koskaan tietää niin kuin he
koskaan ymmärtää
tulla posket punaisina salista ulos ja
katsomoon ja nauraa ja muistaa kuka teki mitä missä ja milloin
enkä minä osaa mitään kirjallisuustiedettä
mitään teoriaa
filosofia ei sittenkään ole minua
minähän tuskailen jo etiikan peruskurssin kanssa kirjastossa enkä koskaan muista niiden nimiä jotka kirjoittivat kaiken kattavia teorioitaan!
ja kirjoittaminen
siitä minulle on tullut
aina välillä
etten voisi ilman
että se eniten
että vaikka on tunne susia
vaikka en koskaan valaita
enkä kuvaa niin kuin poika
se kaunis sieltä jostain
piteli kameraansa eikä suostunut kertomaan mitä salama maksoi
niin minä luulin että minulla olisi sanat
mutta miksi yhtäkkiä tuntuu siltä
etteivät nekään ole minun
aina välillä tuntuu
jostain tulee mustaa ja valkoista
ja kaikki tahrat näyttävät samalta
eikä kukaan täti osoita enää minua
sillä minua katsotaan alas päin ja osoitetaan vielä alemmas
sinä senkin typerä
mitä sinä tänne tulet
ihan sama
ja nauretaan
koska ei millään ole mitään väliä, ei minusta ole kuitenkaan
ja joka päivä kun näen kadulla ihmisen
hän kysyy olenko kuullut työstä
jokainen kysyy mikä minusta tulee
ja minä pudistan päätäni ja pudistan
ja teen pöytiä
ja yritän siirtää ikkunalaudalta oville ja ovilta ulos
miksi minun pitäisi se tietää?
miksi pitää olla joku missä on
miksi niin suuri
ettei riitä se että kaikkea
ettei riitä se että syö pienen palan hermannia ja ottaa sitten lisää
pitää aina olla joku helvetin missio
joku jossa on ylivertainen joku josta voi pitää luentoja
ja ei sitten kysytä mitään!
ja kaikilla on jo käsitys
siitä mikä minä olen mikä minussa on mikä mikä mistä mitä mihin m
miksi sitten kysyvät
kun kerta tietävät
että kyllä
kyllä se osaa ja lukevat korttejani päivä toisensa jälkeen ääneen
kyllä kyllä sen pitää tutkia kun se on niin kiinnostunut, lue nyt, mene nyt, älä jätä nyt
että kylläpä se osaa ottaa hyviä henkilökuvia
kylläpäs sen luontokuvat ovat hienoja
kylläpäs kylläpäs
mutta mikä sitten todellista
mikä sitten vain sitä että itse sanon
mikä sitten sitä ettei ole mitään ettei oikeasti mitään
ja minä katson peililampeen ja heijastan niin monta kuvaa että tulee pelkkiä lintuja
ja sanovat että
soittavat ja sanovat
kirjoittavat ja sanovat
ja kaikki yhdestä suusta
seisovat rivissä ja vuorotellen nostavat ja laskevat päänsä
ja minä kaikkien takana niin etteivät näe
että puhuvat minulle
etteivät uskalla pistää silmään sitä suoraan
eikä sittenkään mitään
voin sittenkin kuitenkin kävellä vapaana kadun päästä päähän
ilman että kukaan yrittää ottaa minulta munuaista
voin sittenkin matkustaa kreikkaan keväällä
ja pakata rinkan
voin mennä kauppaan ja nähdä ystäviä
minulla on ystäviä!
mitä minä lellitty porvarin pentu oikein yritän
ettei minulle ole muka paikkaa
otappas luulta käteen ja ala lakasemaan!
sillä tavalla ettei kastu
ja minusta on tuntunut
eilen
siltä että en kuulu valokuviin
minun tekniikkani ei jaksa ymmärtää
ei riitä
minun kiinnostukseni siihenkään niin
että siinä olisi eniten
tänään
ei metsä
minun jalkani eivät
minun selkäni ei jaksa
enkä minä tiedä mitään varusteista
ja minä vaan kuljen ja kuljen ja kuljen
ja rakastan puita
mutta en minä eniten
on aina niitä jotka tietävät missä puolukat ovat kypsiä
aina ne jotka mitä sieniä saa
ne joiden ei tarvitse opetella opetella tai kirjoittaa
jotka tietävät millaiset kengät kannattaa laittaa
ja minulla vain villasukat
ja teatteri
en minä uskalla tehdä näytelmää
niille joita ihailen
koska toinen tanssii niin kauniisti ja toinen lausuu
molemmat
en minä voi
koskaan tietää niin kuin he
koskaan ymmärtää
tulla posket punaisina salista ulos ja
katsomoon ja nauraa ja muistaa kuka teki mitä missä ja milloin
enkä minä osaa mitään kirjallisuustiedettä
mitään teoriaa
filosofia ei sittenkään ole minua
minähän tuskailen jo etiikan peruskurssin kanssa kirjastossa enkä koskaan muista niiden nimiä jotka kirjoittivat kaiken kattavia teorioitaan!
ja kirjoittaminen
siitä minulle on tullut
aina välillä
etten voisi ilman
että se eniten
että vaikka on tunne susia
vaikka en koskaan valaita
enkä kuvaa niin kuin poika
se kaunis sieltä jostain
piteli kameraansa eikä suostunut kertomaan mitä salama maksoi
niin minä luulin että minulla olisi sanat
mutta miksi yhtäkkiä tuntuu siltä
etteivät nekään ole minun
aina välillä tuntuu
jostain tulee mustaa ja valkoista
ja kaikki tahrat näyttävät samalta
eikä kukaan täti osoita enää minua
sillä minua katsotaan alas päin ja osoitetaan vielä alemmas
sinä senkin typerä
mitä sinä tänne tulet
ihan sama
ja nauretaan
koska ei millään ole mitään väliä, ei minusta ole kuitenkaan
ja joka päivä kun näen kadulla ihmisen
hän kysyy olenko kuullut työstä
jokainen kysyy mikä minusta tulee
ja minä pudistan päätäni ja pudistan
ja teen pöytiä
ja yritän siirtää ikkunalaudalta oville ja ovilta ulos
miksi minun pitäisi se tietää?
miksi pitää olla joku missä on
miksi niin suuri
ettei riitä se että kaikkea
ettei riitä se että syö pienen palan hermannia ja ottaa sitten lisää
pitää aina olla joku helvetin missio
joku jossa on ylivertainen joku josta voi pitää luentoja
ja ei sitten kysytä mitään!
ja kaikilla on jo käsitys
siitä mikä minä olen mikä minussa on mikä mikä mistä mitä mihin m
miksi sitten kysyvät
kun kerta tietävät
että kyllä
kyllä se osaa ja lukevat korttejani päivä toisensa jälkeen ääneen
kyllä kyllä sen pitää tutkia kun se on niin kiinnostunut, lue nyt, mene nyt, älä jätä nyt
että kylläpä se osaa ottaa hyviä henkilökuvia
kylläpäs sen luontokuvat ovat hienoja
kylläpäs kylläpäs
mutta mikä sitten todellista
mikä sitten vain sitä että itse sanon
mikä sitten sitä ettei ole mitään ettei oikeasti mitään
ja minä katson peililampeen ja heijastan niin monta kuvaa että tulee pelkkiä lintuja
ja sanovat että
soittavat ja sanovat
kirjoittavat ja sanovat
ja kaikki yhdestä suusta
seisovat rivissä ja vuorotellen nostavat ja laskevat päänsä
ja minä kaikkien takana niin etteivät näe
että puhuvat minulle
etteivät uskalla pistää silmään sitä suoraan
eikä sittenkään mitään
voin sittenkin kuitenkin kävellä vapaana kadun päästä päähän
ilman että kukaan yrittää ottaa minulta munuaista
voin sittenkin matkustaa kreikkaan keväällä
ja pakata rinkan
voin mennä kauppaan ja nähdä ystäviä
minulla on ystäviä!
mitä minä lellitty porvarin pentu oikein yritän
ettei minulle ole muka paikkaa
otappas luulta käteen ja ala lakasemaan!
matkaan!
Minulta ei lähde yskä
leikkasin maksukuittia
leikkasin melkein numerot
ja sitten katsoin kauhuissani ja leikkasin lisää
ja minulla ei ole paperia vaikka on tulostin
ja juuri nyt minulle soitetaan
en vastaa koska
en vastannut
pisto pisto pisto
mutta en minä olisi pässyt
en minä mitenkään olisi
minulla on niin mahdottomasti
juuri nyt
ja sitäpaitsi puhelin piippaa vain niin en kuule
tänään juuri sellaista
että tekisi mieli ostaa jäätelö ja kulkea edestakaisin puistoja
asfaltti ihan kuiva ja kevät
huomenna teemme simaa ystävän kanssa
toivottavasti onnistumme!
ja sitten minä lähden
pojan luo ja susien luo
tai ihmisten luo jotka kouluttavat minusta sellaisen joka tunnen sudet
osaan vastata purevatko ne vai eivät
ja aivan pian matkaan kouluun
takaisin
olen koko päivän
niin että silmät alkoivat olla kirjassa kiinni
katsoin ikkunasta
se oli korkealla mutta näki maahan
ja luin viimeiset sivut niin äkkiä että ei varmasti syvämuistiin ei mihinkään
ja nyt
minä tahtoisin laittaa esineet oikeille paikoille
ja katsoa mitä minun riimuni sanoo
se jonka nostin tänään
BERKA
NA merkitys: koivu, äänne: b
Berkana on koivu ja kasvun voima. Se on Äiti Maa, hedelmällisyys, syntyminen ja uudestisyntyminen. Elämän kiertokulku ja rauhan siunaus.
Berkana riimutulkinnoissa
Berkana on erityisesti perheeseen liittyvä riimu. Se merkitsee konkreettisestikin raskautta ja synnytystä ja tervettä vauvaa. Se on kodin riimu ja ilmestyy riimutulkintoihin kun on kyse kodin turvasta ja rakkaudesta. Paitsi konkreettista syntymää, Berkana edustaa myös symbolista syntymää: uusia projekteja ja uusia ajatuksia ja menestystä niissä. Ihmissuhteita koskevissa kysymyksissä se voi merkitä uuden romanssin alkua tai vanhan uudistumista.
Ylösalaisin oleva Berkana varoittaa ongelmista perhepiirissä. Ongelmat voivat liittyä keskinäisiin ihmissuhteisiin tai perhettä yhdessä koskettaviin huoliin. Berkana varoittaa usein läheisiä ihmisiä uhkaavista huonoista uutisista tai vaaroista. Muissa kuin perhekysymyksissä käänteinen Berkana merkitsee kasvun pysähtymistä.
- lähde http://personal.inet.fi/koti/brody/riimut4.html
Nostin riimun nimenomaan kirjoittamiselleni. Se ei ollut käänteinen. Vaikka minusta kyllä vähän tuntuu että sen olisi pitänyt olla.
Juuri viime aikoina on tuntunut niin voimakkaasti
että olen kadottamassa kirjoittamisen taidon
jos sitä on koskaan ollutkaan
mutta nyt
jalat kaipaavat venytystä
leikkasin maksukuittia
leikkasin melkein numerot
ja sitten katsoin kauhuissani ja leikkasin lisää
ja minulla ei ole paperia vaikka on tulostin
ja juuri nyt minulle soitetaan
en vastaa koska
en vastannut
pisto pisto pisto
mutta en minä olisi pässyt
en minä mitenkään olisi
minulla on niin mahdottomasti
juuri nyt
ja sitäpaitsi puhelin piippaa vain niin en kuule
tänään juuri sellaista
että tekisi mieli ostaa jäätelö ja kulkea edestakaisin puistoja
asfaltti ihan kuiva ja kevät
huomenna teemme simaa ystävän kanssa
toivottavasti onnistumme!
ja sitten minä lähden
pojan luo ja susien luo
tai ihmisten luo jotka kouluttavat minusta sellaisen joka tunnen sudet
osaan vastata purevatko ne vai eivät
ja aivan pian matkaan kouluun
takaisin
olen koko päivän
niin että silmät alkoivat olla kirjassa kiinni
katsoin ikkunasta
se oli korkealla mutta näki maahan
ja luin viimeiset sivut niin äkkiä että ei varmasti syvämuistiin ei mihinkään
ja nyt
minä tahtoisin laittaa esineet oikeille paikoille
ja katsoa mitä minun riimuni sanoo
se jonka nostin tänään
BERKA
NA merkitys: koivu, äänne: bBerkana on koivu ja kasvun voima. Se on Äiti Maa, hedelmällisyys, syntyminen ja uudestisyntyminen. Elämän kiertokulku ja rauhan siunaus.
Berkana riimutulkinnoissa
Berkana on erityisesti perheeseen liittyvä riimu. Se merkitsee konkreettisestikin raskautta ja synnytystä ja tervettä vauvaa. Se on kodin riimu ja ilmestyy riimutulkintoihin kun on kyse kodin turvasta ja rakkaudesta. Paitsi konkreettista syntymää, Berkana edustaa myös symbolista syntymää: uusia projekteja ja uusia ajatuksia ja menestystä niissä. Ihmissuhteita koskevissa kysymyksissä se voi merkitä uuden romanssin alkua tai vanhan uudistumista.
Ylösalaisin oleva Berkana varoittaa ongelmista perhepiirissä. Ongelmat voivat liittyä keskinäisiin ihmissuhteisiin tai perhettä yhdessä koskettaviin huoliin. Berkana varoittaa usein läheisiä ihmisiä uhkaavista huonoista uutisista tai vaaroista. Muissa kuin perhekysymyksissä käänteinen Berkana merkitsee kasvun pysähtymistä.
- lähde http://personal.inet.fi/koti/brody/riimut4.html
Nostin riimun nimenomaan kirjoittamiselleni. Se ei ollut käänteinen. Vaikka minusta kyllä vähän tuntuu että sen olisi pitänyt olla.
Juuri viime aikoina on tuntunut niin voimakkaasti
että olen kadottamassa kirjoittamisen taidon
jos sitä on koskaan ollutkaan
mutta nyt
jalat kaipaavat venytystä
keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006
presentation
Huomenna!
Olen kauhuissani
vaikka en ole
mutta
minun kielitaitoni on surkea
ja huomenna minun pitää puhua ryhmälle ihmisiä
tuijotan paperia
ja hihitän nauran kun he vain kuuntelevat eivätkä ymmärrä
ja toiset puhuvat selkeästi
harjoittelisin jos se auttaisi
mutta on paljon helpompi puhua ääneen yksin
laulaakin voi
mutta kun on siellä edessä ja opettaja joka tietää miten lausutaan
eikä mitään voi enää tarkastaa
mutta nyt on myöhä
ja minä kirjoitan työharjoittelu hakemuksen
vapaamuotoisen
ja kirjoitan että epätoivoinen tyttö
my title is transparent selves
Olen kauhuissani
vaikka en ole
mutta
minun kielitaitoni on surkea
ja huomenna minun pitää puhua ryhmälle ihmisiä
tuijotan paperia
ja hihitän nauran kun he vain kuuntelevat eivätkä ymmärrä
ja toiset puhuvat selkeästi
harjoittelisin jos se auttaisi
mutta on paljon helpompi puhua ääneen yksin
laulaakin voi
mutta kun on siellä edessä ja opettaja joka tietää miten lausutaan
eikä mitään voi enää tarkastaa
mutta nyt on myöhä
ja minä kirjoitan työharjoittelu hakemuksen
vapaamuotoisen
ja kirjoitan että epätoivoinen tyttö
my title is transparent selves
kello kahdeksan aamu
Nousta aikaisin
ja alkaa kirjoittaa englanniksi lauseita
Nousta aikaisin ja mennä kirjastoon
lukemaan filosofian lauseita
Nousta vasta vähän myöhemmin ja vetää peittoa ja nousta vielä vähän myöhemmin
ja vasta sitten
Tuntuu kamalalta vatsassa ja kaulassa kun kuulee mitä toiset ovat saaneet aikaan
toiset
tuntuu käsissä ja selässä ja jaloissa
ja tänään on pakko.
viimeinen motivaationi on aina pakko.
hii-haa
hevonen
ja alkaa kirjoittaa englanniksi lauseita
Nousta aikaisin ja mennä kirjastoon
lukemaan filosofian lauseita
Nousta vasta vähän myöhemmin ja vetää peittoa ja nousta vielä vähän myöhemmin
ja vasta sitten
Tuntuu kamalalta vatsassa ja kaulassa kun kuulee mitä toiset ovat saaneet aikaan
toiset
tuntuu käsissä ja selässä ja jaloissa
ja tänään on pakko.
viimeinen motivaationi on aina pakko.
hii-haa
hevonen
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Riimut
pakko kirjoittaa
koska luin yhtä riimublogia http://katajakotkavuori.blogspot.com/
koska löysin yhden kirjoituksen
jota olin aloittanut viime kesänä
kalevala ja muinaissuomalaisuus -aiheisten lasten-ja nuortenleirien innoittamana
loimme siellä roolihenkilöt ja teimme niille puvut ja sanat (minun roolihenkilöni nimi oli muuten Unnaaarna, siitä tämä nimi tännekin)
niin sattumalta löysin käreitär aiheisen aloitetun novellin. (tai jonkun, luultavasti taas pidemmän, koska enhän minä saa pidettyä sanojani novellin mitassa kurissa kun on tuollainen aihe, ketut ja naiset ja muinaiset ajat!)
tai oikeammin kaksi lausetta
mutta ne olivat vaikuttavat lauseet
ja jotenkin jo pitkään pussissani (myös viime kesältä) hautuneet riimut saivat minut päätymään ratkaisuun, että jokaisen "luvun" otsikko on yksi riimu
ja sitten eksyin tuonne sivuille
ja vietin koko illan lukien riimuista.
olin jo unohtanut niin paljon viime kesän "opiskelusta".
juuri tällaista minä rakastan!
sitä että saan tutkia ja ottaa selvää asioista jotka minua oikeasti kiinnostavat
olen innoissani
(ja englannin esitelmä odottaa vielä muokkaustaan,
mutta kettunaiset on kiinnostavampia!)
koska luin yhtä riimublogia http://katajakotkavuori.blogspot.com/
koska löysin yhden kirjoituksen
jota olin aloittanut viime kesänä
kalevala ja muinaissuomalaisuus -aiheisten lasten-ja nuortenleirien innoittamana
loimme siellä roolihenkilöt ja teimme niille puvut ja sanat (minun roolihenkilöni nimi oli muuten Unnaaarna, siitä tämä nimi tännekin)
niin sattumalta löysin käreitär aiheisen aloitetun novellin. (tai jonkun, luultavasti taas pidemmän, koska enhän minä saa pidettyä sanojani novellin mitassa kurissa kun on tuollainen aihe, ketut ja naiset ja muinaiset ajat!)
tai oikeammin kaksi lausetta
mutta ne olivat vaikuttavat lauseet
ja jotenkin jo pitkään pussissani (myös viime kesältä) hautuneet riimut saivat minut päätymään ratkaisuun, että jokaisen "luvun" otsikko on yksi riimu
ja sitten eksyin tuonne sivuille
ja vietin koko illan lukien riimuista.
olin jo unohtanut niin paljon viime kesän "opiskelusta".
juuri tällaista minä rakastan!
sitä että saan tutkia ja ottaa selvää asioista jotka minua oikeasti kiinnostavat
olen innoissani
(ja englannin esitelmä odottaa vielä muokkaustaan,
mutta kettunaiset on kiinnostavampia!)
kuljen unessa
Koko päivän
olen kävellyn niin kuin en olisi tässä
ja sitten keskustelussa ystävän kanssa syömässä
minä olin
hereillä
mutta kun lähdimme eri kirjastoihin
minä vaivuin taas jonnekin sateen taakse
kaikki niin surullista
ulkona
ja minä istuin lukusalissa kirja
en tajunnut sanoista
vaikka kirja oli ohut ja kieli ymmärrettävää
omaa kieltä sitä mitä puhun
vaikka ei
en minä kirjoilla puhu
ja kävelin edestakaisin hyllyjä
koska ei ollut paperia
koska ei kynää
ja joku yski niin kovaa ja niisti
että me kaikki käänsimme päämme ja ajattelimme että lukisi kotonaan
mitä se tänne tulee muita häiritsemään
ja nyt minä söin suklaapupun loppuun
vaikka vatsa tuntui ikävältä jo sisään tullessa
ja ajattelin että taasko minä alan sairastaa
kun kurkussa
ja vesilasku oli pistetty postiluukkuun
pyörät on siirretty jo ulos
monet ovat siirtäneet
ja minä olin aivan liian kesä
ilmanvillapaitaamukatarkenee
ja meillä oli hyvä keskustelu
ystävällä ja minulla
meillä on aina
mutta niin kovin syvälle menemme
että vähemmästäkin vaipuu
voisinpa olla joskus niin pinnallinen
ettei tarvitsisi
että voisi ostaa sen siiderin ja nauraa
pistää huulipunaa ja ripsiväriä ja puuteria ja ohuet ohuet sukkahousut ja lyhyen lyhyen hameen ja kikattaa ja kääntää hiuksia ja hengittää niskaan ja ajatella vaan sitä miltä tupakka tuoksuu
tai voisihan sitä olla pinnallinen muutenkin
voisi ruveta pelkäksi uduksi
voisi kasvattaa suuret silmät ja katsoa ymmyrkäisenä
tai voisi ihan miten vaan
minun ajatukseni vaihtuvat niin nopeasti että nauravat kaikki
siirtyvät
eivät niin kuin kello koska kello on liian säännöllinen
eivätkä niin kuin eläimet koska niissäkin on logiikka jopa siinä miten ne saalistavat ruokansa
sekin menee kaavan mukaan
mutta minun assosiaationi kulkevat ratoja joita ei ole piirretty karttoihin
ja ehkä minua on siksi mahdotonta seurata
ja minä olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta ystäville kirjeitä
en vain ole jaksanut
olen keskittynyt niin itseeni että minun voimani eivät riitä sanojen sanomiseen
kuin itselleni
kyllä minä sitten taas kun saan tehtyä tentin
ja kaksi esitelmää
ja kolme esseetä
ja kaksikymmentä sanakarttaa
ja toisen tentin
ja
mutta nyt minä vain menen syvemmälle minuun
ja mietin mitä minä haluan
nyt minä menen vain päiviin joista mieluiten tekisin yön
koska valo on migreeni
ja kirjat painavia
ja minä sanon että älä mene
ja hän sanoo että on pakko
ja minä sanon että minä jäisin jos hän pyytäisi
mutta hän ei pyydä koska niin ei voi tehdä
minä teen, minä sanon
eikä mikään johda kuitenkaan mihinkään
muuhun kun että heräämme ja siirrymme kumpikin päivään joka on eri
se on eri kaikkina vuodenaikoina
koska minun maailmani ei voi tulla toisen maailmaksi kuin hetkittäin
vain silloin kun olen kerällä
kun olen eläimet
ja typerä
sellainen jollainen ei voi olla
ja minä sain palautetta kirjoituskurssista
kaikki oli hyvää
mutta ohjeena vihjeenä sanoi että voisin kokeilla kirjoittaa ihan lyhyitä
naurattaa
minun päiväkirjamerkintänikin ylittävät rajat
käsin minä kirjoitan lyhyitä
mutta emmehän me enää elä käsinkirjoituksen aikaa
nyt minä aloitan maalaamaan.
olen kävellyn niin kuin en olisi tässä
ja sitten keskustelussa ystävän kanssa syömässä
minä olin
hereillä
mutta kun lähdimme eri kirjastoihin
minä vaivuin taas jonnekin sateen taakse
kaikki niin surullista
ulkona
ja minä istuin lukusalissa kirja
en tajunnut sanoista
vaikka kirja oli ohut ja kieli ymmärrettävää
omaa kieltä sitä mitä puhun
vaikka ei
en minä kirjoilla puhu
ja kävelin edestakaisin hyllyjä
koska ei ollut paperia
koska ei kynää
ja joku yski niin kovaa ja niisti
että me kaikki käänsimme päämme ja ajattelimme että lukisi kotonaan
mitä se tänne tulee muita häiritsemään
ja nyt minä söin suklaapupun loppuun
vaikka vatsa tuntui ikävältä jo sisään tullessa
ja ajattelin että taasko minä alan sairastaa
kun kurkussa
ja vesilasku oli pistetty postiluukkuun
pyörät on siirretty jo ulos
monet ovat siirtäneet
ja minä olin aivan liian kesä
ilmanvillapaitaamukatarkenee
ja meillä oli hyvä keskustelu
ystävällä ja minulla
meillä on aina
mutta niin kovin syvälle menemme
että vähemmästäkin vaipuu
voisinpa olla joskus niin pinnallinen
ettei tarvitsisi
että voisi ostaa sen siiderin ja nauraa
pistää huulipunaa ja ripsiväriä ja puuteria ja ohuet ohuet sukkahousut ja lyhyen lyhyen hameen ja kikattaa ja kääntää hiuksia ja hengittää niskaan ja ajatella vaan sitä miltä tupakka tuoksuu
tai voisihan sitä olla pinnallinen muutenkin
voisi ruveta pelkäksi uduksi
voisi kasvattaa suuret silmät ja katsoa ymmyrkäisenä
tai voisi ihan miten vaan
minun ajatukseni vaihtuvat niin nopeasti että nauravat kaikki
siirtyvät
eivät niin kuin kello koska kello on liian säännöllinen
eivätkä niin kuin eläimet koska niissäkin on logiikka jopa siinä miten ne saalistavat ruokansa
sekin menee kaavan mukaan
mutta minun assosiaationi kulkevat ratoja joita ei ole piirretty karttoihin
ja ehkä minua on siksi mahdotonta seurata
ja minä olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta ystäville kirjeitä
en vain ole jaksanut
olen keskittynyt niin itseeni että minun voimani eivät riitä sanojen sanomiseen
kuin itselleni
kyllä minä sitten taas kun saan tehtyä tentin
ja kaksi esitelmää
ja kolme esseetä
ja kaksikymmentä sanakarttaa
ja toisen tentin
ja
mutta nyt minä vain menen syvemmälle minuun
ja mietin mitä minä haluan
nyt minä menen vain päiviin joista mieluiten tekisin yön
koska valo on migreeni
ja kirjat painavia
ja minä sanon että älä mene
ja hän sanoo että on pakko
ja minä sanon että minä jäisin jos hän pyytäisi
mutta hän ei pyydä koska niin ei voi tehdä
minä teen, minä sanon
eikä mikään johda kuitenkaan mihinkään
muuhun kun että heräämme ja siirrymme kumpikin päivään joka on eri
se on eri kaikkina vuodenaikoina
koska minun maailmani ei voi tulla toisen maailmaksi kuin hetkittäin
vain silloin kun olen kerällä
kun olen eläimet
ja typerä
sellainen jollainen ei voi olla
ja minä sain palautetta kirjoituskurssista
kaikki oli hyvää
mutta ohjeena vihjeenä sanoi että voisin kokeilla kirjoittaa ihan lyhyitä
naurattaa
minun päiväkirjamerkintänikin ylittävät rajat
käsin minä kirjoitan lyhyitä
mutta emmehän me enää elä käsinkirjoituksen aikaa
nyt minä aloitan maalaamaan.
Sadetta
Niin väsynyt
että olisi voinut jäädä peiton alle
peiton alle ettei näy edes selkä
ettei korva
olisi voinut mutta nousi kun oli kymmenen minuuttia aikaa
ja nauroi hysteerisesti kadulla kun meinasi kaatua salkun kanssa
ja painautui niin vasten
kadulla eikä se ainainen tyttö enää tullut
mutta nythän on tiistai
ja se tulee aina maanantaisin
ja korvista tuli kylmät
mutta hengitys oli kuuma kuuma
ja ei mennyt kauppaan vaan käveli tienputsaajan katseista huolimatta kerrostaloon
ja hissi oli kellarikerroksessa
joka on alitajunta tai piilotajunta
ja söi sämpylän ja joi mehua joi vettä
ja meni koneelle
ja alkoi englannin
jota vihaa
vihaa niin paljon typerää presentationia
typerää typerää
ettei osaa yhtään
ja kirjoittaa lauseita suoraan paperista
ja päättää muuttaa myöhemmin
mutta miten tieteellistä kieltä voi kääntää vieraalla kielellä?
ja sitten pitää silmiä auki väkisin
ja lukee että ystävä menee ehkä syömään tänään
ja toivoo ehkä vähän että menisi tämän kanssa
koska tämäkin tahtoo
ja tällä on vaan muutama basilikan lehti ja tofua
jotka varasti äidin luvalla äidin jääkaapista
sade yltyy
ja suklaapupusta on puolet syömättä
lakana on lähtenyt melkein kokonaan sängystä ja tyynyssä on pään uurre
pitää mennä tänään kirjastoon lukemaan etiikkaa
on pakko
olisi ollut helpointa jos se olisi auennut seitsemältä
olisi pakottanut silloin
sinne
nyt se on vaikeampaa
varsinkin kun menee takaisin nukkumaan
ja kaikki sade näyttää kurjalta kun se on valkoista
sellaista ohutta
ei suuria hiutaleita vaan ihan vettä joka ei ole vettä
ja kun ei ole kumisaappaita
ei voi tepastella vesilätäköissä
kaikki sulaa heti kun osuu maahan
ja paperit pitävät ääntä vaikka koskettaa kirjaimia
ja minä luulen
että voisin olla onnellinen jos voisin
ilman että täytyy
minun pitäisi ehkä oppia
että minä voin
ettei ole muita pakkoja kuin omat pakot
että lakkaisin tekemästä velvollisuuksia
että muistaisin sen miksi teen
jos laittaa sadetakin, ulos voi mennä
minä laitan silmät kiinni niin voi mennä
(aamu-unessa oli otto ville kuusinen joka oli huippumatemaatikko mutta ankara vanhanajan opettaja ei tietenkään ymmärtänyt sitä vaan pakotti kuusisen laskemaan niin kuin muutkin laskivat, enkä minä heti muistanut kuka on otto ville kuusinen ennen kuin poika sanoi että kommunisti, ainut joka on haudattu jonnekin muuriin kremiin tai jonnekin)
laitan silmät kiinni
niin ihan mihin vaan
nykyään unimaailma kiehtoo minua aina vaan enemmän
odotan unia
en enää pelkää niitä niin kuin joskus nukahtaminen oli mahdotonta
vähän aikaa vaan
ja sitten herään
että olisi voinut jäädä peiton alle
peiton alle ettei näy edes selkä
ettei korva
olisi voinut mutta nousi kun oli kymmenen minuuttia aikaa
ja nauroi hysteerisesti kadulla kun meinasi kaatua salkun kanssa
ja painautui niin vasten
kadulla eikä se ainainen tyttö enää tullut
mutta nythän on tiistai
ja se tulee aina maanantaisin
ja korvista tuli kylmät
mutta hengitys oli kuuma kuuma
ja ei mennyt kauppaan vaan käveli tienputsaajan katseista huolimatta kerrostaloon
ja hissi oli kellarikerroksessa
joka on alitajunta tai piilotajunta
ja söi sämpylän ja joi mehua joi vettä
ja meni koneelle
ja alkoi englannin
jota vihaa
vihaa niin paljon typerää presentationia
typerää typerää
ettei osaa yhtään
ja kirjoittaa lauseita suoraan paperista
ja päättää muuttaa myöhemmin
mutta miten tieteellistä kieltä voi kääntää vieraalla kielellä?
ja sitten pitää silmiä auki väkisin
ja lukee että ystävä menee ehkä syömään tänään
ja toivoo ehkä vähän että menisi tämän kanssa
koska tämäkin tahtoo
ja tällä on vaan muutama basilikan lehti ja tofua
jotka varasti äidin luvalla äidin jääkaapista
sade yltyy
ja suklaapupusta on puolet syömättä
lakana on lähtenyt melkein kokonaan sängystä ja tyynyssä on pään uurre
pitää mennä tänään kirjastoon lukemaan etiikkaa
on pakko
olisi ollut helpointa jos se olisi auennut seitsemältä
olisi pakottanut silloin
sinne
nyt se on vaikeampaa
varsinkin kun menee takaisin nukkumaan
ja kaikki sade näyttää kurjalta kun se on valkoista
sellaista ohutta
ei suuria hiutaleita vaan ihan vettä joka ei ole vettä
ja kun ei ole kumisaappaita
ei voi tepastella vesilätäköissä
kaikki sulaa heti kun osuu maahan
ja paperit pitävät ääntä vaikka koskettaa kirjaimia
ja minä luulen
että voisin olla onnellinen jos voisin
ilman että täytyy
minun pitäisi ehkä oppia
että minä voin
ettei ole muita pakkoja kuin omat pakot
että lakkaisin tekemästä velvollisuuksia
että muistaisin sen miksi teen
jos laittaa sadetakin, ulos voi mennä
minä laitan silmät kiinni niin voi mennä
(aamu-unessa oli otto ville kuusinen joka oli huippumatemaatikko mutta ankara vanhanajan opettaja ei tietenkään ymmärtänyt sitä vaan pakotti kuusisen laskemaan niin kuin muutkin laskivat, enkä minä heti muistanut kuka on otto ville kuusinen ennen kuin poika sanoi että kommunisti, ainut joka on haudattu jonnekin muuriin kremiin tai jonnekin)
laitan silmät kiinni
niin ihan mihin vaan
nykyään unimaailma kiehtoo minua aina vaan enemmän
odotan unia
en enää pelkää niitä niin kuin joskus nukahtaminen oli mahdotonta
vähän aikaa vaan
ja sitten herään
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Jo
Tänään pitää tehdä
ja heräsin näin aikaisin
jotta voin mennä takaisin nukkumaan
minä en osaa valoisalla enää nähdä unia
vaikka näin viime yönä jälleen veneunen jokiunen
olen nähnyt nyt lyhyen ajan sisällä jo kaksi sellaista
melkein samanmoista ("käärmettä jotka toisiaan hotkien ja hännällään potkien -")
selkä on kipeä kipeä
kannoin eilen niin painavan painavaa rinkkaa joka oli huonosti
että vähemmästäkin
tuntuisi tältä
vähän aikaa tuntui kantaessa ettei voi hengittää
ja oli pakko pysähtyä puistoon laittamaan asetukset paremmin
ja niin
loppumatka oli paljon mukavampi.
mutta minkäs olisin tehnyt, kun hädin tuskin jaksoin nostaa itse sitä rinkkaa selkääni ja bussikuski vain viskasi sen maahan.
pah.
minä sain äidiltä englannintuliaiseksi teekannun
joten tytsyt
minä pidän teekutsut vielä keväällä ennen kuin kaikki lähtee.
se on tosi pieni kannu mutta sievä ja käsinmaalattu :)
ei kiinassa tai thaimaassa!
poika nukkuu. se on kääriytynyt peittoon enkä minä nää kun vähän tukkaa.
se avasi silmät kun nousin, mutta takaisin kiinni
ja minä alan loihtia aamiaista
äidin paistamista sämpylöistä.
(vaikka tekisi mieli syödä suklaapupua)
pistän teeveden kiehumaan
ja katson vähän aikaa ikkunasta
pilvistä taivasta ja lintuja
niitäkin oli unessa
ja joku hyvin runontapainen lausejoukko
tai laulu
rikkoutuneesta peilistä
linnusta
alan muistaa mutta silti etäällä
etäällä etäällä niin kuin unet aina
toisessa toisessa
ei koskaan tässä.
ja poika herää minä menen viereen
ja heräsin näin aikaisin
jotta voin mennä takaisin nukkumaan
minä en osaa valoisalla enää nähdä unia
vaikka näin viime yönä jälleen veneunen jokiunen
olen nähnyt nyt lyhyen ajan sisällä jo kaksi sellaista
melkein samanmoista ("käärmettä jotka toisiaan hotkien ja hännällään potkien -")
selkä on kipeä kipeä
kannoin eilen niin painavan painavaa rinkkaa joka oli huonosti
että vähemmästäkin
tuntuisi tältä
vähän aikaa tuntui kantaessa ettei voi hengittää
ja oli pakko pysähtyä puistoon laittamaan asetukset paremmin
ja niin
loppumatka oli paljon mukavampi.
mutta minkäs olisin tehnyt, kun hädin tuskin jaksoin nostaa itse sitä rinkkaa selkääni ja bussikuski vain viskasi sen maahan.
pah.
minä sain äidiltä englannintuliaiseksi teekannun
joten tytsyt
minä pidän teekutsut vielä keväällä ennen kuin kaikki lähtee.
se on tosi pieni kannu mutta sievä ja käsinmaalattu :)
ei kiinassa tai thaimaassa!
poika nukkuu. se on kääriytynyt peittoon enkä minä nää kun vähän tukkaa.
se avasi silmät kun nousin, mutta takaisin kiinni
ja minä alan loihtia aamiaista
äidin paistamista sämpylöistä.
(vaikka tekisi mieli syödä suklaapupua)
pistän teeveden kiehumaan
ja katson vähän aikaa ikkunasta
pilvistä taivasta ja lintuja
niitäkin oli unessa
ja joku hyvin runontapainen lausejoukko
tai laulu
rikkoutuneesta peilistä
linnusta
alan muistaa mutta silti etäällä
etäällä etäällä niin kuin unet aina
toisessa toisessa
ei koskaan tässä.
ja poika herää minä menen viereen
sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006
kohta minä lähden
Tunnin päästä
minun mielettömän painava rinkkani
ja kaikki muut tavarat ovat bussissa ja minä
äiti paistoi tänään sämpylöitä ja muffinsseja
ja saan mukaan
eikä aurinko paista vaikka luvattiin
mutta minä olen herännyt tänään jo kuudelta
eikä ole edelleenkään väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta
minun mielettömän painava rinkkani
ja kaikki muut tavarat ovat bussissa ja minä
äiti paistoi tänään sämpylöitä ja muffinsseja
ja saan mukaan
eikä aurinko paista vaikka luvattiin
mutta minä olen herännyt tänään jo kuudelta
eikä ole edelleenkään väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta
lauantaina, huhtikuuta 15, 2006
yläaste
pyöräilin heinolakotiin keskustasta
ja oli kevät
taivas oli taivas
ja minun teki kamalasti mieli mennä perheeseen kylään
jossa asui joskus veljekset
joista kummallakin oli pitkä tukka
ja äiti joka nauroi
ja isä joka näytti osmo soininvaaralta (ainakin nyt kun palautan kuvaa mieleeni)
ja kultainen noutaja joka tuli aina minun jalkoihini
minun teki kamalasti mieli mennä poikien sängylle makaamaan ja katsomaan roger rabbittia
teki kamalan paljon mieli odottaa keittiössä kun pojat vasta heräävät
ja tietenkin me myöhästytään koulusta
mutta en mennyt
ja näin ystäviä
jotka kaikki joskus asuivat heinolassa
olivat samalla luokalla
puhuivat pojista, riitelivät, itkivät ja olivat toistensa luona yötä
söivät sipsejä ja kuvasivat studio julmahuveja uudestaan
ja kavereita
joiden kanssa ei koskaan ollut
halunnut olla
läheinen
näin tytön joka asuu avopuolisonsa kanssa keravalla
tyttö on töissä kosmetologina jossain kamalassa paikassa ja aikoo jäädä sieltä elokuussa pois
näin 'joskus hyvin läheisen' ystävän
joka asuu lahdessa avopuolisonsa kanssa ja pullottaa tai lajittelee pulloja työkseen
ja aikoo hakea suuhygienistiksi
näin ystävän
joka asuu lahdessa, talossa jossa on sauna
ja opiskelee liiketaloutta
mutta on aina silti ihana oma itsensä
ja jaksamme yhä suunnitella komedia sarjaamme ' sakari ja siskot'
näin ystävän
jonka kanssa opiskelemme samassa kaupungissa mutta emme ole koko vuonna tavanneet
(paitsi parin viime viikon aikana sattumalta kaksi kertaa)
joka asuu myös avopuolisonsa kanssa ja heillä on kultainen noutaja ja kohta perheauto ja rivitaloasunto
ja näin ' joskus hyvin läheisen' ystävän
jolla oli poikaystävä lappeenrannasta mukana
ja heistä kummastakin tulee insinööri
eikä minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa
kun aloimme puhua uskonnosta
minulla oli kyllä sanottavaa
mutta kun kosmetologityttö sano "mutta en mä kyllä ymmärrä muitakaa uskontoja" ja alkoi selittää jostain tuttavastaan joka oli islaminuskoinen hyvin halveksivaan sävyyn
minä ajattelin että parempi olla hiljaa
lisäsin kuitenkin että löytyy niitä kristityistäkin kaikenlaisia ahdasmielisiä
kaikki ääripäät, minä sanoin
ja selvisi sitten että tyttö on hyvin hyvin tapakristitty
sellainen millainen suomalaisen keskivertokansalaisen kuuluu olla.
ja kun yksi ystävä alkoi selittää heille tulevasta usalaisesta jalkapalloa pelaavasta upseeriksi haluavasta vaihtarista
ja toinen kysyi mitä minä nyt taas opiskelinkaan ja mikä minusta sitten tulee
minä taas kerran ymmärsin
että yläaste aika on ohi
meillä on vuoden päästä luokkakokous
mutta minulla on silti aivan toisenlainen elämä.
on ja oli hauska nähdä heitä
ja haluankin aina joskus nähdä
mutta emme me jaa mitään
emme juuri mitään
enää
minä en voisi kuvitella koskaan matkustavani paikoista paikkoihin moottoripyörän kyydissä
tai suunnittelevani sisustusta sillä tavalla mikä on trendikästä tai kallista tai
miettiä tulevaa ammattiani ja työpaikkaani rahan perusteella
niin kliseiseltä kun se kuulostaakin
minä en ole kuten he
ja olen oikeastaan kovin tyytyväinen siihen
olen ehkä kovin tyytyväinen omaani.
vaikka eí ole paljon ja olen epävarma ja ja ja
mutta en minä heidänkään elämäänsä haluaisi
enkä heidän miehiään
en heidän keskiluokkaistuvaa elämäntapaansa
sovintoseksiä himoitsevia urheilijapoikia
pyöräilin ja minussa vahvistui
kaikki
minä
ja ajattelin poikaanikin
joka pelaa pienillä miehillään
ja hymyilin
hän ón juuri sellainen jonka haluan
vaikka hän ei koskaan voisi istua noiden tämäniltaisten ihmisten kanssa nauttien
edes nauraen
hän ei olisi voinut olla miesten saunavuorossa
ei
eikä juoda kylmää kaljaa tuopeista ja puhua niistä mistä miehet puhuvat
mutta en minä sellaisen ihmisen kanssa elämääni tahtoisikaan jakaa
minä tahdon sellaisen kanssa
joka antaa minun puhaltaa saippuakuplia
ja kirjoittaa hienon tarinan siitä kuinka paksu mies puhaltaa
tahdon pojan joka sanoo että olen kaunis kun olen ihan minä
eikä valita mistään karvoista tai mistään lihavuuksista tai mistään näppylöistä edes nuhasta tai yskästä vaan suutelee suutelee vaikka voisi itse sairastua
tahdon sen pojan joka kirjoittaa minulle syntymäpäivälahjaksi sata kirjettä
ja sanoo että hymiöt saa ampua
sen joka istuu hiljaa kaikissa juhlissa ja vain tarkkailee
sen joka ei suutelisi minua kun olen juonut kaljaa
sen pojan joka on yhtä pikkuinen kuin minä ja yhtä suuri
se joka kulkee aina niissä samoissa mustissa vaikka metsäänkin tai suolle
jonka kanssa voi uida ja luistelle ja loppumattomasti maata liikkumattomana
jonka kanssa sanoja taivutetaan ja käännetään ja muodostetaan sanasta sanoja
pojan jonka kanssa istuimme hiljaa niin kauan että aloimme rakastua äänettömyyksiimme
ja minä saan itkeä
saan itkeä niin paljon enkä silti ole hysteerinen
nainen
ja poika kuuntelee minun sydäntä
kuuntelee ja se saa niin hyväksi
ja oikeasti kuulee
sillä äiti ja isi ei koskaan kuulleet
eikä ensimmäinen poika
tai se jonka kanssa nukuttiin yksi yö
niin että minä palelin koska se poika kiskoi kaikki peitot
kun ei saanutkaan sitä mitä teki mieli
ja nyt minä olen kirjoittanut liikaa
sellaista mitä ei pitäisi
tai ehkä pitäisi
mutta johonkin paperilapulle jonka voi liimata vatsaan
ja huuhdella suihkussa pois
tai ehkä minä vain alan kirjoittaa draamani
jota ei ehkä myöskään koskaan esitetä
minun pinoni kasvaa
sanoja
ja mistään ei ehkä tule totta
mutta ehkä minun lapseni
jos minä joskus
joskus saan nimetä yhden
lukee ja silloin
niin
mutta siihen menee vielä aikaa
koska olen vielä niin pikkuinen
ja sitä ennen minun sanojani saa lukea vaan satunnaiset
ja valitut
ja uskalletut ja ne joille rohkenen
ja minä itse
mutta kirjoitan
ja se on jo paljon
ja oli kevät
taivas oli taivas
ja minun teki kamalasti mieli mennä perheeseen kylään
jossa asui joskus veljekset
joista kummallakin oli pitkä tukka
ja äiti joka nauroi
ja isä joka näytti osmo soininvaaralta (ainakin nyt kun palautan kuvaa mieleeni)
ja kultainen noutaja joka tuli aina minun jalkoihini
minun teki kamalasti mieli mennä poikien sängylle makaamaan ja katsomaan roger rabbittia
teki kamalan paljon mieli odottaa keittiössä kun pojat vasta heräävät
ja tietenkin me myöhästytään koulusta
mutta en mennyt
ja näin ystäviä
jotka kaikki joskus asuivat heinolassa
olivat samalla luokalla
puhuivat pojista, riitelivät, itkivät ja olivat toistensa luona yötä
söivät sipsejä ja kuvasivat studio julmahuveja uudestaan
ja kavereita
joiden kanssa ei koskaan ollut
halunnut olla
läheinen
näin tytön joka asuu avopuolisonsa kanssa keravalla
tyttö on töissä kosmetologina jossain kamalassa paikassa ja aikoo jäädä sieltä elokuussa pois
näin 'joskus hyvin läheisen' ystävän
joka asuu lahdessa avopuolisonsa kanssa ja pullottaa tai lajittelee pulloja työkseen
ja aikoo hakea suuhygienistiksi
näin ystävän
joka asuu lahdessa, talossa jossa on sauna
ja opiskelee liiketaloutta
mutta on aina silti ihana oma itsensä
ja jaksamme yhä suunnitella komedia sarjaamme ' sakari ja siskot'
näin ystävän
jonka kanssa opiskelemme samassa kaupungissa mutta emme ole koko vuonna tavanneet
(paitsi parin viime viikon aikana sattumalta kaksi kertaa)
joka asuu myös avopuolisonsa kanssa ja heillä on kultainen noutaja ja kohta perheauto ja rivitaloasunto
ja näin ' joskus hyvin läheisen' ystävän
jolla oli poikaystävä lappeenrannasta mukana
ja heistä kummastakin tulee insinööri
eikä minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa
kun aloimme puhua uskonnosta
minulla oli kyllä sanottavaa
mutta kun kosmetologityttö sano "mutta en mä kyllä ymmärrä muitakaa uskontoja" ja alkoi selittää jostain tuttavastaan joka oli islaminuskoinen hyvin halveksivaan sävyyn
minä ajattelin että parempi olla hiljaa
lisäsin kuitenkin että löytyy niitä kristityistäkin kaikenlaisia ahdasmielisiä
kaikki ääripäät, minä sanoin
ja selvisi sitten että tyttö on hyvin hyvin tapakristitty
sellainen millainen suomalaisen keskivertokansalaisen kuuluu olla.
ja kun yksi ystävä alkoi selittää heille tulevasta usalaisesta jalkapalloa pelaavasta upseeriksi haluavasta vaihtarista
ja toinen kysyi mitä minä nyt taas opiskelinkaan ja mikä minusta sitten tulee
minä taas kerran ymmärsin
että yläaste aika on ohi
meillä on vuoden päästä luokkakokous
mutta minulla on silti aivan toisenlainen elämä.
on ja oli hauska nähdä heitä
ja haluankin aina joskus nähdä
mutta emme me jaa mitään
emme juuri mitään
enää
minä en voisi kuvitella koskaan matkustavani paikoista paikkoihin moottoripyörän kyydissä
tai suunnittelevani sisustusta sillä tavalla mikä on trendikästä tai kallista tai
miettiä tulevaa ammattiani ja työpaikkaani rahan perusteella
niin kliseiseltä kun se kuulostaakin
minä en ole kuten he
ja olen oikeastaan kovin tyytyväinen siihen
olen ehkä kovin tyytyväinen omaani.
vaikka eí ole paljon ja olen epävarma ja ja ja
mutta en minä heidänkään elämäänsä haluaisi
enkä heidän miehiään
en heidän keskiluokkaistuvaa elämäntapaansa
sovintoseksiä himoitsevia urheilijapoikia
pyöräilin ja minussa vahvistui
kaikki
minä
ja ajattelin poikaanikin
joka pelaa pienillä miehillään
ja hymyilin
hän ón juuri sellainen jonka haluan
vaikka hän ei koskaan voisi istua noiden tämäniltaisten ihmisten kanssa nauttien
edes nauraen
hän ei olisi voinut olla miesten saunavuorossa
ei
eikä juoda kylmää kaljaa tuopeista ja puhua niistä mistä miehet puhuvat
mutta en minä sellaisen ihmisen kanssa elämääni tahtoisikaan jakaa
minä tahdon sellaisen kanssa
joka antaa minun puhaltaa saippuakuplia
ja kirjoittaa hienon tarinan siitä kuinka paksu mies puhaltaa
tahdon pojan joka sanoo että olen kaunis kun olen ihan minä
eikä valita mistään karvoista tai mistään lihavuuksista tai mistään näppylöistä edes nuhasta tai yskästä vaan suutelee suutelee vaikka voisi itse sairastua
tahdon sen pojan joka kirjoittaa minulle syntymäpäivälahjaksi sata kirjettä
ja sanoo että hymiöt saa ampua
sen joka istuu hiljaa kaikissa juhlissa ja vain tarkkailee
sen joka ei suutelisi minua kun olen juonut kaljaa
sen pojan joka on yhtä pikkuinen kuin minä ja yhtä suuri
se joka kulkee aina niissä samoissa mustissa vaikka metsäänkin tai suolle
jonka kanssa voi uida ja luistelle ja loppumattomasti maata liikkumattomana
jonka kanssa sanoja taivutetaan ja käännetään ja muodostetaan sanasta sanoja
pojan jonka kanssa istuimme hiljaa niin kauan että aloimme rakastua äänettömyyksiimme
ja minä saan itkeä
saan itkeä niin paljon enkä silti ole hysteerinen
nainen
ja poika kuuntelee minun sydäntä
kuuntelee ja se saa niin hyväksi
ja oikeasti kuulee
sillä äiti ja isi ei koskaan kuulleet
eikä ensimmäinen poika
tai se jonka kanssa nukuttiin yksi yö
niin että minä palelin koska se poika kiskoi kaikki peitot
kun ei saanutkaan sitä mitä teki mieli
ja nyt minä olen kirjoittanut liikaa
sellaista mitä ei pitäisi
tai ehkä pitäisi
mutta johonkin paperilapulle jonka voi liimata vatsaan
ja huuhdella suihkussa pois
tai ehkä minä vain alan kirjoittaa draamani
jota ei ehkä myöskään koskaan esitetä
minun pinoni kasvaa
sanoja
ja mistään ei ehkä tule totta
mutta ehkä minun lapseni
jos minä joskus
joskus saan nimetä yhden
lukee ja silloin
niin
mutta siihen menee vielä aikaa
koska olen vielä niin pikkuinen
ja sitä ennen minun sanojani saa lukea vaan satunnaiset
ja valitut
ja uskalletut ja ne joille rohkenen
ja minä itse
mutta kirjoitan
ja se on jo paljon
Heinola
Tulimme kerimäeltä
äiti sanoi kaupassa
että katso nyt näitä ihmisiä sillä silmällä
että ainakin puolet on vähintään kymmenennessä sukupolvessa minulle sukua
näin krapulasta toipuvan punoittavan naisen joka horjahteli ostoskärryjä vasten
näin "muijan" joka unohti käsineensä kauppatiskille ja tuli hakemaan ne ostoskassini alta
näin muijan joka oli kerännyt ostokset pahvilaatikkoon, siellä oli ainakin yksi litra sinistä maitoa ja salaattia ja kurkkua
näin mummoloita kävelyllä pappoloitten kanssa
valkohiuksisia
savolaisia
mummo puhui taas murteella joka oli ihana mutta en enää osaa
nuopurit
kah
kuitennii
jotennii
ku myö
hyö tulloo
ja pappa oli niin vanhentunut
kovasti
ja kumpikin muisteli samat muistot moneen kertaan
ja mummo nauroi ettei hän enää muista mitään
he olivat paljon vanhempia kuin viimeksi
kun nähtiin
ja nyt minä olen heinolassa
tapaan vanhat ystävät muutaman tunnin päästä
ja huomenna matkaan taas turvalliseen opiskelukaupunkiin jossa näen myös poikani
matkustamme kumpikin edes takaisin
ja viestin sain toiselta niistä tytöistä
joita pyysin pieneen näytelmääni näyttelemään
ettei hän usko osaavansa tai haluavansa olla sellaisessa näytelmässä
ja retkeilykurssille täytyy ottaa oma teltta
joudun siis raahaamaan
teltan joka on ehkä hyvin epäkepo
ja painava
ja juuri nyt on niin kevät etten osaa kirjoittaa mitään.
äiti sanoi kaupassa
että katso nyt näitä ihmisiä sillä silmällä
että ainakin puolet on vähintään kymmenennessä sukupolvessa minulle sukua
näin krapulasta toipuvan punoittavan naisen joka horjahteli ostoskärryjä vasten
näin "muijan" joka unohti käsineensä kauppatiskille ja tuli hakemaan ne ostoskassini alta
näin muijan joka oli kerännyt ostokset pahvilaatikkoon, siellä oli ainakin yksi litra sinistä maitoa ja salaattia ja kurkkua
näin mummoloita kävelyllä pappoloitten kanssa
valkohiuksisia
savolaisia
mummo puhui taas murteella joka oli ihana mutta en enää osaa
nuopurit
kah
kuitennii
jotennii
ku myö
hyö tulloo
ja pappa oli niin vanhentunut
kovasti
ja kumpikin muisteli samat muistot moneen kertaan
ja mummo nauroi ettei hän enää muista mitään
he olivat paljon vanhempia kuin viimeksi
kun nähtiin
ja nyt minä olen heinolassa
tapaan vanhat ystävät muutaman tunnin päästä
ja huomenna matkaan taas turvalliseen opiskelukaupunkiin jossa näen myös poikani
matkustamme kumpikin edes takaisin
ja viestin sain toiselta niistä tytöistä
joita pyysin pieneen näytelmääni näyttelemään
ettei hän usko osaavansa tai haluavansa olla sellaisessa näytelmässä
ja retkeilykurssille täytyy ottaa oma teltta
joudun siis raahaamaan
teltan joka on ehkä hyvin epäkepo
ja painava
ja juuri nyt on niin kevät etten osaa kirjoittaa mitään.
keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006
aikaisin
Heräsin koska piti mennä suihkuun
mutta sitten päädyin siihen että tänään pääsen heinolassa saunaan
enkä jaksanut
ei minun tukka nyt vielä niiiiin likainen ole
ja pitää tehdä tuhat hommaa
koska päivä on kiire kiire pitkä
heti koulun jälkeen me lähdemme
minä ja kolme poikaa kohti lahtea
menemme sitten teatteriin ja minä pääsen heinolakotiin.
onkohan äiti tuonut englannista tuliaisia?
tämä yö oli helpompi
näin monia unia mutta en yhtäkään painostavaa ystävästä.
eikä minun olonikaan ole enää niin outo kuin eilen. ehkä se on taas unen häipyminen.
se on kummallista.
miten unet vain katovat jonnekin
kuin menettäisi muistinsa
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, vaikka oih ja voih, yöt ovat ainoata aikaa kun tapahtuu.
mutta eilinen olo oli niin kiusallinen. vaikka minä nauroin unelleni, eikä se nyt ollut niin kovin kummallinen. niin silti ystävän läheisyydessä tuntui oudolta. tuntui.
en ollut aiemmin tiedostanut hänen läheistyyttään. koska eihän sitä sillä tavalla tiedosta toista, ainoastaan silloin jos on kovin ihastunut. ihastuneena tiedostaa ruumit niin herkästi.
mutta eilen minä tiedostin. ja se oli hämmentävää.
ja minulla oli kauhea tarve olla lähellä
halusin halata
jotakuta
olla ihan kiinni
ja minä illalla halaisnkin kahta ystävää, mutta se ei oikeastaan muuttanut mitään
vasta elokuva muutti
sillä se oli erinomaisen hauska
eikä minulla ollut mahdollisuutta ajatella unia.
mutta nyt käyn aamiaiselle ja hoidan ne tuhat hommaa jotka piti
mutta sitten päädyin siihen että tänään pääsen heinolassa saunaan
enkä jaksanut
ei minun tukka nyt vielä niiiiin likainen ole
ja pitää tehdä tuhat hommaa
koska päivä on kiire kiire pitkä
heti koulun jälkeen me lähdemme
minä ja kolme poikaa kohti lahtea
menemme sitten teatteriin ja minä pääsen heinolakotiin.
onkohan äiti tuonut englannista tuliaisia?
tämä yö oli helpompi
näin monia unia mutta en yhtäkään painostavaa ystävästä.
eikä minun olonikaan ole enää niin outo kuin eilen. ehkä se on taas unen häipyminen.
se on kummallista.
miten unet vain katovat jonnekin
kuin menettäisi muistinsa
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, vaikka oih ja voih, yöt ovat ainoata aikaa kun tapahtuu.
mutta eilinen olo oli niin kiusallinen. vaikka minä nauroin unelleni, eikä se nyt ollut niin kovin kummallinen. niin silti ystävän läheisyydessä tuntui oudolta. tuntui.
en ollut aiemmin tiedostanut hänen läheistyyttään. koska eihän sitä sillä tavalla tiedosta toista, ainoastaan silloin jos on kovin ihastunut. ihastuneena tiedostaa ruumit niin herkästi.
mutta eilen minä tiedostin. ja se oli hämmentävää.
ja minulla oli kauhea tarve olla lähellä
halusin halata
jotakuta
olla ihan kiinni
ja minä illalla halaisnkin kahta ystävää, mutta se ei oikeastaan muuttanut mitään
vasta elokuva muutti
sillä se oli erinomaisen hauska
eikä minulla ollut mahdollisuutta ajatella unia.
mutta nyt käyn aamiaiselle ja hoidan ne tuhat hommaa jotka piti
tiistaina, huhtikuuta 11, 2006
"
MARIE (kuninkaalle)
Rakkaus on hulluutta. Jos sinä rakastat kuin hullu, jos sinä rakastat järjettömästi, jos rakastat ehdottomasti, niin kuolema kaikkoaa. Jos sinä rakastat minua, jos sinä rakastat kaikkea, niin pelko haihtuu. Rakkaus kantaa sinut, sinä jätät itsesi ja pelko jättää sinut. Avaruus on kokonainen, kaikki herää uuteen eloon, tyhjä muuttuu täydeksi.
"
- Kuningas kuolee, Ionesco s. 93
(sattumanvarainen kohta sattumanvaraisesta kirjasta)
MARIE (kuninkaalle)
Rakkaus on hulluutta. Jos sinä rakastat kuin hullu, jos sinä rakastat järjettömästi, jos rakastat ehdottomasti, niin kuolema kaikkoaa. Jos sinä rakastat minua, jos sinä rakastat kaikkea, niin pelko haihtuu. Rakkaus kantaa sinut, sinä jätät itsesi ja pelko jättää sinut. Avaruus on kokonainen, kaikki herää uuteen eloon, tyhjä muuttuu täydeksi.
"
- Kuningas kuolee, Ionesco s. 93
(sattumanvarainen kohta sattumanvaraisesta kirjasta)
tulin siivoamaan
olisin tahtonut jäädä ystävän sänkyyn
maata pitkään pitkään nauraa koteloitua kiusata syödä suklaamarmelaadia kuunnella musiikkia jota en tunnistanut tehdä tarotpöytää valittaa saamattomuudesta kuunnella psykologeista selvittää lilithiä enkä lainkaan lähteä ajatella velvollisuuksia koulua
mutta nyt tulin siivoamaan
jota en aio kuitenkaan tehdä
sillä tämä kaaos alkaa tuntua jo niin huvittavalta että on mahdotonta liikuttaa tavaraakaan ilman että se putoaa tai että potkaisen
ja jokainen aamu ei ala keväästä
niin kuin kolme vuotta sitten
vai neljä
vaan nyt ne alkavat talvesta
ja muuttuvat päivän mittaan loskaksi
los kaksi
ja minun uneni ovat epäilyttäviä
olen nähnyt jo kaksi eroottissävytteistä unta yhdestä ystävästä
eikä meihin liity oikeasti yhtään mitään. kummassakin ystävä on ollut halukas ja minä kovin torjuva mutta vaikea.
ja kuinka kummallista
että unien maailma alkaa elää myös todellisuudessa
kun on herännyt ja katsoo silmiin tulee kuitenkin mieleen se mitä yöllä tapahtui
unissa
tietää toisesta paljon enemmän
kuin valveilla
mutta
olemmeko me niitä nukkuessa joita olemme
ovatko ne niitä
joita ovat
kasvot muuttuvat
isä on veli ja veli on poika ja poika on ensimmäinen ja minä en ole nainen ja nainen on elokuva
ja herää herää herää
päässä soi lause
' eikä ole väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta'
jonka näyttelijäni sanoi melkein viimeiseksi
jota toistan vieläkin
josta tuli nimi
ja kaikki minun ajatukseni
enkä minä vieläkään luistele
ääretöntä peilipintaa
täytyy uida
koska minulle vesi ei ole mitään sukupuolista.
maata pitkään pitkään nauraa koteloitua kiusata syödä suklaamarmelaadia kuunnella musiikkia jota en tunnistanut tehdä tarotpöytää valittaa saamattomuudesta kuunnella psykologeista selvittää lilithiä enkä lainkaan lähteä ajatella velvollisuuksia koulua
mutta nyt tulin siivoamaan
jota en aio kuitenkaan tehdä
sillä tämä kaaos alkaa tuntua jo niin huvittavalta että on mahdotonta liikuttaa tavaraakaan ilman että se putoaa tai että potkaisen
ja jokainen aamu ei ala keväästä
niin kuin kolme vuotta sitten
vai neljä
vaan nyt ne alkavat talvesta
ja muuttuvat päivän mittaan loskaksi
los kaksi
ja minun uneni ovat epäilyttäviä
olen nähnyt jo kaksi eroottissävytteistä unta yhdestä ystävästä
eikä meihin liity oikeasti yhtään mitään. kummassakin ystävä on ollut halukas ja minä kovin torjuva mutta vaikea.
ja kuinka kummallista
että unien maailma alkaa elää myös todellisuudessa
kun on herännyt ja katsoo silmiin tulee kuitenkin mieleen se mitä yöllä tapahtui
unissa
tietää toisesta paljon enemmän
kuin valveilla
mutta
olemmeko me niitä nukkuessa joita olemme
ovatko ne niitä
joita ovat
kasvot muuttuvat
isä on veli ja veli on poika ja poika on ensimmäinen ja minä en ole nainen ja nainen on elokuva
ja herää herää herää
päässä soi lause
' eikä ole väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta'
jonka näyttelijäni sanoi melkein viimeiseksi
jota toistan vieläkin
josta tuli nimi
ja kaikki minun ajatukseni
enkä minä vieläkään luistele
ääretöntä peilipintaa
täytyy uida
koska minulle vesi ei ole mitään sukupuolista.
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
ylipäivitys
Kirjoitan
paljon aktiivisemmin tänne
koneella
mekaanisesti
kuin paperille
jossa kuukaudet eivät koskaan ole kuukausia
vaan kaikki päivät
saattavat mahtua kahdelle sivulle
viidelle
tai sitten ei ole yhtään
minä alan pikkuhiljaa kutistua
olen alkanut jo koulussa
olen alkanut kun siirryin pihoilta eturiviin
ja aloin lukita ovia
mutta sitten minä
avasin kaikki kaapin ovet
niin että äiti tietää minun olevan kotona
ja nauraa
ja nyt pikkuhiljaa
minä alan ymmärtää
maailmat ovat täällä kaikki kaikkialla
kaikkien saatavilla
eikä tarvitse kurkottaa
ei voi
eikä voi kumartaa
ei saa
eikä yrittää yhtään mitään
koska kaikki mihin ei ylety on piilotettu
ja ne salaiset huoneet jotka ovat isoäitejä täynnä tulevat vain uniin
enkä minä tosiaan osaa soittaa pianoa
yritin viisi vuotta
mutta minä ymmärrän vain nuotit
niiden merkit
mutta kuka minua kuuntelisi jos minun täytyisi painaa
mahdottoman painavat koskettimet alas
mahdottoman kevyet
lähtee vain liian kova ääni tai ei ääntä
ja minulla on hyvä olo
kun avaan suun
sinne lentää suuren suuri lumihiutale
ja se sama tyttö tulee taas pysäkille vaikka hetken ajattelimme että se on kuollut
makaan sängyllä ja luen freudia
juna vesi putoaminen lentäminen uiminen tunneli talo oven avaaminen sulkeminen virtsaaminen hammas leuka
kaikki on eroottista seksuaalista synnytystä erektiota polluutiota (katsottiin sivistyssanakirjasta mitä tarkoittaa eikä se liittynyt naisiin)
ja me nauramme ystävä ja minä
koska ystävä on nähnyt junaunen
ja minä vesiunen
ja hampaan
ja
nyt kun ajattelen
talosta
lentänyt
uinut pudonnut
avannut ovia lukinnut ovia ja minulla on hyvin usein vessahätä
mutta freud onkin vain setä.
ja kun poika soitti minä katsoin ikkunasta
siellä kuu
melkein täysi
ja vain minä näin sen
vain minä saatoin katsoa
enkä tiedä kuka toinen
enkä tahdo tietää koska kuu tänään minun
ilta
liian myöhä
enkä enää välitä vaikka minulle ei vastata
ja kun käännän päätäni
näen kaukaa talossa valon
enkä aio mennä koko viikkona kauppaan
sillä keskiviikkona jo
lähden kotiin
kotiin
sinne mistä näen unia
vaikka en näekään siitä talosta
mutta ihmisistä
jotka asuvat talossa, jonne
muutimme vasta kun olimme niin vanhoja
ettemme enää halunneet leikkimökkiä tai kaikkia pehmoeläimiä pahvilaatikoista
eikä talossa enää asu perhe
siellä asuu kaksi niistä
neljästä
jotka joskus istuivat kaikki kanootissa
jonka isi oli tehnyt
ja söivät kaurakeksejä
rannalla joka oli täynnä käpyjä
ja näkivät majavan pesän
ja laskivat muurhaisia joiden polku kulki teltan ali
ja on kuva
jossa kaikki istuvat auringossa kivellä
ja äiti on niin nuori
ja isi katsoo sitä pitkään
ja nyt kun isi sanoo puhelimessa
että mummo ja pappa ovat vanhoja
on tulemisestani tehty velvollisuus
ja tiedän etteivät he soita veljelle
eivät hänelle koska hän
ei enää käy
enää ole
niin kuin oli ennen minua
enkä minä osaa ajatella häntä enää
minun ei tarvitse koska olen niin kaukana
paitsi silloin kun minä odotan kynnyksellä
ja hän seisoo takki päällä autokatoksessa
ja kävelemme toistemme ohi ja tervehdys on enemmän kuin sana voi koskaan olla
ja minä ajattelen häntä
vaikka en mainitse koskaan
sillä minä tiedän
kuinka hän tarkastaa päivämäärät jokaisesta pakkauksesta
ja silti ei voi enää puhua omalla suullaan
enkä minä saa
ole koskaan saanut
tehdä kenenkään toisen elämästä sellaista merkitystä jonka itse tekisin
minä en saa keksiä valheita
koska sitten en osaa
minä en saa koskaan tietää mitään
koska minulle ei kuulu
se mikä on merkitty suuremmin nimikirjaimin
eikä se mitä ei ole merkitty millään
koska se mistä vaietaan
on aina paljon enemmän kuin se mitä sanotaan ääneen
ja se miksi valvotaan on aina paljon enemmän kuin miksi nukutaan
ja silti voi tietää
minkä väriset on seinät
ja miltä tuoksuu kun tulee huoneeseen
ja miksi huonekalut kääntyvät ympäri kun ei ole poissa
ja kuinka minä olen oppinut
pistänyt merkit lukujen jälkeen ja kirjaimet ennen sanoja
merkitykset siitä kuinka paljon
kysymys ja vastaus
niin kuin katarina
koska hiljaisuus ei ole aina
pieniä penkkejä joilla istuu pieniä tyttöjä
ei mitään siitä
ja
kun minun kodissa on kissa
ja pojan
se maukuu
paljon aktiivisemmin tänne
koneella
mekaanisesti
kuin paperille
jossa kuukaudet eivät koskaan ole kuukausia
vaan kaikki päivät
saattavat mahtua kahdelle sivulle
viidelle
tai sitten ei ole yhtään
minä alan pikkuhiljaa kutistua
olen alkanut jo koulussa
olen alkanut kun siirryin pihoilta eturiviin
ja aloin lukita ovia
mutta sitten minä
avasin kaikki kaapin ovet
niin että äiti tietää minun olevan kotona
ja nauraa
ja nyt pikkuhiljaa
minä alan ymmärtää
maailmat ovat täällä kaikki kaikkialla
kaikkien saatavilla
eikä tarvitse kurkottaa
ei voi
eikä voi kumartaa
ei saa
eikä yrittää yhtään mitään
koska kaikki mihin ei ylety on piilotettu
ja ne salaiset huoneet jotka ovat isoäitejä täynnä tulevat vain uniin
enkä minä tosiaan osaa soittaa pianoa
yritin viisi vuotta
mutta minä ymmärrän vain nuotit
niiden merkit
mutta kuka minua kuuntelisi jos minun täytyisi painaa
mahdottoman painavat koskettimet alas
mahdottoman kevyet
lähtee vain liian kova ääni tai ei ääntä
ja minulla on hyvä olo
kun avaan suun
sinne lentää suuren suuri lumihiutale
ja se sama tyttö tulee taas pysäkille vaikka hetken ajattelimme että se on kuollut
makaan sängyllä ja luen freudia
juna vesi putoaminen lentäminen uiminen tunneli talo oven avaaminen sulkeminen virtsaaminen hammas leuka
kaikki on eroottista seksuaalista synnytystä erektiota polluutiota (katsottiin sivistyssanakirjasta mitä tarkoittaa eikä se liittynyt naisiin)
ja me nauramme ystävä ja minä
koska ystävä on nähnyt junaunen
ja minä vesiunen
ja hampaan
ja
nyt kun ajattelen
talosta
lentänyt
uinut pudonnut
avannut ovia lukinnut ovia ja minulla on hyvin usein vessahätä
mutta freud onkin vain setä.
ja kun poika soitti minä katsoin ikkunasta
siellä kuu
melkein täysi
ja vain minä näin sen
vain minä saatoin katsoa
enkä tiedä kuka toinen
enkä tahdo tietää koska kuu tänään minun
ilta
liian myöhä
enkä enää välitä vaikka minulle ei vastata
ja kun käännän päätäni
näen kaukaa talossa valon
enkä aio mennä koko viikkona kauppaan
sillä keskiviikkona jo
lähden kotiin
kotiin
sinne mistä näen unia
vaikka en näekään siitä talosta
mutta ihmisistä
jotka asuvat talossa, jonne
muutimme vasta kun olimme niin vanhoja
ettemme enää halunneet leikkimökkiä tai kaikkia pehmoeläimiä pahvilaatikoista
eikä talossa enää asu perhe
siellä asuu kaksi niistä
neljästä
jotka joskus istuivat kaikki kanootissa
jonka isi oli tehnyt
ja söivät kaurakeksejä
rannalla joka oli täynnä käpyjä
ja näkivät majavan pesän
ja laskivat muurhaisia joiden polku kulki teltan ali
ja on kuva
jossa kaikki istuvat auringossa kivellä
ja äiti on niin nuori
ja isi katsoo sitä pitkään
ja nyt kun isi sanoo puhelimessa
että mummo ja pappa ovat vanhoja
on tulemisestani tehty velvollisuus
ja tiedän etteivät he soita veljelle
eivät hänelle koska hän
ei enää käy
enää ole
niin kuin oli ennen minua
enkä minä osaa ajatella häntä enää
minun ei tarvitse koska olen niin kaukana
paitsi silloin kun minä odotan kynnyksellä
ja hän seisoo takki päällä autokatoksessa
ja kävelemme toistemme ohi ja tervehdys on enemmän kuin sana voi koskaan olla
ja minä ajattelen häntä
vaikka en mainitse koskaan
sillä minä tiedän
kuinka hän tarkastaa päivämäärät jokaisesta pakkauksesta
ja silti ei voi enää puhua omalla suullaan
enkä minä saa
ole koskaan saanut
tehdä kenenkään toisen elämästä sellaista merkitystä jonka itse tekisin
minä en saa keksiä valheita
koska sitten en osaa
minä en saa koskaan tietää mitään
koska minulle ei kuulu
se mikä on merkitty suuremmin nimikirjaimin
eikä se mitä ei ole merkitty millään
koska se mistä vaietaan
on aina paljon enemmän kuin se mitä sanotaan ääneen
ja se miksi valvotaan on aina paljon enemmän kuin miksi nukutaan
ja silti voi tietää
minkä väriset on seinät
ja miltä tuoksuu kun tulee huoneeseen
ja miksi huonekalut kääntyvät ympäri kun ei ole poissa
ja kuinka minä olen oppinut
pistänyt merkit lukujen jälkeen ja kirjaimet ennen sanoja
merkitykset siitä kuinka paljon
kysymys ja vastaus
niin kuin katarina
koska hiljaisuus ei ole aina
pieniä penkkejä joilla istuu pieniä tyttöjä
ei mitään siitä
ja
kun minun kodissa on kissa
ja pojan
se maukuu
haukotus
Minä en ymmärrä miksi on niin vaikeata tehdä mitään loppuun.
En osaa edes nukkua loppuun.
Juuri kun olisin vaipunut aivan rennoksi aivan ihanaksi
minä pakotin itseni kääntymään ja avaamaan silmät ja nousemaan
Mutta minä sain tehtyä englannin sanoja
ja sain luettua vähän tenttikirjaa
ja sain pelattua spider pasianssia :)
Saavutukseni saavutukseni.
ja lupaukseni taisi mennä koska lupasin olla valittamatta
ja ehkä minä valitin kun sanoin etten saa mitään tehtyä loppuun,
minä ki -
Pitäisi tehdä ruokaa
paitsi että nyt soitin ystävälle
koska sain spontaanin idean sittenkin lähteä syömään
ja ystävä suostui
ja näemme kymmenen minuutin päästä kasvisravintolassa
hii
ja minä ehkä piristyn ja puen päälle jotain muutakin kuin sukkahousut ja löysän paidan
eikä päivä sada enää talveksi
sadetakki on turha
eikä mikään ole väärinpäin kun pistää sukat oikeinpäin
paitsi kuvat
jos niitä ei kieritä
ja minä kieritän
ja ujosti hymyilen jos joku katsoo
ja tästä päivästä tulee ehkä
jokin
iloinen
En osaa edes nukkua loppuun.
Juuri kun olisin vaipunut aivan rennoksi aivan ihanaksi
minä pakotin itseni kääntymään ja avaamaan silmät ja nousemaan
Mutta minä sain tehtyä englannin sanoja
ja sain luettua vähän tenttikirjaa
ja sain pelattua spider pasianssia :)
Saavutukseni saavutukseni.
ja lupaukseni taisi mennä koska lupasin olla valittamatta
ja ehkä minä valitin kun sanoin etten saa mitään tehtyä loppuun,
minä ki -
Pitäisi tehdä ruokaa
paitsi että nyt soitin ystävälle
koska sain spontaanin idean sittenkin lähteä syömään
ja ystävä suostui
ja näemme kymmenen minuutin päästä kasvisravintolassa
hii
ja minä ehkä piristyn ja puen päälle jotain muutakin kuin sukkahousut ja löysän paidan
eikä päivä sada enää talveksi
sadetakki on turha
eikä mikään ole väärinpäin kun pistää sukat oikeinpäin
paitsi kuvat
jos niitä ei kieritä
ja minä kieritän
ja ujosti hymyilen jos joku katsoo
ja tästä päivästä tulee ehkä
jokin
iloinen
aamuaamu
perjantaina oli sähkökatkos
ja minun kello vilkkuu nolla nolla nolla
se vilkkui niin häiritsevästi että minä pistin sen aikaan.
oikeaan aikaan. nyt.
kun minä katsoin ikkunasta ensimmäistä kertaa aamulla
siellä satoi niin paljon isoja lumia
että minä laitoin sadetakin päälle saattaessa poikaa
ja minusta sadetakki oli oikea ratkaisu vaikka työhmiehet nauroivat ja pojan mielestä sade oli enemmän lunta kuin vettä
ja minä ihmettelin ihmettelen miten taas kevät muuttui talveksi
eikä minulla ole vieläkään kettusaappaita
kipeydestä on jäljellä yskä
ja ääni jota ei kuulu aamuisin
ostin kaksi pääsiäismunaa toisen söimme heti lauantaina ja toisen piilotin niin että poika etsi sen eilen.
minä olin pettynyt lauantain yllätykseen, se oli joku typerä typerä auto
ja poika lupasi että saan hänen yllätyksensä sunnuntaina
mutta olisihan se pitänyt arvata
myös eilen suklaamunan sisältä löytyi samanlainen auto
typerät karkkivalmistajat ovat käyneet mielikuvituksettomiksi!
innostuin muistelemaan lapsuuden kinderhössötystä
minä jopa punnitsin munat jotta siellä varmasti olisi sellainen keräilyeläin
kilpikonnat minulla oli melkein kaikki
ja kun olin kipeä isin piti soittaa kouluun että joku toisi minulle ne kilpparit sieltä koska olin unohtanut ne kouluun ja olin kovin surullinen. pikkupikku tyttö sängynpohjalla itkemässä kilpikonnia jotka ovat ihan yksin pulpetissa.
krokotiilejä oli muutama. samoin leijonia.
mutta en muista enää muita.
ja tänään minä voisin aloitaa koulun.
voisin ihan totta alkaa kasata englannin sanoja, jotka minun piti kasata viimeistään eilen
ainakin kymmenen, lupasin
tai ainakin viisi, mutta mielellään kymmenen
ja lopulta minä vain kyhäsin vanhoja tekstejä yhteen ja lähetin hädissäni kurssisuorituksena kurssista joka piti olla ohi jo perjantaina.
enkä ole aloittanut minkään kurssin esseetä.
en ole aloittanut mitään vanhaa setää.
etiikkaa aloitin. ja minua huvittaa, että minulla on vielä etiikan peruskurssi käymättä. oli naurettavaa lukea pienen pientä introductuionia etiikkaan, kun ne samat jutut on jo moneen moneen kertaan lukenut opetellut ja ajatellut.
niinpä minun tenttikirjan lukeminen vaihtui raamatun lukemiseen
tenttikirja kun vilahteli raamatunviittauksia ja minä tietenkin halusin tarkastaa ne. mitä siinä kohdassa nyt sanotaan. onko se jeesus nyt paskamainen. kehotetaanko tytär nyt oikeasti myymään orjaksi.
ja niinhän se oli ettei se jeesuskaan aina kovin solidaarinen ollut. ja jumalan täytyi luetella yksitellen kaikki ne joihin ei saa yhtyä.
ja nyt minä vain odotan että jotakin tapahtuisi
liian kauan on ollut liikkumatonta
ja minä olen
maannut niin monta päivää sängynpohjalla ja valitellut selkää päätä niskaa vatsaa suuta kurkkua silmää korvaa
minä teen päätöksen että tänään en valita mitään
ja nyt rupean ahkeraksi
(tai nukkumaan)
ja minun kello vilkkuu nolla nolla nolla
se vilkkui niin häiritsevästi että minä pistin sen aikaan.
oikeaan aikaan. nyt.
kun minä katsoin ikkunasta ensimmäistä kertaa aamulla
siellä satoi niin paljon isoja lumia
että minä laitoin sadetakin päälle saattaessa poikaa
ja minusta sadetakki oli oikea ratkaisu vaikka työhmiehet nauroivat ja pojan mielestä sade oli enemmän lunta kuin vettä
ja minä ihmettelin ihmettelen miten taas kevät muuttui talveksi
eikä minulla ole vieläkään kettusaappaita
kipeydestä on jäljellä yskä
ja ääni jota ei kuulu aamuisin
ostin kaksi pääsiäismunaa toisen söimme heti lauantaina ja toisen piilotin niin että poika etsi sen eilen.
minä olin pettynyt lauantain yllätykseen, se oli joku typerä typerä auto
ja poika lupasi että saan hänen yllätyksensä sunnuntaina
mutta olisihan se pitänyt arvata
myös eilen suklaamunan sisältä löytyi samanlainen auto
typerät karkkivalmistajat ovat käyneet mielikuvituksettomiksi!
innostuin muistelemaan lapsuuden kinderhössötystä
minä jopa punnitsin munat jotta siellä varmasti olisi sellainen keräilyeläin
kilpikonnat minulla oli melkein kaikki
ja kun olin kipeä isin piti soittaa kouluun että joku toisi minulle ne kilpparit sieltä koska olin unohtanut ne kouluun ja olin kovin surullinen. pikkupikku tyttö sängynpohjalla itkemässä kilpikonnia jotka ovat ihan yksin pulpetissa.
krokotiilejä oli muutama. samoin leijonia.
mutta en muista enää muita.
ja tänään minä voisin aloitaa koulun.
voisin ihan totta alkaa kasata englannin sanoja, jotka minun piti kasata viimeistään eilen
ainakin kymmenen, lupasin
tai ainakin viisi, mutta mielellään kymmenen
ja lopulta minä vain kyhäsin vanhoja tekstejä yhteen ja lähetin hädissäni kurssisuorituksena kurssista joka piti olla ohi jo perjantaina.
enkä ole aloittanut minkään kurssin esseetä.
en ole aloittanut mitään vanhaa setää.
etiikkaa aloitin. ja minua huvittaa, että minulla on vielä etiikan peruskurssi käymättä. oli naurettavaa lukea pienen pientä introductuionia etiikkaan, kun ne samat jutut on jo moneen moneen kertaan lukenut opetellut ja ajatellut.
niinpä minun tenttikirjan lukeminen vaihtui raamatun lukemiseen
tenttikirja kun vilahteli raamatunviittauksia ja minä tietenkin halusin tarkastaa ne. mitä siinä kohdassa nyt sanotaan. onko se jeesus nyt paskamainen. kehotetaanko tytär nyt oikeasti myymään orjaksi.
ja niinhän se oli ettei se jeesuskaan aina kovin solidaarinen ollut. ja jumalan täytyi luetella yksitellen kaikki ne joihin ei saa yhtyä.
ja nyt minä vain odotan että jotakin tapahtuisi
liian kauan on ollut liikkumatonta
ja minä olen
maannut niin monta päivää sängynpohjalla ja valitellut selkää päätä niskaa vatsaa suuta kurkkua silmää korvaa
minä teen päätöksen että tänään en valita mitään
ja nyt rupean ahkeraksi
(tai nukkumaan)
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Minä sorruin tällaiseen. Sortukaa tekin
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi / elokuva / kirja muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, sinun täytyy laittaa tämä journaliisi.
2. Kerron sinulle, mikä bändi / elokuva / kirja muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, sinun täytyy laittaa tämä journaliisi.
jökdsfuio
joskus meillä oli ystävän kanssa sellainen
että kirjoitettiin toisillemme kirjaimia
sattumanvaraisesti
ja niistä sattoi tulla merkityksellisiä
joskus me opettelimme lukemaan kirjaimien ääniä
se oli vaikeaa
kaikki pyöreät oli helpompia
ja ii
mutta tämä edellytti että kynästä lähti kova ääni
ja kirjoitti hitaasti hitaasti
tänään minä käyn aina ehkä puolentunnin välein nukkumassa ja sitten taas yritän kirjoittaa sarjakuva-analyysiä kaksi sanaa
ensin sain vain sarjakuvan nimen kirjoitettua
nyt sain muistiinpanoni
ja olen unohtanut kaiken mistä keskustelimme
sillä en tahtonut tehdä
ja minä olin ihan varma että saan tänään yllätyksen
kun poikani oli niin salaperäinen
arvelin että postissa
mutta minä sain kirjeen vain pankista
enkä mitään muuta
ja nyt vain odotan että tuleeko hän jo tänään
tuleeko koskaan
koska tyttö on kipeä
mutta poikahan sairasti jo
ja silloin kun on kylmä
ja nenä vuotaa
ja pitäisi juoda juoda
mutta ei ole mitään muuta kuin vettä ja
flunssateetä (joka on äidin mielestä ihmeellisen tehokasta ja pojankin mielestä auttaa, mutta minun oloni ei ole kyllä tullut yhtään paremmaksi)
eikä tee mieli
koska suu menee kiinni jos yrittää niellä
ja auki jos liikaa
haluaisi vain maata sängyssä eikä keskittyä yhtään mihinkään velvollisuuksiin
ei minkäänlaisiin
ehkä menen taas hetkeksi nukkumaan.
ehkä luen sen sarjakuvan vielä toisen kerran ja teen huomioita
ehkä näen unta ihanasta vedestä ja lämpimästä
eikä kukaan tapa hevosia tässä unessa
ehkä näen unta valaista jotka uivat vapaina ja merestä
joka on aina vain suuri
että kirjoitettiin toisillemme kirjaimia
sattumanvaraisesti
ja niistä sattoi tulla merkityksellisiä
joskus me opettelimme lukemaan kirjaimien ääniä
se oli vaikeaa
kaikki pyöreät oli helpompia
ja ii
mutta tämä edellytti että kynästä lähti kova ääni
ja kirjoitti hitaasti hitaasti
tänään minä käyn aina ehkä puolentunnin välein nukkumassa ja sitten taas yritän kirjoittaa sarjakuva-analyysiä kaksi sanaa
ensin sain vain sarjakuvan nimen kirjoitettua
nyt sain muistiinpanoni
ja olen unohtanut kaiken mistä keskustelimme
sillä en tahtonut tehdä
ja minä olin ihan varma että saan tänään yllätyksen
kun poikani oli niin salaperäinen
arvelin että postissa
mutta minä sain kirjeen vain pankista
enkä mitään muuta
ja nyt vain odotan että tuleeko hän jo tänään
tuleeko koskaan
koska tyttö on kipeä
mutta poikahan sairasti jo
ja silloin kun on kylmä
ja nenä vuotaa
ja pitäisi juoda juoda
mutta ei ole mitään muuta kuin vettä ja
flunssateetä (joka on äidin mielestä ihmeellisen tehokasta ja pojankin mielestä auttaa, mutta minun oloni ei ole kyllä tullut yhtään paremmaksi)
eikä tee mieli
koska suu menee kiinni jos yrittää niellä
ja auki jos liikaa
haluaisi vain maata sängyssä eikä keskittyä yhtään mihinkään velvollisuuksiin
ei minkäänlaisiin
ehkä menen taas hetkeksi nukkumaan.
ehkä luen sen sarjakuvan vielä toisen kerran ja teen huomioita
ehkä näen unta ihanasta vedestä ja lämpimästä
eikä kukaan tapa hevosia tässä unessa
ehkä näen unta valaista jotka uivat vapaina ja merestä
joka on aina vain suuri
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
flunssa influenssa nuha nenä
Nyt se on sitten tapahtunut
olen virusten valloittama tai bakteerien kansoittama
tai kumpaakin
jooga jäi välistä koska enhän minä jaksanut edes seisoa!
nukahdin. ja nukuin monta tuntia kunnes vain heräsin ja olo oli lievästi parempi
on
mutta silti en ole varma jaksanko voinko mennä syömään suklaapipareita ystävän luo
sillä kaikki naiset ovat kauniita eikä heidän tarvitse ajatella nenäänsä
ja minä tahdon punaiset kumisaappaat
tahdon kettukumisaappaat
tahdon sellaiset valaskumisaappaat että voin hyppiä vesilätäköissä
tahdon sellaiset joilla on silmät
joita voi pitää minun sadetakin kanssa
minun pienen punaisen pilkullisen sadetakin kanssa
ja tämä olo
joka kulkee väreinä vastsasta niskaan
on sietämätön
minä olen huolimaton
huoli matto
en ikinä tule ymmärtämään täysin tuollaisten sanojen rakennetta
katso lattiaasi tyttö! se on täynnä vaatteita
ja
katso pöytiäsi! ne ovat täynnä
minun kotini on täysin täynnä tavaraa
ja silti ei ole mitään
mihin tarttuisin
ja minusta on vaikeaa olla virallinen
ja pysyä asiassa
mieluiten harhailisin
kaikkia polkuja
vähän
kääntyisin takaisin kun alkaisi näyttää liian pimeältä
tai sitten menisin syvemmälle
sinne missä puut ovat kuolleet
ja astuisin runkojen yli
menisin kunnes tulisi pieniä siltoja suolla
kunnes kaivinkoneet alkaisivat ja lakkaisivat luonnonsuojelualueella
ja tulisi toinen polku
sellainen mitä pitkin ei voi kulkea törmäämättä käärmeeseen tai naapurin isäntään
ja pitäisi valita
ja minä valitsisin käärmeet
vaikka luonto on siinä kuvassa minulle romanttinen
sillä oikeasti valitsisin isännän
ja tulisi kolme muuta polkua
ja laskisin ne
laskisin kaikki viiteen
niin kauan että unohtaisin sen taidon
koska olen sanonut sen jo liian monta kertaa ääneen.
olen virusten valloittama tai bakteerien kansoittama
tai kumpaakin
jooga jäi välistä koska enhän minä jaksanut edes seisoa!
nukahdin. ja nukuin monta tuntia kunnes vain heräsin ja olo oli lievästi parempi
on
mutta silti en ole varma jaksanko voinko mennä syömään suklaapipareita ystävän luo
sillä kaikki naiset ovat kauniita eikä heidän tarvitse ajatella nenäänsä
ja minä tahdon punaiset kumisaappaat
tahdon kettukumisaappaat
tahdon sellaiset valaskumisaappaat että voin hyppiä vesilätäköissä
tahdon sellaiset joilla on silmät
joita voi pitää minun sadetakin kanssa
minun pienen punaisen pilkullisen sadetakin kanssa
ja tämä olo
joka kulkee väreinä vastsasta niskaan
on sietämätön
minä olen huolimaton
huoli matto
en ikinä tule ymmärtämään täysin tuollaisten sanojen rakennetta
katso lattiaasi tyttö! se on täynnä vaatteita
ja
katso pöytiäsi! ne ovat täynnä
minun kotini on täysin täynnä tavaraa
ja silti ei ole mitään
mihin tarttuisin
ja minusta on vaikeaa olla virallinen
ja pysyä asiassa
mieluiten harhailisin
kaikkia polkuja
vähän
kääntyisin takaisin kun alkaisi näyttää liian pimeältä
tai sitten menisin syvemmälle
sinne missä puut ovat kuolleet
ja astuisin runkojen yli
menisin kunnes tulisi pieniä siltoja suolla
kunnes kaivinkoneet alkaisivat ja lakkaisivat luonnonsuojelualueella
ja tulisi toinen polku
sellainen mitä pitkin ei voi kulkea törmäämättä käärmeeseen tai naapurin isäntään
ja pitäisi valita
ja minä valitsisin käärmeet
vaikka luonto on siinä kuvassa minulle romanttinen
sillä oikeasti valitsisin isännän
ja tulisi kolme muuta polkua
ja laskisin ne
laskisin kaikki viiteen
niin kauan että unohtaisin sen taidon
koska olen sanonut sen jo liian monta kertaa ääneen.
tiistaina, huhtikuuta 04, 2006
tii s tai
Minä nukuin hyvin
näin unta että meloin
ensin istuin vain ohuen lehden päälle ja pelkäsin kastelevani vaatteet
tai olin varma että ne kastuvat, koska eihän ohut lehti pidä vettä niin hyvin
ja lehti muuttui vähitellen kanootiksi
järvi joeksi
ja jokea pitkin menin sillan alle
ja pelkäsin että sieltä alkaa putous
mutta kävelinkin tehdastunnelissa
ja kiipesin kirkkoon
ja kiipesin loputtomasti portaita kirkossa
jossa oli kovin korkea katto
ja tiesin jossain torni
ja vanhoja maalauksia
ja alhaalla
suurien hyllyjen lomassa käveli vanha kumarainen mies
ja tiesin että hän voisi auttaa minua
enkä enää muista pääsinkö pois vai jatkoinko loputonta kiipeämistä
ja sittenkin
vaikka puolustusjärjestelmämme
minun ja pojan
ovat kovasti erilaiset
(niiden täytyykin jo senkin takia että rakastamme)
niin nenäni vuotaa
ja jatkuvasti on olo että kohta minä makaan sängyssä liikkumatta ja valitan oloani
mutta silti
en minä
vaikka olisin nähnyt tämän tulevaksi
olisi pistänyt väliimme seinää
ja minusta on ilkeää
että jotkut autot ajavat vesilätäköistä niin että kura lentää minun päälleni
niin kävi aamulla
ja yhtäkkiä en enää muista mitä minun piti kirjoittaa
näin unta että meloin
ensin istuin vain ohuen lehden päälle ja pelkäsin kastelevani vaatteet
tai olin varma että ne kastuvat, koska eihän ohut lehti pidä vettä niin hyvin
ja lehti muuttui vähitellen kanootiksi
järvi joeksi
ja jokea pitkin menin sillan alle
ja pelkäsin että sieltä alkaa putous
mutta kävelinkin tehdastunnelissa
ja kiipesin kirkkoon
ja kiipesin loputtomasti portaita kirkossa
jossa oli kovin korkea katto
ja tiesin jossain torni
ja vanhoja maalauksia
ja alhaalla
suurien hyllyjen lomassa käveli vanha kumarainen mies
ja tiesin että hän voisi auttaa minua
enkä enää muista pääsinkö pois vai jatkoinko loputonta kiipeämistä
ja sittenkin
vaikka puolustusjärjestelmämme
minun ja pojan
ovat kovasti erilaiset
(niiden täytyykin jo senkin takia että rakastamme)
niin nenäni vuotaa
ja jatkuvasti on olo että kohta minä makaan sängyssä liikkumatta ja valitan oloani
mutta silti
en minä
vaikka olisin nähnyt tämän tulevaksi
olisi pistänyt väliimme seinää
ja minusta on ilkeää
että jotkut autot ajavat vesilätäköistä niin että kura lentää minun päälleni
niin kävi aamulla
ja yhtäkkiä en enää muista mitä minun piti kirjoittaa
maanantaina, huhtikuuta 03, 2006
Suoraan
Voiko joskus sanoa
mitä ajattelee?
vaikka se ei olisi tylyä
minä olin äsken hyvin ilkeä
tai suora
olen ollut yhdessä ryhmässä tekemässä ryhmätyötä
ja yksi jäsenemme olikin tehnyt sen työn tavallaan yksin
ja minä kirjoitin hänelle äsken aikamoisen suoraan
mitä siitä ajattelin
voi
olin hirmuisen julma
mutta olen ehkä vähän ylpeä itsestäni
sillä kuitenkin toin asian esille mielestäni melko asiallisesti
olisin voinut sanoa että paskaa
mutta sanoin että se oli hänen subjektiivinen näkemyksensä
ja toisaalta minulla on olo että ihan sama
hän vähät välittää mitä minä hänen kirjoituksestaan ajattelen
ja minulle on sitten kuitenkin ihan sama mitä hän kirjoittaa
ryhmätöissä on vaan se ongelma
ettei voi päättää itse
ja vaikka minä kuinka inhoan päättämistä
vaikka se on kuinka minulle vaikeaa
niin silti
se on saatava tehdä itse
ja toiseksikin
minulle siis sopii todella hyvin yksintyöskentely
vaikka olen muka tosi hyvä ryhmätyöskentelijä
olen sitä vain tiettyyn pisteeseen saakka
jos minä haluan sanoa jotakin, niin minun on saatava sanoa se
jos joku asia tai argumentti on minulle tärkeä
tai jos näen jonkun asian tietyllä tavalla en pysty luistamaan siitä
minun on mahdotonta alistua sellaisen näkemyksen alle jota en voi allekirjoittaa
en voi laittaa nimeäni mihinkään sellaiseen
jota en koe tehneeni
olenko sitten liian
itsekäs
moraalinen
tunnollinen
itsepäinen
minäkeskeinen
pikkutarkka
tai jotain ihan muuta ja kaikkea
ken tietää
ehkä minä edelleenkin vain luulen olevani jeesus
mitä ajattelee?
vaikka se ei olisi tylyä
minä olin äsken hyvin ilkeä
tai suora
olen ollut yhdessä ryhmässä tekemässä ryhmätyötä
ja yksi jäsenemme olikin tehnyt sen työn tavallaan yksin
ja minä kirjoitin hänelle äsken aikamoisen suoraan
mitä siitä ajattelin
voi
olin hirmuisen julma
mutta olen ehkä vähän ylpeä itsestäni
sillä kuitenkin toin asian esille mielestäni melko asiallisesti
olisin voinut sanoa että paskaa
mutta sanoin että se oli hänen subjektiivinen näkemyksensä
ja toisaalta minulla on olo että ihan sama
hän vähät välittää mitä minä hänen kirjoituksestaan ajattelen
ja minulle on sitten kuitenkin ihan sama mitä hän kirjoittaa
ryhmätöissä on vaan se ongelma
ettei voi päättää itse
ja vaikka minä kuinka inhoan päättämistä
vaikka se on kuinka minulle vaikeaa
niin silti
se on saatava tehdä itse
ja toiseksikin
minulle siis sopii todella hyvin yksintyöskentely
vaikka olen muka tosi hyvä ryhmätyöskentelijä
olen sitä vain tiettyyn pisteeseen saakka
jos minä haluan sanoa jotakin, niin minun on saatava sanoa se
jos joku asia tai argumentti on minulle tärkeä
tai jos näen jonkun asian tietyllä tavalla en pysty luistamaan siitä
minun on mahdotonta alistua sellaisen näkemyksen alle jota en voi allekirjoittaa
en voi laittaa nimeäni mihinkään sellaiseen
jota en koe tehneeni
olenko sitten liian
itsekäs
moraalinen
tunnollinen
itsepäinen
minäkeskeinen
pikkutarkka
tai jotain ihan muuta ja kaikkea
ken tietää
ehkä minä edelleenkin vain luulen olevani jeesus
Lähteminen
Minä tulin
hetki sitten avasin oven
Kävelin sateessa
pois
kävelin jo ennen kuin piti pistää takki päälle ja pipo joka meinasi koko ajan lähteä
koska isi on sittenkin oikeassa
poikani kierittää hiuksiani niin että ne menevät selvittämättömiksi
ja minä olisin voinut jäädä
vielä muutamaksi tunniksi
vielä vähän pidempään
niin että kaikki paidat olisivat ehtineet kuivaa tuolin selkämyksillä
eikä olisi täytynyt sulloa kasseja täyteen
olisin maannut liikkumatta
kuinka olisin voinut maata liikkumatta saamatta koskettaa
kuinka olisin voinut olla hiljaa kunnes olisin vihdoin saanut pojan viereeni
ja iho olisi ollut kuuma
ja juuri silloin
juuri kun kaikki meidän aikamme olisi ollut meille
minun olisi pitänyt juosta sateeseen ja pimeään
mutta koska on järkevää
minä olen tässä nyt
minun ihoni on jäänyt
lähelle
kaikki minussa on nyt nukkumassa
kaikki minussa tahtoo aikaan joka ei ole määriteltävissä
ei ulkoa
ja mitään mitä odottaa
ei tule
ja kaikki se mitä ei toivo tulevaksi
on sittenkin
minä olen nähnyt unia
sekunninsadasosaunia
nukahtanut ja herännyt koko viikonlopun
joissain unissa on ollu mummi
joissain katuja ja taivas
muutamassa elokuva
useissa ollaan matkustettu
tai meinattu
ja kerran minä hiivin poikani viereen ja vedin peiton yllemme että saisimme olla kaksin
ja joinain hetkinä on vain hyvin varma
kaikki tuntuu selvältä
eikä mitään pitänytkään ajatella
ja sitten on taas niin paljon
kun avaa arjen
kaikki nämä päivät
on kaksikymmentäkolme uutta viestiä ja kaikki huutaa että pitää pitää
eikä mihinkään saa aikaa
minusta jokaisella pitäisi olla vuosi
pitäisi olla yksi vuosi että saisi mennä lappiin ja nähdä vuoden kierron
ja tänään taas kevään ensimmäisen vesisateen aikaan
minä muistin onnellisuuteni
ikkunan lävitse vesipisarat ja kaksi
ja punainen sateenvarjo ja yksi
ja kaikki minun onneni tiivistyi silloin siihen kuvaan
jota oli mahdotonta ymmärtää ellei ollut minä
ellei tiennyt
mutta siihen aikaan
minun ystäväni olivat lähellä
nyt he ovat kaikki levittäytyneet maailmaan
ovat kaikki niin hajallaan
etten edes muistanut muistaa heidän syntymäpäiviään
eikä hyvälle ystävälle lähetetä vain sähköpostiviestiä
minä en edes sitä
olen toivoton päivämäärien kanssa
mutta en pode edes huonoa omatuntoa
koska minä tiedän ettei välittäminen ole numeroita
ettei ajatus vaadi mitään sanoja
enkä minä tiedä
jos elämäni sittenkin vain on
ikkunan läpi sadetta
ihmisiä käsi kädessä ja suut suulla
minä ehkä punaisen varjon alla
minä tai joku toinen, joka ehtii ensin
suojatien yli kulkemista kiireellä vaikka tahtoisin pysähtyä
bussin odottamista ja sen täsmällisen saapumisen oikein arvaamista
analyyseja analyysien perään
laulun sanoja jotka kaikki ovat mennyttä ja sitä aikaa kun
minua istumassa kivellä
minua kävelemässä metsässä ja salaa koskettamassa puita koska
niistä saa voimaa
ja ne saavat
minua hengittämässä kukkiin päin
omenapuita
omenapuita omenapuita kaikkina vuoden aikoina
minua tarjoamassa rusinoita kaikille ja käteen mahtuu kerrallaan vain yksi
silmiä joita jotkut sanovat kauniiksi
kaunista jota minä sanon kauniiksi
meriä silloin kun pitäisi olla hiljaa
hiljaisuutta kun ptäisi kertoa
ja loputtomat joet
loputtomat kaikki minun viivani
ja lumi joka sataa joka talvi ensimmäisen kerran
ja ehkä joskus kirjain
joka alkaa paremmin kuin mikään aikaisemmista
ehkä sellainen kirjain josta ei heti saa selvää
mutta kun heittää nopalla kaksikymmentä se tulee näkyviin
eikä tarvitse epäillä enää mitään.
hetki sitten avasin oven
Kävelin sateessa
pois
kävelin jo ennen kuin piti pistää takki päälle ja pipo joka meinasi koko ajan lähteä
koska isi on sittenkin oikeassa
poikani kierittää hiuksiani niin että ne menevät selvittämättömiksi
ja minä olisin voinut jäädä
vielä muutamaksi tunniksi
vielä vähän pidempään
niin että kaikki paidat olisivat ehtineet kuivaa tuolin selkämyksillä
eikä olisi täytynyt sulloa kasseja täyteen
olisin maannut liikkumatta
kuinka olisin voinut maata liikkumatta saamatta koskettaa
kuinka olisin voinut olla hiljaa kunnes olisin vihdoin saanut pojan viereeni
ja iho olisi ollut kuuma
ja juuri silloin
juuri kun kaikki meidän aikamme olisi ollut meille
minun olisi pitänyt juosta sateeseen ja pimeään
mutta koska on järkevää
minä olen tässä nyt
minun ihoni on jäänyt
lähelle
kaikki minussa on nyt nukkumassa
kaikki minussa tahtoo aikaan joka ei ole määriteltävissä
ei ulkoa
ja mitään mitä odottaa
ei tule
ja kaikki se mitä ei toivo tulevaksi
on sittenkin
minä olen nähnyt unia
sekunninsadasosaunia
nukahtanut ja herännyt koko viikonlopun
joissain unissa on ollu mummi
joissain katuja ja taivas
muutamassa elokuva
useissa ollaan matkustettu
tai meinattu
ja kerran minä hiivin poikani viereen ja vedin peiton yllemme että saisimme olla kaksin
ja joinain hetkinä on vain hyvin varma
kaikki tuntuu selvältä
eikä mitään pitänytkään ajatella
ja sitten on taas niin paljon
kun avaa arjen
kaikki nämä päivät
on kaksikymmentäkolme uutta viestiä ja kaikki huutaa että pitää pitää
eikä mihinkään saa aikaa
minusta jokaisella pitäisi olla vuosi
pitäisi olla yksi vuosi että saisi mennä lappiin ja nähdä vuoden kierron
ja tänään taas kevään ensimmäisen vesisateen aikaan
minä muistin onnellisuuteni
ikkunan lävitse vesipisarat ja kaksi
ja punainen sateenvarjo ja yksi
ja kaikki minun onneni tiivistyi silloin siihen kuvaan
jota oli mahdotonta ymmärtää ellei ollut minä
ellei tiennyt
mutta siihen aikaan
minun ystäväni olivat lähellä
nyt he ovat kaikki levittäytyneet maailmaan
ovat kaikki niin hajallaan
etten edes muistanut muistaa heidän syntymäpäiviään
eikä hyvälle ystävälle lähetetä vain sähköpostiviestiä
minä en edes sitä
olen toivoton päivämäärien kanssa
mutta en pode edes huonoa omatuntoa
koska minä tiedän ettei välittäminen ole numeroita
ettei ajatus vaadi mitään sanoja
enkä minä tiedä
jos elämäni sittenkin vain on
ikkunan läpi sadetta
ihmisiä käsi kädessä ja suut suulla
minä ehkä punaisen varjon alla
minä tai joku toinen, joka ehtii ensin
suojatien yli kulkemista kiireellä vaikka tahtoisin pysähtyä
bussin odottamista ja sen täsmällisen saapumisen oikein arvaamista
analyyseja analyysien perään
laulun sanoja jotka kaikki ovat mennyttä ja sitä aikaa kun
minua istumassa kivellä
minua kävelemässä metsässä ja salaa koskettamassa puita koska
niistä saa voimaa
ja ne saavat
minua hengittämässä kukkiin päin
omenapuita
omenapuita omenapuita kaikkina vuoden aikoina
minua tarjoamassa rusinoita kaikille ja käteen mahtuu kerrallaan vain yksi
silmiä joita jotkut sanovat kauniiksi
kaunista jota minä sanon kauniiksi
meriä silloin kun pitäisi olla hiljaa
hiljaisuutta kun ptäisi kertoa
ja loputtomat joet
loputtomat kaikki minun viivani
ja lumi joka sataa joka talvi ensimmäisen kerran
ja ehkä joskus kirjain
joka alkaa paremmin kuin mikään aikaisemmista
ehkä sellainen kirjain josta ei heti saa selvää
mutta kun heittää nopalla kaksikymmentä se tulee näkyviin
eikä tarvitse epäillä enää mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)