ks

En pääse katsomaan ulos

jo monta tuntia olen tehnyt

uskomatonta.
uskomatonta todellakin. olen tehnyt koko päivän englannin esitelmää
enkä osaa puhua sitä
vieläkään
montakohan kertaa olen lukenut sen ääneen?

tekisi mieli vain syödä.

minulle syöminen on yksi pako
nukkumisen lisäksi
ja spider pasianssin

mutta nyt kun ei ole ollut ruokaa
ja olen kyllästynyt pasianssiin
ja nukkuminen on mahdotonta tämän remontin keskellä
olen toden totta saanut aikaan.
vähän. ihan vähän, mutta kuitenkin.

aina minä puhun aikaan saamisesta
ja saamattomuudesta.
ovatkohan ne elämäni tärkeimmät asiat? vallitsevat?

en epäile etteivätkö olisi.
sillä kaikkea ne määrittävät.
kaikkea tekemistäni määrittää velvollisuudet
ja halut

entä tekisinkö koskaan mitään ellei olisi pakko?

olen opiskellut valaita ilman mitään pakkoa
ja lintuja
ja yrttejä
ja teatterista ja myyteistä ja symboleista ja väreistä ja raamatusta ja naiskirjoituksesta (ennen kuin piti kirjoittaa se essee)
ja olen minä paljon muustakin
kyllä.
olen aina ajatellut että sittenkin saisin enemmän aikaan ellei olisi pakko, mutta kun on pakko niin en saa mitään aikaan koska pakko tekee kaikesta vastenmielistä.

miksiköhän se on niin?

miksi kaikesta velvollisuudesta katoaa halu?

vaikka minulla on motivaatiota kristian smedsiin
olen erittäin kiinnostunut hänestä ja hänen töistään
mutta kun minun pitäisi esitellä hänet huomenna, minua ei yhtään huvita
(Toki se voi olla tämä englannin kielikin...)

mitä minä sitten juuri nyt haluaisin tehdä?
ehkä maata riippukeinussa auringossa ja lukea kirjaa
jotain sellaista kirjaa jonka olen ottanut kirjaston hyllystä ajattelematta lainkaan koulua tai sivistystä tai mitään sellaista
olen valinnut sen vain miellyttääkseni itseäni

mutta en minä siinä riippukeinussa kauaa jaksaisi kuitenkaan lukea
(tiedänhän minä sen niistä kesistä jolloin minulla on ollut siihen mahdollisuus)

ehkä haluaisin että siihen olisi nimenomaan mahdollisuus.

ehkä toivoisin että olisi enemmän mahdollisuuksia.
enemmän puita
enemmän kiviä
enemmän vettä ettei minun tarvitsisi aina unissani meloa.

ja kaikkihan on minusta itsestäni kiinni.
olen valinnut tämän. olen valinnut. toden totta. olen valinnut että opiskelen ja olen vielä valinnut ne kurssit joita opiskelen. ja olen valinnut sen mitä kursseilla teen ja teenkö.
niin.
ja olen valinnut sen että istun tässä nyt kirjoittamassa internettiin päiväkirjaan jota kaikki voivat lukea
enkä esimerkiksi kauppaan menemistä
ja valitsen sanani

mutta mitä me emme voi valita? (paitsi sukulaisia)