tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

kuljen unessa

Koko päivän
olen kävellyn niin kuin en olisi tässä

ja sitten keskustelussa ystävän kanssa syömässä
minä olin
hereillä
mutta kun lähdimme eri kirjastoihin
minä vaivuin taas jonnekin sateen taakse

kaikki niin surullista
ulkona

ja minä istuin lukusalissa kirja
en tajunnut sanoista
vaikka kirja oli ohut ja kieli ymmärrettävää
omaa kieltä sitä mitä puhun
vaikka ei
en minä kirjoilla puhu

ja kävelin edestakaisin hyllyjä
koska ei ollut paperia
koska ei kynää
ja joku yski niin kovaa ja niisti
että me kaikki käänsimme päämme ja ajattelimme että lukisi kotonaan
mitä se tänne tulee muita häiritsemään

ja nyt minä söin suklaapupun loppuun
vaikka vatsa tuntui ikävältä jo sisään tullessa
ja ajattelin että taasko minä alan sairastaa
kun kurkussa

ja vesilasku oli pistetty postiluukkuun
pyörät on siirretty jo ulos
monet ovat siirtäneet

ja minä olin aivan liian kesä
ilmanvillapaitaamukatarkenee

ja meillä oli hyvä keskustelu
ystävällä ja minulla
meillä on aina
mutta niin kovin syvälle menemme
että vähemmästäkin vaipuu

voisinpa olla joskus niin pinnallinen
ettei tarvitsisi
että voisi ostaa sen siiderin ja nauraa
pistää huulipunaa ja ripsiväriä ja puuteria ja ohuet ohuet sukkahousut ja lyhyen lyhyen hameen ja kikattaa ja kääntää hiuksia ja hengittää niskaan ja ajatella vaan sitä miltä tupakka tuoksuu
tai voisihan sitä olla pinnallinen muutenkin

voisi ruveta pelkäksi uduksi
voisi kasvattaa suuret silmät ja katsoa ymmyrkäisenä

tai voisi ihan miten vaan

minun ajatukseni vaihtuvat niin nopeasti että nauravat kaikki
siirtyvät
eivät niin kuin kello koska kello on liian säännöllinen
eivätkä niin kuin eläimet koska niissäkin on logiikka jopa siinä miten ne saalistavat ruokansa
sekin menee kaavan mukaan
mutta minun assosiaationi kulkevat ratoja joita ei ole piirretty karttoihin
ja ehkä minua on siksi mahdotonta seurata

ja minä olen kokonaan jättänyt kirjoittamatta ystäville kirjeitä
en vain ole jaksanut
olen keskittynyt niin itseeni että minun voimani eivät riitä sanojen sanomiseen
kuin itselleni
kyllä minä sitten taas kun saan tehtyä tentin
ja kaksi esitelmää
ja kolme esseetä
ja kaksikymmentä sanakarttaa
ja toisen tentin
ja

mutta nyt minä vain menen syvemmälle minuun
ja mietin mitä minä haluan
nyt minä menen vain päiviin joista mieluiten tekisin yön
koska valo on migreeni
ja kirjat painavia

ja minä sanon että älä mene
ja hän sanoo että on pakko
ja minä sanon että minä jäisin jos hän pyytäisi
mutta hän ei pyydä koska niin ei voi tehdä
minä teen, minä sanon
eikä mikään johda kuitenkaan mihinkään
muuhun kun että heräämme ja siirrymme kumpikin päivään joka on eri

se on eri kaikkina vuodenaikoina
koska minun maailmani ei voi tulla toisen maailmaksi kuin hetkittäin
vain silloin kun olen kerällä
kun olen eläimet
ja typerä
sellainen jollainen ei voi olla

ja minä sain palautetta kirjoituskurssista
kaikki oli hyvää
mutta ohjeena vihjeenä sanoi että voisin kokeilla kirjoittaa ihan lyhyitä

naurattaa
minun päiväkirjamerkintänikin ylittävät rajat

käsin minä kirjoitan lyhyitä
mutta emmehän me enää elä käsinkirjoituksen aikaa

nyt minä aloitan maalaamaan.

Ei kommentteja: