maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

ylipäivitys

Kirjoitan
paljon aktiivisemmin tänne
koneella
mekaanisesti
kuin paperille
jossa kuukaudet eivät koskaan ole kuukausia
vaan kaikki päivät
saattavat mahtua kahdelle sivulle
viidelle

tai sitten ei ole yhtään

minä alan pikkuhiljaa kutistua
olen alkanut jo koulussa
olen alkanut kun siirryin pihoilta eturiviin
ja aloin lukita ovia

mutta sitten minä
avasin kaikki kaapin ovet
niin että äiti tietää minun olevan kotona
ja nauraa

ja nyt pikkuhiljaa
minä alan ymmärtää
maailmat ovat täällä kaikki kaikkialla
kaikkien saatavilla
eikä tarvitse kurkottaa
ei voi
eikä voi kumartaa
ei saa
eikä yrittää yhtään mitään
koska kaikki mihin ei ylety on piilotettu
ja ne salaiset huoneet jotka ovat isoäitejä täynnä tulevat vain uniin

enkä minä tosiaan osaa soittaa pianoa
yritin viisi vuotta
mutta minä ymmärrän vain nuotit
niiden merkit
mutta kuka minua kuuntelisi jos minun täytyisi painaa
mahdottoman painavat koskettimet alas
mahdottoman kevyet
lähtee vain liian kova ääni tai ei ääntä

ja minulla on hyvä olo
kun avaan suun
sinne lentää suuren suuri lumihiutale
ja se sama tyttö tulee taas pysäkille vaikka hetken ajattelimme että se on kuollut

makaan sängyllä ja luen freudia
juna vesi putoaminen lentäminen uiminen tunneli talo oven avaaminen sulkeminen virtsaaminen hammas leuka
kaikki on eroottista seksuaalista synnytystä erektiota polluutiota (katsottiin sivistyssanakirjasta mitä tarkoittaa eikä se liittynyt naisiin)
ja me nauramme ystävä ja minä
koska ystävä on nähnyt junaunen
ja minä vesiunen
ja hampaan
ja
nyt kun ajattelen
talosta
lentänyt
uinut pudonnut
avannut ovia lukinnut ovia ja minulla on hyvin usein vessahätä

mutta freud onkin vain setä.

ja kun poika soitti minä katsoin ikkunasta
siellä kuu
melkein täysi
ja vain minä näin sen
vain minä saatoin katsoa
enkä tiedä kuka toinen
enkä tahdo tietää koska kuu tänään minun
ilta
liian myöhä
enkä enää välitä vaikka minulle ei vastata

ja kun käännän päätäni
näen kaukaa talossa valon

enkä aio mennä koko viikkona kauppaan
sillä keskiviikkona jo
lähden kotiin
kotiin
sinne mistä näen unia
vaikka en näekään siitä talosta
mutta ihmisistä
jotka asuvat talossa, jonne
muutimme vasta kun olimme niin vanhoja
ettemme enää halunneet leikkimökkiä tai kaikkia pehmoeläimiä pahvilaatikoista

eikä talossa enää asu perhe
siellä asuu kaksi niistä
neljästä
jotka joskus istuivat kaikki kanootissa
jonka isi oli tehnyt
ja söivät kaurakeksejä
rannalla joka oli täynnä käpyjä
ja näkivät majavan pesän
ja laskivat muurhaisia joiden polku kulki teltan ali
ja on kuva
jossa kaikki istuvat auringossa kivellä
ja äiti on niin nuori
ja isi katsoo sitä pitkään

ja nyt kun isi sanoo puhelimessa
että mummo ja pappa ovat vanhoja
on tulemisestani tehty velvollisuus
ja tiedän etteivät he soita veljelle
eivät hänelle koska hän
ei enää käy
enää ole
niin kuin oli ennen minua

enkä minä osaa ajatella häntä enää
minun ei tarvitse koska olen niin kaukana
paitsi silloin kun minä odotan kynnyksellä
ja hän seisoo takki päällä autokatoksessa
ja kävelemme toistemme ohi ja tervehdys on enemmän kuin sana voi koskaan olla

ja minä ajattelen häntä
vaikka en mainitse koskaan
sillä minä tiedän
kuinka hän tarkastaa päivämäärät jokaisesta pakkauksesta
ja silti ei voi enää puhua omalla suullaan
enkä minä saa
ole koskaan saanut
tehdä kenenkään toisen elämästä sellaista merkitystä jonka itse tekisin

minä en saa keksiä valheita
koska sitten en osaa
minä en saa koskaan tietää mitään
koska minulle ei kuulu
se mikä on merkitty suuremmin nimikirjaimin
eikä se mitä ei ole merkitty millään

koska se mistä vaietaan
on aina paljon enemmän kuin se mitä sanotaan ääneen
ja se miksi valvotaan on aina paljon enemmän kuin miksi nukutaan

ja silti voi tietää
minkä väriset on seinät
ja miltä tuoksuu kun tulee huoneeseen
ja miksi huonekalut kääntyvät ympäri kun ei ole poissa

ja kuinka minä olen oppinut
pistänyt merkit lukujen jälkeen ja kirjaimet ennen sanoja
merkitykset siitä kuinka paljon
kysymys ja vastaus
niin kuin katarina

koska hiljaisuus ei ole aina
pieniä penkkejä joilla istuu pieniä tyttöjä
ei mitään siitä

ja
kun minun kodissa on kissa
ja pojan
se maukuu

Ei kommentteja: