Olin vakuuttunut että minulla ei ole tänään koulua.
kunnes katsoin kalenteriin ja pamp pam
vielähän sittenkin viimeinen luento
ja koko päivä meni jotenkin sekaisin
pitääkin asennoitua siihen että menee
että ei tee vain niin kuin itse omia
koulua
pitäisi tehdä silti
kotonakin
siellä ne työmihet taas ovat
ikkunan takana
en vain näe niitä mutta kuulen
verhot ovat edessä
(eilen katseltiin kaverin talon parvekkeelta vastapäisiin ikkunoihin, ensin naikkonen tiskasi ja miekkonen kyttäs siinä takana ja selitti sitten kun naikkonen lopetti tiskauksen ne alkoi suudella ja )
minusta on erittäin mielenkiintoista katsella toisia ihmisiä
kaduilla
kodeissa
erityisesti kodeissa
kun sinne ei mitenkään voi ikinä päästä
toisen kotiin ei voi päästä niin että se tietäisi minun olevan siellä
kukaan ei käyttäydy vieraitten kanssa samalla tavalla kuin yksin
sehän siinä on
pääsee näkemään millaista OIKEASTI on
miten toiset OIKEASTI käyttäytyvät
kun ovat yksin kotonaan
ja minä rakastan!
voi miten minä rakastan
sitä kun valot syttyy ikkunaan ja näkee hahmon
voi
miten minä voinkin
tahtoisin tehdä tilastoa
jos minulla olisi vastapäinen seinä ikkunoita täynnä
tekisin tilastoa mitä missäkin tapahtuu
mutta ei ole
ja se on toisaalta ihan hyvä
ensinäkin mitähän minä saisin enää aikaiseksi, en tätäkään vähää, mitä nyt
ja toiseksi, myös minua voitaisi seurata
ja minä tahdon olla omassa kodissani yksin
hah!
itse seuraan kyllä muita eikä siinä ole minusta mitään epäilyttävää
mutta MINUA ei saa kukaan katsella.
mutta aina voi laittaa verhot
pimeän tyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti