yläaste

pyöräilin heinolakotiin keskustasta
ja oli kevät
taivas oli taivas

ja minun teki kamalasti mieli mennä perheeseen kylään
jossa asui joskus veljekset
joista kummallakin oli pitkä tukka
ja äiti joka nauroi
ja isä joka näytti osmo soininvaaralta (ainakin nyt kun palautan kuvaa mieleeni)
ja kultainen noutaja joka tuli aina minun jalkoihini

minun teki kamalasti mieli mennä poikien sängylle makaamaan ja katsomaan roger rabbittia
teki kamalan paljon mieli odottaa keittiössä kun pojat vasta heräävät
ja tietenkin me myöhästytään koulusta

mutta en mennyt

ja näin ystäviä
jotka kaikki joskus asuivat heinolassa
olivat samalla luokalla
puhuivat pojista, riitelivät, itkivät ja olivat toistensa luona yötä
söivät sipsejä ja kuvasivat studio julmahuveja uudestaan
ja kavereita
joiden kanssa ei koskaan ollut
halunnut olla
läheinen

näin tytön joka asuu avopuolisonsa kanssa keravalla
tyttö on töissä kosmetologina jossain kamalassa paikassa ja aikoo jäädä sieltä elokuussa pois

näin 'joskus hyvin läheisen' ystävän
joka asuu lahdessa avopuolisonsa kanssa ja pullottaa tai lajittelee pulloja työkseen
ja aikoo hakea suuhygienistiksi

näin ystävän
joka asuu lahdessa, talossa jossa on sauna
ja opiskelee liiketaloutta
mutta on aina silti ihana oma itsensä
ja jaksamme yhä suunnitella komedia sarjaamme ' sakari ja siskot'

näin ystävän
jonka kanssa opiskelemme samassa kaupungissa mutta emme ole koko vuonna tavanneet
(paitsi parin viime viikon aikana sattumalta kaksi kertaa)
joka asuu myös avopuolisonsa kanssa ja heillä on kultainen noutaja ja kohta perheauto ja rivitaloasunto

ja näin ' joskus hyvin läheisen' ystävän
jolla oli poikaystävä lappeenrannasta mukana
ja heistä kummastakin tulee insinööri

eikä minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa
kun aloimme puhua uskonnosta
minulla oli kyllä sanottavaa
mutta kun kosmetologityttö sano "mutta en mä kyllä ymmärrä muitakaa uskontoja" ja alkoi selittää jostain tuttavastaan joka oli islaminuskoinen hyvin halveksivaan sävyyn
minä ajattelin että parempi olla hiljaa
lisäsin kuitenkin että löytyy niitä kristityistäkin kaikenlaisia ahdasmielisiä
kaikki ääripäät, minä sanoin
ja selvisi sitten että tyttö on hyvin hyvin tapakristitty
sellainen millainen suomalaisen keskivertokansalaisen kuuluu olla.

ja kun yksi ystävä alkoi selittää heille tulevasta usalaisesta jalkapalloa pelaavasta upseeriksi haluavasta vaihtarista
ja toinen kysyi mitä minä nyt taas opiskelinkaan ja mikä minusta sitten tulee

minä taas kerran ymmärsin
että yläaste aika on ohi

meillä on vuoden päästä luokkakokous
mutta minulla on silti aivan toisenlainen elämä.

on ja oli hauska nähdä heitä
ja haluankin aina joskus nähdä
mutta emme me jaa mitään
emme juuri mitään
enää

minä en voisi kuvitella koskaan matkustavani paikoista paikkoihin moottoripyörän kyydissä
tai suunnittelevani sisustusta sillä tavalla mikä on trendikästä tai kallista tai
miettiä tulevaa ammattiani ja työpaikkaani rahan perusteella
niin kliseiseltä kun se kuulostaakin

minä en ole kuten he
ja olen oikeastaan kovin tyytyväinen siihen
olen ehkä kovin tyytyväinen omaani.
vaikka eí ole paljon ja olen epävarma ja ja ja

mutta en minä heidänkään elämäänsä haluaisi

enkä heidän miehiään
en heidän keskiluokkaistuvaa elämäntapaansa
sovintoseksiä himoitsevia urheilijapoikia

pyöräilin ja minussa vahvistui
kaikki
minä

ja ajattelin poikaanikin
joka pelaa pienillä miehillään
ja hymyilin
hän ón juuri sellainen jonka haluan

vaikka hän ei koskaan voisi istua noiden tämäniltaisten ihmisten kanssa nauttien
edes nauraen
hän ei olisi voinut olla miesten saunavuorossa
ei
eikä juoda kylmää kaljaa tuopeista ja puhua niistä mistä miehet puhuvat

mutta en minä sellaisen ihmisen kanssa elämääni tahtoisikaan jakaa

minä tahdon sellaisen kanssa
joka antaa minun puhaltaa saippuakuplia
ja kirjoittaa hienon tarinan siitä kuinka paksu mies puhaltaa
tahdon pojan joka sanoo että olen kaunis kun olen ihan minä
eikä valita mistään karvoista tai mistään lihavuuksista tai mistään näppylöistä edes nuhasta tai yskästä vaan suutelee suutelee vaikka voisi itse sairastua
tahdon sen pojan joka kirjoittaa minulle syntymäpäivälahjaksi sata kirjettä
ja sanoo että hymiöt saa ampua
sen joka istuu hiljaa kaikissa juhlissa ja vain tarkkailee
sen joka ei suutelisi minua kun olen juonut kaljaa
sen pojan joka on yhtä pikkuinen kuin minä ja yhtä suuri
se joka kulkee aina niissä samoissa mustissa vaikka metsäänkin tai suolle
jonka kanssa voi uida ja luistelle ja loppumattomasti maata liikkumattomana
jonka kanssa sanoja taivutetaan ja käännetään ja muodostetaan sanasta sanoja
pojan jonka kanssa istuimme hiljaa niin kauan että aloimme rakastua äänettömyyksiimme
ja minä saan itkeä
saan itkeä niin paljon enkä silti ole hysteerinen
nainen
ja poika kuuntelee minun sydäntä
kuuntelee ja se saa niin hyväksi
ja oikeasti kuulee
sillä äiti ja isi ei koskaan kuulleet
eikä ensimmäinen poika
tai se jonka kanssa nukuttiin yksi yö
niin että minä palelin koska se poika kiskoi kaikki peitot
kun ei saanutkaan sitä mitä teki mieli

ja nyt minä olen kirjoittanut liikaa
sellaista mitä ei pitäisi
tai ehkä pitäisi
mutta johonkin paperilapulle jonka voi liimata vatsaan
ja huuhdella suihkussa pois

tai ehkä minä vain alan kirjoittaa draamani
jota ei ehkä myöskään koskaan esitetä
minun pinoni kasvaa
sanoja
ja mistään ei ehkä tule totta

mutta ehkä minun lapseni
jos minä joskus
joskus saan nimetä yhden
lukee ja silloin

niin

mutta siihen menee vielä aikaa
koska olen vielä niin pikkuinen

ja sitä ennen minun sanojani saa lukea vaan satunnaiset
ja valitut
ja uskalletut ja ne joille rohkenen
ja minä itse

mutta kirjoitan
ja se on jo paljon