Joskus istuu ikkunalaudalla ja katsoo alas
näkee katuja
katuja näkee ja autoja ja ihmisiä
ja jos laittaisi purkkiin laittaisi kiireen
minä olen tehnyt opintosuunnitelman
ja pisteitä tulee helposti tarpeeksi kunhan vain jaksaisi
minä jaksaisin meloa saareen ja olla koko päivän vedessä
kesällä minä en halua kirjoittaa
koneella mitään
en halua kirjoittaa mitään
ostin mansikkatuutin
yksin
koska ystävä meni kotiin ystävällä ei ollut rahaa ja ystävä meni kirjastoon
ja minä menisin nukkumaan ellen pelkäisi työmiehiä.
tekisin sanoja
jos osaisin piirtää
pienenä minä piirsin aina naisia
aina vain naisia
erilaisissa vaatteissa ja tein niistä tarinaa
vierekkäin
arkeittain naisia
pitkänenäisiä
lyhytnenäisiä
lyhyitä pitkiä pyöreitä laihoja rintavia rumia kauniita kilttejä tuhmia erikoisia tyylikkäitä tyylittömiä vanhoja nuoria pieniä suuria
ja piirsin myös huoneita
hauskinta oli piirtää sellainen talo, joka jatkui paperilta paperille
ja kuvitella se oikeaksi
uniin ja satuihin liittyy aina usko todellisuuteen
tai toivo
tai jokin
mahdollisuus
ehkä
ja minun piti saada leikkimökki kun muutettiin
ja pehmolelut pois pahvilaatikoista
mutta kun muutettiin olin jo yläasteella
ja loputkin lelut oli pistetty pahvilaatikoihin
eikä leikkimökistä enää keskusteltu
minä en myöskään saanut sellaista hienoa vappupalloa kuin kerran
elämässäni
se oli sydämenmuotoinen leijonakuningas
ja se kesti ikuisuuden
en valehtele kun sanon että se kesti vuosia
vuoden ainakin ilmassa
lopulta se ei enää pysynyt ilmassa, mutta oli silti pyöreä eikä littana ilmaton
me ei myöskään koskaan ammuttu iltotulitusraketteja
puusta me vuoltiin miekat
ja me syötiin monta kertaa peräkkäin samaa ruokaa.
mutta minulla on ollut ihana lapsuus
luulen
ei kamalasti kamalia
paitsi tietenkin niitä jotka tulevat vain uniin
mutta eihän ne olekaan totta
kaipaan
ihan hirveästi sellaista vapautta
että äiti ja isi tulee hakemaan hoidosta ja tietää ettei tartte pitkään aikaan mennä takaisin
että lähdetään mummon ja papan luokse
että mennään mummin kanssa mökille
että mennään kanoottiretkelle
kydään helsingissä, oikeasti, ei tarvitse valehdella
ja saa juosta iltaan asti ulkona
sisään ei käsketä
vasta kun on myöhä äidit huutaa eri puolilla kujaa
mattiiiiii
johannaaaaa
petteriiii
tiiinaaaa
ja meidän nimemme
vaikka en muista että äiti olisi kovin montaa kertaa huutanut
mutta pakkohan hänen oli
miten me olisimme osanneet tulla kotiin ilman kelloja ja puhelimia sen paremmin kuin toisetkaan lapset?
kaipaan vapautta että saa todistuksen käteen
ja siinä
nyt saat olla kesän vapaa
ei tarvitse pakottaa yhtäkään ajatusta
tahdon sateen niin että voi olla koko päivän sisällä ja katsoa elokuvia ja lukea kirjaa ja rakentaa majaa
ehkä minä vielä saan
niin. ryhtymällä kotiäidiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti