tiistaina, toukokuuta 02, 2006

kiva

Joskus istuu ikkunalaudalla ja katsoo alas
näkee katuja
katuja näkee ja autoja ja ihmisiä

ja jos laittaisi purkkiin laittaisi kiireen

minä olen tehnyt opintosuunnitelman
ja pisteitä tulee helposti tarpeeksi kunhan vain jaksaisi

minä jaksaisin meloa saareen ja olla koko päivän vedessä

kesällä minä en halua kirjoittaa
koneella mitään
en halua kirjoittaa mitään

ostin mansikkatuutin
yksin
koska ystävä meni kotiin ystävällä ei ollut rahaa ja ystävä meni kirjastoon

ja minä menisin nukkumaan ellen pelkäisi työmiehiä.

tekisin sanoja
jos osaisin piirtää

pienenä minä piirsin aina naisia
aina vain naisia
erilaisissa vaatteissa ja tein niistä tarinaa
vierekkäin
arkeittain naisia
pitkänenäisiä
lyhytnenäisiä
lyhyitä pitkiä pyöreitä laihoja rintavia rumia kauniita kilttejä tuhmia erikoisia tyylikkäitä tyylittömiä vanhoja nuoria pieniä suuria
ja piirsin myös huoneita
hauskinta oli piirtää sellainen talo, joka jatkui paperilta paperille
ja kuvitella se oikeaksi

uniin ja satuihin liittyy aina usko todellisuuteen

tai toivo

tai jokin
mahdollisuus
ehkä

ja minun piti saada leikkimökki kun muutettiin
ja pehmolelut pois pahvilaatikoista

mutta kun muutettiin olin jo yläasteella
ja loputkin lelut oli pistetty pahvilaatikoihin
eikä leikkimökistä enää keskusteltu

minä en myöskään saanut sellaista hienoa vappupalloa kuin kerran
elämässäni
se oli sydämenmuotoinen leijonakuningas
ja se kesti ikuisuuden
en valehtele kun sanon että se kesti vuosia
vuoden ainakin ilmassa
lopulta se ei enää pysynyt ilmassa, mutta oli silti pyöreä eikä littana ilmaton

me ei myöskään koskaan ammuttu iltotulitusraketteja

puusta me vuoltiin miekat

ja me syötiin monta kertaa peräkkäin samaa ruokaa.

mutta minulla on ollut ihana lapsuus
luulen
ei kamalasti kamalia

paitsi tietenkin niitä jotka tulevat vain uniin
mutta eihän ne olekaan totta

kaipaan
ihan hirveästi sellaista vapautta
että äiti ja isi tulee hakemaan hoidosta ja tietää ettei tartte pitkään aikaan mennä takaisin
että lähdetään mummon ja papan luokse
että mennään mummin kanssa mökille
että mennään kanoottiretkelle
kydään helsingissä, oikeasti, ei tarvitse valehdella
ja saa juosta iltaan asti ulkona
sisään ei käsketä
vasta kun on myöhä äidit huutaa eri puolilla kujaa
mattiiiiii
johannaaaaa
petteriiii
tiiinaaaa
ja meidän nimemme
vaikka en muista että äiti olisi kovin montaa kertaa huutanut
mutta pakkohan hänen oli
miten me olisimme osanneet tulla kotiin ilman kelloja ja puhelimia sen paremmin kuin toisetkaan lapset?

kaipaan vapautta että saa todistuksen käteen
ja siinä
nyt saat olla kesän vapaa
ei tarvitse pakottaa yhtäkään ajatusta

tahdon sateen niin että voi olla koko päivän sisällä ja katsoa elokuvia ja lukea kirjaa ja rakentaa majaa

ehkä minä vielä saan

niin. ryhtymällä kotiäidiksi.

Ei kommentteja: