torstaina, huhtikuuta 20, 2006

joskus

Ihan hiljaa sataa
sillä tavalla ettei kastu

ja minusta on tuntunut

eilen
siltä että en kuulu valokuviin
minun tekniikkani ei jaksa ymmärtää
ei riitä
minun kiinnostukseni siihenkään niin
että siinä olisi eniten

tänään
ei metsä
minun jalkani eivät
minun selkäni ei jaksa
enkä minä tiedä mitään varusteista
ja minä vaan kuljen ja kuljen ja kuljen
ja rakastan puita
mutta en minä eniten

on aina niitä jotka tietävät missä puolukat ovat kypsiä
aina ne jotka mitä sieniä saa
ne joiden ei tarvitse opetella opetella tai kirjoittaa
jotka tietävät millaiset kengät kannattaa laittaa

ja minulla vain villasukat

ja teatteri
en minä uskalla tehdä näytelmää
niille joita ihailen
koska toinen tanssii niin kauniisti ja toinen lausuu
molemmat
en minä voi
koskaan tietää niin kuin he
koskaan ymmärtää
tulla posket punaisina salista ulos ja
katsomoon ja nauraa ja muistaa kuka teki mitä missä ja milloin

enkä minä osaa mitään kirjallisuustiedettä
mitään teoriaa
filosofia ei sittenkään ole minua
minähän tuskailen jo etiikan peruskurssin kanssa kirjastossa enkä koskaan muista niiden nimiä jotka kirjoittivat kaiken kattavia teorioitaan!

ja kirjoittaminen
siitä minulle on tullut
aina välillä
etten voisi ilman
että se eniten
että vaikka on tunne susia
vaikka en koskaan valaita
enkä kuvaa niin kuin poika
se kaunis sieltä jostain
piteli kameraansa eikä suostunut kertomaan mitä salama maksoi
niin minä luulin että minulla olisi sanat

mutta miksi yhtäkkiä tuntuu siltä
etteivät nekään ole minun
aina välillä tuntuu
jostain tulee mustaa ja valkoista
ja kaikki tahrat näyttävät samalta
eikä kukaan täti osoita enää minua
sillä minua katsotaan alas päin ja osoitetaan vielä alemmas
sinä senkin typerä
mitä sinä tänne tulet
ihan sama
ja nauretaan
koska ei millään ole mitään väliä, ei minusta ole kuitenkaan

ja joka päivä kun näen kadulla ihmisen
hän kysyy olenko kuullut työstä
jokainen kysyy mikä minusta tulee

ja minä pudistan päätäni ja pudistan
ja teen pöytiä
ja yritän siirtää ikkunalaudalta oville ja ovilta ulos

miksi minun pitäisi se tietää?

miksi pitää olla joku missä on
miksi niin suuri
ettei riitä se että kaikkea

ettei riitä se että syö pienen palan hermannia ja ottaa sitten lisää
pitää aina olla joku helvetin missio
joku jossa on ylivertainen joku josta voi pitää luentoja
ja ei sitten kysytä mitään!

ja kaikilla on jo käsitys
siitä mikä minä olen mikä minussa on mikä mikä mistä mitä mihin m
miksi sitten kysyvät
kun kerta tietävät
että kyllä
kyllä se osaa ja lukevat korttejani päivä toisensa jälkeen ääneen
kyllä kyllä sen pitää tutkia kun se on niin kiinnostunut, lue nyt, mene nyt, älä jätä nyt
että kylläpä se osaa ottaa hyviä henkilökuvia
kylläpäs sen luontokuvat ovat hienoja
kylläpäs kylläpäs

mutta mikä sitten todellista
mikä sitten vain sitä että itse sanon
mikä sitten sitä ettei ole mitään ettei oikeasti mitään

ja minä katson peililampeen ja heijastan niin monta kuvaa että tulee pelkkiä lintuja

ja sanovat että
soittavat ja sanovat
kirjoittavat ja sanovat
ja kaikki yhdestä suusta
seisovat rivissä ja vuorotellen nostavat ja laskevat päänsä
ja minä kaikkien takana niin etteivät näe
että puhuvat minulle
etteivät uskalla pistää silmään sitä suoraan

eikä sittenkään mitään

voin sittenkin kuitenkin kävellä vapaana kadun päästä päähän
ilman että kukaan yrittää ottaa minulta munuaista
voin sittenkin matkustaa kreikkaan keväällä
ja pakata rinkan
voin mennä kauppaan ja nähdä ystäviä
minulla on ystäviä!

mitä minä lellitty porvarin pentu oikein yritän
ettei minulle ole muka paikkaa
otappas luulta käteen ja ala lakasemaan!

1 kommentti:

Mayatar kirjoitti...

:D loppu oli ihan hulvaton


mutta oli tässä paljon vakavaakin. minäkin mietin, että miksi minäkin en vain voi opiskella vaan. jotain. miksi pitää aina tehdä jotain ihmeellistä. hienoa. miksei voisi vaan rakentaa majoja. lukea välillä vähän jotain kirjoja. ja. :)