opiskeli jo neljä tuntia
ja sitten
alkoi suomentaa satua, joka sitten päättyikin siihen että
kalastaja ja kalastajan vaimo tipahtivat alas yrittäessään taivaaseen jumalan luo pannukakkuja tarjoilemaan
ja litsaantuivat ja pannukakut lensi ja aivot pullahti ulos ja levis sammaleksi

tässä vaiheessa ajattelin: tämän täytyy olla islantilainen satu
ja niinhän siinä sitten kävikin että se perustui islantilaiseen kansantarinaan

mutta en oikein tiedä
voiko noin kertoa kolmivuotiaille
että älä kuule kurkottele taivata kohti tai aivos mössöks muuttuu

ja toinen satu
oli lehmästä jolla oli luukku mahassa
Tomi Kontion
mutta loppu
jossa äiti on ripustanut isin kuivumaan narulle pihalle
tuntui
hmmm
siltä että se ehkä tuntuu vanhemmista epäilyttävältä

on ahdistava kertoa satuja lapsille kun niiden vanhemmat on kyttäämässä vieressä tuntuu että ne kuuntelee punakynät kädessä jokaista mun sanaa ja alleviivaa kaikki, joissa on jotain arvoja tai ideologioita
mitä tahansa
että ei saa mainita sanaa Jumala
eikä Loitsu
ja että millaisia sukupuolimalleja antaa että millaisia perhemalleja millaisia toimintamalleja
että kaikissa
tarinoissahan on jotain
että miten voisikaan olla mitään arvovapaata
mitään neutraalia
kun ei ole

ja unessa
oli yhtäkkiä ympäröitynä
sylissä
lämmin ja turva
että ihan kokonaan

ulkona sataa kylmää
ja pimeä jo kolmelta
joka päivä aikaisemmin aikaisiemmin katulamput

ja pitäisi tehdä osoitekirja

lista lista lista lista
tuntuu että aivot
ovat listoja
irrallisia lauseita muistettavista asioista
lokerot
tämä
ja tämä
ja tämä ä
ä t ä m

ja lasten kehityksestä lukiessa
itsenäistymisestä
muistaa kun
ei halunnut mennä eskariin
ei muista miksi
jotenkin ei tykännyt siitä että piti mennä sinne hoidosta
että äiti tai isi ei koskaan vienyt vaan kesken hoitopäivää
ja että muut lapset tuli samasta hoidosta mutta minä vain eri
kauempaa miten muistaa että olisi pitänyt kulkea yksin (niin kuin muistaa kurkistaneensa ikkunasta isomummun ruumista)
ja sanoo että vatsa kipeä
mutta hoitotädit ei usko, tietenkään
koska eihän vatsa ollut kipeä
mutta itkee itkee vaan ja että on kipeä ja sitten tehdään peti sohvalle
ja koko päivä on maattava sohvalla
koska eihän vatsakipu voi lakata kun eskari on mennyt ohi
pitää teeskennellä koko päivä
sitten vähitellen iltapäivästä
ottaa kirjan hyllystä että ehkä voi vähän lukea
hiljakseen
istua sohvalla ja lukea mutta ei leikkiä, ei
kun vieläkin outo olo mahassa

ja kun on tutustuminen kouluun
ei suostu silloinkaan
että kun hoitotätin kanssa olisi pitänyt
ei äiti, ei isikään ehdi
ja kaikki muut menee äitin tai isin kanssa
ja sitten on ehkä että naapurin pojan kanssa mutta
ei
sanoo ei
ja sitten myöhemmin
kysytään miksi et tullut meidän kanssa
sanoo
mitä sanoo, ei muista
mutta luultavasti joku valhe
koska oikeasti ollaan vaan siinä puistossa jossa on isot shakkinappulat

ja myöhemmin
kaikki
miksi et ollut silloin täällä koulussa silloin
kaikki olivat jo näheet toisensa

eikä suostu iltapäiväkerhoihin ei suostu mihinkään hoitopaikkoihin
vaan kyyhöttää mieluummin nurkassa
kyyhöttää vaan ja odottaa tärisevin sormin isoveljeä kotiin
että voi taas hengittää
ja jos vahingossa lopettaa leikin vahingossa tauko
pitää kääntyä ympäri koska olikin vahingossa selkä oveen päin pitää kääntyä niin että näkee koko huoneen kerää kaikki lelut syliin ja istuu sängyn perimmäiseen päätyyn
että jatkuisi taas leikki että jatkuisi jatkuisi mutta
jos on tullut tauko ja jos on tullut hiljaisuus
mahdotonta jatkaa kuuntelematta

sanomalehti edessä pöydällä, sinisellä sohvalla, sähkönsinisellä, joka ennen oli huoneessa, mutta pappa kuorsasi ja se on siirretty ja nyt on isompi huone, isompi kuin veljen

istua keittiön jakkaralla katsoa ulos sadepisarat ikkunassa näkee ulos ja sisään näkee talon lävitse. keittiöstä viherhuoneen kautta takapihalle ja etuoven ja kadun näkee kun naapurin poika pyöräilee kotiin, b-ryhmäläiset

kysyy äidiltä että miksi valitsi aamuryhmän, äiti sanoo ettei se kai ollut valinta vaan että ne jaettiin
ei, minä sanon, kyllä minä sain valita, että ne meni muuten kaupunginosan mukaan
että a-ryhmäläiset tuli kaukaa
ja b-ryhmäläiset sieltä mistä minä, mutta että sai myös valita jos halusi, jos oli joku syy toisin
ja miksi minä aamuryhmään, miksi aikaisin kotiin, kun kotona ei odottanut mikään
äiti sanoo, että en halunnut olla aamuja yksin

kummat pahempia aamut vai iltapäivät, minä ajattelen nyt?

mitä sellaista äiti muistaa, mitä minä en
ja mitä minä muistan ettei äiti
äiti ei muista mitään, hän sanoo, hän ei oikein muista, ei paina mieleensä yksityiskohtia niin kuin minä. ei muista vai ei halua muistaa. missä raja.
ja meillä on kuva kun kummitädin jalka minun jalkaa vasten siinä mökin kentällä
ja minä muistan
että juuri sinä päivänä kummitäti sanoo ettei minusta voi koskaan koskaan tulla balettitanssijaa koska minulla niin iso jalka
olenko minä neljä vai viisi ?
ettei minun kannata mennä koripalloon koulun jälkeen, koska olen niin lyhyt, he nauravat, nauravat koko perhe minun typerälle toiveelleni mennä koripalloon
olenko minä seitsemän vai kahdeksan?
että enhän minä osaa laulaa, en kai minä nyt kuoroon, äiti sanoo
minä olen kahdeksan tai yhdeksän.
eikä sanaakaan ensi-iltojen jälkeen
vain toisista tytöistä, että kyllä se ja se on sitten taitava, että hänessä ja hänessä on kyllä jotain ja on lahjakas
mutta ei äiti muista. ei mitään näistä. itkee kun sanon. itkee että ei kai hän ole voinut sillä tavalla, että ei hän olisi koskaan voinut että ei hän ole tarkoittanut että kyllähän meitä on aina kannustettu ja kehuttu, onhan ? onhan ? epätoivoisesti
epäonnistumisen pelkoa väärintekemisen että olisiko sittenkin
ollut huono
äiti

minä halaan
aina halaan ja sanon äiti.

ja mies ja nainen punaisissa takeissaan tupakalla
takaovella

lukiessa huomaa että jostain syystä
on kasvanut riippuvaiseksi arvostelusta
että kuinka vastustaa, Peterin jälkeen alkoi vastustaa kehumisiakin (mitä tekee kyllä itse koko ajan nykyään) mutta on itse
riippuvainen
ollut
lapsena miten muistaa kaikki ne kerrat kun ei
ole arvioitu
että kun ei ole arvioitu
on epäonnistunut

ja muistaa ne kerrat kun on
sanottu ei
kun on sanottu kyllä

muistaa liikuntasalin lattian
jostain syystä itkettää, joku on sanonut jotain
harjoiteltu ehkä tanssiesitystä
ja tyttö, lyhyttukkainen ja laiha, tyttö joka seurustellut sen pojan kanssa josta itse, jotka järjesti yhteen, tyttö jonka huivi on yhä vaatekaapin ylähyllyllä, sanoo
mutta
osaa näytellä
että
loistava
ja katsoo punaisia, sinisiä, valkoisia viivoja puulattialla ja piirtää niitä sormella kuljettaa
hymyilee, ei
kyllä, ja kaikkien katse niin
se on sinun juttu

ja sen muistaa kun seisoo koulun pihalla
tiilirakennus uudessa kaupungissa
ja
ei tunne ketään
kaikki seisoo
eikä voinut syödä aamulla mitään ei voinut hakaniemen torillakaan ja äiti kulki kokoukseen
ja bussin ikkunasta uloskin kun itketti
ja sitten tulee se lista
ja se poika ei pääse mutta minä olen jo tiennyt
ja sitten on jo päivä kun kävellään pääkaupungin kaduilla
ja etsitään asuntoja internetistä
ja on jo päivä kun ajattelee uusia perunoita bussissa ja kävelee
heiluttaa kassia koko matkan
ei ketään hakemaan kävelee portaat takapihalta parvekkeelle
aurinkoa ja viherhuone kuuma
valoa kaikista ikkunoista
jotain uutta
uutta
ettei uskaltanut edes kuvitella mutta
totta

että ensimmäistä kertaa
se mitä on toivonut
muuttuu toteeksi
että vaikka äiti
on sanonut ettei unelmoi
koska se on turhaa
ei johda
mihinkään

mutta ensimmäistä kertaa on
toteutunut toive

ei se ole ensimmäinen kerta
on ollut se kerta kun saa esittää tyttöä joka pelkää hallitsemattomia tilanteita
se kerta kun päätetään pojan kanssa että kai me nyt sitten ollaan yhdessä
mutta se ei ole ollut edes toive, ei toisella kertaa, ehkä ensimmäisellä
mutta sitten alkoikin toivoa ettei olisi toteutunut
niin kuin siitäkin että veljellä ei olisi enää yhtään ystävää
että kaikki alkaisi vihata
tai se kun halusi olla kiusattu, yhtäkkiä vain
tyttö nimeltä Henriikka, jolla vaaleat pitkät hiukset
oli kiusattu (oliko sellaista tyttöä edes?)
että halusi yhtäkkiä olla. sellainen. kiusattu.

vanhempien avioero ei sentään toteutunut.
eikä kuolemat, oma tai kenenkään koskaan.
eikä meille hankittu koiraa.
eikä paljastunut yllätys siskoja.

ja jos saisi toivoa nyt
kolme toivetta niin kuin saduissa
toivoisi varmasti yhtä tyhmästi, aivan yhtä tyhmästi kuin ukko vaimonsa nenään makkaran.
tai tikapuut taivaaseen.
tai sitten toivoisi sellaista
joka voisi toteutua muutenkin
yliluonnotonta

niin kuin että näkisi valaan ja että sinivalaan ehkä
ja siinä se on
kymmenesosa ehkä sen selästä mutta kuitenkin
ja nauru meissä kaikissa

unissa voimat niin että tahtoo nähdä uudestaan ja uudestaan
maata aamulla vähän aikaa ja palauttaa mieleen
pimeässä, pimeässä
ympärillä lämpö
unissa mutta
se tuli se valo ikkunoistakin
sitten
sitten kuitenkin.

puolituntia, kolmekymmentä minuuttia
vesisateessa
mutta oli oma vika olisi voinut seistä rappukäytävässäkin
muovipussi kameran ympärillä
muovipussi joka haettiin pitkätukkaisen tytön kotoa kun melkein itketti
ettei ollut avaimiakaan
puolituntia siis
ja sitten pitkätukkainen huoltomies

odottaa rappukäytävässä kun laskee kolikoita
juuri ja juuri viisisenttisistä
kaksikymmentä euroa
ja koska puolituntiakolmekymmentäminuuttia
jooga
ehtii alkaa
ja sitten oikeutetusti kaataa kaljan lasiin, kaljan
jonka se
yks tyyppi
on jättänyt jääkaappiini
jo yli kuukausi aikaisemmin
lapset sanoo ettei saa sanoa tyyppi
ja kiistelevät sen jälkeen siitä saako vai ei
ja minä
pitäisikö minun opettaa kieltäkin

ja

mutta sitten tuleekin
hymyilevälle
sellaiselle että nauraa kih kih kih sellaista naurua jota partaan
koska on tyttö
on sellainen tyttö josta sanoo että hämmentävän kaunis, että varo
vaan,
on kirjoittanut ja sitten on suunnitelma
salainen
salaisia tapaamisia
salapoliisissa
kih kih kih
ja pistää Reginan

ja katsoo pitkään kuvia
kuvaa
kuvaa
ja lähettää sen

miten on kesässä viileä mutta aamu on hämmentävän lämmin
harvoja kertoja hihattomassa mekossa
vihreässä
ja jostain syystä
on hyvä nojata taaksepäin on hyvä kädet ympärillä
niin kuin ei olisi koskaan

ja hyvä kävellä pururataa
paikassa jossa silloin kun muutti
ja miten pyöräili jyrkkää ylämäkeä ylös ja takaisinpäin alas
ensimmäisiä päiviä me kaikki
ja puolukat ja silloinkin oli vielä kesä
vaikka jo syksyksi vaihtuva
mutta nyt
sataa tihuttaa
ja on pimeää jo ennen neljää
ja tyttö joka lähti susien perään ja tyttö joka lähti valaiden perään
on vaihtunut tytöksi joka sanoja sanoja
pitkätukkainen tyttö ja koira joka löytää edellisen päivän kepin
ja pelto aukeaa keskeltä ei mitään pelto keskellä kukkulaa
ja tytöllä pipo
kummallakin
ja pimeää on jo
mutta unohtaa kaikki avaimet kun voi vain kävellä
mitään tarvitsematta

kiivetään vuorelle
oli nähnyt unta
kiivetään vuorelle koska haluaa
aina vain ylemmäksi
kuinka kiipeämisestä ei saa koskaan tarpeekseen
aina tahtoo seuraavalle
jatkuvasti korkeampia vuoria

järvisuomi, tasainen sisämaa

jooga-asanat suoria piirroksissa ihmisen muodoissa

ja kun lukee sanat mustasta paksusta kirjasta
että läpikotaisin
pitää nielaista
ensimmäisenä kaiken lisäksi
että eikö enää muista
mitä kadottaa
sen muistaa aina
sitä hetkeä ennen ja sanoo eihän
eihän sitten
kadota
että eihän
sanotaan ei

I have dreams of orca whales and owls
But I wake up in fear

ja aina palaa samoihin kuviin
samoihin kuviin raitiovaunussa samoihin kuviin kirjoituksen ääntä
miten tuleekin
joistakin kuvista sen
laiset
tulee että aina
palaa
maailmanpyörään aina palaa
ovi rikki
raitiovaunu käden mentävä aukko ovessa peilityyni järvi äänet ei
vastausta

Hey remember that time when I would only read Shakespeare
Hey remember that other time when I would only read the backs of cereal boxes

miksei ole sellaista
alaa
että voisi vain
käyttää kaiken ajan muistamiseen
että voisi vain muistaa ja muistaa ja muistaa

kävellä metsätietä pitkin sateessa
välittämättä lehdettömistä puista

että näkisi unensa
ja kuvittelisi ne
kuvittelisi muistot muistaisi kuvitellut unet

että kelluisi meressä kun se niin suolaa
kelluisi vain ja kuulisi läpi äänet
kaloista jotka eivät kaloja vaan nisäkkäitä
vaikka asuvatkin meressä ja liha
maistuu pihviltä he sanovat
toiset
että ihmiseltä ja kolmannet mitä lie

pistäisi silmät kiinni
pistäisi keskellä lumihankea jossa maataan kun tähdet
kaikkialla pimeässä
ja huudot ja taskulamppujen valokeilat
mutta me
lumihangessa ja tähdet
ja siinä kulmassa
kun sanotaan hei sanotaan hei
ja ikkunattomat tilat
valkoiset seinät valkoisissa vaatteissa kuin mielisairaalassa
joka ei ole sitten sitä kun oikeasti
koska oikeasti siellä onkin ikkunat, valoa

In another town
My fingers so cold
In another town
My soul feels so old
In another town

ja jokaisessa maassa
erilainen taivas.

-Regina Spektor -

Still too young to fail, too scared to sail away
But one of these days Ill grow old
And Ill grow brave and Ill go
One of these days

- Angus&Julia Stone, Chocolate and cigarettes -

olen lopettanut
unien kuvaamisen
Lopettanut kaiken
kuvaamisen

lopettanut jakamisen
pitää vain itsellään
haluaa pitä kaiken itsellään ei enää sitä että sataa tai tuulee ei harmaita sanoja ei

Tori Amos tänään.
ja kasvatustieteen luennolla tyttö kuvaa kurahanskan sisään työnnettävää sormea
ja minä muistan

keinua ylhäällä korkealla mahdotonta laskeutua alas ja pieni tyttö edessä
edellä oleva laskeutuu mutta me pieni tyttö ja minä jäämme korkealle
ja tyttö itkee, painautuu minua vasten, yritän työntää sen pois
en voi hallita keinua lapsi sylissä
mutta tajuan siinä samassa että se putoaa jos en pidä sitä
ja sanon "pidä minusta lujasti kiinni" pienet sormet puristavat käsiäni puristavat niin lujasti kuin pelkäisi kuolevansa jos ei pidä kiinni
mahdotonta hallita
mutta lopulta me laskeudumme ja ote ei enää tiukka,
tyttö nukkuu sylissäni velttona kun maanpinnalla
lasken tytön maahan ja kolmas tulee
toteaa lapsen kuolleeksi
minä,
pidellyt tytön kuoliaaksi, minä
suojellut, tukehduttanut
minäkö?

eikä uni jätä rauhaan
niin että kirjoittaa kaikki unet edellisiltä vuosilta
kirjoittaa taas kaikki unet
miten paljon
miten paljn ennen islantia
miten paljon taas islannin jälkeen
mutta missä ovat unet saaresta?
enkö minä nähnyt siellä
muuta kuin todellisuuden?
ei sanoja päiväkirjassa, ei unipäiväkirjassa, ei omissa teksteissä
ei sanoja
muuta kuin täällä

ja sitten on kirja
joka yöpöydällä odottaa
pimeää
hetkeä ennen unta
odottaa
ei haluaisi antaa sen odottaa
piti opiskella mutta unet
ja miten joku toinen on kirjoittanut
täsmälleen niin kuin itse
tietämättä
miksi aina omat sanat on joku toinen jo
miksi miksi miksi kuinka kauan voi enää odottaa entä jos kaikki sanat varastetaan entä jos kaikki onkin jo sanottu
samat
miten samat kuvat voi olla

ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen
ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen ei halua ei halua

haluaa haluaa
mihin

ja pyöräilee aina nopeammin takaisin

yoga

Olisi tehnyt mieli vaan jäädä nukkumaan iltaan
oli kylmä ja sellainen
ettei olisi millään jaksanut astua ovesta ja kävellä siltojen yliali sinne missä on neljäkin kerrosta
mutta hyvä että niin
koska joogan jälkeen tulee aina olo
ja ajattelin
sinne mennessä että en minä voi sille mitään että olen syntynyt Suomeen
että minkä sille mahtaa etten joudu taistelemaan elämästä ja kuolemasta vaan elän prinsessaelämää prinsessavuoteessani ja ostan kaupasta avokadoja jos huvittaa (tänään ne oli raakoja)
ja kun tuli takaisin oli vain
tämä
tämä tässä nyt hetki ja sitten miten kevyt
ja ajatteli että voisipa aina näin (ja osti ne avokadot)

ja sitten yhtäkkiä löysi sen laulun

And the talking leads to touching,
And the touching leads to sex,
And then there is no mystery left.

jota soitti poika silloin
sinä keväänä
kun oli päivä jona herää vierestä ja iltapäivällä

And it's bad news, baby i'm bad news
I'm just bad news, bad news, bad news

ja sama laulu kun ajetaan kohti yhtä niistä niemenkärjistä. sitä ensimmäistä
ja jostain syystä minä istun etupenkillä

ja myöhemmin

And it's bad news. I don't blame you,
I do the same thing. I get lonely too.
And you're bad news; my friends tell me to leave you,
That you're bad news, bad news, bad news

ja minua aina naurattaa
kun tuo laulu
naurattaa niin kuin meitä silloin kun katsotaan
toisiimme mikä salaisuus salaisuusko?
ja kaikki menee kuitenkin niin

And you're bad news
I don't care i like you
I like you

ja hedelmäsalaattia vaikka olisi pakastimessa marjoja
hedelmäsalaattia ja maustamatonta jogurttia ja joka päivä taivun pidemmälle
asanoissa joka päivä

And the talking leads to touching, then the touching leads to sex
And then there is no mystery left.
- Rilo Kiley -

I got lost
In the sounds
I hear in my mind
All these voices
I hear in my mind all these words
I hear in my mind
All this music
And it breaks my heart
It breaks my heart

I hear in my mind all of these voices
I hear in my mind all of these words
I hear in my mind all of this music

Regina
ja minunkin pitäisi siivota
kun lukee että on ollut siivouspäiviä
kaipaisin Vilijonkkaa edes hiukan sisälleni
tämä sekamelska
kuvaako huone sitä mitä on niin kuin käsiala

ja tentissä sitä vain kirjoitti

Samson came to my bed
Told me that my hair was red
Told me I was beautiful and came into my bed
Oh I cut his hair myself one night
A pair of dull scissors in the yellow light
And he told me that I'd done alright
And kissed me 'til the mornin' light, the mornin' light
And he kissed me 'til the mornin' light

niin kuin elokuvassa eilen illalla

kuvissa.

ja kun tulee tentistä etsii vessaa miten vierasta päärakennuksessa
miten vierasta aina rakennuksien sisällä joissa ei asu
ta
ja tietää että on hengissä


This is how it works
you're young until you're not
you love until you don't
you try until you can't
you laugh until you cry
you cry until you laugh
and everyone must breathe
until their dying breath

Kaikki opiskelu on pysähtynyt
kun hankki sellaisen uuden teknologian yhteyden
ettei tarvitse enää vaikka kirjastoon

ja lumi on tullut
pyörällä sohjossa pyörällä jäällä lumi narskuu ja vaihteet jäätyy suurimmalle hitaasti hitaasti ylämäkeen

ja tuli kirje intiasta
putosi lattialle
kuvassa vanha nainen laiha ja paksu samaan aikaan

ja miten aina katsoo ihmisiä kävelee ja sitten itsekin sitä samaa pyörällä ja ajattelee että ikkunasta näkee

katot lumikattoiset puut

miten pitkä onkaan talvi
ja miten nopeasti
vaihtuu vuodenajat miten pitkältä tuntuu päiväkin miten nopealta vuosi
että vuosi sitten
että oli eri koti ikkunat toisiin puihin ei sinne missä kävelee
sitten minä kävelin siellä toisella puolella ja pudotin keltaisen lapasen
ja he yrittivät huutaa ja huitoa mutta minä
kävelin päättäväisesti pois kääntymättä katsomaan kääntymättä kertaakaan
mikä olisi kadonnut?

You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you

ja minun piti alkaa juosta
pääsiäisen jälkeen merenrantaa jatkui omakotitalojen taakse jatkui jatkui puutarhaan jossa vihdoin soitin takaisin
ja purin huulta

minun piti alkaa uida
vähintään kolme kertaa viikossa

meditoida kahdesti päivässä

ja pian pitää taas mennä
juosta bussille koska liian kylmä ja liukas pyörälle jonka vaihteet jäätyneet suurimmalle
mäkiä mennä

I spilled the ink across the page trying to spell your name
So i fold it up and i flick it out
Paper aeroplane
It wont fly the seven seas to you
Cause it didnt leave my room
But it awaits the hands of someone else
The garbage man

Got to say mmm mmm mmm

ja tulee ilta. tulee ilta ilta ja jossain kuussa lumi ei enää sula
heti
kunnes alkaa taas alusta

.


-Angus &Julia Stone-

löytää lauluja
joita kuunnellaan kun sataa vettä
tai
dancing like grazy
every friday
kaipaan sitä
että liikkeet ei ole opittuja
ja on hollantilainen tyttö jonka kanssa jatketaan istumista auringossa
saksalainen poika jonka kanssa nähdään joka
päivä
vaikka ei olisi aikaa

pesukone linkoaa vain silloin kun se tahtoo
ja jotkut lauseet parempia englanniksi
jotkut liikkeet eri
kun tanssii ovi auki kadulle

ja bussimatka erilainen kun kuulee laulut
ne joihin oppi vasta siellä tuulessa
pimeät aamut pimeät aamut

kaikki muuttuu
kaikki muuttuu ja ajattelee muumilaakson marraskuun Tuhtoa
jonka tarinan pitää aina mennä samalla tavalla

tahtoo ulos
(tästä kattilasta) ja sitten keinutaan keinutaan keinutaan pikkutiinan keinuissa
ovikellot ovikellot se oli sitä aikaa
leppäkerttujen vapauttamisoperaatiot

miten samanniminen tyttö laulaa
miten aina
tähän vuodenaikaan alkaa odotus
loputtomalta tuntuva
mutta sitten yhtenä päivänä kaikki onkin jo ohi.

ei enää sellaista rantaa kun mustat kivet ja mitä ne edes ovat
sellaiset rannat
ja kun kävellään kaikki kolme peräkanaa siellä missä lehdetkään ei enää puissa
me ei tiedetä miltä se näyttää edes seuraavana vuonna että miten se muuttuu kun niemen kärjessä talot
portaineen

unet
kin
alkaneet taas niin voimakkaina että kirjoittaminen
oli pakko aloittaa
unet vaativat ettei saa sanoja sisään

käytävät käytävät
miten hiljaisuus tulee
lauluista joiden laulajalla sama nimi

ja jossain toinen maa
ja toisessa maassa toinen
ja toisessa toinen
ja täällä
pesukone linkoaa vain silloin kuin tahtoo
ja laulussa joiden laulajalla sama nimi
hiljaisuutta.

siitä on aikaa

kun alkoi vasta lumisade
aamulla
ja metsästä tuli talvi vaikka oli kuvattu syksyä
ja pimeä joka päivä aikaisemmin kuten aina
tähän aikaan

ja minä lopettanut kirjoittamasta
tänne
lopettanut yhtäkkiä vähitellen

tai sitten aloittaa.
se on kuin sama.

iiii

sitä haluaa maata liikkumatta lattialla silmät kiinni
sen päivän jälkeen kun
illan
kun soittaa tytölle josta sanoo paras ystävä islannissa
ja lopuksi sanoo että vähän erilainen, ei kokonaan mutta vähän,
olo
ja kaikki tuntuu kutistuvan
eikä tiedä miksi

ja sitten on aina se seuraava päivä
aina ne silmät ja aina lattia ja kokoukset ja yrittää laulaa meditaatiolaulua
yrittää niin kuin se että universaalia kosmosta ja ultimatea
jotenkin auttaisi

ja sitten on päivä
seuraavan päivän jälkeen
kun ei ole enää silmiä
samalla tavalla mutta on väsymys
koska kuudelta aamulla herätys
kuten jokaikinen päivä koko kesän
ja pyöräilee vain vähän
päättää ettei edes halua pyöräillä viittätoistakilometriä
eikä sitten olisi ehtinytkään
koska ahtaa koko kattilallisen pastaa niin nopeasti niin nopeasti
että alkaa oksettaa
ja sitten on pakko istua alas
ja tietokone työpaikalla avaa vain tiedoston neliönmuotoisia laatikoita ja ylhäällä teksti mac
vitun microsoft vitun mac
sanoo kunnes löytää tiedostot toisina kappaleina ja ne avautuvat
ja sitten on bussi
ja tytöltä alkaa vuotaa verta nenästä
sitä vain vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja paperitupot verenpunaisia
niin punaisia että hyvä veri ajattelee
ja tyttö istuu rauhallisesti ja äiti tulee autolla koska isä töissä autoliikkeessä ja toisen tytön silmät suurina
ja sitten lopulta
kotona on
puhelimeeen tullut viesti
että maanantaina
että maanantaina yhtäkkiä maat etäisyydet
muuttuvat
että onkin samassa
että samassa
ja yhtäkkiä kaikki posket on punaisia punaisia
ja miten tulee kiire
jo pelkästä ajatuksesta
ja

ja onnelliseksi teki toisen sillä että oli kirjoittanut kirjeen
sinä iltana kun ei tiennyt minne pysähtyä
että kaunein kirje ikinä, hän sanoo,
poika, joka on joskus vuosien takaa
niin kuin kaikki pojat
tulevat joskus olemaan

ja sibylle baier laulaa
you make me forget about

en vain haluaisi mennä ulos
olen lykännyt lähtemistä jo tunneilla
yrittänyt opetella kirjoitusohjelmaa
kirjoittaa
ilman kirjoittamista
kunhan järjestelee tekstin pätkiä
kissat lojuu huoneessani
nukkuu
niistä tulee aina uneliaaksi
kun näkee miten lokoisasti toinen on vaatepinoni päällä ja toinen sängyssäni levällään

ja ei enää montaa päivää kun kissat jäävät tänne
ja minä olen jossakin uudessa taas

ja sitten ei ole niin suuri ponnistus lähteä yliopistolle
niin suuri ponnistus lähteä syömään
sade sade ei niin paljon

ja pitäisi valita kirja iltaa varten
niille lapsille
joiden kanssa ei ole muodostunut pysyviä perhesuhteita
tai niiden vanhempien

sateesta sateesta
juuri niin että istuisi villasukat jalassa jonkin pyöreän tai neliskanttisen pöydän ääressä
ehkä chai ja ehkä joku kirja tai ihminen
ja ikkunan takana sade jonne ei tarvitsisi mennä
paitsi sitten kun pistää punaiset kumisaappaat

syksy on.

ulkoa kuuluu laulu
ja ehkä sade
ei oo varmuutta
mutta asfaltti oli ainakin musta
tai sitten se oli vain pimeästä tummunut
tiskasin kaikki tiskit
vaikkei ne olleetkaan minun ja vaikkei se kai ollut minun vuoronikaan
tai mistä sitä tietää
mistä sitä vuoroista tietää
kun on vaan patja jonkun lattialla
jonkun sellaisen jolla on jo ostettu omakotitalo poikaystävän kanssa

ja itse pyöräilee kilometrejä ja miettii miltä tuntuisi
suudella
jotakuta ystävistä
punaisin huulin
niin kuin unessa
josta ei muista muuta kuin tanssin niin kuin Fridassa ja punaisetpunaiset huulet tytöllä

ja sitten puhutaankin jo puhelimessa pikkuhousuista kuukautisista kuukupeista pumpulitohtorista
ja toivoisi asuvansa taas tampereella
vaikka sitten jos olisi siellä sitten olisi siellä eikä sitten olisi tällaista kaipausta
niiden tyttöjen leikkeihin koska olisi osa niitä
tai sitten ei olisi osa niitä ja sitten kaipaisi vieläkin enemmän
koska ei olisi paikkaa jonne kaivata

päänsärky graduseminaarista
joka on aina samanlainen aina samalla tavalla
ei vuosissa mikään muutu ei edes professorin ääni
joka nousee ja laskee samoilla painoilla ja sama
ihan sama
tahtoisi löytää omat aiheensa itse
niin kuin aina tahtoo löytää kaiken itse ei mitään sellaista mitä joku tarjoaa

ikävä niitä tyttöjä jotka näkee muutaman viikon päästä
ikävä sitä että on siinä niitä omia
ja sitten kuitenkin on niin ulkopuolinen
että ehkä selaa satukirjoja toisen tytön huoneessa istuu jollakin tuolilla ehkä neuloo katsoo ulos ikkunoista kävelee vähän taaempana hymyilee ehkä jos joku hymyilee nauraa jollekin mitä ei edes kuule se joka on aina kaikista huomaamattomin mutta haluaakin olla haluaakin olla vain taustaa koska sitten on taustana olon olo ja sitten voi tulla kotiin ja kirjoittaa
kirjoittaa että on taustana vain
kirjoittaa ettei haittaa sittenkään että kaikki omat ovat kaukana
että vaikka he olisivat lähellä on silti itse jossakin
siellä mistä ei voi tavoittaa
koska ei halua olla tavoitettava

katsoo tankotanssivideoita koska tyttö
yksi niistä tytöistä (joita ei ole suudellut) on aloittanut
ja miksi kaikessa on
sellainen seksuaalinen lataus
pitäisi tehdä taulukko
että listaisi päivittäisiä asioita
joita kohtaa joka päivä ja sitten
pistäisi ruksin jos siihen yhdistyy jotenkin seksi
mutta mitä siitäkin tuloksesta sitten kukaan hyötyisi?
kaikkihan tietää jo muutenkin että televisiot, mainokset, pikkutytöt, teinitytöt, isottytöt, miehet ja naiset kaikki on seksualisoitunutta
entä sitten
jaksaako siitäkään kukaan enää paasata
että ihmettelee miten jotkut ihmiset sitten jaksavatkaan katsoa vuodesta toiseen niitä sarjoja missä nyt jotkut panee että nyt ne sitten panee siellä sviitissä ja nyt sitten näkyi joku pippeli siellä ja televisioyhtiöt pahoittelee ja että minäkin jolla ei ole ollut televisiontelevisiota vuosikausiin ikinä omaa voin tietää millaisia seksikuvia siellä näkyy
ja sittenhän on vauvat
että siis vauvojahan sillä tavalla tehdään
sitten lopulta kuitenkin
eikä siinä sitten olekaan yhtäkkiä mitään seksuaalista
että joku saa vauvan tai on saanut vauvan ja sitten se on vain vauva
ja mummot ja papatkin hymyssä suin nauraa eikä siinä kukaan mieti että missähän asennossa se vauva siitettiin että oliko valot päällä ja millanen alusasu sillä naisella oli sitä ennen

laulu on siirtynyt sisään
ja sade on ihan varma
ei se ole vain mustaa iltaa
huomenna on omenapiirakkaa yhden toisen tytön keittiössä (häntäkään en ole suudellut) ja suolasienisalaattia

ja sitten pitäisi soittaa naiselle joka on näytellyt pornoelokuvassa
mutta nykyään harjoittaa musiikkiterapiaa
pitäisi soittaa ja sopia tapaaminen
kun kerta on suomessa kun kerta on nyt minun kotikaupungissani
ja voisimme juoda kupit kahvia ja minä voisin esitellä kaupungin joka muka on minun ja minun muka maani aivan kuin tietäisin jotakin näistä kaduista ja puista ja ihmisistä aivan kuin olisin täältä
sellainen hymy
onko se sama mikä on ollut vieraassa tuulessa sateen ääni vieras
vai sama joka nyt täällä kun kaikista ikkunoista on jo katsottu sisään
useammin kuin kerran?

luulin jo päässeni näistä
kipeyden päivistä
mutta täällä sitä taas
katsellaan valveunia

ja yritetään kirjoittaa
töitä

eilen
oliko se eilen
oli sateenkaari koko kaupungin yllä
ja kun polki edemmäs oli toinenkin kaari ja kolmas
koska se ensimmäinen oli ehkä haljennut kahtia

ja ei tiedä miksi
on alkanut katsoa sopimatonta materiaalia
että yhtäkkiä yrittää muistaa lapsuudessa kielletyt musiikkivideot
ja kaikki ne kappaleet
jotka olivat tuhmia silloin
me kuuntelemme tytön kanssa
ja suunnittelemme häät joissa vain ja ainoastaan
musiikkina kikka raptori ja muut
yhtä mauttomat

että mikä siinäkin sitten on niin ihmeellistä
että sanotaan pillu

jospa paranisin ihan pian
ja voisin aloittaa
niin kuin aina haluan aloittaa kaiken
vihdoinkin tämän syksyn
kyllästyttää tämä häilyvässä tilassa
että ruoanlaittaminenkin tuntuu jotenkin rikolliselta
ja jatkuva matka
jatkuva pakkaaminen

niin paljon sellaisia
mitä aikoo
muuttaa
mitä aikoo tehdä toisin
mitä aikoo aloittaa

eikä sitä ymmärrä
että sitä on jo
muuttunut
alkanut tehdä toisin
aloittanut.

ikävä
kaikkia niitä päiviä ja aamuja ja iltoja
kun on tiennyt

Tää on outoa
istua sängyssä ikkuna auki
tyttö muuttanut muuttolaatikot kannettu tyhjää taloa toinen tyttö etsii uusia kalusteita
niiden tilalle jotka muuttivat
ja minä
kohta myös muuttamassa

enkä tiedä pitäisikö paistaa jo sienet
ja pyöräillä kaupunkiin
verotoimistoon
opintotukipisteeseen
opintorekisteriin
vaihtoraportti
mun maha on ilmapallon muotoinen voisi kuvitella että siellä on vauva
mutta siellä ei ole
mutta toisinaan se näyttää siltä
kuin olisi
ehkä kolmenkymmenenkilometrintyömatka auttaa
ja jooga
joka pitäisi taas aloittaa
ja seitsemän kilometriä kouluun
miten laiskaksi sitä tulee
miten laiskaksi ja silti täynnä energiaa
haluaisi jo aloittaa
päätöksen työn
haluaisi jo pois tästä tekemättömyydestä
haluaisi rytmin
rutiinit päivät
oman kodin
nunnien opettaman myslin
aamuliikkeet ja iltaliikkeet ja meditaation ja oman pakastimen ja mehut ja marjat ja
omat astiat ja kukat ja taulut ja valokuvat ja hyllyn ja kirjoituspöydän ja ikkunat joista voi katsoa ulos ja
oman elämän.
sen että on ystäviä joiden luokse voi vain pistäytyä
ettei tarvitse erikseen sopia
että on keittiöitä ja sänkyjä joilla löhötä ja kylään ja kakkua

miksen koskaan opi kärsivälliseksi?

Pitäisi pakata
kolme viikkoa ensin yhdessä talossa
ja otan vain jonkun vaatteen ja jonkun kirjan ja tietokoneen
ja sitten vasta muutan kun on uusi koti
yksinäinen mutta talo kuitenkin ja kiva.

ja olen siis tullut takaisin
jäädäkseni
ainakin vuodeksi

don't want you to wake up
stay under the stars
where no one can make us
change what we are

tanska oli sateinen ja tuulinen ja yhden päivän helle joka oli kuumuutta jota ei ole ollut minulla vuoteen yli

dreamers in the dark
following our hearts

try to be silent
my eyes are too loud
sit back in my hiding
while you're in the clouds

kaipaan kaipaan tätä mitääntekemättömyyttä jo niin paljon
etten halua edes aloittaa niitä jotka ovat täyttäneet olemattoman kalenterini
tahdo tehdä listoja mutta teen niitä jo mieleeni

äidin ensimmäiset kommentit oletko sä lihonnut
että sellaista
ja bussikuskit kaikki sanoo ettei kuljeta sinne ja tämä menee tampereellee
ja venäläinen ryhmä takataskusta vodkaa
ja kaksi horjuvaa naista likaisessa tukassa pissalta haisevissa farkuissa yrittää päästä vessaan ja minä tarvitsetteko apua teititellen avaan vessan oven kun vittu pitäs kuselle päästä
ja kaikki hiljakseen
sanaakaan sanomatta

pitäisi hakea luumuja puutarhasta
pitäisi hakea omenoita ja pakata vaatteita ja tavarat
pitäisi päättää mitä laittaa ja ottaa koska enää muutama tunti ja sitten ja olisi myös hyväksi soittaa ihmisille ja pitäisi niin moneen paikkaan ja väsyttää ja tekisi mieli maata kuunnella

one kiss away
from what i have to say

don't want you to wake up
stay under the starts
where no one can make us
change what we are
- Teitur -

Päässyt otteesta
jo Egilstadiriin asti
sateessa
sateessa ajetaan kivikokoelmalle
ja museoon
ja kahvilaan ja tehdään meksikolaista kalaa ja minä pilkon salaattia
islantilaisen näyttelijän kotona
englantilainen tyttö kutoo kaulahuivia
minä sohvalla jalat sohvalla kuin kotona

vieläkö se ottaa otteeseensa?

huomenna
ylihuomenna on uusi saari

sitten on enää meri
meri meri ja sitten tanska ja sitten mies
mies jota kaipaan koko ajan

ja sitten meri ja sitten maa ja sitten kotimaa

miten outoa
miten outoa

että sadepisarat
ja venäläinen ryhmä
ja minä penkillä ajattelemassa että viimeistä kertaa pellot että viimeistä kertaa nämä vuoret

ja Gestur halaamassa uudestaan ja uudestaan ja suudelma
niin kuin edelliselläkin kerralla ja ensimmäisellä
ja minulla on aina paikka
hänen luonaan
kuin isä
mutta surulliset silmät ja henki viinanhajuinen

televisiossa joku alaston ase viitonen

tämäkö on viimeinen ilta islannissa? sohvalla jalat ja alastonaseviitonen kaikki tietokoneillaan naamakirjassa. väsymys. uni. väsymys. uni. ikävä. sade. gesturin syli ympärillä. ikävä. ikävä sitä jolla aksentti englannissa niin kuin Adan aviomiehellä. naurua puhelimessa sille jonka makuuhuoneesta on herännyt
useammin kuin kerran, kolme kuukautta
ikävä sinne missä odotetaan että kun minun tyttö kirjoittaa sinua tarvitaan täällä ja sitten toinenkin minun tyttö kirjoittaa että ajattelimme sinua täällä että on niitä jotka odottaa sielläkin minne menee että ei jää vain tänne niitä jotka kaipaa ja sitten on niitä jotka ottaa mukaan joille voi sitten joskus tarjota sohvan tai sängyn tai nurkan tai kahvin
niin
minun on kai ostettava kahvinkeitin minun on kai
tai sitten hiljaisesti aloitettava siirtyminen teen kautta pelkkiin mustikanlehtiin ja mintunlehtiin
ja kakut

ja minulla on koti
kotikotinen kaksi kuukautta mutta kuitenkin
ensin toisen tytön huoneessa toisen tytön kanssa ja toinen kuukausi ilman tyttöä
ja jos löydän kodin kodinkotisen jo aiemmin sitten muutan jo
mutta näin alkuun
minulla on paikka jonne mennä
josta käsin etsiä
kotia
tosin vain vuodeksi
sitten haluan olla jo valmis

oi mikä tavoite

oi miten paljon tavoitteita vaikken ole vielä siellä

sateessa vaan
pimeässä jo
syksyä

syksyä on jo. ilma täysi.

oi
minun viimeinen islanti. tämä.

aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.

majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.

huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä

kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää

ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi

mä jään tänne
mä jään tänne.

tervetuloa kahvin maailmaan
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään

eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista

viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli

kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa

miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?

jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.

sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.

islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.

jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja

jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.

ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin

ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.

joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän

ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia

sanoo että totta.

mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.

istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja

tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi

ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa

päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.

puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.

miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.

Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta

sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.

syksy.

että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.

maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi

jaksaisi katsoa tätä maisemaa.