niisk

Nuha ei vaan ota lähteäkseen.
Pimeässä huoneessa on hyvä maata ja ottaa valokuvia
tällaisena minä näen. Sängystä. Kello kuudelta.

Ja tässä on minun maisema. Ikkunamaisema.


niitten resoluutio on jostain syystä täällä tosi huono. kai siksi että pienensin niitä aikalailla ennen tänne pistämistä. Sillä nettiyhteys on hidas. Eikä tämä kestä isojen kuvien lataamista. Tuo valkoinen tuolla taustalla. tuo rakennus, jota vähän pilkottaa on oikeasti kirkon kaksi tornia. Ne loistaa pimeälläkin siellä.

tänään. olin siis koulussa ja kävelin liukasta pitkin. Ei ollut hyvä idea kävellä, mutta halusin löytää apteekin nenäliinoja varten. En kyllä löytänyt. Kävin kotikatuni apteekissa, jossa hiljainen myyjä myikin minulle voimakkaantuoksuisia märkiä vauvanpeppupyyhkeitä kun yritin pyytää hajuttomia ja kuivia nenäliinoja...noh, onneksi ostin myös hajustettuja (aloevera ja kamomilla) nenäliinoja, ne sentään ovat edes kuivia. Miten märkään voi niistää (niin, no jos ne olikin tarkoitettu pyllylle eikä nenälle)
Ja sitten Dejankin on kipeä ja minä otin minun tyynyn ja me katsottiin Gamorra, sellainen mafiaelokuva ja Dejan tarjosi tätinsä suklaatehtaasta tuomia Werthers orginaaleja vai mitä ne nyt ovatkaan ne joiden mainoksessa se isoisä tarjoaa sille lapselle ehkä sitten kun lapsi on vanhempi tai jotain. ja oli siinä tummiakin suklaita.
Mutta sitten olin niin uupunut että menin nukkumaan ja nukuin vaan ja nenä vaan vuoti

ja tällä hetkellä asuntola on kai melko autio koska suurin osa vaihtareista on juhlissa, joissa he tapaavat buddynsa. Minä tapaan minun Kirstínin sitten myöhemmin. Hän sanoo minulle aina viesteissään että hah hah haa. Sellaisia ne islantilaiset psykologianopiskelijat ovat, jotka ovat ryhtyneet suomalaistytön ystäväksi.

Mutta ehkä nuhaisten pienten tyttöjen on aika käydä nukkumaan. Ottaa kettu kainaloon. Sillä sellainen minulla täällä on. Jätin possuriepuni Suomeen pojan viereen, koska Putella on osa sieluani. Tietysti, sillä se ei ole lelu. Tiedättehän. Ne, joita on puristanut rintaansa, kainaloaan, kaulaansa, mahaansa, hiuksiaan vasten 20 vuotta eivät voi olla leluja. siinä oon minä. Ja siksi se on siellä. Ja minä sain korvaamaan ketun. Olen jo tottunut kettuun, sillä on kuono ja käpälät. Niistä on hyvä pitää kiinni, vaikka ei ehkä yhtä hyvä kuin ihmisen käsistä, ihmisen korvasta. Ei ehkä sama kun painautua kuumaa ihoa vasten. piirtää selkään kuvioita kun toinen nukkuu, pyörittää hiuksia sormen ympärille. valoa unta. Ja toinen räpäyttää silmät auki ja sanoo että nyt silmät kiinni. Tapiirit.

Mutta kettu saa kelvata paremman puutteessa.

Niin. Islannissa on muuten paikka, jossa elää pelkkiä kettuja ja lintuja, joita ketut syövät. Minä aion matkustaa sinne. Ne ovat kuulemma kummallisia kettuja, koska ne eivät ole tottuneet muihin kuin kettuihin ja sitten tietysti lintuihin joita syövät.

Mutta. Olen valvonut jo aivan liian pitkään. Varpaissa ei ole enää sukkia ja yö yö, se tulee.
Pitkä yö, pidennetty yö aamuun asti.

Kun paranen aloitan kirjoittamisen. Se on lupaus. Tai ainakin kirjoituksieni järjestämisen. rakentamisen. Jokatapuksessa askaroimisen tekstini parissa. Ja teen sen ärsyttävän esseen suomeen joka on jäänyt roikkumaan. Kyllä. Sen minä teen.