Minä tulin vasta aamiaiselta
eli nukuin pitkäänpitkään
mutta ottakaa huomioon että täällä ollaan kuitenkin kaksituntiajäljessä
eli ei se ollutkaan kuin kaksitoista, ehkä hieman vaillekin
ja olisin voinut vielä nukkua
vauvan peppupyyhkeet kuivuvat jos niitä pitää huoneenlämmössä yönyli
niistin sittenkin siihen aamulla
sillä tiedättehän
nenänalunenkin voi kaivata jotain pehmeää kun on niistänyt paljon.

ulkona pakkaspäivä. taivas sinistä ja punaista ja keltaista ja valoa
tiet liukkaatliukkaat
pitää astua varovaisin askelin
jos astuisi
minähän en astu. makaan jo kolmatta päivää täällä. ilman peittoa tällä kertaa se kertokoon että on enää vain nuha ja silmät silmät
ei niitä jaksa pitää auki

tänään olisi ollut uimapäivä
ja kauppapäivä
ja huomenna olisi ratsastusta
mutta minä se en
aamulla verhot oli kiinni
ja käytävältä kuului puhe
ja minä makasin katsoen kahta pienenpientä reikää verhoissa joista tuli valo
niin pienet silmänreijät että ne oli ehkä sen jonka kastoin menninkäiseksi
ja ajattelin
että tällaistako se olisi
jos olisi mahdotonta päästä liikkumaan
makaisi vain pimeässä
ja katsoisi kahta pientä silmänreikää
joista tulee valo
niin pieni valo
ja silti tietää että se on ulkopuolella
mutta itse on sisällä
pääsemättömissä

mutta avasin verhot ja söin kaurapuuroa ja mustikkakeittoa
ja yritin vähän skyriä mutta
juuston ja paprikan ja kurkun ja leivänkin laitoin takaisin kaappiin

auttaakohan se jos nukkuu tänään oikein ahkerasti
jos nukkuu ja syö ja juo kiltisti
se on vaikeinta
minusta on vaikeinta syödä kun on kipeä
on vaikeinta nousta ylös ja tehdä itselleen ruokaa
kun ei tee mitään mieli
pitää pakottaa lusikka suuhun

kotona ja kotonakotonakotona (tämä ei ole koti)
on aina joku jota voi kurkistaa suurin silmin
ja sitten saa ehkä leipäpalasen mustikkakeittoa kuumaa kuumaa
kotona on se joka tuo minulle mustikanmakuisen muumilakun
ja muumilimppaa
vielä ei tee mieli kanaa
minun alkaa tehdä aina mieli kanaa kun parannun
silloin kun olin vielä kotonakotonakotonakotona
äiti aina toi sellaisen kanan
toisinaan
toisinaan silloinkin kun oli kipeä ja sitten syötiin kanaa
ja tummaasuklaata sai aina kun oli ottanut lääkkeen
yhden palasen yskänlääkkeen päälle.

unessa minä huusin äitiä ja isiä
huusin heitä nimillä joilla lapset huutavat kun on hätä
mutta äiti ja isi eivät tulleet
ja minä yritin painavin jaloin siirtyä heidän viereensä, väliinsä, siihen parisänkyyn joka on nyt takkahuoneessa, korkeat sivut joissa laatikoita. ja minä näin heidät ja olin juuri pujahtamassa
kunnes uni häipyy ja tietoisuus siitä että olen täällä
että eihän heillä ollut mitään mahdollisuuttakaan kuulla
huusinko minä ääneen? kaikuiko käytävillä suomenkieliset vanhemmat? vai oliko se totta ettei minusta tullut ääntä.

se on omituista. unen ääni. sitä saattaa ponnistaa kaiken voimansa ääneen
ja silti
ei pihaustakaan
ja mistä sitten syntyy unissapuhuminen
koska on ollut hetkiä kun äiti on tullutkin
silittänyt kuumeista otsaa ja sanonut että se oli vain paha uni
silittänyt silittänyt istunut vieressä kunnes nukahtanut
silloin on kuulunut ääni
mihin se on hävinnyt? vai voiko äiti kuulla merienkin läpi
kuulla sen uniinsa että tyttö siellä huutaa
ja poika
että poika huutaa lähempänä, hänen poikansa
ja tyttö, kauempana, hänen tyttönsä
kuinka paljon voikaan vanhemmilla olla huolia
omiensa lisäksi lapset

harkitkaa syvästi ennen kuin synnytätte.