maanantaina, helmikuuta 16, 2009

nuha nenässä
nenä nuhassa
pah puh puh pah

sellainen pää että sekin on nuhassa
ja sitten aamulla kännykkäkään ei toimi
ja muuten ihan tiedoksi että mulla ei ole täällä sitten suomen numero suomen simkortti käytössä joten jos ootte laittaneet mulle jotain viestejä joskus niin niitä en ole saanut
koska en saa edes puhelimen kuoria pois jotta voisin vaihtaa kortin
ja islannin korttikin on kohta loppu se 2000 kruunua
kun kaikki on niin kallista
mutta puhelin ei toiminut aamulla
ja sitten oli laitettava kone päälle että näkis kellon
kun mähän unohdin kellon suomeen eikä äitikään lähettänyt sitä
mutta kello olikin sopivasti kolme minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä on hyvä aika herätä kun menee kahdeksaan
ja sitten olin virkeä ja pirteä
vaikka keittiö oli paskainen
ja islannin tunnit alkaa vaikeutua ja

silmiä väsyttää nyt
nenä nuhassa nuha nenässä
ja silmissä
ne on sellaiset vuotavaiset
vaikka ei itketä

ég heiti hanne
ja vaikea kirjoittaa mitään muuta kun kaikissa on islannin aakkoset enkä jaksa laittaa niitä päälle täältlä koneesta

enkä jaksa ajatella kuinka olen jäljessä kaikista asioista joita piti tehdä täällä
kuten omasta kirjoittamisestani
kuten gradustani
kaikesta kaikesta kaikesta
kaikesta
ihan kaikesta
mutta huokaus vain

voisinpa jättää kaiken ja matkustaa niin kuin meksikon tyttö
voisinpa vain olla niin kuin uusi elämä

mutta minä olen kuin vanha
sellainen piimä ja villasukka ja pieni kauhtunut paita
palloja täysi
mustikkakori repeilevä

ja niitäkin pitäisi lukea
joissa ihmiset kirjoittavat ah, itsestään
pitäisi sanoa juu hyvä jatka vain ja oi ja voi ja ah ja
antaa palautetta. opettajana.

niin. niin. mutta huomenna minä herään taas virkeänä ja pirteänä koska menen nyt jo suihkuun ja heti nukkumaan ja nukahdan kuin säkki
nenä nenässä nuha nuhassa.

2 kommenttia:

Putti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Putti kirjoitti...

Minulla on paljon uutta, mutta minä olen minä. Tiskaan astiat heti ruuan jälkeen; en vain VOI jättää niitä, vaikka tunnen, että toinen ei ehkä ihan ajattele samalla tavalla. Ja pelkään edelleen, monia asioita. Kuten sitä, että hylätään.

Olen kaukana, mutta itseään ei pääse pakoon, vaikka miten matkustaisi. Mutta silti olen vapaampi täällä. Jotenkin. Kaikki tuntuu helpommalta, mahdollisemmalta. Rajat katoavat.

Vaan minäkin olen piimä, jälkiuunileipä ja maitorahka. Mutta olen myös Valentina-salsa, chili ja limetti. Vaan ehkä sinäkin. Tulivuori ja kuuma lähde. Tai sitten mädätetty hai!