jotenkin olen taas saamaton
ja siksi kai flunssainen
jos osaisi tehdä asioita silloin kun ne pitäisi tehdä eikä lykätä lykätä lykätä
niin sitten ei stressaisi yhtään ja sitten ei tulisi kipeäksi.
nyyh.
minusta tuntuu että saamattomuus on tämän ajan sairaus
jotenkin tuntuu että hyvin monet ihmiset lähipiirissäni potevat toisinaan tätä saamattomuuden tunnetta
sitä vaan miettii että miksi
että ei meidän vanhemmat tai isovanhemmat olleet saamattomia
eivät ainakaan myönnä sitä
tai jos olivatkin, he olivat sitä tarkoituksella. otettiin rennosti hei kun otettiin.
voin hyvin kuvitella että viidenkymmenenvuodenpäästä me
oi,
me saamattomat
kerromme lapsenlapsillemme saamattomuudestamme
silloin kun äiti ja isi oli nuoria niin kuule kaikki oli niin saamatonta
tuntuu että koko yhteiskuntaa vaivaa sama tauti
että mitään ei saada aikaan
että kaikki vaan junnaa paikallaan ja puhutaan ja puhutaan että tätä pitäisi tehdä ja tähän puuttua mutta lopulta mikään ei muutu
miten meistä on oikein tullut tällaisia ja mihin päin kehitys on menossa?
voi tät nykyaikaa.
5 kommenttia:
Hei muru,
ei se oo saamattomuutta vaan se on tehokkuusajattelun sumentaman ihmisen pyrkimystä käyttää hyödyksi jokainen hetki.
Tiedätkö sen tunteen, kun on vaikka raatanut ulkotöissä kokonaisen päivän ja sitten illan hämärtyessä lopettaa hommat ja keittää teetä ja vaan on koko loppuillan ja kaatuu sänkyyn ihanasti väsyneenä? Että jokainen lihas ihan raukea.
Sellaista oloa ei nykyään saa melkein mistään. Pitää väsyttää itsensä muulla tavalla, tehdä itselleen sellaiset rajat, että nyt olen tehnyt tarpeeksi tälle päivälle.
Lauri Viita kirjoittaa:"Kiitos elämästä, äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen."
Kun muistaisi, että pari riviä kirjaimia on toisinaan ihan tarpeeksi.
kiitti suvi.
mä sain tänään mun ANna Ternheimin postissa :) jee!
Minkä levyn?
Mulla on Somebody Outside ja Separation Road.
Mulla on ollut kans niin saamaton olo, kun lopetin kandintyön tekemisen. Sen jälkeen ei oo saanut mitään aikaiseksi.
Millaistakohan elämän pitäisi olla, että ei olisi sitä saamatonta oloa? Tykkäsin tosta toisen kommentoijan kommentista, että "Tiedätkö sen tunteen, kun on vaikka raatanut ulkotöissä kokonaisen päivän ja sitten illan hämärtyessä lopettaa hommat ja keittää teetä ja vaan on koko loppuillan ja kaatuu sänkyyn ihanasti väsyneenä?"
Miksei se olo voi olla joka päivä?
Saara
Niinpä Saara. Munkin mielestä Suvi sanoi hienosti.
Ehkä se on meidän nykyihmisten ongelma. Että meiltä puuttuu sellainen normaali elämästä tuleva rasitus. Me vaan kuormitetaan meidän aivoja, mutta ruumiillinen työ pitää hoitaa kunttiksella.
Ja Suvi Mulla on se sombody outside. ja ha-ah. just kysyin samaa sulta mailissa :) rakastan sitä levyä. oi.
Lähetä kommentti