tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Tänään olen vain lukenut
ja sitten aina nukkunut pätkän
ja taas jatkanut lapsen psykologisesta kehityksestä, keskilapsuudesta, nuoruudesta
aikuisuus vielä kahlaamatta.
ja sitten kolahti luukusta levyt
Anna Ternheim on mun nyt.

ever since I was eight or nine
I've been standing on the shoreline
always waiting
for something lasting
-Anna Ternheim-

Ja olen juonut inkiväärisitruunateetä
kyllästymiseen asti äidin flunssateetä
ja muistaa sen illan
keväästä jo
kun luulee kävelevänsä niin ettei tiedä
mutta sitten oven jälkeen ollaankin varmoja että tulen
ja tee on inkiväärisitrunaa sielläkin ja me istumme sohvalla
vastatusten ja hän sanoo parempi minun mennä ja minä sanon etten että minä päätän nyt
ja hän hymyilee ja
seuraavana aamuna me kävellään auringossa ei vielä tarpeeksi terve metsään vaikka
kirjakaupassa sanoo pidän juuri tästä näin
että on helppoa
ja minä sanon ruumis muistaa

myöhemmin on kesä
ja meillä aikaa viisitoistaminuuttia ehkä
mutta kuinka kauan siihen tarvittaisikaan
bussissa näkee nunnan ja vaihdetaan pari sanaa
ja seuraavalla kerralla
erotaan sillalla eikä mikään mennytkään niin kuin kuvitteli

From early March till late in May
Farewell for now, farewell for now

- Anna Ternheim-

vuosi sitten
oli toisenlainen maisema
ihan
toisen
lainen


Ei kommentteja: