Kahdessa tunnissa
ehdin nousta ylös, joogata (meditointia ei ehkä voi tässä laskea, sillä se kesti tasan neljä minuuttia ja kymmenen on kyllä ehdoton minimi), syödä marjapuuroa ja karjalanpiirakan, lukea hesarin,
pyöräillä Hevossaaren päähän ja takaisin ja uida
järvessä

oi miten tuntui hyvältä pistää varpaat kylmään veteen ja huljutella
ja sitten heittää mekko pois ja
miten tuntui hyvältä nousta ylös eikä ollut kylmä
kaikki lämpö vain

ja miten äitin ikivanha pyörä natisi
kun minä poljin
punainen pyörä eikä ihmisiä, ainoastaan rekkoja ohi tehdasalueille
sillan kohdalla lämmin tuuli
aallot polviin asti

ja nyt olen hoitanut käytännönasioita niin paljon
että seuraavaksi otan viltin ja menen ulos
aurinkoon

miten täältä edes voisi haluta lähteä sinne kylmään tuuleen
tai edes tööttäilevien autojen keskelle odottamaan vihreäksi vaihtuvaa valoa.