lauantaina, lokakuuta 21, 2006

ei sada vieläkään lunta.

näin unta
jossa minä menin mökkiin, joka oli hirsistä, puuta, puuta
ja siellä oli paljon ystäviä ja isäni (ei oikea isäni), joka olikin isäpuoleni, kolmikymppinen puuseppä, ja mökki oli hänen. Kaikki olivat ihastuneet puuseppäisääni ja minä yritin ihailla häntä mutta koko ajan varjosti se ettei hän ollut oikea isäni
äitini oli alkoholisti (eilisestä näytelmästä) mutta se muuttuikin poikaystäväni äidiksi. äitini oli siis poikaystäväni äiti ja hän näytti kauniilta.

jossa lautasella oli monia lihoja
suden lihaa karhun lihaa ihmisen lihaa

jossa katsoin salattujen elämien jaksoa
jossa miehen piti tappaa koiransa, mutta hän ei olisi saanut tappaa sitä
joten hän viritti varaston seinustalle lapioita, talikoita ja sen sellaisia että koira ikään kuin vahingossa jäisi niiden alle kun ne kaatuisivat koiran päälle ja lävistäisivät sen lihan
mies selitti tätä minulle
minä huomasin ikkunasta nukkuvan miehen ja sanoin siitä
että hän saattaisi huomata murhan
miehen piti keksiä jotakin muuta
koira muuttui tytöksi ja mies selitti sille tilanteen
tyttö istuu partaterä kädessä, hän on päättänyt tehdä itsemurhan
vasemmasta silmästä alkaa valua vettä, kuin sieltä kaataisi, ei tavallisia kyyneleitä
tyttö laittaa terän pois
mies nousee ja hänellä on suuri kaapu jonka sisältä hän nostaa viidakkoveitsen ja alkaa iskeä
tyttöön ei osu, tyttö kirkuu ja juoksee huoneessa, mies iskee ja iskee ja iskee ja iskee
seinät menevät rikki ja mies lentää toiseen huoneeseen jossa nukkuva herää
hän sanoo: ai te katsotte kauhuelokuvaa

lisäksi painajaista sekä ajamisesta että metsälähettitunneista
ja epämääräistä kellon tuijotus unta.

ei sada vieläkään lunta.

ja välillä tuntuu että ihmiset olisivat kadonneet omiin maailmoihinsa
epämääräisiä lauseita sieltä täältä

jotain on muuttumassa. ilmassa.

en tiedä mitä
ehkä tuuli
ehkä tuuli

voiko toisia erottaa
voiko erottaa sanoja

en tiedä
en koskaan mitään

mutta missä ovat ne illat kun käveltiin ja aina luultiin yksi kerros liian aikaisin
ja poika laittoi siellä ruokaa aina ja aina saanko ottaa vettä ja sitten kaikki yrittivät istua mukavasti ja aina joku oli nähnyt jonkun elokuvan

ja eihän siitä ole kuin muutama kuukausi.

verkko
ehkä sitä ei enää tarvita

ja puhe on turhaa

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kyllähän sitä tarvittaisiin.
tai minä ainaski tarvisin, että
mentäisiin taas sinne taloon ja
aina olisi hirveän kylmä kun tullaan
takaisin ja
kaikki on eri mieltä leffasta ja
minulla on ikävä :(
ja minulla on myös vadelmasacherkakkua,
jolle kaipaisin ainakin tiistaina
syöjää (?)

Unnaaarna kirjoitti...

tiistaina menee ne viikset
minulla ajotunti 17-18
voisinko tulla siinä välissä ennen elokuvaan lähtöä syömään sitä kakkua? ja sitten sen jälkeen jos mullan alla?

minullakin ikävä. minäkin kaipaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki käy, ja Rikskin tulee!
Ennen ja jälkeen, se on hyvä.