arkiaamu

käveli sateessa. suuteli.
olisi voinut jäädä. kääntyi käveli sateessa ja lehdet
ei enää samanlaiset kuin syyskuussa. siinä kuussa joka jo meni mutta nyt
pimeä aamu pimeät aamut alkaneet eikä sille mahda

tänään piti hoitaa käytännönasiat
minä taas tehnyt sopimuksia itselleni

soittaa kouluihin soittaa viralliset puhelut ja mennä harjoittelemaan autokoululle tietokoneella.

ja
sitten aina kaipaa kun ei voi painua vasten kun ei voi olla lämmintä
kuka nyt yksin nauraisi

ikkunoissa valoja
arvata mitkä ikkunat samaan taloon arvata kuka asuu arvata ketkä

kun pistää kynttilöitä ja laulaa sydämeeni joulun teen on joulu
vaikka onkin vain punajuurikeittoa vaikka onkin aamu ja toinen on lämmin vaikka on ilta ja leivästä tulee raakaa ja keitosta lientä ja jälkiruoka ei maistu makealta.

milloin ihminen oppii isoäidiksi? milloin minä?

tyhjää
yksi nainen ja yksi koira, en halua sellaista koiraa
autoja autoja autoja
ja valot
lehdet
mies tuo maitoa, nainen hoitaa lapsia ottaa maidot vastaan

aamu alkaa

oli yö kun herätys soi

aamu alkaa
muuttuu valoisaksi taas
päivä
arki

pitää taas katsoa uudella tavalla
sillä tavalla että muistaa mitä pitää

jos voisi puristaa lujasti
jos pääset
niin lujasti ettei heräisi että yö jatkuisi aina jos ei ole painajaisia
että matka
ei alkaisi ihan vielä ei ihan vielä kuitenkaan
eikä kello
koskaan siirtyisi niin nopeasti
ei olisi kelloa ei mitään aikaa

sitten tulevat meret
niiden mukana aallot ja niiden mukana kivet
kivissä kuvat ja kuvissa sanat
sanoista minä en välitä

on jo valoisaa