Katsoin tänään ehkä yhden elämäni parhaista elokuvista.
minulla oli paljon ajatuksia ja ne piti kirjoittaa tänne mutta nyt en enää jaksakaan.
se oli unkarilainen ja se oli rakkaus ja sen jälkeen kävelin sateessa kauppaan ja kuuntelin puhelimeeni jätettyjä viestejä.
ei elokuva sillä tavalla ollut mitenkään järisyttävä tai erikoinen tai mitään sellaista. mutta ehkä juuri siksi. se oli kovin pienieleinen, hidas, kaunis ja sisällä.
ehkä juuri se että se oli niin sisällä. heissä. ihmisessä.
pidin.
ja koska kaupassa ei ollut vanilijajukurttia ostin soijavanilijajuomaa ja suklaata
ja mussutan nyt
suklaapossu
mutta sade jatkuu ja torstaina teoriakoe. se meni jo tosi hyvin, kun kävin harjoittelemassa. tein sen jotain viisi kertaa ja kaikki meni ihan reippaasti läpi
ärsyttää vaan ne sanalliset kysymykset kun minun on välillä tosi vaikea hahmottaa niitä lauseita että mikä niissä nyt on oleellista kun luen nopeasti ja se aika vaan kuluu ja en ole ehtinyt edes kunnolla lukea kaikkea kun pitäisi vastata
ja minusta ne kaikki ei ole sellaisia kysymyksiä että niihin pitäisi ajon aikana osata reagoida heti sekunnissa. jostain katalysaattorin tehtävistä tai jarrujen rakenteesta. pah
ja pidin kovasti opettajastakin joka näytti sen elokuvan, jotenkin kauhean herttainen.
voi. se oli kyllä oiva elokuva. minusta on suurenmoista että välillä mennään sisään ja lähelle eikä aina vaan ulkopuolelle vieraannuteta ja katsota kaukaa vaellella päämäärättömästi
sekin on
mutta joskus on ihana katsella ryppyisiä kasvoja jotka odottavat ja toivovat
ehkä minusta vielä tulee isoäiti.
2 kommenttia:
Minäkin olin eilen katsomassa leffaa. Siitä yritin soittaakkin eilen. Jane Campionin An Angel at My Table. Teidänkin pitäisi liittyä kirjallisuuden leffalistalle, jos ette ole jo. T
Toi leffa kertoi Janet Framen elämästä ja se oli ihan tajuttoman ahdistava. Siinä ei kyllä oltu haluttu kuvata mitään muuta kuin sitä, että naisella oli huonot perhesuhteet, katki menevät yhtävyssuhteet ja yksi romanssi jonka jälkeen mies jättää hänet, nainen tuleee raskaaksi ja saa keskenmenon. Runoilija oli muutenkin kuvattu suorastaan ällöttäväksi. Kaikki eleet ja kaikki hänellä oltiin tehty vähän vammaisen oloisiksi. Aloin miettiä, että onkohan Campionilla joku kiintymys vammaisen oloisiin ihmisiin, kun Pianonkin nainen on mykkä.
Pääsinpä purkamaan tuota kokemusta johonkin. Tänään viikset, toivottavasti se on hauska ja vähemmän ahdistava! :)
niin.
ehkä campionilla on kiinnostusta kuvata naisia jotka poikkeavat jollain tapaa vallitsevasta
ovat ns 'omituisia'
yritin soittaa sinulle kanssa sitten kun kuulin pamalta että leffa on mutta en tiennyt mihin aikaan.
harmi. olisin voinut tulla.
en ole sillä listalla. pitänee siis varmaan liittyä.
ja tänään tosiaan viikset! ainakin kirja oli hauska, mutta kyllä myös ahdistava, koska onhan se nyt ahdistavaa kun ei tiedä onko itse hullu vai ovatko toiset hulluja.
Lähetä kommentti