joka kertaa kun oikaisee autojen välistä
tuoksuu syksy
koska siinä on ne lehdet
nyt tämä yrittää keksiä sanoja jotta ei tarvitsisi tuijottaa kuvaa josta ei tiedä mitä se esittää
inhoan kokeita inhoan sitä kun pitäisi näyttää miten hyvin osaa
tuntuu etten koskaan onnistu sellaisissa
mahdotonta sanoa
mikä on oikein
paitsi silloin kun se ehdottomasti on oikein
ei kai kaksisiipistä voi sanoa kaskaaksi
lehtikuoriaista kaarnakuoriaiseksi
iharakuoriaista kaarnakuoriaiseksi
lyhytsiipistä kapeatyviseksi pistiäiseksi
raatokuoriaista maakiitäjäiseksi
sienieläintä hydropolyypiksi
rataseläintä hydropolyypiksi
kemppiä kirvaksi
täitä väiveeksi
niin, ei kai
kai ne on periaatteessa erotettava toisistaan
toisilla on neljä siipeä, imukärsä ja suomupeitteiset siivet
toisilla poikittaisuonitus ja pitkittäissuonitus, takasiipi suurempi kuin etusiipi
toisilla siivet surkastuneet
tuntosarvissa nuijapäät
voi
minä kuolen pelkoon
voisinpa vain tunnistaa kaikki
muutkin kuin valeskorpioonin joka asuu ystäväni kylpyhuoneessa
ja sokeritoukat jotka omassani ja kaikkissa muissakin
tai voisinpa vain äkkiä nähdä vain ihmisiä ja juoda teetä ja puhua jostain ihan muusta kuin kuoriaisista tai verkkosiipisistä tai mesipistiäisistä
eilen yksi mies oli alasti vauvan ja naisen läsnäollessa huoneessa
näimme ikkunasta
verhot vedettiin alas kun nainen alkoi riisua, ehkä
ehkä he olivatkin naimisissa vaikkeivat aluksi siltä näyttäneet
ei saisi katsoa toisten ikkunoista.
minun ikkunani välissä on kuolleita kärpäsiä
ne ovat sukaskärpäsiä, tynnyrikotelokärpäsiä
en ikinä muista näitä!
en ikinä! mikä oli tynnyri ja mikä muumio
ja tämä on ihan turhaa kirjoittaa tänne.
pitää jo mennä.
utopiani:
että kaikki arviointi ja arvostelu loppuisi maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti