hyvää yötä

kaksikymmentäkolme kaksikymmentäkolme

miksi pitää juosta pimeällä?
mies puhuu puhelimeen. etsii aa asuntoa. huitoo käsillään. pitää käsissään.
mies tulee kulman takaa. horjuva. naama punainen. turvonnut. mies ottaa juoksuaskeleita. alaspäin on helpompi tulla nopeasti.
edessä joukko ihmisiä. ainakin kaksi naista. korkokengät. mustat puvut. menevät sisään baariin josta tulee ulos kaksi naista : "siellä oli vaan kännisiä äijiä". horjahtavat lyhtypylvästä päin. lyhyen lyhyet hameet. hiukset kuin kahdeksankymmentäluvulta.
betoni näyttää isokokoisen miehen varjolta. katolta kuuluu ääniä.
avainta ei löydy. valot eivät syty. hissin ovi paukkuu edestakaisin. tuuletin pitää ääntä. valot eteiseen. valot kirjoituspöydälle. valot keittiöön. valot makuuhuoneeseen.

ja matkaa pinjalta minulle on maksimissaan kaksisataa metriä. ehkä kolme.

tähtitorni ei ole enää kovin pitkään auki.
siitä on kauan kun on katsonut niin että tietää nimet

ei ole enää niin suunnaton ikävä.

eikä kuvassa oltu itketty.

minusta tuntuu kuin olisin kirjoittanut koko päivän
vaikka söinhän minä jäätelöä kauppakadulla ja istuin kahvilassa ja kävin vaatekaupoissa toteamassa että olen ruma ja minulle ei löydy sopivia vaatteita

mutta olen yrittänyt olla ahkera
ja olen innostunut
kyllä
mutta valitettavasti vartion monologit ovat myös melko masentavia
hän kun kirjoittaa aikalailla vain silloin kun on masentunut tai ahdistunut
kärsii
tai on tyhjä

niin.

minuun on tarttunut hänen taiteilijamelankoliansa
;)

ja leikkasin hiukseni.
noin vain. niks naks. koska olin ärtyinen.
hyvä purkaa aggresionsa johonkin niinkin näkyvään fyysiseen ominaisuuteensa
mutta minkäs teet
tehty mikä tehty
ja en siis leikannut kaikkia hiuksiani. on minulla vielä.

minulla on ikävä
minulla on hirmuinen ikävä ystäviä

haluaisin mennä teelle ystävän luo
joka asui vastapäätä meidän sisäoppilaitosta
siinä talossa
jossa minäkin vähän aikaa asuin
kesiä
sitten kun ystävä oli muuttanut pois
ja jäljellä oli vain puu

ja minulla on ikävä
ystävää jonka luokse saattoi mennä teelle
jolla oli aina vain ihan muutama muki
ja itse joi siitä pienestä
ja siinä ikkunlaudalla oli niitä posliinieläimiä
jotka eivät olleet ystävän

ja ikävä ystävää
joka halusi aina tehdä voimisteluliikkeitä
aina
ja laittoi eva dahlgrenia tai miten se nyt kirjoitetaan soimaan
joka rakasti vanilijateetä ja katuja joiden varsilla oli vanhoja jugendtaloja

ja ikävä ystävää
jonka kanssa istuimme raitiovaunussa
teimme koko kierroksen
katselimme taloja ja ystävä kertoi katsovansa ikkunoista sisään
ja hänen piti näyttää yksi ikkuna jossa oli mielenkiintoinen

ja ikävä myös ystävää
joka juuri äsken oli kirjoittanut
joka on niin lahjakas että joskus tuntuu kummalliselta miten voin tuntea hänet
joka on niin hyvää
jonka luona minä olin unohtanut sanoa olevani kasvissyöjä
ja kotitalousäiti alkoi tehdä minulle uutta ruokaa
jonka luona nukuimme leikkimökissä

ja oikeastaan ikävä myös ystävää
jonka näin juuri tänään
joka pelaa peliä jota minäkin osaan ja haluaisin olla pelaamassa
joka on niin ihmeellisen rento kaikkialla vaikka ei muka ole
joka ei pelkää kuviaan
yhtään

ja ikävä sitä joka
en tiedä mitä hän tekee nyt
mutta ainakin hänellä on mökki ja varmasti lämmin valo

ikävä ystävää joka on lähtenyt
toiseen maahan
joka on niin älykäs
ja osaa kieliä joita minä en
ikinä pystyisi
ja kuinka me tanssimme
(vaikka minua kuinka nolostuttaa ajatella itseäni tanssimassa niin että kaikki
niin silti
ehkä me olimme kauniita)

ja oikeastaan minun on myös ikävä niitä joita en enää tunne
ikävä heitä sellaisina kun me olimme silloin
ikävä ystävää
jonka eteisessä istuimme valot sammutettuina ja kuvittelimme tulevaisuutemme
millaisia huoneita asunnoissamme olisi

ikävä merta
ikävä meidän mökkiä
sellaisena kun se oli ennen
vaarin kuolemaa ennen kuin mummi ei enää omistanut ennen kuin se jaettiin
niitä iltoja kun oli lämmin ja kuului veden ääni
lintujen
hiljaa utu
ja kuulostaa aina siltä kuin joku kävelisi

ettei olisi etäisyyttä vielä minnekään

päätäynnä

käytännön asiat eivät toimi.

eilen
minä kiinnostuin lapsipornosta
siis en
tietenkään
mutta se ilmiö
koska eräästä ikävästä syystä törmäsin siihen ystäväni luona
mitä tahansa voi tapahtua kun on verkko
ja tykkää vaikka joistakin ranskalaisista artisteista
niin
etsin kauheasti tietoa netistä
ja puhuimme naisista
ja illalla katsoimme uuden ihmisen
häröllä on tarinan ja klassisen rakenteen taju
mutta mitään uutta siinä ei sitten ollutkaan
kauniit haaleat värit ja eihän se huono ollut
yksi lensi yli käenpesän naisnäkökulmasta
tosin en tiedä kuinka paljon loppuen lopuksi naisnäkökulmasta vaikka henkilöt olivatkin suurimmaksi osaksi naisia
niin klassisia henkilöhahmoja
tiettyjä tyyppihahmoja he edustivat
löytyy kaikista samankaltaisista elokuvista
ei siis millään lailla yllättävä
paitsi ehkä yllätyksettömyydessään

ja lisäksi luin naisten päiväkirjoista kahta kirjaa
joita käytän
siinä
p r o s e m i n a a r i s s a n i

vaikka oikeastaan ne olivat naisten elämäkerroista
ja oikeastaan
aika harva asia täsmää minun vartiooni

enkä tahtoisi tehdä yleistyksiä
ja kuitenkin
tavallaan olisi hienoa jos voisi
vetää suoria viivoja tästä t ä n n e

enkä saa silmiäni irti variksista

ja olen jo aloittanut

vein matot ulos
mutta imuri ei toimi

viimeistelin muistiinpanoja
ja olin aikeissa
kirjoittaa
tämän viikonlopun omistan vain kirjoittamiselle, työlle. on tehtävä työtä. kyllä.
heti. nyt.

ja kauhistun sitä kuinka kaunista ulkona on
kuka jaksaa istua koneen ääressä kun voisi mennä seuraamaan kevättä

ja puhuimme myös raskaudesta
kuinka ihmisen elimistö yrittää raskauden alkuaikana eliminoida kehittyvän alkion
puolustusjärjestelmä
mutta sehän on loinen
se alkiosikiövauva

enkä muista unista muuta kuin mustikkajäätelön.

ja pääni on täynnä lauseita ja väittämiä ja ideoita ja käsityksiä ja
kunpa saisin ne paperille
tarkkaan tiettyyn haluttuun muotoon

minulle muoto on niin mahdoton
se on niin mahdoton
ja silti niin yksinkertainen.

en ikinä pärjäisi siellä ranskassa.
onneksi en ole sinne aikeissa ikinä lähteäkään.

kun vain aloittaa

niin.

(MUTTA KEVÄT!)

itsekuria pitäisi harjoitella.

voi näin kummia unia
joissa oli ehkä merkityksiä
niin suoria niin piilossa

ja olen nukkunut omituisesti
herännyt aikaisin mutta sitten nukahdin taas muutamaksi tunniksi,
ei hyvä
sillä olo on nyt kuin olisin nukkunut keskellä päivää

ja ihana kevät
taas!

minulla on paljon tekemistä.

joo.

hölönpölyä

variksilla on jo ihan kivankokoinen pesä.

minä vietin aikaa kirjastolla melkein kaksi tuntia
luin yhtä mikrofilmigradua
ja huh huh
kun urakka oli saatu päätökseen ja laitoin tavarat kassiin huomasin ison keltaisen lapun siinä pöydällä, ihan siinä minua vastapäätä
että mikrofilmeistä saa nopeasti kopiot kirjavitriinistä.
jaahas. ja montakos viikkoa olen päivitellyt kuinka työlästä on niitä lukea siellä sillä laitteella joka on suunniteltu joillekin kaksimetrisille (tai sitten vain ihan normaalimittaisille)

no, ei se mitään. olen ollut tänään vähän aivoton muutenkin.

mutta kotona odotti ihana yllätys
olin saanut mummiltani kirjeen! kirjeen ja valokuvia.
kyllä minun isoäitini on sitten paras :) hym

voi herran jumala. olen alkanut kirjoittaa kuten marja-liisa vartio omissa päiväkirjoissaan. tämä on jo pelottavaa. tuo hym. se käyttää sitä koko ajan. ja juuri tuo lauseenmuodostus. kuin suoraan 40-luvulta!

se on kummaa, mutta totta
että vaikutteet imeytyvät tosi nopeasti
kun lukee tietyn tyyppistä kirjallisuutta
vaikka
tosi paljon. lyhyenkin ajan sisällä, mutta tiiviisti
se tarttuu
siksi ei olisi hyvä kirjoittaa omaa juttua samaan aikaan kun on intensiivisesti lukemassa. minun mielestäni.

minun tarvitsee ainakin rauhoittua aina jokaisen intensiivisen ja tiivin ja vahvan kirjan jälkeen.
samoin kyllä on leffojen suhteen.

täytyy keskittyä aina yhteen kerrallaan.

vastasin heti mummilleni. ikävöin heitä suunnattomasti.

(ja nyt vastapäisessä talossa mies riisuutuu! eikä, se vaan otti päälipaidan pois ja katosi sen jälkeen näkyvistä. olen ihan hirveä! en kehtaa edes kertoa miten minä tarkastelen vieraita ihmisiä heidän puuhiaan ja kotejaan!)

ja en pysty nyt kirjoittamaan tätä. sillä minusta tuntuu että palaan silti koko ajan sinne varhaiselle 40-luvulle.

tekee mieli vain karkkeja.

nam nam

"Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua –
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.

Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään –
niillä on vain omat ajatuksensa.

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä –
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä."

- Edith Södergran, suom. Uuno Kailas -

joskus
herään yöllä enkä tiedä

onko totta

ja herään
ja herään

se toistuu niin monta kertaa
kunnes tunne on aivan eri
kunnes
minä tiedän

minun elämäni
se miten elän

on samanlaista

("mennään sadusta astu sadusta pois mennään sadusta astu sadusta pois")


en tidä milloin olen totta
milloin minä

ja sitten on katuja
niitäkin on
ja minä ajattelen mitä minun henkilöni ajattelisi
juuri nyt
minä kirjoitan niin kuin minulle tapahtui
silloin kun minä kävelin välittämättä lumihiutaleista
mutta se ei ole yhtään sama

satua satua satua satua

me emme ole sama

emmekä me

emmekä me

minä nauran kun kirjailijani kirjoittaa päiväkirjaansa sielunsisarista
sielunveljistä
naurattaa
koska ne vaihtuvat sivusta toiseen
kuka ei ymmärrä kuka ymmärtää

ja minä
näen itseni aivan samalla tavalla
kun katson toisia
toista toista sitä tätä kaikkia ei ketään sinua sinua sinua toisia

aina toisia

ja lopulta palaa aina siihen pisteeseen että on yksin

("mennän sadusta astu sadusta pois mennään sadusta astu sadusta pois")

ja kuinka monta kertaa täytyy kiertää?
milloin on spiraalissa
vai onko siellä vaikka ei liiku
kuka sanoo mikä minä olen
kuka sanoo

kuka sanoo että on nukuttava
että on laitettava silmät kiinni
eikä saa soittaa ja kysyä
eikä saa mennä kauppaan istumaan juuri silloin
maata likaisella lattialla liikkumatta
koskaan liikkumatta enää

ja he tulevat sanomaan että se olen minä
että he tietävät että olen kertonut
että tämän ja tämän ja tämänkaltainen
että tämä ja tämä näkökulma
että minä

ja paskat

minä sanon ettette te tiedä mitään

he kuivattavat pyyhkeitä ulkona
yhtenä päivänä
oli kaikissa ovissa matto

vanha nainen tulee ovelle ja kertoo kuinka aarapussa oli tippunut naapurin kaikki astiat lattialle kun porattiin sanoo että sydämeen sattuu kun niin kovia vuokria kaksikymmentäkolmeneliötä ja yli neljäsataa euroa

ja milloin minä saan nähdä unen isoäidistäni joka on isoäiti
sellainen unen
milloin
minä saan pitää kädestä kiinni niin että
se on käsi
ja että minä pidän kiinni

("mennään sadusta astu sadusta")

minä en osaa lopettaa kuvittelua.
en osaa
kastaa hiuksia veteen ja jättää niitä sinne
ottaa pois
kuvittelen vain

enkä minä ole silloinkaan
kun katoissa on varjoja
kun ikkunasta ei näe ei vastapäiseen
en koskaan kun painan silmät kiinni

silloin ei ole kun kuvittelee olevansa
kun tunnustelee missä menee rajat
ruumiin
ääriviivat

minua täytyisi töytäistä


"Lapsuuteni puut ovat korkeina ruohikolla
pudistaen päitään: mitä on sinusta tullut?
Pylväsrivit seisovat niinkuin nuhteet: sinä kuljet allamme arvottomana!
Sinä olet lapsi ja sinun pitää pystyä kaikkeen,
miksi olet kahlittu taudin sitein?
Sinusta on tullut ihminen, vieras ja vihattava.
Kun olit lapsi, puhelit meille pitkiä puheita,
katseesi oli viisas.
Nyt me tahdomme sanoa sinulle elämäsi salaisuuden:
kaikkien salaisuuksien avain on ruohossa vaapukkatöyräällä.
Tahtoisimme töytäistä sinua otsaan, nukkuja,
tahtoisimme herättää sinut unestasi, kuollut. "

linnut linnut

hii hii

meidän pihapuuhuun on muuttanut asukkaita, tai muuttamassa!
tai onhan ne tässä aina pyörinyt
ja oikeastaan tuo ei ole ihan se meidän puu
kun tuo on sen takana oleva
mutta siis vankka ja ankka ovat löytäneet toisensa ja rakentavat pesää!
siis varikset.

onpa ihmeellistä miten moisen touhun seuraaminen voi olla mielenkiintoista! ainakin mielenkiintoisempaa kuin harjoitella ruotsinkokeisiin :=(

linnuille on jo kevät.

tää on niin ihmeellistä
että
miten ei voi saada aikaan mitään vaikka herää sitä varten
olen nyt kaksi tuntia istunut koneella ja tehnyt seuraavaa:

lukenut sähköposteja ja vastannut yhteen
lukenut hesarin sivuja ja hesarin keskustelupalstoja
etsinyt ruotsin itseopiskelutehtäviä, tehnyt jopa niitä

ja siinä ne sitten olivatkin

kaksi tuntia!

ja minun pitäisi ihan oikeasti tehdä. ihan muuta. tämä on kuolettava tila. kuolettava tila sikäli ettei minulla olisi aikaa tähän
ja eilen
eilen illalla kulutin kaksi tuntia pelaamalla jotakin typerää addiktoivaa pikkupeliä netissä jossa piti saada samanvärisiä pallukoita yhteen ja sitten sai pisteitä ja niitä tuli lisää

kaksi tuntia!

enkä saanut itseäni lopettamaan ennen kuin vain lopetin.

näin unia.

yhdessä oli taas vettä. järvi. mutta se oli joen tapainen.
jostain syystä meidän kanootti oli karannut. se oli karannut jo aikoja sitten
mutta nyt näin kuinka se lipui vettä pitkin sille saarelle jossa olimme (minä ja perheeni ja joitain ihmisiä )
se tuli ihan lähelle
ja kuvittelin miltä tuntuisi uida se kiinni
mutta en uinut ja kanootti katosi kovaa vauhtia niemen taakse
isäni tuli ja kerroin kanootista
sanoin että se meni tuonne, osoittaen niemen taakse, ihan kuin muka näkisin kanootin, vaikka en oikeasti nähnyt sitä
menimme isäni kanssa hakemaan kanoottia (en tosiaankaan tiedä miten kuljimme vettä pitkin) ja minä kuvittelin koko ajan näkeväni kanootin vaikka en nähnyt sitä ja osoittelin suuntaa
lopulta isänikin näki kanootin ja se oli suuren "merihirviön" kidassa, kolhiintuneena, mutaisena ja aivan kuin se olisi ollut siinä ikuisuuden, se oli ikään kuin paksun sammalen ja ruosteen ja sen sellaisen peitossa
isäni nosti kanootin hartioilleen ja minä kauhistelin sen kuntoa

muistan myös että olimme mökillä. tavallaan. satoi kaatamalla ja minä olin alasti. halusin kovasti uimaan. uimapukuni oli unohtunut sateeseen pitkäksi aikaa ja oli aivan huonossa kunnossa, muistutti vähän sitä kanoottia. enkä siis halunnut laittaa sitä päälleni.

nuo vesikanoottivirtasade uneni toistuvat aika usein. ovat samankaltaisia. ja viime kevään jälkeen olen alkanut nähdä myös unia isommista veneistä ja meristä. olen yhdistänyt sen kreikan matkaamme. kun kuitenkin purjehdimme siellä. ja unissa sukuni on yleensä aina mukana.

välillä on hankalaa kun ei tiedä mitä unet tarkoittavat ja selvästi niillä on joku merkitys
koska ne toistuvat
aivan kuin haluaisivat sanoa jotain eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ymmärtää.
hmm. mutta minullahan on nyt se huippuhieno unikirja ;) joten ehkäpä katson sieltä...

" Jos joki sieppaa ja vie mukanaan jotakin unennäkijän omaisuutta, se tietää kaikenlaista vahinkoa. Vielä suurempaa vahinkoa ja samalla vaaraa se ennustaa, jos se samalla sieppaa mukaansa unennäkijän itsensäkin, ja etenkin jos se vie hänet mereen. Pahaksi on myö sseisoa joessa veden huuhtomana voimatta lähteä pois, sillä tätä unta seuraavia onnettomuuksia ei kestäne kukaan, vaikka olisi urheakin"

jaa-a. vahinkoja luvassa ilmeisesti. tällä kertaa en onneksi itse lähtenyt virran vietäväksi, mutta edellisissä unissa olen kyllä usein joutunut hallitsemattoman virran vietäväksi joko kanootin kyydissä tai sitten ihan vain vedessä.

"Joessa tai järvessä uimisesta uneksiminen ennustaa joutumista äärimmäiseen vaaraan (vaara on suurempi jos ui joessa), sillä ihminen kokee tietysti vedessä saman minkä kuivalla maalla. Aina on kuitenkin parempi enne pelastua uimalla rantaan kuin herätä kesken uimistaan"

" Suuri järvi merkitsee samaa kuin joki paitsi matkansa suhteen. Se näet estää matkan, koska vesi ei virtaa siinä, vaan pysyy aina samalla paikalla. Kohtuullisenkokoinen ja pieni järvi tarkoittaa varakasta ja lemmennautintoihin halukasta naista, sillä myös järvi ottaa vastaan kaikki siihen laskeutuvat torjumatta heitä luotaan."

jaahas. tulihan sekin sieltä :)

mutta nyt. ryhdistäytymisen aika.

listoja

pakko saada vähän kevättä.

sade tulee ikkunaan
ja minä olen pitänyt jo taukoa vaikka kuinka

tai se onkin räntää.

olin ihan sekaisin päivistä. olin kovasti lähdössä ruotsintunnille mutta
onneksi en
sillä eihän sitä ollut tänään
pitäisi lukea ruotsinkokeisiin
tehdä rästitehtävät voi kun niitä riittää

en tiedä
mitään
mitä ystäväni tekevät tällä hetkellä
saanko prosemmaa ikinä valmiiksi
onko unilla merkitystä
milloin sade lakkaa

tiedän
rakastavani
joskus mistä pidän ja mitä haluan
mistä olen kotoisin ja monien sukulaisteni nimet
saavani helposti päänsäryn
miltä tuntuu matkustaa migreenissä


pidän
suklaasta ja suklaakakuista ja jäätelöistä
käsistä
vanhoista puista
kiinni
ovia auki

haluan
kirjoittaa
ystäväni tulevan onnelliseksi
osata
onnistua
paremman maailman :)

jos me kirjoitamme saman
niin mistä me kirjoitamme.

satoi räntää
ja me katsoimme kotona elokuvan äsken. ruotsia. itseopiskelua. ja valmistautumista kirjoituksiin.
sain aineesta palautetta että näyttää hyvältä akateemista ruotsia ajatellen.
pahus kun naurattaa.
on helppo kirjoittaa oikein kun voi ajatella rauhassa ja tarkastaa sanoja sanakirjasta
mutta puhuessa unohtuvat kaikki.

minä nukuin päivällä.
yöllä en.

olen nähnyt paljon unia isovanhemmistani.
mummista.

yritän kirjoittaa mummin unia.
yritän kirjoittaa ihmisten unia.
henkilöhahmojen unia.

kirjoitin tänään.
ehkä tyttöni ja minun keskustelun innoittamana.
päädyin vain lukemaan tekstiäni ja lisäämään muutaman lauseen
poistamaan muutaman välilyönnin
kirjoitin myös lauseen prosemmaani
muuten olen ollut tänään tekemättä mitään

muuta
paitsi että kokoustin aamulla peloistani huolimatta
kuuntelin odotellessani kokoomuksen vaalipuheita koska ne huusivat johonkin gramofoniin ja se oli odotuspaikkani edessä ja ahdistuin ja ärsyynnyin ja toisaalta huvituin sillä haastattelijan esitettyä kysymyksen mietin mielessäni vastauksen mitä kansanedustajaehdokas vastaa, mitä vastaisin jos olisin hän ja arvioni osui miltei sanatarkasti oikeaan
ei kai ole kovin vaikea ennustaa vaalipuheita näinä päivinä

eilen luin vartion päiväkirjasta kuinka hän toivoo jonkun tulevan lukijan tuntevan samaa isänmaallisuutta kun hän ja surun
tuli vähän häpeällinen olo sillä me vain nauroimme poikaystäväni kanssa

mietimme myös
että entä sitten jos joku lukee minun päiväkirjojani seitsemänkymmenenvuoden päästä
että ehkä hekin nauravat tälle maailmantuskaruikutukselleni

niin. ja sitten tapasin tyttöni.
sateessa käveltiin eikä jyväskylässä ollut oikein mitään näytettävää.
ja menimme sinne kakkukahvilaan
yllätimme yhteisen ystävämme
ja sitten aika oli jo mennyt

liian nopeasti

ja tuntui hyvältä.
tuntui hyvältä nähdä.
ja tiedän että hän lukee tätä ehkä joskus.
mutta minusta tuntui oikeasti hyvältä nähdä.

ja minun melkein tekee mieli sittenkin lähettää hänelle tekstiäni.
vaikka olen ujostellut niin pitkään. ja ujostelen vieläkin. mutta minusta todella tuntuu että hän on hyvä lukija.
ja ehkä tarvitsisin palautetta.

ja pidän sateesta
vaikka pidin minä keväästäkin

ehkä katsomme vielä yhden twin peaksin.

huomenna olisi retki päivä.
mutta ehkä vain loikoilemme
ja minä luen niitä pirun päiväkirjoja.

" enpä uskalla kun kirjoitat"

(päivän ajatelma ilmeisesti)

päivä on jo niin pitkällä
ennen kuin edes on syönyt aamiaista
pitäisi opetella nukkumaan heräämään aikaisin

ulkona on harmaata
pitkästä aikaa ei paista aurinko
ikkunassa on vesipisaroita
tuulee tuulee

pariisissa on jo ihan kevät. englannissakin oli.

odotan tänä viikonloppuna että tulisi kylään
ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt
tänään pitäisi tulla tyttö, kaunis ja poikaystävänsä kanssa
vain ohikulkumatkalla mutta
vähän aikaa voivat
ja ehkä tyttöni viikonlopun aikana? en tiedä en tiedä hän ei ole enää mitään sanonut
mutta
olisi niin mukavaa

ja olen löytänyt alanis morissetten uudelleen.
omituista.

eilen ostettiin lettupannu ja kokeiltiin sitä
tuli hyviä
ja minä ostin ruukkuja
basilika voi nyt hyvin ja parveke on täysi multakökkäreitä koska siivoan sitten myöhemmin

uneni ovat nykyään samaa ahdistusta kuin päivälläkin
prosemma ja päivän tapahtumat ja twin peaks ja pelit ja käytännönasiat työt kaikki vuorottelevat ja tekevät epätodelliseksi sen että nukun

nyt tuli posti.

tuulee tuulee
ja pidän siitä
se on syksyn tuntu
syksyn vaikka elämme päinvastaista
sellainen minä olen.

sain tiskattua
hirmuinen vuori
ja vaikka väsyttää ehkä jaksan lähteä
juhliin jotka ovat vihreitten ja siellä on standupkoomikkoja ja ystäviä

ja tänään olin aika järkyttynyt
kuulin että ystäväni ja hänen poikaystävänsä ovat eronneet
en tiedä miksi se järkytti minua niin
sillä ei vaikuttanut siltä että ystäväni olisi ollut mitenkään poissa tolaltaan
vaan kaikki vaikutti hyvin

ja koska viikko siitten kuulin
että eräs toinen ystäväni erosi omasta poikaystävästään
ja olin silloinkin järkyttynyt

en tiedä
ehkä se on sitä
kun itsekin elää parisuhteessa
niin epävarmuus ympärillä kauhistuttaa
että voiko olla mahdollista että me pysymme
kun kukaan muukaan ei näytä pysyvän

ja on jännä
että niinkin henkilökohtainen asia
kun parisuhde
voi vaikuttaa ihan toisiin ihmisiin
eihän sen tavallaan niin pitäisi mennä
vaan jokainen tietysti päättää ja tietää itse
mutta silti tekisi mieli aina sanoa
eikö vielä olisi mahdollisuutta entä jos kuitenkin

kaikista eniten toivoo kuitenkin
onnea
että kaikki jotka ovat lähellä voisivat olla

ja yhä on niin pimeä
vaikka päivällä jo niin kevät


ja ehkä usein on vain ajatus
ajattelee ajatuksen
joka on ihan muuta kuin todellisuus
ihan muuta kuin mitä toinen ajattelee
tai tarkoittaa
ehkä ei voikaan tavoittaa
paitsi oman itsensä kautta

huh huh.

minulla on sivutolkulla lainauksia.

niin. yhdestä kirjasta. olen kirjoittanut ne puhtaaksi.
kirjoittamisesta. prosemma.

ja yöllä minä herään tuntien väliä
pätkiä sieltä täältä unia unia unia
ja aamulla toivoo
että olisi yksikin yö
ettei näkisi yhtään unta
edes yksi
että nukkuisi siitä kun nukahtaa siihen kun on aamu
eikä yhtään unta.

kävin tänään myös äänestämässä.

ja ulkona niin paljon loskaa eikä yksikään lintu laulanut
ei aamulla eikä
kun kävelin hitaasti hitaasti puistojen läpi

ja mielessä on vain omani
kirjoitus
jota haluaisin kirjoittaa että haluaisin että se olisi kaikista tärkein
ja silti

aina on jokin este jonka keksii että on tärkeämpää
ja niin
kyllähän on tärkeämpää että saan nyt vihdoin nämä aineopinnot päätökseen
että voin hakea sinne kirjoittamisen ohjelmaan
että voisin keskittyä kirjoittamiseen

ajattelin tänään päiväkirjoja (jostain sattuneesta syystä ne ovat koko ajan mielessäni)
ja niiden julkaisemisen etiikkaa.
mutta kuten ystäväni tänään totesi
kuolleilla ei ole enää ihmisoikeuksia. muuta kuin että hautaa ei saa häpäistä.

tänään paistetaan lettuja.

ja olisipa
mahdollisuus kulkea kattoja pitkin.

olen aloittanut vähän johdantoa
ja kirjoittanut
omaa

tuntuu hankalalta
kaikki kirjoittaminen

tuntuisi heloommalta kävellä sateessa kevättä
kumisaappaissa

tuntuisi helpolta aloittaa aina uutta

tietoa on hankala järjestellä.
tekemättömiä tehtäviä jatkaa.


kuuntelen emma salokoskea.

ja ajattelen ystäviäni
joilla on kaukosuhde
" niin kuin kaksi mannerta joita meri erottaa katselemme toisiamme horisontin taa"

huomenna teen mustikkapiirakkaa.
jos vielä on mustikoita.

ja ostin tänään kirpparilta lampun olohuoneeseemme
se on ruma
mutta saa kelvata kunnes kaikki on sitä mitä tahtoo
ja huoltomies on sairaslomalla joten ei sitä lamppua edes saa

ja ostin myös unikirjan, ensimmäisen maailmassa joskus 100 jKr
se oli niin huvittava että oli pakko ostaa.

ehkä päivän lainaus sieltä :
" Merisipuli merkitsee maanviljelijöille katoa, koska siinä ei ole mitään syötävää, mutta on hyväksi paimenille, koska se on luonnostaan sudenmyrkkyä."
" Jos varakas henkilö saa unessa jumalan vieraakseen, uni tietää hänelle huolia, suruja ja pelottavaa ahdinkoa."
" Oman lihan syöminen on hyvä unienne köyhälle, sillä hän on ruumiillaan työtä tehden ja vaivaa nähden hankkiva paljon omaisuutta. Niin ollen hän ei syö omaa lihaansa, vaan lihaksillaan hakkimiaaan ansioita."

ja vielä takakannesta lainaus: " Artemidoroksen unienselvitykset ovat pitäneet paikkansa 2000 vuoden ajan" ja " Kirja täyttää tehtävänsä: Artemidoroksen selitykset pätevät"

että jos jokin uni askarruttaa niin minulla on nyt sitten pätevä kirja :)

sumu

Ulkona on omituista
kuljin harjun poikki ja ympärillä oli sumu

kuvassa ovat puumme vakituinen asukki Vankka sekä satunnaisena vierailijana pulu.

meidän oveen on tänään tullut nimet.
meidän nimet.

ja minä ajattelin yöllä kirjoitusta.

huominen on omistettu tutkimukselleni mutta minun tekisi mieli
mennä maailmaan
jossa saa astua hiljaa ja lasketaan viiteen

kuuntelen sigur rossia.

ja joko ikkunaan sataa tai sitten joku koputtaa siihen nokallaan.

olen alkanut kiinnostua linnuista
saatan istua minuutteja ikkunan äärellä ja tuijottaa puuhun
toivoa että sinne tulisi
asukkaita

m
ehkä minun tulesta tullut mereni
joka muuttui metsiksi
on muuttumassa taivaaksi

taivaskuvia olen kerännyt jo muutaman vuoden

ja silti olen pitänyt ilmaa aina jotenkin keveänä

olen alkanut puhua tosi paljon säästä
olen alkanut tuijottaa taivaalle
ja nyt linnut

ja silti minä en ikinä kutsuisi minua ilmaksi

ehkä sitä ei voi kieltää itsestään osia
ehkä minä en saa itsestäni pois
enkä vain
en saa tultua tuleksi
koska en pala
kuin hetkittäin
enkä merta koska se oli vain vuosi se oli vain vuodet joina saatoin haistaa suolan
tai järvet joissa en kuitenkaan osaa sukeltaa uimahalleissa vielä vähemmän
ja metsissä joihin kaipaan minä kärsin hyttysistä ja jotta pois koko metsä pakko mennä veteen
ja kuinka minä rakastankaan korkeita paikkoja
kattoja
ikkunoita
lumisadetta sadetta
taivaasta kaikki
ilmapalloja joista voi päästää irti
tähdet

ehkä kasvaessa
menettää ehdottomuuttaan
hyvässä ja pahassa, tietysti
menettää
ja menetys ei koskaan ole joko tai

ja nyt alamme katsoa twin peakseja.

byrokratiabyrokratia

että tämä järjestelmä suututtaa
suututtaa niin että
ei ole mitään merkitystä koko millään

plaah

eikö voisi olla vain niin yksinkertaista
että saisi opiskella mitä tahtoo
ja että
jos on järjestelmä
niin toimisi edes.

huoltomiestä odotellessa

verhot on vielä kiinni.
säleverhot
kaikki verhot.
en tiedä onko siellä lintuja

edellisenä yönä yritin pyydystää lintujen ääniä puuhuni
mutta varis tuli
avasi itse oven
ja sillä ei ollut kaunis ääni.

ja huomaa kuinka suorituskeskeinen taidan olla
sittenkin
sillä olen aika iloinen tällä hetkellä bilsan tentin arvosanastani. sain 4!

ja minun piti mennä aamiaiselle.
vaikka kello on taas yksitoista
illat vaan venyvät yöksi

ja minun piti alkaa kirjoittaa

ja on hyvä.
on hyvä kun voi oikaista puitten lävitse
voi oikaista itsensä suurelle mustalle matolle
sillä aikaa
kun keittiössä palaa valot ja toinen tiskaa
kun voi aamulla
lämmitellä toisen kuumalla iholla
voi tunnustella toisen hengitystä
eikä tarvitse omia varjoja omia varjoja ja peilikuvia
minä en muista katsoneeni itseäni peilistä ensimmäistä kertaa

ja viime yönä
mummini oli lukinnut minut ja poikani
pieneen huoneeseen
ja minä keksin että
on ikkuna
pienen pieni, ohut ohut
mutta minä olin niin pieni
että mahduin ja poikakin mahtui
ja juoksimme
pihojen poikki taakse metsään

ja on olemassa paikkoja
joissa ei ole vielä kukaan käynyt
onhan?

ja tulee kesä
ensin kevät
ja sitten jälkeen syksy

pitäisi oppia olemaan nyt.

rahat

välillä on hyvä päivittää tilasto siitä
kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon on saanut
tuloja

tällä kertaa tilaston tekeminen todellakin ilahdutti minut
joulun jälkeen olen ollut pelkästään plussalla!
työ tuotti tulostaan
ja pienetkin työt - rahat -
auttavat aina vähän

olen huojentunut
talouteni on vihdoin vakaa, ainakin siinä määrin kun se voi minun tilanteessani olevalla olla
ja nyt kun vuokrakin on vielä halvempi!
ja jaamme tietysti myös kaikki internet sähkö ja vesi ja ruokalaskut!

tosin minusta tuntuu että minun intoutumiseni vakaasta taloudellisesta tilanteesta lannistaa karia
koska hänellä ei tosiaan ole samanlainen tilanne
hänen elämänsä on edelleen riippuvainen opintotuesta (en yritä tässä väittää etteikö minun elämäni ole)
minä taas pystyin maksamaan tänään vuokrani ENNEN kuin opintotuki on tullut

nyt ainut huolenaiheeni on verotus
sillä en oikein tiedä
olenko taas kämminyt sen kanssa
sillä minulle tulee nyt vähän epäsäännöllisesti ja pieniä summia tuloja silloin tällöin
ja kun ne on tavallaan apurahaa
niin en tiedä miten se verotus pitäisi hoitaa
olen kuoleman huono näissä talousasioissa sillä en ymmärrä meidän verotusjärjestelmästä verokorteista tuontaivaallista
ja onko se ihme
eihän meille ole missään elämämme vaiheessa opetettu sitä
on vain lätkästy lappu käteen tai että mene verotoimistoon
siellä sitä sitten itketään ja täti tai setä tekee paperit valmiiksi
huh huh huijakkaa
minusta peruskoulussa pitäisi opettaa enemmän käytännön elämässä tarpeellisia taitoja
eikä sitä miten mankeloidaan
(kun edellisen taloyhtiöni hallituksen päätöskin oli ettei mankelia korjata)

tänään minulla oli aika mielenkiintoinen päivä
prosemmaa koululla ja huonolla ajoituksella kaksi tuntia kaupungilla (olin siis unohtanut avaimet kotiin ja poikaystäväni ei ollut kotona)
kiertelin ja shoppailin (niin, todellakin! ostin kylpyvaahtoa - koska meillä on nyt kylpyamme ja haluan kokeilla oikeaa kylpyä ainakin kerran vaikka se kuluttaakin ihan pirusti vettä, kylppärin maton - hei se oli puoleen hintaan ja kotimainen! sekä wokkipannun - sekin oli puoleen hintaan)
kun kerta kaikkiaan kaupungilla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin kiertää kauppoja ja minä päädyin sitten sokokseen
ja lopulta minun oli niin kova nälkä että istahdin sokoksen aulaan mummojen ja pappojen viereen ja seurailin ihmisiä

lopulta minulle syntyi aika kiinnostava keskustelu - tai no - yhden papparaisen kanssa. hän oli kirjoittamassa kirjaa. ja tunsi kuulemma tarmo kunnaksen oikein hyvin. hän haisi vähän viinalta ja puhe oli ajoittain aika takkuilevaa, mutta muuten ihan skarpilta kahdeksankymppiseltä vaikutti. ja mielenkiintoista. hän luuli ensin että olen yläasteikäinen.
lopulta "meidän seuraamme" tuli myös ystäväni saara, jolla ei synkannut papparaisen kanssa ihan yhtä hyvin kuin minulla ja he saivat aikaan pienen väittelynkin. seuraan oli myös jossain vaiheessa liittynyt mummo, joka seurasi hiljaisena keskusteluamme ja kiivasta sananvaihtoa. lopulta karikin saapui paikalle ja mummon piti lähteä. lähtiessään hän kiitti meitä tyttöjä ja sanoi että olimme oikein reippaita. pappa jäi vielä istumaan ja käytyämme kaupassa pappa istui penkillä edelleenkin.

on jännä keskustella vieraan ihmisen kanssa. ja vieläpä täysin erilaisen lähtökohdiltaan. sellaisen, jonka kanssa ei muuten ikinä oikeastaan olisi mahdollista keskustella. ellen olisi istunut puolta tuntia siinä sokoksen aulassa en olisi koskaan kuullut papparaisen elämäntarinaa. emme ehkä ikinä olisi kohdanneet.
enkä minä olisi havainnut itsessäni niin selvästi piirteitä
jotka tulivat nyt esiin
kohdatessani itseäni kuusikymmentävuottavanhemman kirjoittavan miehen
en osaa selittää, mutta aloittaessamme keskustelun olin aivan erilainen kuin mitä olen nyt.
olin aivan erilainen kuin mitä olin ajatellut mielessäni. sillä totta kai minun teki mieli koko ajan puhua papparaiselle, jo paljon ennen kuin hän aloitti keskustelun. minua kiehtoo vanhat ihmiset. haluaisin kovasti vaareja ja mummuja itselleni
haluaisin tutustua
mutta huomasin myös
että keskustelun päästyä alkuun
jatkuttua
minun alkoikin olla helppo olla
ja tulin esiin
minuna
ehkä vähän ainakin
toivottavasti
toivottavasti kohtaamisemme antoi jotakin myös miehelle.

olen vakuuttunut
että meidän ihmisten pitäisi kohdata toisiamme enemmän
sen lisäksi että kohtaisimme muuta luontoakin enemmän
olemme eriytyneet liian kauaksi kaikesta
toisista ja itsestämme

niin.

innostus

olen lukenut oikeastaan koko päivän
koulua
paitsi aamulla peteriäni
ja se pieni hetki kun vuokraemäntä kävi tuomassa painostuksestani palohälyttimen ja huoltomiessähkömies kävi poraamassa kattoon ja toteamassa että ei tule mitään ja lupasi tulla ensi viikolla uudestaan uusien viritelmien kanssa
meidän katossa on siis ammottava reikä josta törröttää johtoja eikä siihen saa mitenkään lamppua
vielä
ja olohuone on aika pimeä
juuri nytkin siis
ja tämä olohuone kun on oikeastaan ainut iso huone se huone jossa eletään
toisessa huoneessa on tilaa vain nukkumiseen ja sängyssä
lukemiseen

mutta olen siis vihdoin innostunut prosemmastani
taas
edes vähän
sillä löysin yllättäen sattumalta aivan loistavan lähteen
ainakin henkilökohtaisesti kiinnostavan
sillä
se on niin totta mitä orivedellä joku opettajaistamme sanoi,
että tulette huomaamaan että "sinujen" välillä on yllättäviäkin yhteyksiä

olen törmännyt siihen viime aikoina (taas) todella usein
esimerkiksi bach
eeva-liisa manner ja nyt peter
ja ylipäänsä musiikki,
ja hiljaisuus
hiljaisuus nimenomaan
vigdis grimsdottir peter manner piano

ja nyt
etsiessäni vartiosta lähteitä,
lähinnä missä hän kertoisi omasta kirjoittamisestaan
miten kirjani ovat syntyneet (ikävä kyllä häntä ei löydy siitä sarjasta :( )
löysin pienen feminiinistä kirjoitusta koskevan kirjan
suomalaisen
jossa on tarkasteltu suomalaisia naiskirjailijoita
märta
manner
ja vartio
huh huh
olin niin häkeltynyt tästä löydöstäni että hyppelin ympäri uutta asuntoa ja hoin uskomatonta uskomatonta
nyt olen lukenut sitä koko päivän koko illan
ja mielenkiintoista mielenkiintoista
ja
todellakin
näkökulma ehkä alkaa hahmottua ehkä sittenkin ehkä vähän vaikka ei pitäisi sanoa sillä nyt kuitenkin tulee blokki sillä vasta ihan kohta siirryn itse vartio osioon

ja feminiininen kirjoitus on alkanut taas kiinnostaa
se tulee kuin kipinä yhtäkkiä sieltä vain
kuin sirkus tai nukkekoti
minulle

(ja muuten nekin ovat yhdistäviä tekijöitä sinujeni välillä, he hee, itse asiassa, aika tosi yllättävälläkin tavalla tai
että oikea sinänikin, poikani
on klovni
ja tyttöni isäpuoli rakensi nukkekotia niille pienille
ja toinen tyttö, joka myös on eräänlainen sinäni
rakastaa juuri nimenomaan Ibsenin nukkekotia ja se on hänen elämänsä kirja
kirjaimellisesti ehkä)

ja minä haluan kirjoittaa.
haluan haluta kirjoittaa.

enkä välittää paskaakaan rakenteista. logiikasta joka on muka oltava
että sanotaan epälooginen
jos ei vain noudata kaavaa
ehkä
ehkä

mutta
onko
maailma sitten ?

se on jännä
että nimenomaan luonnontieteen opintoni ovat osoittaneet minulle miten
mikään kaava ei sittenkään ole totta
että juuri se minkä pitäisi olla kaikkein täsmällisintä
ei olekaan lainkaan
että aina
monen luennon kappaleen keskustelun päätteeksi sanotaan
mutta tämä ei sitten päde luonnossa sillä luonnossa vaikuttavia tekijöitä on niin paljon enemmän että siellä on niin ja niin että ei voida ottaa kaikkea huomioon
mutta jos niitä tekijöitä ei olisi niin sitten
ja että tällaista ei kuitenkaan ole koskaan tavattu luonnossa mutta
onhan tämä silti kaunis ja hieno teoria termi käsite kaava
ja luonnossa kyllä ollaan lähellä
tätä mallia kaavaa teoriaa käsitettä suhdetta
lähellä
lähestytään
mutta ei koskaan aivan

ne on ne pirun asymptootit

ja minun pitäisi lähettää vihdoin osoitteenmuutoskortteja jotka unohdin äitini laukkuun joten on haettava ja kirjoitettava uusia

ja miksei voisi toimia assosiaatioiden logiikalla?

ja olen ajatellut sitäkin
kun tekstini
jota kirjoitan
että siitä on sanottu kun se on puoliksi lapsen näkökulmasta
että lapsen kieli säilyy vielä aikuisenakin
että sen pitäisi myös kehittyä
sen kielen
en tiedä olenko samaa mieltä
en tiedä haluanko sen kehittyvän
minusta on alkanut tuntua koko ajan vain enemmän että tahdon
ajattelevan alusta loppuun niin kuin
että tietyllä tapaahan se kehittyy, tietysti
mutta että assosiaatiot
että ne säilyisivät
assosiaatioiden logiikka tapa
että ei se ole minusta niin
se on valheellista
että kieli kehittyisi muka loogisemmaksi että järkevämmäksi
vai tapahtuuko se sitten vaikka maagisessa kolmenkympin iässä
sillä sitä kauemmas ei tekstinikään henkilö iässään mene
eikä minullekaan ole vielä
en todellakaan ajattele
niin kuin ehkä minun pitäisi
opiskelijana, yliopisto-opiskelijana, yli kaksikymppisenä
naisena

ja sitten minä vieläkin kuvittelen että jalkani yltävät vain puoliväliin
kuvittelen vieläkin mahtuvani pahvilaatikoiden sisään
kaikkein pienimpiinkin komeroihin ja kaappeihin

minä vain olen sitä mieltä
että ihminen voi ajatella eri tavalla
kuin mitä ulkoisesti
että voi laskea matemaattisia kaavoja ja piirtää millimetrikarttoja ja kirjoittaa sivistyssanoja
ja silti ajatella puita silti ajatella vettä
silti
kuvitella viiltävänsä vastapäätä istuvalta ruumiin kahtia vain koska
on mahdollista ajatella
ilman että on totta

mutta nyt minä menen sen tieteen pariin takaisin kun se on kumminkin niin mielenkiintoista.