Aloin kirjoittaa ravintopäiväkirjaa.
Se on aika mielenkiintoista. Seurata, että kuinka säännöllisesti sitä syö ja mitä itse asiassa. Ja sitten tietysti jos on jotain vaivoja. Tänään olen vain väsynyt.
Ja pohdin
pohdin
että pitäisikö minun vielä yrittää viisumia pidentää
vai ei
pitäisikö ostaa laivaliput jo Australiaan
jos viisumia haluan, täytyy ottaa röntgenkuvat sydämestä
ja sellaisia, maksaa jotain 200 euroa
siinä menisi viimeiset pennoset
mutta sitten saisin tehdä töitä
jos nyt saisin sen viisumin
työtä on luvattu toukokuulle
ja luomukaupasta varmasti saisin vaikka huomenna, ehkä.
laivalippu olisi "halpa" kesäkuussa.

mutta sitten tyttö on lähettänyt mainoksen työstä länsirannikolta
ja talon
ja minua jotenkin kiinnostaisi
mutta ei yksin
ketään halukkaita muuttamaan Kustaviin?!

ja tomaatit on auringossa kuivamassa
ja oli niin paljon unia
yhdessä olin Venäjällä
neuvostoajan kerrostaloissa
etsimässä tyttöä, jolla oli kaksi lasta

ja kaikki uutiset ja radiot ovat täynnä maanjäristyksestä. mietin kuinka kauan sitä kestää

pitäisi tehdä päätöksiä. nyt.

Olen turhautunut draamakasvatukseen täällä.
Todella turhautunut kaikkeen kouluun täällä.
Taso on niin alhainen.
Voi. Niin paljon alhaisempi kuin Jyväskylässä
voi voi.
En tule oppimaan tätä kieltä tätä menoa
ja draama
se on kaiken huippu
aluksi vain hullulta vaikuttanut opettaja on muuttunut tosi ärsyttäväksi
koska sillä ei koulutuksestaan huolimatta tunnu olevan pätevyyttä
me tehdään vaan jotain leikkejä, esim se opetti meille jonkin hiiritanssin
jonka on tehnyt lapselleen
ja se siitä
sitten tehdään joku solmu
tiedättekö
sellainen mitä tehdään aina ripareilla
ja otetaan hassuja kuvia
ja näitten tällaisten pitäis jotenkin auttaa meitä tulevia opettajia
ja jotkut oikeesti kokee että ne tunnit on ihan parhaita ja että ne saa niistä jotain!

mä toivoisin jotain vähän hieman edes syvällisempää käsittelyä
edes jotain käsittelyä.
että edes jotain
muuta kuin vain hiiritanssi hah hah haa

siis onhan se ihan mukavaa.
en minä sillein ole tosikko etten tykkäisi hiiritansseista

mutta
se vaan turhauttaa kun
haluaisin oppiakin jotain

kun voisin samaan aikaan nukkua
tai kirjoittaa kirjaa
kun just tänään aamulla oli sellainen olo

mutta
kirjoitinhan minä draamantunneilla sitten
aina kun ei tarvinnut tanssia hiiritanssia
minä kirjoitin lainaamallani (vieressäni istuvalta mustiin meikkeihin sonnustautuneelta ) kynällä, koska olin unohtanut oman
kirjoitin kirjoitin kirjoitin
uutta alkua
nyt se alkaa kaikki saaresta
ja saaria tulee olemaan viisi

Dejan kertoi minulle numerologiasta
että 12 on kaikista huonoin luku minun luku
että olen hyväksikäytettävä
mutta sitten minulla oli joku toinen numerokin
joka oli tosi hyvä
ja sitten minusta tulikin ihan hyvä kokonaisuus

se poika on vaan niin hassu. ihan uskomaton. ja uskomatonta että pidän hänestä sillä hän on hyvin ärsyttävä juuri sellaisella tavalla josta minä en yleensä tykkää ihmisissä
hyvin itseriittoinen
joku saattaa muistaa lukioajoiltani Vesan. niin.
hänessä on jotain samaa. pikkuisen samaa.
mutta
hyvin vähän ja etäisesti mutta silti
sellaista että hän saattaa selittää Sannelle kuinka minun hiukseni leikannut tyttö olisi voinut leikata vähän täältä enemmän ja tällä tavalla vähän paremmin täältä ja minä sanon että itseasiassa se hiukset leikannut tyttö on Sanne ja sitten hän jatkaa kahta kauheammin selittämistä miten hiukseni olisi pitänyt leikata koska hänhän on fashion designer

mutta draamasta huolimatta
tänään paistaa aurinko
voin niin siniseltä taivaalta
ja lunta
täällä on paljon lunta
nietokset

ja minä lähden kävelylle pian
myöhemmin uimaan
ja huomenna vuorille
kunpa huominenkin kaunis
silloin on Maijan synttäri
ja sitten illalla mennään konserttiin
ja juhliin joissa soittaa bändi islantilainen
fm belfast
ainakin luulemme niin

ja eilen suunnittelimme vähän liftausreissua Islannin ympäri
Liesbethiä pelottaa. Niin kuin jääkarhutkin. Mutta Sannen saan ehkä houkuteltua kanssani sen tekemään. Sillä auton vuokraaminen viikoksi tai pariksi on aika kallista....ja ostaminenkin

ja raha alkaa olla täälläkin kohta liian kallista
nyt on vielä kohtuuhinnat mutta kruunu on nousussa
ja euro
jos sekin vielä rupeaa laskemaan

hui ui

köyhät me
pian
täällä

ja minä ostin just eilen islantilaisen villapaidan

kuluttakaa

Oletteko nähneet uudet lamapropagandat!?

Sanatonta.

Mietinpähän tässä vaan. Täällä Islannissa, kulutusjuhlan jälkimainingeissa että mitenhän sen kuluttamisen kanssa nyt oikein onkaan...
Ja pikkuiset sieltä takapenkiltä huutavat itkukurkussa että isi isi osta uusi auto muuten se kauhea lama kasvaa ja äiti äiti nyt pitää ostaa uusia vaatteita joka päivä kun mä en halua sitä lamaa!
nyt ei suurpedot enää riitä ihmisparkoja pelottelemaan.

ja katsokaa yhteistyökumppaneita! Tossa projektissa on mukana ihan kaikki postista ja hesarista alkaen.

Mietinpähän vain. Mietinpähän vain päätä pudistellen että mikähän se tässä maailmassa on oleellista ja että oliko se se talousjärjestelmä sittenkään...

että luulisi niitten ekonomistienkin jo vähitellen tajuavan, kun kerta vuosikaudet niitä asioita pyörittelevät ja opiskelevat, että meidän olisi jo aika muuttaa systeemiä. Muuttua.

Meidän täytyy muuttua.

Ni sit ei tarttis yölläkään painajaisia lamasta nähdä. Kun ei olisi koko lamaa. Mörkö parka.

Oksettavaa.

matematiikkaa

Tänään on paljon tehtävää. Paljon paljon. Pitää käydä virastoissa ja yliopistolla ja luututa keittiön lattia ja puhdistaa mielellään wc...

Selvisi sekin miksi Asbjörn oli niin ihmeissään suomalaisuudestani. Se ei suinkaan johtunut siitä, että suomalaiset ovat olleet sottaisia ja siksi on suuri ihme kun kysyn siivousvälineitä. Vaan juuri ennen minua kaksi muuta talon suomalaisasukasta olivat kysyneet tismalleen samaa. Kumpikin erikseen toisistaan tietämättä. Niin, me suomalaiset olemmekin siivousfriikkejä.

Ulkona on vielä pilkkopimeää. Ja täällä autoilijan luvatussa maassa on aamuruuhka tuossa tiellä ikkunani takana. Ihan kuin olisi Helsingin keskustassa, sellainen ääni!

Täällä on siis tosi paljon autoja. Vaikka slovenialainen Dejan ei kyllä ollut samaa mieltä, kun vertasi Slovenian autoihin... Mutta täällä on ihan kapean kapeita jalkakäytäviä, jos ollenkaan ja sitten autoilla hirmu leveät tiet. Ei suojateitä kuin harvoissa paikoissa ja autot ajaa lujaa, mutta pysähtyy kuitenkin jos yrittää ylittää tietä. Vähän kuin Jämsässä :)

Ja hintoja on tosi vaikea arvioida. Katselin just tilitietoja ja eilen multa on velotettu ruokakaupassa kurssilla 270 ja kahvilassa 120 ja pitsapaikassa 168... yritä nyt siinä sitten laskea että onko joku tuote halpa vai ei. Kun vaihdoin tällä käteistä (se onnistui muitta mutkitta, kyllähän nämä euroja haluavat!) kurssi oli 163,14...
esimerkki. ruokaostokseni maksoivat eilen 649 kruunua. tililtä 270 kurssilla oli veloitettu 2,4e (ostin puuroa, voi miten kallista)
jos kurssi olisi ollut 120 hintaa puurolle olisikin kertynyt 5,4 euroa
Niin. Ja tuo on pikkuostos ja ero on noin valtava, mutta jos on kyse jostain isommista ostoista!
Ehkä en vain osta mitään isoa. Vain ruokaa.

Olipas tämä matemaattinen kirjoitus.

ärsyttää mokoma Islannin pankkikriisi ja lama ja kaikki.
Mun vuokra ei ollut jostain syystä mennyt perille. Nordea oli hylännyt sen maksun. Tiedä häntä miksi. Pitänee siis mennä aatonattona, eli huomenna vielä pankkiin sitä selvittelemään. Ärsyttää vain tällainen.
Ja lentoliput oli ehtinyt joku muu ostaa kuin minä, joten nyt lähdenkin jo päivää aiemmin kuin suunnittelin ja sellaisella lennolla, joka on viisikymppiä aikaisempaa vaihtoehtoani kalliimpi ja viisi tuntia pidempi matka, niin, kun odotan sen viisi tuntia ihanasti Köpiksen lentokentällä.

en lähde koko paskaan vaihtoon. (sanoo hanne joka on kyllästynyt kaikkiin ihmisiin jotka ryntäilevät lämmitetyllä kävelykadulla ja kaikkiin käytännön asioihin ja niiden hoitamiseen mukaanlukien jouluruokien miettiminen ja siivoaminen)

rahat

välillä on hyvä päivittää tilasto siitä
kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon on saanut
tuloja

tällä kertaa tilaston tekeminen todellakin ilahdutti minut
joulun jälkeen olen ollut pelkästään plussalla!
työ tuotti tulostaan
ja pienetkin työt - rahat -
auttavat aina vähän

olen huojentunut
talouteni on vihdoin vakaa, ainakin siinä määrin kun se voi minun tilanteessani olevalla olla
ja nyt kun vuokrakin on vielä halvempi!
ja jaamme tietysti myös kaikki internet sähkö ja vesi ja ruokalaskut!

tosin minusta tuntuu että minun intoutumiseni vakaasta taloudellisesta tilanteesta lannistaa karia
koska hänellä ei tosiaan ole samanlainen tilanne
hänen elämänsä on edelleen riippuvainen opintotuesta (en yritä tässä väittää etteikö minun elämäni ole)
minä taas pystyin maksamaan tänään vuokrani ENNEN kuin opintotuki on tullut

nyt ainut huolenaiheeni on verotus
sillä en oikein tiedä
olenko taas kämminyt sen kanssa
sillä minulle tulee nyt vähän epäsäännöllisesti ja pieniä summia tuloja silloin tällöin
ja kun ne on tavallaan apurahaa
niin en tiedä miten se verotus pitäisi hoitaa
olen kuoleman huono näissä talousasioissa sillä en ymmärrä meidän verotusjärjestelmästä verokorteista tuontaivaallista
ja onko se ihme
eihän meille ole missään elämämme vaiheessa opetettu sitä
on vain lätkästy lappu käteen tai että mene verotoimistoon
siellä sitä sitten itketään ja täti tai setä tekee paperit valmiiksi
huh huh huijakkaa
minusta peruskoulussa pitäisi opettaa enemmän käytännön elämässä tarpeellisia taitoja
eikä sitä miten mankeloidaan
(kun edellisen taloyhtiöni hallituksen päätöskin oli ettei mankelia korjata)

tänään minulla oli aika mielenkiintoinen päivä
prosemmaa koululla ja huonolla ajoituksella kaksi tuntia kaupungilla (olin siis unohtanut avaimet kotiin ja poikaystäväni ei ollut kotona)
kiertelin ja shoppailin (niin, todellakin! ostin kylpyvaahtoa - koska meillä on nyt kylpyamme ja haluan kokeilla oikeaa kylpyä ainakin kerran vaikka se kuluttaakin ihan pirusti vettä, kylppärin maton - hei se oli puoleen hintaan ja kotimainen! sekä wokkipannun - sekin oli puoleen hintaan)
kun kerta kaikkiaan kaupungilla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin kiertää kauppoja ja minä päädyin sitten sokokseen
ja lopulta minun oli niin kova nälkä että istahdin sokoksen aulaan mummojen ja pappojen viereen ja seurailin ihmisiä

lopulta minulle syntyi aika kiinnostava keskustelu - tai no - yhden papparaisen kanssa. hän oli kirjoittamassa kirjaa. ja tunsi kuulemma tarmo kunnaksen oikein hyvin. hän haisi vähän viinalta ja puhe oli ajoittain aika takkuilevaa, mutta muuten ihan skarpilta kahdeksankymppiseltä vaikutti. ja mielenkiintoista. hän luuli ensin että olen yläasteikäinen.
lopulta "meidän seuraamme" tuli myös ystäväni saara, jolla ei synkannut papparaisen kanssa ihan yhtä hyvin kuin minulla ja he saivat aikaan pienen väittelynkin. seuraan oli myös jossain vaiheessa liittynyt mummo, joka seurasi hiljaisena keskusteluamme ja kiivasta sananvaihtoa. lopulta karikin saapui paikalle ja mummon piti lähteä. lähtiessään hän kiitti meitä tyttöjä ja sanoi että olimme oikein reippaita. pappa jäi vielä istumaan ja käytyämme kaupassa pappa istui penkillä edelleenkin.

on jännä keskustella vieraan ihmisen kanssa. ja vieläpä täysin erilaisen lähtökohdiltaan. sellaisen, jonka kanssa ei muuten ikinä oikeastaan olisi mahdollista keskustella. ellen olisi istunut puolta tuntia siinä sokoksen aulassa en olisi koskaan kuullut papparaisen elämäntarinaa. emme ehkä ikinä olisi kohdanneet.
enkä minä olisi havainnut itsessäni niin selvästi piirteitä
jotka tulivat nyt esiin
kohdatessani itseäni kuusikymmentävuottavanhemman kirjoittavan miehen
en osaa selittää, mutta aloittaessamme keskustelun olin aivan erilainen kuin mitä olen nyt.
olin aivan erilainen kuin mitä olin ajatellut mielessäni. sillä totta kai minun teki mieli koko ajan puhua papparaiselle, jo paljon ennen kuin hän aloitti keskustelun. minua kiehtoo vanhat ihmiset. haluaisin kovasti vaareja ja mummuja itselleni
haluaisin tutustua
mutta huomasin myös
että keskustelun päästyä alkuun
jatkuttua
minun alkoikin olla helppo olla
ja tulin esiin
minuna
ehkä vähän ainakin
toivottavasti
toivottavasti kohtaamisemme antoi jotakin myös miehelle.

olen vakuuttunut
että meidän ihmisten pitäisi kohdata toisiamme enemmän
sen lisäksi että kohtaisimme muuta luontoakin enemmän
olemme eriytyneet liian kauaksi kaikesta
toisista ja itsestämme

niin.