tärisin aivan
kun kävelin portaat alas ja olin jättänyt
sen työn
sen työn jota ylihuomenna
ja haluaisin olla kuulematta kyllähän minä tiedän en tahtoisi tietää tahtoisin niin kuin joskus että voisi olla hyvä parempi paras että voisi kokea onnistuvansa

mutta minun on opittava olemaan ei niin hyvä minun on opittava olemaan vain vaikka hyvä mutta ei erinomainen minun on opittava se minä tiedän

ja hakulomakkeet. tehdäänkö pelkästä hakemisesta niin vaikeaa vain siksi ettei kukaan turhan takia
ihan vain huvikseen laittaisi papereita postiin
en jaksaisi millään en millään täyttää papereita

papereista laivat

minua pelottaa minua oikeasti pelottaa en voi kuin vain ajatella koko ajan ajattelen ylihuomista ja en pidä siitä en pidä siitä etten voi nyt huokaista niin hekin sanoivat joilla jo oli ettei se sittenkään helpottanut kun oli tulostanut kopioinut vaikka minä silloin kunhan vain saisi tehtyä aikaansa mennessä mutta nyt
miksi se on niin tärkeää? ja sitten yrittää muka kohauttaa olkapäitään ei sillä väliä ei sillä väliä ja kuitenkin sillä on kuitenkin
pelottaa jos alkaakin vain itkeä jos alkaa itkeä jollei
minä voisin
minä voisin olla juuri sellainen joka alkaa itkeä ja sitten lohdutellaan ja sitten sanotaan että
en pidä yhtään tästä tunteesta
haluaisin jo levähtää enkä uskalla avata sitä minkä tulostin en uskalla se tuntuu niin kamalalta en tahdo edes nähdä sitä miten tämä on näin iso juttu?
painava lasti

istutin ruohosipulin tänään. ja on herneetkin.
ja minun tekisi mieli nieleskellä tekisi mieli laittaa kiinni silmät

en ikinä enää tahdo muodostaa lauseita jotka muka kuulostavat hyviltä kuulostavat oikeasti vain tehdyiltä töksähteleviltä huonoilta
ja en olisi halunnut ikinä sanoa mitään olisi helpompi mennä piiloon

sitten näkee että kaikki onkin ollut pelkkää huijausta.

niin. huijarit. me huijarit. toden totta.

ja voi tajuta lauseita vuosikymmenien takaa. yhtäkkiä. ja täysin.

huijari.

ei kannata vaivautua lukemaan

plaah plaah plaah.

on ollut pakko laittaa verhot kiinni
että voi nähdä

lattialla on kaksi paperia tai enemmän paperia
ja kahteen on piirretty on maalattu eikä piirretty
toisessa on tarina ja toisessa on mieliala joka jo oli

aurinko välkkyy ärsyttävästi

ja minähän kirjoitan parasta aikaa tietellistä tekstiä

miksi minua ei huvita?

tekisi mieli pomppia ja heitellä tavaroita sikin sokin
säkkiin sakkiin

tekisi mieli availla ovia ja huhuilla

sellainen möykky vaan eikä valo tyhmä kevät tunnu yhtään kivalta kun ei siitä voi edes pitää kun ei siitä saa nauttia kun aina on huono omatunto jos vaikka syö jo kolmannen kerran jätskiä tai vaikka vaan kävelee tai seisoo tai istuu tai liikkuu tai on liikkumatta jos mitä tahansa muuta kuin mitä

minkä mukaan on juuri nyt määritelty.

teen ruotsinläksyt.

nekin tuntuu hauskoilta. niitä voi tehdä vaikka parvekkeella! paskat. olisi edes kannettava tietokone niin

ja turha valittaa. turha mitään valittaa. en osaa kuin valittaa.

miksi muut osaavat
kaikkea muuta

muu muu ammuu ammuu
ammun.
kohta. ellen. saa. itseäni. ellen. saa. tehdä. mitä. minä. haluan.
ja miksi en saisi?

niin. tyhmä taas valittaa ja istuu vankilassa kun ovet on auki. plaah plaah plaah.

huomatkaa tämä tekstini taso. niin tiedätte millainen on ajatusteni taso tällä hetkellä

ja ajatelkaa
että tällaisena päivänä
kun ajatusten taso on tämä
teidän pitäisi istua koneen äärellä ja kirjoittaa, kirjoittaa kirjoittaa jotakin hyvin tärkeää ja tieteellistä ja hyvää tekstiä
tai vähintäänkin pitäisi tuottaa jotakin ymmärrettävää
tekstiä
koska piditte jo eilen vapaapäivän
koska
ajatustenne taso oli eilenkin aivan samanlainen
paitsi että se oli ihan erilainen mutta
kuitenkin sellainen ettette kyenneet kirjoittamaan

kuvitelkaa hetki


niin.
niinpä.

ne ruotsinläksyt.

minusta tuntuu kuin olisin kirjoittanut koko päivän
vaikka söinhän minä jäätelöä kauppakadulla ja istuin kahvilassa ja kävin vaatekaupoissa toteamassa että olen ruma ja minulle ei löydy sopivia vaatteita

mutta olen yrittänyt olla ahkera
ja olen innostunut
kyllä
mutta valitettavasti vartion monologit ovat myös melko masentavia
hän kun kirjoittaa aikalailla vain silloin kun on masentunut tai ahdistunut
kärsii
tai on tyhjä

niin.

minuun on tarttunut hänen taiteilijamelankoliansa
;)

ja leikkasin hiukseni.
noin vain. niks naks. koska olin ärtyinen.
hyvä purkaa aggresionsa johonkin niinkin näkyvään fyysiseen ominaisuuteensa
mutta minkäs teet
tehty mikä tehty
ja en siis leikannut kaikkia hiuksiani. on minulla vielä.

minulla on ikävä
minulla on hirmuinen ikävä ystäviä

haluaisin mennä teelle ystävän luo
joka asui vastapäätä meidän sisäoppilaitosta
siinä talossa
jossa minäkin vähän aikaa asuin
kesiä
sitten kun ystävä oli muuttanut pois
ja jäljellä oli vain puu

ja minulla on ikävä
ystävää jonka luokse saattoi mennä teelle
jolla oli aina vain ihan muutama muki
ja itse joi siitä pienestä
ja siinä ikkunlaudalla oli niitä posliinieläimiä
jotka eivät olleet ystävän

ja ikävä ystävää
joka halusi aina tehdä voimisteluliikkeitä
aina
ja laittoi eva dahlgrenia tai miten se nyt kirjoitetaan soimaan
joka rakasti vanilijateetä ja katuja joiden varsilla oli vanhoja jugendtaloja

ja ikävä ystävää
jonka kanssa istuimme raitiovaunussa
teimme koko kierroksen
katselimme taloja ja ystävä kertoi katsovansa ikkunoista sisään
ja hänen piti näyttää yksi ikkuna jossa oli mielenkiintoinen

ja ikävä myös ystävää
joka juuri äsken oli kirjoittanut
joka on niin lahjakas että joskus tuntuu kummalliselta miten voin tuntea hänet
joka on niin hyvää
jonka luona minä olin unohtanut sanoa olevani kasvissyöjä
ja kotitalousäiti alkoi tehdä minulle uutta ruokaa
jonka luona nukuimme leikkimökissä

ja oikeastaan ikävä myös ystävää
jonka näin juuri tänään
joka pelaa peliä jota minäkin osaan ja haluaisin olla pelaamassa
joka on niin ihmeellisen rento kaikkialla vaikka ei muka ole
joka ei pelkää kuviaan
yhtään

ja ikävä sitä joka
en tiedä mitä hän tekee nyt
mutta ainakin hänellä on mökki ja varmasti lämmin valo

ikävä ystävää joka on lähtenyt
toiseen maahan
joka on niin älykäs
ja osaa kieliä joita minä en
ikinä pystyisi
ja kuinka me tanssimme
(vaikka minua kuinka nolostuttaa ajatella itseäni tanssimassa niin että kaikki
niin silti
ehkä me olimme kauniita)

ja oikeastaan minun on myös ikävä niitä joita en enää tunne
ikävä heitä sellaisina kun me olimme silloin
ikävä ystävää
jonka eteisessä istuimme valot sammutettuina ja kuvittelimme tulevaisuutemme
millaisia huoneita asunnoissamme olisi

ikävä merta
ikävä meidän mökkiä
sellaisena kun se oli ennen
vaarin kuolemaa ennen kuin mummi ei enää omistanut ennen kuin se jaettiin
niitä iltoja kun oli lämmin ja kuului veden ääni
lintujen
hiljaa utu
ja kuulostaa aina siltä kuin joku kävelisi

ettei olisi etäisyyttä vielä minnekään

päätäynnä

käytännön asiat eivät toimi.

eilen
minä kiinnostuin lapsipornosta
siis en
tietenkään
mutta se ilmiö
koska eräästä ikävästä syystä törmäsin siihen ystäväni luona
mitä tahansa voi tapahtua kun on verkko
ja tykkää vaikka joistakin ranskalaisista artisteista
niin
etsin kauheasti tietoa netistä
ja puhuimme naisista
ja illalla katsoimme uuden ihmisen
häröllä on tarinan ja klassisen rakenteen taju
mutta mitään uutta siinä ei sitten ollutkaan
kauniit haaleat värit ja eihän se huono ollut
yksi lensi yli käenpesän naisnäkökulmasta
tosin en tiedä kuinka paljon loppuen lopuksi naisnäkökulmasta vaikka henkilöt olivatkin suurimmaksi osaksi naisia
niin klassisia henkilöhahmoja
tiettyjä tyyppihahmoja he edustivat
löytyy kaikista samankaltaisista elokuvista
ei siis millään lailla yllättävä
paitsi ehkä yllätyksettömyydessään

ja lisäksi luin naisten päiväkirjoista kahta kirjaa
joita käytän
siinä
p r o s e m i n a a r i s s a n i

vaikka oikeastaan ne olivat naisten elämäkerroista
ja oikeastaan
aika harva asia täsmää minun vartiooni

enkä tahtoisi tehdä yleistyksiä
ja kuitenkin
tavallaan olisi hienoa jos voisi
vetää suoria viivoja tästä t ä n n e

enkä saa silmiäni irti variksista

ja olen jo aloittanut

vein matot ulos
mutta imuri ei toimi

viimeistelin muistiinpanoja
ja olin aikeissa
kirjoittaa
tämän viikonlopun omistan vain kirjoittamiselle, työlle. on tehtävä työtä. kyllä.
heti. nyt.

ja kauhistun sitä kuinka kaunista ulkona on
kuka jaksaa istua koneen ääressä kun voisi mennä seuraamaan kevättä

ja puhuimme myös raskaudesta
kuinka ihmisen elimistö yrittää raskauden alkuaikana eliminoida kehittyvän alkion
puolustusjärjestelmä
mutta sehän on loinen
se alkiosikiövauva

enkä muista unista muuta kuin mustikkajäätelön.

ja pääni on täynnä lauseita ja väittämiä ja ideoita ja käsityksiä ja
kunpa saisin ne paperille
tarkkaan tiettyyn haluttuun muotoon

minulle muoto on niin mahdoton
se on niin mahdoton
ja silti niin yksinkertainen.

en ikinä pärjäisi siellä ranskassa.
onneksi en ole sinne aikeissa ikinä lähteäkään.

kun vain aloittaa

niin.

(MUTTA KEVÄT!)

itsekuria pitäisi harjoitella.

huh huh.

minulla on sivutolkulla lainauksia.

niin. yhdestä kirjasta. olen kirjoittanut ne puhtaaksi.
kirjoittamisesta. prosemma.

ja yöllä minä herään tuntien väliä
pätkiä sieltä täältä unia unia unia
ja aamulla toivoo
että olisi yksikin yö
ettei näkisi yhtään unta
edes yksi
että nukkuisi siitä kun nukahtaa siihen kun on aamu
eikä yhtään unta.

kävin tänään myös äänestämässä.

ja ulkona niin paljon loskaa eikä yksikään lintu laulanut
ei aamulla eikä
kun kävelin hitaasti hitaasti puistojen läpi

ja mielessä on vain omani
kirjoitus
jota haluaisin kirjoittaa että haluaisin että se olisi kaikista tärkein
ja silti

aina on jokin este jonka keksii että on tärkeämpää
ja niin
kyllähän on tärkeämpää että saan nyt vihdoin nämä aineopinnot päätökseen
että voin hakea sinne kirjoittamisen ohjelmaan
että voisin keskittyä kirjoittamiseen

ajattelin tänään päiväkirjoja (jostain sattuneesta syystä ne ovat koko ajan mielessäni)
ja niiden julkaisemisen etiikkaa.
mutta kuten ystäväni tänään totesi
kuolleilla ei ole enää ihmisoikeuksia. muuta kuin että hautaa ei saa häpäistä.

tänään paistetaan lettuja.

ja olisipa
mahdollisuus kulkea kattoja pitkin.

olen aloittanut vähän johdantoa
ja kirjoittanut
omaa

tuntuu hankalalta
kaikki kirjoittaminen

tuntuisi heloommalta kävellä sateessa kevättä
kumisaappaissa

tuntuisi helpolta aloittaa aina uutta

tietoa on hankala järjestellä.
tekemättömiä tehtäviä jatkaa.


kuuntelen emma salokoskea.

ja ajattelen ystäviäni
joilla on kaukosuhde
" niin kuin kaksi mannerta joita meri erottaa katselemme toisiamme horisontin taa"

huomenna teen mustikkapiirakkaa.
jos vielä on mustikoita.

ja ostin tänään kirpparilta lampun olohuoneeseemme
se on ruma
mutta saa kelvata kunnes kaikki on sitä mitä tahtoo
ja huoltomies on sairaslomalla joten ei sitä lamppua edes saa

ja ostin myös unikirjan, ensimmäisen maailmassa joskus 100 jKr
se oli niin huvittava että oli pakko ostaa.

ehkä päivän lainaus sieltä :
" Merisipuli merkitsee maanviljelijöille katoa, koska siinä ei ole mitään syötävää, mutta on hyväksi paimenille, koska se on luonnostaan sudenmyrkkyä."
" Jos varakas henkilö saa unessa jumalan vieraakseen, uni tietää hänelle huolia, suruja ja pelottavaa ahdinkoa."
" Oman lihan syöminen on hyvä unienne köyhälle, sillä hän on ruumiillaan työtä tehden ja vaivaa nähden hankkiva paljon omaisuutta. Niin ollen hän ei syö omaa lihaansa, vaan lihaksillaan hakkimiaaan ansioita."

ja vielä takakannesta lainaus: " Artemidoroksen unienselvitykset ovat pitäneet paikkansa 2000 vuoden ajan" ja " Kirja täyttää tehtävänsä: Artemidoroksen selitykset pätevät"

että jos jokin uni askarruttaa niin minulla on nyt sitten pätevä kirja :)

innostus

olen lukenut oikeastaan koko päivän
koulua
paitsi aamulla peteriäni
ja se pieni hetki kun vuokraemäntä kävi tuomassa painostuksestani palohälyttimen ja huoltomiessähkömies kävi poraamassa kattoon ja toteamassa että ei tule mitään ja lupasi tulla ensi viikolla uudestaan uusien viritelmien kanssa
meidän katossa on siis ammottava reikä josta törröttää johtoja eikä siihen saa mitenkään lamppua
vielä
ja olohuone on aika pimeä
juuri nytkin siis
ja tämä olohuone kun on oikeastaan ainut iso huone se huone jossa eletään
toisessa huoneessa on tilaa vain nukkumiseen ja sängyssä
lukemiseen

mutta olen siis vihdoin innostunut prosemmastani
taas
edes vähän
sillä löysin yllättäen sattumalta aivan loistavan lähteen
ainakin henkilökohtaisesti kiinnostavan
sillä
se on niin totta mitä orivedellä joku opettajaistamme sanoi,
että tulette huomaamaan että "sinujen" välillä on yllättäviäkin yhteyksiä

olen törmännyt siihen viime aikoina (taas) todella usein
esimerkiksi bach
eeva-liisa manner ja nyt peter
ja ylipäänsä musiikki,
ja hiljaisuus
hiljaisuus nimenomaan
vigdis grimsdottir peter manner piano

ja nyt
etsiessäni vartiosta lähteitä,
lähinnä missä hän kertoisi omasta kirjoittamisestaan
miten kirjani ovat syntyneet (ikävä kyllä häntä ei löydy siitä sarjasta :( )
löysin pienen feminiinistä kirjoitusta koskevan kirjan
suomalaisen
jossa on tarkasteltu suomalaisia naiskirjailijoita
märta
manner
ja vartio
huh huh
olin niin häkeltynyt tästä löydöstäni että hyppelin ympäri uutta asuntoa ja hoin uskomatonta uskomatonta
nyt olen lukenut sitä koko päivän koko illan
ja mielenkiintoista mielenkiintoista
ja
todellakin
näkökulma ehkä alkaa hahmottua ehkä sittenkin ehkä vähän vaikka ei pitäisi sanoa sillä nyt kuitenkin tulee blokki sillä vasta ihan kohta siirryn itse vartio osioon

ja feminiininen kirjoitus on alkanut taas kiinnostaa
se tulee kuin kipinä yhtäkkiä sieltä vain
kuin sirkus tai nukkekoti
minulle

(ja muuten nekin ovat yhdistäviä tekijöitä sinujeni välillä, he hee, itse asiassa, aika tosi yllättävälläkin tavalla tai
että oikea sinänikin, poikani
on klovni
ja tyttöni isäpuoli rakensi nukkekotia niille pienille
ja toinen tyttö, joka myös on eräänlainen sinäni
rakastaa juuri nimenomaan Ibsenin nukkekotia ja se on hänen elämänsä kirja
kirjaimellisesti ehkä)

ja minä haluan kirjoittaa.
haluan haluta kirjoittaa.

enkä välittää paskaakaan rakenteista. logiikasta joka on muka oltava
että sanotaan epälooginen
jos ei vain noudata kaavaa
ehkä
ehkä

mutta
onko
maailma sitten ?

se on jännä
että nimenomaan luonnontieteen opintoni ovat osoittaneet minulle miten
mikään kaava ei sittenkään ole totta
että juuri se minkä pitäisi olla kaikkein täsmällisintä
ei olekaan lainkaan
että aina
monen luennon kappaleen keskustelun päätteeksi sanotaan
mutta tämä ei sitten päde luonnossa sillä luonnossa vaikuttavia tekijöitä on niin paljon enemmän että siellä on niin ja niin että ei voida ottaa kaikkea huomioon
mutta jos niitä tekijöitä ei olisi niin sitten
ja että tällaista ei kuitenkaan ole koskaan tavattu luonnossa mutta
onhan tämä silti kaunis ja hieno teoria termi käsite kaava
ja luonnossa kyllä ollaan lähellä
tätä mallia kaavaa teoriaa käsitettä suhdetta
lähellä
lähestytään
mutta ei koskaan aivan

ne on ne pirun asymptootit

ja minun pitäisi lähettää vihdoin osoitteenmuutoskortteja jotka unohdin äitini laukkuun joten on haettava ja kirjoitettava uusia

ja miksei voisi toimia assosiaatioiden logiikalla?

ja olen ajatellut sitäkin
kun tekstini
jota kirjoitan
että siitä on sanottu kun se on puoliksi lapsen näkökulmasta
että lapsen kieli säilyy vielä aikuisenakin
että sen pitäisi myös kehittyä
sen kielen
en tiedä olenko samaa mieltä
en tiedä haluanko sen kehittyvän
minusta on alkanut tuntua koko ajan vain enemmän että tahdon
ajattelevan alusta loppuun niin kuin
että tietyllä tapaahan se kehittyy, tietysti
mutta että assosiaatiot
että ne säilyisivät
assosiaatioiden logiikka tapa
että ei se ole minusta niin
se on valheellista
että kieli kehittyisi muka loogisemmaksi että järkevämmäksi
vai tapahtuuko se sitten vaikka maagisessa kolmenkympin iässä
sillä sitä kauemmas ei tekstinikään henkilö iässään mene
eikä minullekaan ole vielä
en todellakaan ajattele
niin kuin ehkä minun pitäisi
opiskelijana, yliopisto-opiskelijana, yli kaksikymppisenä
naisena

ja sitten minä vieläkin kuvittelen että jalkani yltävät vain puoliväliin
kuvittelen vieläkin mahtuvani pahvilaatikoiden sisään
kaikkein pienimpiinkin komeroihin ja kaappeihin

minä vain olen sitä mieltä
että ihminen voi ajatella eri tavalla
kuin mitä ulkoisesti
että voi laskea matemaattisia kaavoja ja piirtää millimetrikarttoja ja kirjoittaa sivistyssanoja
ja silti ajatella puita silti ajatella vettä
silti
kuvitella viiltävänsä vastapäätä istuvalta ruumiin kahtia vain koska
on mahdollista ajatella
ilman että on totta

mutta nyt minä menen sen tieteen pariin takaisin kun se on kumminkin niin mielenkiintoista.

iloisuus

tämä toimii taas!
äät ja ööt ovat palanneet.

minä löysin kaksi hyvää gradua prosemmaani
ja tuntuu kivalta

olen muutenkin iloinen
koska olen voinut tänään ilahduttaa
yllätyksellä

nimittäin huovutin eilen mustatakkisen ketun
ja laitoin postiin rakastamalleni
ja se oli ollut ihana

ja nyt illan hauska tekemiseni
sillä ketään en voi kutsua teelle
alan siis lukea gradua kirjoittamisen motivaatiosta ja motiiveista
ja pohdin mitenhän ne
liittyvät minun marja-liisa vartiooni

ja Riikan kanssa on niin hauskaa olla prosemmassa
kun me vaihdetaan vaan aiheita :) ja minä luulin että riikka sanoi meidän olevan huonoja, vaikka sanoikin huolimattomia
ja joskus sitä tulee vain iloiseksi siitä
että saa syödä ilmaista pitsaa ja pitää ottaa oikein lisääkin monta kertaa
ja että voi nauraa nauraa nauraa
ja mennä kysymään roskissedältä että anteeksi mutta näimme ikkunasta kuinka heitit kansioita tuonne roskiin, niin voitaisikohan me kuitenkin saada niitä
ja setä kiltti setä sanoo että nuo olivat niin huonoja mutta kyllä minä laitan teille sivuun
ja sitten minä tulen kotiin kolme kansiota käsissä ja gradu laukussa
ja vähän salaa
koska niitä ei kai kuitenkaan olisi saanut antaa lainaksi
ja voi tulla iloiseksi siitä
että ympärillä on ihmisiä
että minun ympärilläni,
niitä joista pidän ihan oikeasti, ihan paljon
eikä haittaa jos he sanovat että näytän väsyneeltä että näytän kamalalta
koska he ehkä ovat (toivottavasti) nähneet minut myös joskus kauniina joskus virkeänä ja pirteänä ja iloisena

ja tänään tuntuu että juuri täällä minä tahdonkin olla. juuri näiden ihmisten kanssa. tekemässä juuri näitä asioita. vaikka en tiedäkään vielä mitään ja vaikka tekemättömiä tehtäviä on vielä opintopisteidenopintopisteiden verran viime vuodelta.

ja muistan taas
että myös silloin on kirjoitettava
kun on hyvä olo
sillä liian usein päiväkirjamerkinnät ovat vain valittamista ja surkeaa

ja tiistaina menen ehkä katsomaan yhtä asuntoa :)

Minun piti tulla kirjoittamaan esseitä. Peilistä.
Mutta minulle olikin tullut levyt ja aloin kuunnella
toinen oli oikein hyvä
toista en voinut edes kuunnella. hyi mitä heräteostoksia, 90-luvun alun ällöttävää pimputusta.

mutta aloinkin tehdä tutkimussuunnitelmaani pro semmaan
vaikka valittelin tänään että on tyhmää tehdä se tässä vaiheessa, kun vasta aloittaessaan TEKEMÄÄN alkaa hahmottua paremmin mitä juuri tahtoo tutkia jne
mutta nyt
kun aloin tehdä sitä
tajusin että se todellakin auttaa hahmottamaan tutkimuskohdetta ja koko tutkimusta
ja ehkä teki sitä myös mielenkiintoisemmaksi
jollain tavalla
ja ehkä minäkin hahmotan asioita paremmin kirjoittamalla
vaikea selittää
mutta kun laittaa sanoja paperille siitä huomaa paremmin

puhuttiin tänään paljon raamatusta ja uskonnoista
jeesuksesta kristinuskosta ja moraalista

ainut mitä tahtoisin olisi kellua
voi
tahtoisin niin veteen

tahtoisin islantiin
katsoin videoita
levyltäni. sigur ros.
ja siellä oli sellaisia maisemia että minun on pakko päästä niitä näkemään
vaikka en voisi koskaan sittenkään muuttaa
maahan jossa ei ole metsiä
niin voisin silti haluta nähdä

päätä särkee taas.

poikaystäväni kirjoitti minulle että
minun päänsärkyni tuntuu olevan yhtä jokapäiväistä minulle kun hänen diabeteksensä hänelle.

ja kuvittelemmeko vain
voisiko kaikki kipu loppua vain sillä
että uskoo