Sade jatkuu. Ja harmaus. Vigdis on kohta luettu.
Tahtoisin jo vähän kevättä, maaliskuussa jo kaksitoistatuntia valoa.

hyvää yötä

kaksikymmentäkolme kaksikymmentäkolme

miksi pitää juosta pimeällä?
mies puhuu puhelimeen. etsii aa asuntoa. huitoo käsillään. pitää käsissään.
mies tulee kulman takaa. horjuva. naama punainen. turvonnut. mies ottaa juoksuaskeleita. alaspäin on helpompi tulla nopeasti.
edessä joukko ihmisiä. ainakin kaksi naista. korkokengät. mustat puvut. menevät sisään baariin josta tulee ulos kaksi naista : "siellä oli vaan kännisiä äijiä". horjahtavat lyhtypylvästä päin. lyhyen lyhyet hameet. hiukset kuin kahdeksankymmentäluvulta.
betoni näyttää isokokoisen miehen varjolta. katolta kuuluu ääniä.
avainta ei löydy. valot eivät syty. hissin ovi paukkuu edestakaisin. tuuletin pitää ääntä. valot eteiseen. valot kirjoituspöydälle. valot keittiöön. valot makuuhuoneeseen.

ja matkaa pinjalta minulle on maksimissaan kaksisataa metriä. ehkä kolme.

tähtitorni ei ole enää kovin pitkään auki.
siitä on kauan kun on katsonut niin että tietää nimet

ei ole enää niin suunnaton ikävä.

eikä kuvassa oltu itketty.