hölönpölyä

variksilla on jo ihan kivankokoinen pesä.

minä vietin aikaa kirjastolla melkein kaksi tuntia
luin yhtä mikrofilmigradua
ja huh huh
kun urakka oli saatu päätökseen ja laitoin tavarat kassiin huomasin ison keltaisen lapun siinä pöydällä, ihan siinä minua vastapäätä
että mikrofilmeistä saa nopeasti kopiot kirjavitriinistä.
jaahas. ja montakos viikkoa olen päivitellyt kuinka työlästä on niitä lukea siellä sillä laitteella joka on suunniteltu joillekin kaksimetrisille (tai sitten vain ihan normaalimittaisille)

no, ei se mitään. olen ollut tänään vähän aivoton muutenkin.

mutta kotona odotti ihana yllätys
olin saanut mummiltani kirjeen! kirjeen ja valokuvia.
kyllä minun isoäitini on sitten paras :) hym

voi herran jumala. olen alkanut kirjoittaa kuten marja-liisa vartio omissa päiväkirjoissaan. tämä on jo pelottavaa. tuo hym. se käyttää sitä koko ajan. ja juuri tuo lauseenmuodostus. kuin suoraan 40-luvulta!

se on kummaa, mutta totta
että vaikutteet imeytyvät tosi nopeasti
kun lukee tietyn tyyppistä kirjallisuutta
vaikka
tosi paljon. lyhyenkin ajan sisällä, mutta tiiviisti
se tarttuu
siksi ei olisi hyvä kirjoittaa omaa juttua samaan aikaan kun on intensiivisesti lukemassa. minun mielestäni.

minun tarvitsee ainakin rauhoittua aina jokaisen intensiivisen ja tiivin ja vahvan kirjan jälkeen.
samoin kyllä on leffojen suhteen.

täytyy keskittyä aina yhteen kerrallaan.

vastasin heti mummilleni. ikävöin heitä suunnattomasti.

(ja nyt vastapäisessä talossa mies riisuutuu! eikä, se vaan otti päälipaidan pois ja katosi sen jälkeen näkyvistä. olen ihan hirveä! en kehtaa edes kertoa miten minä tarkastelen vieraita ihmisiä heidän puuhiaan ja kotejaan!)

ja en pysty nyt kirjoittamaan tätä. sillä minusta tuntuu että palaan silti koko ajan sinne varhaiselle 40-luvulle.

tekee mieli vain karkkeja.

nam nam