torstaina, maaliskuuta 01, 2007

innostus

olen lukenut oikeastaan koko päivän
koulua
paitsi aamulla peteriäni
ja se pieni hetki kun vuokraemäntä kävi tuomassa painostuksestani palohälyttimen ja huoltomiessähkömies kävi poraamassa kattoon ja toteamassa että ei tule mitään ja lupasi tulla ensi viikolla uudestaan uusien viritelmien kanssa
meidän katossa on siis ammottava reikä josta törröttää johtoja eikä siihen saa mitenkään lamppua
vielä
ja olohuone on aika pimeä
juuri nytkin siis
ja tämä olohuone kun on oikeastaan ainut iso huone se huone jossa eletään
toisessa huoneessa on tilaa vain nukkumiseen ja sängyssä
lukemiseen

mutta olen siis vihdoin innostunut prosemmastani
taas
edes vähän
sillä löysin yllättäen sattumalta aivan loistavan lähteen
ainakin henkilökohtaisesti kiinnostavan
sillä
se on niin totta mitä orivedellä joku opettajaistamme sanoi,
että tulette huomaamaan että "sinujen" välillä on yllättäviäkin yhteyksiä

olen törmännyt siihen viime aikoina (taas) todella usein
esimerkiksi bach
eeva-liisa manner ja nyt peter
ja ylipäänsä musiikki,
ja hiljaisuus
hiljaisuus nimenomaan
vigdis grimsdottir peter manner piano

ja nyt
etsiessäni vartiosta lähteitä,
lähinnä missä hän kertoisi omasta kirjoittamisestaan
miten kirjani ovat syntyneet (ikävä kyllä häntä ei löydy siitä sarjasta :( )
löysin pienen feminiinistä kirjoitusta koskevan kirjan
suomalaisen
jossa on tarkasteltu suomalaisia naiskirjailijoita
märta
manner
ja vartio
huh huh
olin niin häkeltynyt tästä löydöstäni että hyppelin ympäri uutta asuntoa ja hoin uskomatonta uskomatonta
nyt olen lukenut sitä koko päivän koko illan
ja mielenkiintoista mielenkiintoista
ja
todellakin
näkökulma ehkä alkaa hahmottua ehkä sittenkin ehkä vähän vaikka ei pitäisi sanoa sillä nyt kuitenkin tulee blokki sillä vasta ihan kohta siirryn itse vartio osioon

ja feminiininen kirjoitus on alkanut taas kiinnostaa
se tulee kuin kipinä yhtäkkiä sieltä vain
kuin sirkus tai nukkekoti
minulle

(ja muuten nekin ovat yhdistäviä tekijöitä sinujeni välillä, he hee, itse asiassa, aika tosi yllättävälläkin tavalla tai
että oikea sinänikin, poikani
on klovni
ja tyttöni isäpuoli rakensi nukkekotia niille pienille
ja toinen tyttö, joka myös on eräänlainen sinäni
rakastaa juuri nimenomaan Ibsenin nukkekotia ja se on hänen elämänsä kirja
kirjaimellisesti ehkä)

ja minä haluan kirjoittaa.
haluan haluta kirjoittaa.

enkä välittää paskaakaan rakenteista. logiikasta joka on muka oltava
että sanotaan epälooginen
jos ei vain noudata kaavaa
ehkä
ehkä

mutta
onko
maailma sitten ?

se on jännä
että nimenomaan luonnontieteen opintoni ovat osoittaneet minulle miten
mikään kaava ei sittenkään ole totta
että juuri se minkä pitäisi olla kaikkein täsmällisintä
ei olekaan lainkaan
että aina
monen luennon kappaleen keskustelun päätteeksi sanotaan
mutta tämä ei sitten päde luonnossa sillä luonnossa vaikuttavia tekijöitä on niin paljon enemmän että siellä on niin ja niin että ei voida ottaa kaikkea huomioon
mutta jos niitä tekijöitä ei olisi niin sitten
ja että tällaista ei kuitenkaan ole koskaan tavattu luonnossa mutta
onhan tämä silti kaunis ja hieno teoria termi käsite kaava
ja luonnossa kyllä ollaan lähellä
tätä mallia kaavaa teoriaa käsitettä suhdetta
lähellä
lähestytään
mutta ei koskaan aivan

ne on ne pirun asymptootit

ja minun pitäisi lähettää vihdoin osoitteenmuutoskortteja jotka unohdin äitini laukkuun joten on haettava ja kirjoitettava uusia

ja miksei voisi toimia assosiaatioiden logiikalla?

ja olen ajatellut sitäkin
kun tekstini
jota kirjoitan
että siitä on sanottu kun se on puoliksi lapsen näkökulmasta
että lapsen kieli säilyy vielä aikuisenakin
että sen pitäisi myös kehittyä
sen kielen
en tiedä olenko samaa mieltä
en tiedä haluanko sen kehittyvän
minusta on alkanut tuntua koko ajan vain enemmän että tahdon
ajattelevan alusta loppuun niin kuin
että tietyllä tapaahan se kehittyy, tietysti
mutta että assosiaatiot
että ne säilyisivät
assosiaatioiden logiikka tapa
että ei se ole minusta niin
se on valheellista
että kieli kehittyisi muka loogisemmaksi että järkevämmäksi
vai tapahtuuko se sitten vaikka maagisessa kolmenkympin iässä
sillä sitä kauemmas ei tekstinikään henkilö iässään mene
eikä minullekaan ole vielä
en todellakaan ajattele
niin kuin ehkä minun pitäisi
opiskelijana, yliopisto-opiskelijana, yli kaksikymppisenä
naisena

ja sitten minä vieläkin kuvittelen että jalkani yltävät vain puoliväliin
kuvittelen vieläkin mahtuvani pahvilaatikoiden sisään
kaikkein pienimpiinkin komeroihin ja kaappeihin

minä vain olen sitä mieltä
että ihminen voi ajatella eri tavalla
kuin mitä ulkoisesti
että voi laskea matemaattisia kaavoja ja piirtää millimetrikarttoja ja kirjoittaa sivistyssanoja
ja silti ajatella puita silti ajatella vettä
silti
kuvitella viiltävänsä vastapäätä istuvalta ruumiin kahtia vain koska
on mahdollista ajatella
ilman että on totta

mutta nyt minä menen sen tieteen pariin takaisin kun se on kumminkin niin mielenkiintoista.

Ei kommentteja: