rahat

välillä on hyvä päivittää tilasto siitä
kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon on saanut
tuloja

tällä kertaa tilaston tekeminen todellakin ilahdutti minut
joulun jälkeen olen ollut pelkästään plussalla!
työ tuotti tulostaan
ja pienetkin työt - rahat -
auttavat aina vähän

olen huojentunut
talouteni on vihdoin vakaa, ainakin siinä määrin kun se voi minun tilanteessani olevalla olla
ja nyt kun vuokrakin on vielä halvempi!
ja jaamme tietysti myös kaikki internet sähkö ja vesi ja ruokalaskut!

tosin minusta tuntuu että minun intoutumiseni vakaasta taloudellisesta tilanteesta lannistaa karia
koska hänellä ei tosiaan ole samanlainen tilanne
hänen elämänsä on edelleen riippuvainen opintotuesta (en yritä tässä väittää etteikö minun elämäni ole)
minä taas pystyin maksamaan tänään vuokrani ENNEN kuin opintotuki on tullut

nyt ainut huolenaiheeni on verotus
sillä en oikein tiedä
olenko taas kämminyt sen kanssa
sillä minulle tulee nyt vähän epäsäännöllisesti ja pieniä summia tuloja silloin tällöin
ja kun ne on tavallaan apurahaa
niin en tiedä miten se verotus pitäisi hoitaa
olen kuoleman huono näissä talousasioissa sillä en ymmärrä meidän verotusjärjestelmästä verokorteista tuontaivaallista
ja onko se ihme
eihän meille ole missään elämämme vaiheessa opetettu sitä
on vain lätkästy lappu käteen tai että mene verotoimistoon
siellä sitä sitten itketään ja täti tai setä tekee paperit valmiiksi
huh huh huijakkaa
minusta peruskoulussa pitäisi opettaa enemmän käytännön elämässä tarpeellisia taitoja
eikä sitä miten mankeloidaan
(kun edellisen taloyhtiöni hallituksen päätöskin oli ettei mankelia korjata)

tänään minulla oli aika mielenkiintoinen päivä
prosemmaa koululla ja huonolla ajoituksella kaksi tuntia kaupungilla (olin siis unohtanut avaimet kotiin ja poikaystäväni ei ollut kotona)
kiertelin ja shoppailin (niin, todellakin! ostin kylpyvaahtoa - koska meillä on nyt kylpyamme ja haluan kokeilla oikeaa kylpyä ainakin kerran vaikka se kuluttaakin ihan pirusti vettä, kylppärin maton - hei se oli puoleen hintaan ja kotimainen! sekä wokkipannun - sekin oli puoleen hintaan)
kun kerta kaikkiaan kaupungilla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin kiertää kauppoja ja minä päädyin sitten sokokseen
ja lopulta minun oli niin kova nälkä että istahdin sokoksen aulaan mummojen ja pappojen viereen ja seurailin ihmisiä

lopulta minulle syntyi aika kiinnostava keskustelu - tai no - yhden papparaisen kanssa. hän oli kirjoittamassa kirjaa. ja tunsi kuulemma tarmo kunnaksen oikein hyvin. hän haisi vähän viinalta ja puhe oli ajoittain aika takkuilevaa, mutta muuten ihan skarpilta kahdeksankymppiseltä vaikutti. ja mielenkiintoista. hän luuli ensin että olen yläasteikäinen.
lopulta "meidän seuraamme" tuli myös ystäväni saara, jolla ei synkannut papparaisen kanssa ihan yhtä hyvin kuin minulla ja he saivat aikaan pienen väittelynkin. seuraan oli myös jossain vaiheessa liittynyt mummo, joka seurasi hiljaisena keskusteluamme ja kiivasta sananvaihtoa. lopulta karikin saapui paikalle ja mummon piti lähteä. lähtiessään hän kiitti meitä tyttöjä ja sanoi että olimme oikein reippaita. pappa jäi vielä istumaan ja käytyämme kaupassa pappa istui penkillä edelleenkin.

on jännä keskustella vieraan ihmisen kanssa. ja vieläpä täysin erilaisen lähtökohdiltaan. sellaisen, jonka kanssa ei muuten ikinä oikeastaan olisi mahdollista keskustella. ellen olisi istunut puolta tuntia siinä sokoksen aulassa en olisi koskaan kuullut papparaisen elämäntarinaa. emme ehkä ikinä olisi kohdanneet.
enkä minä olisi havainnut itsessäni niin selvästi piirteitä
jotka tulivat nyt esiin
kohdatessani itseäni kuusikymmentävuottavanhemman kirjoittavan miehen
en osaa selittää, mutta aloittaessamme keskustelun olin aivan erilainen kuin mitä olen nyt.
olin aivan erilainen kuin mitä olin ajatellut mielessäni. sillä totta kai minun teki mieli koko ajan puhua papparaiselle, jo paljon ennen kuin hän aloitti keskustelun. minua kiehtoo vanhat ihmiset. haluaisin kovasti vaareja ja mummuja itselleni
haluaisin tutustua
mutta huomasin myös
että keskustelun päästyä alkuun
jatkuttua
minun alkoikin olla helppo olla
ja tulin esiin
minuna
ehkä vähän ainakin
toivottavasti
toivottavasti kohtaamisemme antoi jotakin myös miehelle.

olen vakuuttunut
että meidän ihmisten pitäisi kohdata toisiamme enemmän
sen lisäksi että kohtaisimme muuta luontoakin enemmän
olemme eriytyneet liian kauaksi kaikesta
toisista ja itsestämme

niin.