kaksikymmentäkolme kaksikymmentäkolme
miksi pitää juosta pimeällä?
mies puhuu puhelimeen. etsii aa asuntoa. huitoo käsillään. pitää käsissään.
mies tulee kulman takaa. horjuva. naama punainen. turvonnut. mies ottaa juoksuaskeleita. alaspäin on helpompi tulla nopeasti.
edessä joukko ihmisiä. ainakin kaksi naista. korkokengät. mustat puvut. menevät sisään baariin josta tulee ulos kaksi naista : "siellä oli vaan kännisiä äijiä". horjahtavat lyhtypylvästä päin. lyhyen lyhyet hameet. hiukset kuin kahdeksankymmentäluvulta.
betoni näyttää isokokoisen miehen varjolta. katolta kuuluu ääniä.
avainta ei löydy. valot eivät syty. hissin ovi paukkuu edestakaisin. tuuletin pitää ääntä. valot eteiseen. valot kirjoituspöydälle. valot keittiöön. valot makuuhuoneeseen.
ja matkaa pinjalta minulle on maksimissaan kaksisataa metriä. ehkä kolme.
tähtitorni ei ole enää kovin pitkään auki.
siitä on kauan kun on katsonut niin että tietää nimet
ei ole enää niin suunnaton ikävä.
eikä kuvassa oltu itketty.
2 kommenttia:
lyhyillä matkoilla ehtii tapahtua asioita, näköjään, joskus itsellekin. miehet horjuu ja naapurirapun edessä aamulla tervehtii ohikulkijaa edellisen illan eväät.
paha migreeni, hyvä paha valo. ja pölyä! iholla. sitten suihkuun.
piipii
he hee
migreeni on jo parantunut
mutta en ole varma nukuinko koko viime yön vai nukuinko lainkaan...
vähän omituinen olo
nousin nimittäin jo kuudelta ylös! (siis tätä uutta kesäaikaa)
-hann
Lähetä kommentti