sumu

Ulkona on omituista
kuljin harjun poikki ja ympärillä oli sumu

kuvassa ovat puumme vakituinen asukki Vankka sekä satunnaisena vierailijana pulu.

meidän oveen on tänään tullut nimet.
meidän nimet.

ja minä ajattelin yöllä kirjoitusta.

huominen on omistettu tutkimukselleni mutta minun tekisi mieli
mennä maailmaan
jossa saa astua hiljaa ja lasketaan viiteen

kuuntelen sigur rossia.

ja joko ikkunaan sataa tai sitten joku koputtaa siihen nokallaan.

olen alkanut kiinnostua linnuista
saatan istua minuutteja ikkunan äärellä ja tuijottaa puuhun
toivoa että sinne tulisi
asukkaita

m
ehkä minun tulesta tullut mereni
joka muuttui metsiksi
on muuttumassa taivaaksi

taivaskuvia olen kerännyt jo muutaman vuoden

ja silti olen pitänyt ilmaa aina jotenkin keveänä

olen alkanut puhua tosi paljon säästä
olen alkanut tuijottaa taivaalle
ja nyt linnut

ja silti minä en ikinä kutsuisi minua ilmaksi

ehkä sitä ei voi kieltää itsestään osia
ehkä minä en saa itsestäni pois
enkä vain
en saa tultua tuleksi
koska en pala
kuin hetkittäin
enkä merta koska se oli vain vuosi se oli vain vuodet joina saatoin haistaa suolan
tai järvet joissa en kuitenkaan osaa sukeltaa uimahalleissa vielä vähemmän
ja metsissä joihin kaipaan minä kärsin hyttysistä ja jotta pois koko metsä pakko mennä veteen
ja kuinka minä rakastankaan korkeita paikkoja
kattoja
ikkunoita
lumisadetta sadetta
taivaasta kaikki
ilmapalloja joista voi päästää irti
tähdet

ehkä kasvaessa
menettää ehdottomuuttaan
hyvässä ja pahassa, tietysti
menettää
ja menetys ei koskaan ole joko tai

ja nyt alamme katsoa twin peakseja.