en vain haluaisi mennä ulos
olen lykännyt lähtemistä jo tunneilla
yrittänyt opetella kirjoitusohjelmaa
kirjoittaa
ilman kirjoittamista
kunhan järjestelee tekstin pätkiä
kissat lojuu huoneessani
nukkuu
niistä tulee aina uneliaaksi
kun näkee miten lokoisasti toinen on vaatepinoni päällä ja toinen sängyssäni levällään

ja ei enää montaa päivää kun kissat jäävät tänne
ja minä olen jossakin uudessa taas

ja sitten ei ole niin suuri ponnistus lähteä yliopistolle
niin suuri ponnistus lähteä syömään
sade sade ei niin paljon

ja pitäisi valita kirja iltaa varten
niille lapsille
joiden kanssa ei ole muodostunut pysyviä perhesuhteita
tai niiden vanhempien

sateesta sateesta
juuri niin että istuisi villasukat jalassa jonkin pyöreän tai neliskanttisen pöydän ääressä
ehkä chai ja ehkä joku kirja tai ihminen
ja ikkunan takana sade jonne ei tarvitsisi mennä
paitsi sitten kun pistää punaiset kumisaappaat

syksy on.

ulkoa kuuluu laulu
ja ehkä sade
ei oo varmuutta
mutta asfaltti oli ainakin musta
tai sitten se oli vain pimeästä tummunut
tiskasin kaikki tiskit
vaikkei ne olleetkaan minun ja vaikkei se kai ollut minun vuoronikaan
tai mistä sitä tietää
mistä sitä vuoroista tietää
kun on vaan patja jonkun lattialla
jonkun sellaisen jolla on jo ostettu omakotitalo poikaystävän kanssa

ja itse pyöräilee kilometrejä ja miettii miltä tuntuisi
suudella
jotakuta ystävistä
punaisin huulin
niin kuin unessa
josta ei muista muuta kuin tanssin niin kuin Fridassa ja punaisetpunaiset huulet tytöllä

ja sitten puhutaankin jo puhelimessa pikkuhousuista kuukautisista kuukupeista pumpulitohtorista
ja toivoisi asuvansa taas tampereella
vaikka sitten jos olisi siellä sitten olisi siellä eikä sitten olisi tällaista kaipausta
niiden tyttöjen leikkeihin koska olisi osa niitä
tai sitten ei olisi osa niitä ja sitten kaipaisi vieläkin enemmän
koska ei olisi paikkaa jonne kaivata

päänsärky graduseminaarista
joka on aina samanlainen aina samalla tavalla
ei vuosissa mikään muutu ei edes professorin ääni
joka nousee ja laskee samoilla painoilla ja sama
ihan sama
tahtoisi löytää omat aiheensa itse
niin kuin aina tahtoo löytää kaiken itse ei mitään sellaista mitä joku tarjoaa

ikävä niitä tyttöjä jotka näkee muutaman viikon päästä
ikävä sitä että on siinä niitä omia
ja sitten kuitenkin on niin ulkopuolinen
että ehkä selaa satukirjoja toisen tytön huoneessa istuu jollakin tuolilla ehkä neuloo katsoo ulos ikkunoista kävelee vähän taaempana hymyilee ehkä jos joku hymyilee nauraa jollekin mitä ei edes kuule se joka on aina kaikista huomaamattomin mutta haluaakin olla haluaakin olla vain taustaa koska sitten on taustana olon olo ja sitten voi tulla kotiin ja kirjoittaa
kirjoittaa että on taustana vain
kirjoittaa ettei haittaa sittenkään että kaikki omat ovat kaukana
että vaikka he olisivat lähellä on silti itse jossakin
siellä mistä ei voi tavoittaa
koska ei halua olla tavoitettava

katsoo tankotanssivideoita koska tyttö
yksi niistä tytöistä (joita ei ole suudellut) on aloittanut
ja miksi kaikessa on
sellainen seksuaalinen lataus
pitäisi tehdä taulukko
että listaisi päivittäisiä asioita
joita kohtaa joka päivä ja sitten
pistäisi ruksin jos siihen yhdistyy jotenkin seksi
mutta mitä siitäkin tuloksesta sitten kukaan hyötyisi?
kaikkihan tietää jo muutenkin että televisiot, mainokset, pikkutytöt, teinitytöt, isottytöt, miehet ja naiset kaikki on seksualisoitunutta
entä sitten
jaksaako siitäkään kukaan enää paasata
että ihmettelee miten jotkut ihmiset sitten jaksavatkaan katsoa vuodesta toiseen niitä sarjoja missä nyt jotkut panee että nyt ne sitten panee siellä sviitissä ja nyt sitten näkyi joku pippeli siellä ja televisioyhtiöt pahoittelee ja että minäkin jolla ei ole ollut televisiontelevisiota vuosikausiin ikinä omaa voin tietää millaisia seksikuvia siellä näkyy
ja sittenhän on vauvat
että siis vauvojahan sillä tavalla tehdään
sitten lopulta kuitenkin
eikä siinä sitten olekaan yhtäkkiä mitään seksuaalista
että joku saa vauvan tai on saanut vauvan ja sitten se on vain vauva
ja mummot ja papatkin hymyssä suin nauraa eikä siinä kukaan mieti että missähän asennossa se vauva siitettiin että oliko valot päällä ja millanen alusasu sillä naisella oli sitä ennen

laulu on siirtynyt sisään
ja sade on ihan varma
ei se ole vain mustaa iltaa
huomenna on omenapiirakkaa yhden toisen tytön keittiössä (häntäkään en ole suudellut) ja suolasienisalaattia

ja sitten pitäisi soittaa naiselle joka on näytellyt pornoelokuvassa
mutta nykyään harjoittaa musiikkiterapiaa
pitäisi soittaa ja sopia tapaaminen
kun kerta on suomessa kun kerta on nyt minun kotikaupungissani
ja voisimme juoda kupit kahvia ja minä voisin esitellä kaupungin joka muka on minun ja minun muka maani aivan kuin tietäisin jotakin näistä kaduista ja puista ja ihmisistä aivan kuin olisin täältä
sellainen hymy
onko se sama mikä on ollut vieraassa tuulessa sateen ääni vieras
vai sama joka nyt täällä kun kaikista ikkunoista on jo katsottu sisään
useammin kuin kerran?

luulin jo päässeni näistä
kipeyden päivistä
mutta täällä sitä taas
katsellaan valveunia

ja yritetään kirjoittaa
töitä

eilen
oliko se eilen
oli sateenkaari koko kaupungin yllä
ja kun polki edemmäs oli toinenkin kaari ja kolmas
koska se ensimmäinen oli ehkä haljennut kahtia

ja ei tiedä miksi
on alkanut katsoa sopimatonta materiaalia
että yhtäkkiä yrittää muistaa lapsuudessa kielletyt musiikkivideot
ja kaikki ne kappaleet
jotka olivat tuhmia silloin
me kuuntelemme tytön kanssa
ja suunnittelemme häät joissa vain ja ainoastaan
musiikkina kikka raptori ja muut
yhtä mauttomat

että mikä siinäkin sitten on niin ihmeellistä
että sanotaan pillu

jospa paranisin ihan pian
ja voisin aloittaa
niin kuin aina haluan aloittaa kaiken
vihdoinkin tämän syksyn
kyllästyttää tämä häilyvässä tilassa
että ruoanlaittaminenkin tuntuu jotenkin rikolliselta
ja jatkuva matka
jatkuva pakkaaminen

niin paljon sellaisia
mitä aikoo
muuttaa
mitä aikoo tehdä toisin
mitä aikoo aloittaa

eikä sitä ymmärrä
että sitä on jo
muuttunut
alkanut tehdä toisin
aloittanut.

ikävä
kaikkia niitä päiviä ja aamuja ja iltoja
kun on tiennyt

Tää on outoa
istua sängyssä ikkuna auki
tyttö muuttanut muuttolaatikot kannettu tyhjää taloa toinen tyttö etsii uusia kalusteita
niiden tilalle jotka muuttivat
ja minä
kohta myös muuttamassa

enkä tiedä pitäisikö paistaa jo sienet
ja pyöräillä kaupunkiin
verotoimistoon
opintotukipisteeseen
opintorekisteriin
vaihtoraportti
mun maha on ilmapallon muotoinen voisi kuvitella että siellä on vauva
mutta siellä ei ole
mutta toisinaan se näyttää siltä
kuin olisi
ehkä kolmenkymmenenkilometrintyömatka auttaa
ja jooga
joka pitäisi taas aloittaa
ja seitsemän kilometriä kouluun
miten laiskaksi sitä tulee
miten laiskaksi ja silti täynnä energiaa
haluaisi jo aloittaa
päätöksen työn
haluaisi jo pois tästä tekemättömyydestä
haluaisi rytmin
rutiinit päivät
oman kodin
nunnien opettaman myslin
aamuliikkeet ja iltaliikkeet ja meditaation ja oman pakastimen ja mehut ja marjat ja
omat astiat ja kukat ja taulut ja valokuvat ja hyllyn ja kirjoituspöydän ja ikkunat joista voi katsoa ulos ja
oman elämän.
sen että on ystäviä joiden luokse voi vain pistäytyä
ettei tarvitse erikseen sopia
että on keittiöitä ja sänkyjä joilla löhötä ja kylään ja kakkua

miksen koskaan opi kärsivälliseksi?

Pitäisi pakata
kolme viikkoa ensin yhdessä talossa
ja otan vain jonkun vaatteen ja jonkun kirjan ja tietokoneen
ja sitten vasta muutan kun on uusi koti
yksinäinen mutta talo kuitenkin ja kiva.

ja olen siis tullut takaisin
jäädäkseni
ainakin vuodeksi

don't want you to wake up
stay under the stars
where no one can make us
change what we are

tanska oli sateinen ja tuulinen ja yhden päivän helle joka oli kuumuutta jota ei ole ollut minulla vuoteen yli

dreamers in the dark
following our hearts

try to be silent
my eyes are too loud
sit back in my hiding
while you're in the clouds

kaipaan kaipaan tätä mitääntekemättömyyttä jo niin paljon
etten halua edes aloittaa niitä jotka ovat täyttäneet olemattoman kalenterini
tahdo tehdä listoja mutta teen niitä jo mieleeni

äidin ensimmäiset kommentit oletko sä lihonnut
että sellaista
ja bussikuskit kaikki sanoo ettei kuljeta sinne ja tämä menee tampereellee
ja venäläinen ryhmä takataskusta vodkaa
ja kaksi horjuvaa naista likaisessa tukassa pissalta haisevissa farkuissa yrittää päästä vessaan ja minä tarvitsetteko apua teititellen avaan vessan oven kun vittu pitäs kuselle päästä
ja kaikki hiljakseen
sanaakaan sanomatta

pitäisi hakea luumuja puutarhasta
pitäisi hakea omenoita ja pakata vaatteita ja tavarat
pitäisi päättää mitä laittaa ja ottaa koska enää muutama tunti ja sitten ja olisi myös hyväksi soittaa ihmisille ja pitäisi niin moneen paikkaan ja väsyttää ja tekisi mieli maata kuunnella

one kiss away
from what i have to say

don't want you to wake up
stay under the starts
where no one can make us
change what we are
- Teitur -

Päässyt otteesta
jo Egilstadiriin asti
sateessa
sateessa ajetaan kivikokoelmalle
ja museoon
ja kahvilaan ja tehdään meksikolaista kalaa ja minä pilkon salaattia
islantilaisen näyttelijän kotona
englantilainen tyttö kutoo kaulahuivia
minä sohvalla jalat sohvalla kuin kotona

vieläkö se ottaa otteeseensa?

huomenna
ylihuomenna on uusi saari

sitten on enää meri
meri meri ja sitten tanska ja sitten mies
mies jota kaipaan koko ajan

ja sitten meri ja sitten maa ja sitten kotimaa

miten outoa
miten outoa

että sadepisarat
ja venäläinen ryhmä
ja minä penkillä ajattelemassa että viimeistä kertaa pellot että viimeistä kertaa nämä vuoret

ja Gestur halaamassa uudestaan ja uudestaan ja suudelma
niin kuin edelliselläkin kerralla ja ensimmäisellä
ja minulla on aina paikka
hänen luonaan
kuin isä
mutta surulliset silmät ja henki viinanhajuinen

televisiossa joku alaston ase viitonen

tämäkö on viimeinen ilta islannissa? sohvalla jalat ja alastonaseviitonen kaikki tietokoneillaan naamakirjassa. väsymys. uni. väsymys. uni. ikävä. sade. gesturin syli ympärillä. ikävä. ikävä sitä jolla aksentti englannissa niin kuin Adan aviomiehellä. naurua puhelimessa sille jonka makuuhuoneesta on herännyt
useammin kuin kerran, kolme kuukautta
ikävä sinne missä odotetaan että kun minun tyttö kirjoittaa sinua tarvitaan täällä ja sitten toinenkin minun tyttö kirjoittaa että ajattelimme sinua täällä että on niitä jotka odottaa sielläkin minne menee että ei jää vain tänne niitä jotka kaipaa ja sitten on niitä jotka ottaa mukaan joille voi sitten joskus tarjota sohvan tai sängyn tai nurkan tai kahvin
niin
minun on kai ostettava kahvinkeitin minun on kai
tai sitten hiljaisesti aloitettava siirtyminen teen kautta pelkkiin mustikanlehtiin ja mintunlehtiin
ja kakut

ja minulla on koti
kotikotinen kaksi kuukautta mutta kuitenkin
ensin toisen tytön huoneessa toisen tytön kanssa ja toinen kuukausi ilman tyttöä
ja jos löydän kodin kodinkotisen jo aiemmin sitten muutan jo
mutta näin alkuun
minulla on paikka jonne mennä
josta käsin etsiä
kotia
tosin vain vuodeksi
sitten haluan olla jo valmis

oi mikä tavoite

oi miten paljon tavoitteita vaikken ole vielä siellä

sateessa vaan
pimeässä jo
syksyä

syksyä on jo. ilma täysi.

oi
minun viimeinen islanti. tämä.

aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.

majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.

huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä

kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää

ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi

mä jään tänne
mä jään tänne.

tervetuloa kahvin maailmaan
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään

eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista

viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli

kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa

miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?

jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.

sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.

islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.

jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja

jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.

ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin

ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.

joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän

ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia

sanoo että totta.

mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.

istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja

tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi

ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa

päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.

puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.

miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.

Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta

sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.

syksy.

että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.

maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi

jaksaisi katsoa tätä maisemaa.

Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää

ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen

ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset

yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen

yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.

ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana

niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti

tämä hullu hotelli.

Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.

Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa

ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin

tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan

miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.

Sade tullut kontin kattoon ikkunoihin sade tullut koko yön yön jonka aamulla saa nukkua mutta kello on sisällä kello tullut sisälle niin että viisitoista vaille kuusi olisi jo heräämässä ja sitten kahdeksalta meditaatioon nukahtaa ja nukkuu vaan kunnes aamiaista ja sitten istuukin koneella niin että etsii sanakirjasta sanan íþyngjandi

verotoimiston yhteyshenkilö onkin lomalla ja verkkopankki on sekava eikä takuuvuokraa vaan kuulu tilille vaikka olen laittanut Reykjavikin yliopistolle viestiä jo kolmesti ainakin

ja sitten sade taukoaa ja sitten sade jatkaa satamistaan ja
minä haluaisin olla tällä hetkellä Bergenissä.

Katsoin lautta-aikataulut ja odotan vastausta toimistosta, että pääsenkö Suomeen 2.9 vai en ja mistä menee junat ja mihin aikaan ja miten laivat ja kaikki ja voi voi

vuoret
näyttävät päivä päivältä kauniimmilta
helikopteri taivaalla kuin etsisi pelastettavia.

liian paljon ajateltavaa. liian paljon paljon vain mieluiten kuuntelisi samoja kappaleita uudelleen uudelleen ja tanssia kuin hullu.

olen syönyt liikaa pähkinöitä liikaa kuivahedelmiä
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa

ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?

laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde

mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin

minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.

ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia

ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä

ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa

islannissa.

Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa

sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi

ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni

kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni

ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma

sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi

väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin

aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista

sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.

lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan

siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään

haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella

mikä tarina.

yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin

levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.

sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin

toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?

sade jatkuu sade

ropisee kontin kattoon koko yön
illalla makaa sängyssä aamulla tuijottaa
ulos
vesipisaroita
miettii että on aina meditoinut
tietämättään tuijottanut vesipisaroita mutta onko se meditaatiota jos ei kerta sulje silmiä aisteja pois
katsoo yhdeksäs portti ja melkein pelottaa kaikki saatanat kun on melkein pimeää jo
elokuun puolessa välissä alkaa tulla yöt
tänne

tänne

huomenna isin syntymäpäivä
kuusikymmentä
huomenna
soittaa

ja niin kova nälkä ettei jaksa liikahtaa vaan odottaa että kala
uunissa kypsyy

miten lupaa joka päivä itselleen että tänään
juoksemista
uimista
joogaa meditaatiota
tänään siivoan tänään tänään tänään
mutta miten ihmeessä
sitä aina lysähtää sängylle ja nukkuu musiikkia kuvia

joka yö unet taas alkaneet
kummalliset ovet kuin labyrintissa taikasanoja

ruotsalainen poika pistänyt kalat vuoassa vinoon uuniin

ihmiset matkalla kahteen suuntaan ja läpi
minun se joka matkaa keskellä
odottamassa
bussia joka ei tule
koska viikonloppu

ja minun
tekee mieli katsoa sumuun

tekee mieli kävellä sen läpi
miten sade tulee käsivarsille tuuli punaiseksi posket ja hiukset valuu ponnarista
ja minä
kannan leipää sateessa
voisin jäädä leivänkantomatkalle voisin vain jäädä
pysähtyy
linnut linnut siinä joita ei siellä minne takaisin

ja sitten kuulee että on rakkautta sielläkin minne takaisin
että siellä tulee vauvoja ja siellä on mies ja vaimo ja siellä on kotiseutuja ja
mustikoita ja että huomenna sanoo isille että on rakastunut
että ei ei en minä tänne jää, ei hän ole islantilainen ei tarvitse pelätä
mutta

katsoo illalla pianoa tyyny käärittynä
katsoo maisemia
uudelleen
millainen metsä ja millainen ranta ja minun se joka matkaa on sanonut että ranta ihan lähellä sitä mistä hän
että joku on oikeasti samalla rannalla kuin minun pianoni
eikä se tunnukaan enää yhtään epätodelta

eikä herätä
ole pakko.

yhtäkkiä

sataa
se alkaa kun auto on ajanut kukkulaa ylös ja kääntynyt jyrkästi oikealle niin
että yhdeksänkymppiä muuttuu viideksikympiksi
puristaa rattia
pissattaa
ja pyyhkimet sottaa koko ikkunan
auto takana koko matkan

aamut alkavat keväästä
minä kirjoitin silloin kun olin kuusitoista
ja kävelin
olen unohtanut nimen
pengerkatu ?
rappusia ylös
siihen kouluun, johon halusinkin.

mutta nyt vain väsymyksestä
siitä ettei haluaisi vielä nousta ei vielä

on eri asia kuudelta kuin yhdeksältä

ja yhtäkkiä
tuntuu kauhistuttavalta
kun lukee kaikki postit
niistä jotka odottavat suomessa
miten todellista
miten tekisi mieli kiertää maha kokoon
kokoon vain
eikä koskaan katsoa ylöspäin
että ajatuksissa
voi kävellä kirjastoon ja voi kuinka hymyilyttää nähdä
ihmiset
omansa
mutta sitten
täällä missä ei metsiä vaan sumu
johon voi
sumu kaikkien peltojen ja vuorien yllä

kauhistuttaa kateus
joka
ei täällä
mitenkään
koska ei ajatellut sitä mistä paitsi
kauhistuttaa kun taas muistaa
miten helppo on alkaa kadehtia
että sinulla tuollainen koti ja sinulla tuollainen työ ja sinulla sitä ja tätä ja minäkin ja minäkin ja minäkin
haluaisin
ja miksi te olette yhdessä ja minä en koskaan näe teitä ja kukaan ei rakasta minua ja äiti äiti milloin me ollaan perillä
niin
sitten tulee vauvaksi joka vain tahtoo sen tikkarin tai jäätelön tai mitä ikinä

täällä minä en tahdo mitään

i don't want anything.
minä sanon ja sade tulee teltan kattoon sade ja tuuli ja tulen lähemmäksi vaikka toinen nukkuu
myrsky vuorten välissä
mutta aamulla on aurinko
varjot vuorista aurinko siirtyy
sade
aurinko
sade
aurinko
tuuli tuuli aurinko sade

ja me maataan nurmella kun Solla soittaa kolmesti
ja kun hän tulee me halaamme nurmella ja Sollalla aurinkolasit koska
me sanomme good bye enkä minä osaa vastata islanniksi vaikka ymmärrän
ja huulipunaa, joka ei lähde vedellä, poskessa ja simpukka sydän sisällä ja kivi toiselta puolelta kaunis pilkullisessa paperissa
Solla, minun sólrún. auringonkirjain.

halata monta kertaa
niin monta kertaa näkemiin
mutta ei tunnu silti
ehkä kun on itse vielä kuukauden
ei osaa vielä kaivata
ei ymmärrä vielä ettei ehkä koskaan enää
ehkä vuosiin

ja sade ja sumu ja sade ja sumu
sillan kohdalla ei sanota hyvää elämää
halataan kerran
ei
suuta
miten erilaiseksi olikaan kuvitellut
että tuntuisi joltain
mutta yhtäkkiä
ei osaakaan kaivata

ei kaipaa
yhtäänyhtään
Jyväskylän pölyä, joka tuulessa kadut
ei yhtään sitä että pyörällä mäet
ja jokaisessa kulmassa joku tuttu jolle hymyillä ja hei ja hei ja hei
ei yhtään kaipaa sitä että pitäisi löytää koti
että pitäisi edes etsiä

laiska tänään
turistit nyrpein naamoin
ja tekisi mieli vain
lojua sohvalla odottamassa kun
toinen haluaa maksaa
kädestä kiinni katuja jotka ovat minun
tämä paikka ja tämä
minä voin sanoa naurattaa
katso mihin kävelet
ja minä niin kuin islantilaiset
ha ?
niin kuin suomalaiset häh?
jatkuvasti

eikä silti tunnu että kieli
että siinä olisi jokin ongelma
vaikka en keksikään kaikkia sanoja
fizzy fuzzy foggy

ja
mitään muuta
yhtäkkiä
yhtään mitään
karataan
ja nauraa nauraa nauraa
ei jaksa valittaa edes kun kuljetaan heinien läpi koska lentokenttä ei ollutkaan lentokenttä
ettei haittaa jos myöhästyy
eikä se että toinen lähtee viiden päivän päästä norjaan
ja sitten on koko syksyn maissa joihin ei itse pääse koska on koulu koska on harmaat lämmitetyt kadut ja työpaikat ja ihmiset ja löydettävä koti
että täytyy palata
koska

yhtäkkiä
voi tietää.
tietää vaan.

nyt kyllä otan kahvin.

huomenna
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)

yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä

ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino

pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa

aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä

nauraa nauraa nauraa.

Ja Sigur Rósin viulut.

sade lopu

sadetta ja tuulta
tuulta ja sadetta
lunta vuorille
lunta vuorille heinäkuun lopussa
heinäkuun lopussa
miten aika
miten aika menee

pysäytetään se
pysäytetään kuva

peilistä
sadetta pyykit eivät kuiva
koskaan kestää kolme päivää ja silti kosteita

minä leikkaan kasviksia minä teen ruokaa minä ensimmäistä kertaa kokkina niin että minä munakoisoja kesäkurpitsaa paprikaa papuja bambunversoja soijakastiketta sipulia riisiä minä keittiössä avokadoa surmjölkiä sitruunaa minä kaikki vuorotellen mitä minä teen

karjalanpiirakoita
niin kuin silloin

yhtäkkiä ikuisuus
kun soittaa että tuletko
haluatko maistaa
mutta toinen ei halua kulkea tuulen läpi
mutta sanoo tule sinä tänne
ihan kuin minä
kulkisin yhtä mieluusti
tuulen läpi
mutta niinhän minä teen
aina
kuljen tuulen läpi

tänään sanon juoksemaan
mutta Anna muistuttaa että uimaan
tuuleen ja sateeseen miten kuumalta vesi tuntuu

voida ikävöidä
leijua irrallaan tässä irrallisuudessa
että ei tiedä että ei tiedä ja missä koti
mihin minä oikein muutan?
miksei jostain voi ilmestyä kotia
ja minä en nyt tarkoita ovetonta huonetta
vaikka siitäkin voisi tulla, minä tiedän
mutta koska tämä irrallisuus ja päättämättömyys
kukaan ei
mahdollisuutta anna enää

haluan maata liikkumatta
niin kauan että liikkuminen sattuu
niin että liikkuminen sattuu niin paljon
että tekee kipeää juosta ja sitten juoksee kuitenkin vastatuuleen toiseen suuntaan
haluan että kaikki tuuli vain
haluan että tuuli vain tuuli
mies huoneesta kaksikymmentä kaksikymmentäyksi sanoo laita takki siellä on kylmä minä nauran, no no, ja mielessäni että olen tottunut koska te luulette että olen islantilainen
juoksen huoneiden väliä ja ajattelen että tänään juoksen

tänään

aina tänään
enkä ajattele mitään
mitään muuta
kuin

että miltä tuntuisi
jos

missä vaiheessa muuttuu itsekseen
että alussa on aina jotain muuta
kuva
että sitten vähitellenkö
vai pistänkö mustalla tussilla päälle
viikset
silmämeikit

yöllä minä huudan ruotsalaiselle pojalle suomeksi että häivy, mene pois, minä en voi tehdä töitä täällä kun olet tässä, mene pois, mutta hän vain istuu keskellä lattiaa ja keittiö on täynnä ihmisiä mutta se on minun huoneeni lapsuudenkodista ja täynnä ihmisiä ja en saa tiskattua en mahdu siirtämään tavaroita minä itken.

sade, sade, kunpa se jatkuisikin loputtomasti
en halua sellaista ohimenevää ukkoskuuroa
haluan pitkän hitaan
ohuet pisarat
ikkunalasista valuvat sen että istutaan vain sisällä tuntikaudet katsoen elokuvia
kuumaa teetä, apila, mustikka, minttu.
kuumaa teetä sade katossa vintin läpi
mustavalkoinen elokuva hiljainen ääni
huovan alla lämmin
silmät kiinni ja repliikit muuttuvat ohuenohueksi
uneen.