toimettomuus

minä en saa aikaan mitään
en saa ryhdyttyä mihinkään

suunnittelen öisin
piirrän mielessäni sanat ja näin minä kirjoitan huomenna
minä teen sen ja sen ja sen ja aloitan sen
ja sitten tulee päivä ja kuitenkaan minä en saa mitään tehtyä
en saa itseäni ylös
ravistelen ravistelen, herää typerä pahvi, typerä törppö, metallitörppö tötterö töö

ihan kun olisin tyhjäpää
kuin vain pelkkää ilmaa hattaraa

ja olen jäänyt siihen kirottuun peliin koukkuun. tyhmä amerikkalainen mind map. vaikka tänään olen saanut pidettyä siitä näppini erossa mutta
pirun ville kun meni laittamaan linkin blogissaan.
pirun pama kun oli kanssa pelannut sitä.

olen vihainen itselleni. vihainen siitä että istun tässä ja jauhan paskaa tännekin.
minulta puuttuu itsekuri. totisesti. riikka päätti alkaa olla mukava itselleen. minun pitäisi alkaa olla ilkeä itselleni.
lyön jo itseäni. ihan totta. minä läimäyttelen ja huudan itselleni koko ajan mutta ei se auta. olen niin itsepäinen ja mitä sitten, en lyö kuitenkaan niin että sattuisi, ja se on vain minun oma ääni joka huutaa.

työpaikasta tuli jo heti minulle tänään kysymys että voisinko suunnitella yhtä draamapajaa tai sellaista. menin ihan lukkoon. minä. minäkö muka? enhän minä mitä minä muka osaan en minä tiedä mitään en tahdo en minä en osaa voi minäkö

ja sellaistahan minä olen halunnut mennä tekemään ja nyt olen päässyt
voi mikä typerys minä olen
paskasika
ja sitten nauretaan ala-asteella

yläkerrassa soittaa pianoa. minä olen aina ajatellut että se tulee yläkerrasta.
rauhoittaa.
(vaikka ei tässä nyt kyllä rauhoittelua tarvittaisi!)
olisipa minullakin piano (vaikka toden totta minun ei pitäisi haaveilla jostain uudesta oheistoiminnasta!)

luin tänään taas sitä persoonallisuustesti kirjaa, niitä tulkintoja ja kirjoitin muistiinpanoja. kukaan ystävistäni ei ole vielä osoittautunut skitsofreeniseksi. ainakaan pahasti :)

ajotuntikin oli. ja meni. ok. kyllä minä siellä liikenteessä jo pärjäisin. oli kyydissä yksi poika joka vietiin johonkin amikseen tai sellaiseen.
kunpa vaan ajaisin yhtä rauhallisesti ja hyvin viikon päästäkin. kunpa vaan. tai siis vajaan. minä alan jo taas jännittää sitä niin
jännitin viime yönä niin että sydän alkoi hakata ihan hirmuisesti ja voi sitä kuristusta

en tahtoisi yhtään sinne
en kestä sitä ihan totta en kestä jollen pääse läpi ja ihan kauheaa kun kaikki sanoo että kyllä sinä nyt että nyt pääset että ei siinä enää ole mitään
entä jos en
olenko sitten ihan maailman surkein
entä jos en sittenkään enkä vielä senkään jälkeen
jos tämä on vain kohtalo että tuhat kertaa yritän ja sitten ei ole enää rahaa
että kaksituhatta että satasatasatasatatuhatta

tiedän olevani lapsellisen hysteerinen tämän kanssa. mutta en mahda sille mitään. ja aloin ajatella että ehkä en pysty tekemään mitään muutakaan nyt kun minulla on tuo hirvittävän ahdistava automöykky odottelemassa ja tunkemassa
että se vie kaiken puhdin
että sitten kun se on ohi niin sitten

jos saisin tänään tehtyä vaikka sen bilsan hakemuksen
jos vaikka tekisin sen nyt
vaikka kun olen päässyt tähän kirjainten maailmaan
tuolta sängystä syömästä keksejä ja lukemasta kuinka kirjoja sidotaan

osaisinpa edes tehdä vanhemmilleni kauniit joululahjat

mutta ei
minä en ikinä osaa tehdä kellekään mitään kaunista
koska en viitsi
olen suunnitellut kirjoittavani ystävilleni kirjeet
olen suunnitellut
niin
suunnitellut
mutta aikaa on
enkä toteuta mitään
en niin mitään ja se on kaikki minun omaa saamattomuuttani

tätä menoa minä lopetan yliopisto-opiskeluni jo ihan vain sen takia että kurssit vaan loppuvat.

ppppppppppppppppppppppppppppp

toinen ei saa nukuttua
ja toinen ei saa mitään muuta
tämä tässä ei mitään