angsti2

huolimaton
ja liian kiltti
epäkäytännöllinen liian varovainen

unohdin metsämateriaalia kangaskassillisen bussiin.
ei mitään kovin tärkeää mutta kuitenkin. niin hyvin olen aina valmistautunut niin huolellisesti. olen varmasti tervetullut kaikkialle aina uudestaan
tiputtelen pipoja ja hanskoja pitkin käytäviä ja jätän dioja projektoriin

niin

päätä särkee taas niin etten jaksa selittää
kuinka minun tapani on hymyillä ja nyökytellä ja sanoa niin
luetteko te sitten kirjoja
kyllä
ja analysoitte sitten niitä
kyllä vain juu kyllä niinkin juu
oletko lukenut da vinchi koodin
kyllä...
sehän on oikein erikoinen kirja
niin
herättänyt hirmuisesti keskustelua maailmalla
niin
mielenkiintoinen tapaus kyllä täytyy sanoa
niin

ja sitten minä kysyn mitä asioita te olette käsitelleet viimeksi tunnilla

tai kun vieras nainen jonka pöytään menen istumaan koska oppilaat tulevat kohta
minä sanon
ja kerron kertovani täällä metsistä
kun nainen ei voi sanoa että näytän itse oppilaalta hänen täytyy kysyä olenko tutustumassa vai olenko joku harjoittelija
ja nainen alkaa puhua venäjän metsistä kuinka niitä pitäisi kaataa enemmän miksi niin suuret tullit
en minä tiedä siitä asiasta mitään mutta tuntuu että olisin eri mieltä
ja alkaa puhua jostain sellutehtaasta jossain ehkä argentiinassa enkä ole ihan varma mitä mieltä hän on
ja minä vain sanon niin

ja nyt
minä avaudun jollekin viralliselle ammanuenssille tai vastaavalle jonka pitäisi kertoa meille opiskelijoille jos on jotain epäselvää
että olen ihan pihalla ja tyhmä ja että mitä minun pitäisi tehdä kun
ja että voinko enää opiskella
niin hän laittaa minulle viestiksi yhden lauseen
katso tutkintovaatimukset ja ohje hakemukseen osoitteesta
ja linkki niiden nettisivulle
kuinka ihanan lämmintä ja avuliasta kuinka tervetulleeksi tunnenkaan oloni sinne tiedekuntaan voi
ja kuinka se helpottikaan
en minä sentään niin tyhmä ole ettenkö olisi osannut mennä jo aiemmin sinne nettisivulle
kyllä minä sieltä ne viralliset lauseet olin lukenut

kaikesta luonnontieteiden kehumisesta huolimatta alan sittenkin tajuta
että meidän
ehkä hiukan myöhästelevä ja boheemi ja niin ja näin oleva laitoksemme
ajattelee meitä opiskelijoita kuitenkin huomattavasti enemmän kuin
ne täsmälliset ja ahkerat kovien tieteiden asiantuntijat
toki sielläkin on erikoistapauksia, ja minä todellakin uskon tällä hetkellä että he ovat erikoistapauksia
kuten selkärangattomien opettajani. hän oli aivan uskomaton. sellaisia pitäisi olla.
mutta ei. kaikki eivät jaksa paskaakaan välittää kenestäkään toisesta. ja miksi pitäisi.
onhan se ihan helppoa sanoa että nopeat syövät hitaat eivät vahvat selviytyvät heikot eivät pärjää omillasi sillä tavalla opit mitä sinä kysyt tyhmiä ota selvää itse haista paska

olen siis onnellinen paitsi ystävistäni jotka jatkuvasti jakasavat olla läsnä ja ovat niin kauniita
ja tietysti pojasta joka myös ja niin paljon miten kestääkään minua eivät ystävät edes joudu kestämään niin paljon koska heille en ole koskaan samalla tavalla ilkeä ja inhottava
mutta nyt olen onnellinen myös opettajistani ammanuensseista ja professoreista

pidän heistä. vaikka kirjallisuudessa ei muuta hyvää olisikaan niin ainakin meillä on mahdottoman hyviä tyyppejä siellä.
missä muualla professori voi tulla avaamaan kirjaston oven vaikka kirjasto on jo kiinni ja kutsua opiskelijaa kullaksi ja päästää sisään
missä muualla opettajat ja professorit kyselevät jatkuvasti oppilailta mitä he haluaisivat millaisia kursseja ja vielä järjestävät niitä!
minusta tuntuu että meillä ollaan kiinnostuneita
ihan oikeasti kiinnostuneita
meistä opiskelijoista ja siitä mitä ajattelemme.
tenteissä esseissä ja päiväkirjoissakin tärkeintä tuntuu olevan meidän omat ajatuksemme
meidän omat
se että meillä on jokin näkemys
miten me tulkitsemme
ja uskomatonta
että professori kiittää MEITÄ kurssin jälkeen, monta kertaa

niin.

angstaan vain koska minä olen saanut niin paljon pääni täyteen välinpitämättömiä ihmisiä. tai yksikin riittää.
ymmärrän kiireen ja kiireen ja aikataulun ja resurssit
mutta silti

jos psykologian kvalitatiivisia menetelmiä opetetaan ilman vuorovaikutusta joidenkin vuosia sitten nauhoitetun videon avulla
ja kun siinä keskeisessä asemassa juuri olisi vuorovaikutus
ja tentti on monivalintatentti
eikä henkilö jonka tehtävänä on vastata opiskelijoiden kysymyksiin koe tehtäväkseen vastata kysymyksiin
niin minusta kyseessä on jo paljon muutakin kuin vain kiire ja resurssit

joskus voi pysähtyä ja kysyä mitä kuuluu vaikka kahvitaukoa ei jäisikään kuin se kymmenen minuuttia

minusta ei tule opettajaa
koska en osaa selittää asioita hyvin
en niin että niitä ymmärtäisi joku toinen
olen niin huolimaton ja polveileva ja sellainen niin niin hidas
mutta jos minusta tulisi
tahtosiin todellakin ja yrittäisin kaikkeni
jotta ottaisin mahdollisimman paljon oppilaat ja opiskelijat huomioon. heitä vartenhan minä olisin.

nyt minusta vaan tuntuu siltä että lopetan ekologian opiskelun ja teen hitto soikoon vaikka pelkkiä kirjatenttejä koko kevään.
jostain uudesta aineesta. jostain sellaisesta jota saan opiskella. hitto soikoon tätä tiedemaailmaa.

kaikki on niin pirun keskittynyttä ja eriytynyttä ja erikoistunutta. humanistit täällä ja luonnontieteilijät tuolla. välissä yhteiskuntatieteilijät. ammattikorkeat tuolla. taidekorkeat siellä.
miksi erilaisia aloja ja asioita ei voisi yhdistää?
kaikkihan kuuluu yhteen ja emmekö me kaikki tahdo saada jotakin maailmastamme selville, eikö meitä kaikkia kiinnosta jollain tavalla se mitä täällä on ja millaista ja miksi ja miten
eivät ne ole niin erillään toisistaan. on vain erilainen näkökulma. katsotaan vain vähän eri puolelta.
eikö se ole huolestuttavaa että asioita aletaan yhä enemmän katsoa vain yhdeltä kantilta. kaikki katsovat joltain puolelta ja eivät kommunikoi keskenään, kaikki näkevät vain yhden puolen mutta kukaan ei näe koko kokonaisuutta
olen niin naiivi ja kunnianhimoinen että minä oikeasti tahtoisin mahdollisimman paljon
nähdä ja tietää
mutta aina pitää valita
puoli
kaikessa
pirun mustavalkoinen yhteiskuntalänsimaamaailmakeskipisterakenne

huokaus

eikä sitä voi muuttaa
nyt