maat vihdoinkin niin valkoisena
että jalat uppoavat lumeen
täytyy astua monta askelta että pääsee eteenpäin
yöllä
minä käännyin tuulta vastaan ja se tempaisi hattuni tempoi takkiani ja tuiskutti naamalleni niin etten voinut nähdä olivatko ne auton valot
yöllä
tuuli tuli sisään kotiini ja paukutti ovea kiinni auki kiinni auki ja astiat helisivät kaapissa
en jaksanut nousta
niin kylmä minä kääriydyin peittoon ja kuuntelin myrskyä
näin kaksi kertaa unta että säädin lämmön kotiini.
suunnattoman väsynyt ja tänään ensimmäistä kertaa liikenteessä niin
että on lumi
ei enää merkkejä maassa
vielä eilen
minä kävelin uusia teitä kotiin ja oli ollut aurinko
asfaltit kuivuneet ja kivet sinkoilivat sillalta alas
nytkö se jo sulaa, minä ajattelin
mutta kun ilta sitä tuli taas
ja minä hytisin
sidoin myssyni nauhat kiinni ja nostin takin kaulukset ylös
mahdottoman vaikeat askeleet ja olisi tehnyt mieli heittää lunta
niin väsynyt että tekisi mieli mennä peittoon
mutta minä yritän
yritän olla hereillä ja olla nukkumatta sillä muuten
kylmyys leviää sormista ja nenästä kaikkialle enkä minä tahdo enää nousta.
lumi.
se nousee ylöspäin
ja vintille vaihdetaan ikkunat
talvi
ensimmäinen päivä marraskuuta ja jo oikea talvi
hyvä olo ihmisistä
hyvä olo siitä että heitä on
vaikka eilen vielä puhuin puista
ja pieni poika kysyi olenko aktivisti
huomenna taas
kuinka voi kulkea käytäviä ja huoneesta toiseen
tuuli on henki maan ja taivaan välillä
elementit
ne palaavat taas
unia vedestä
ja uni tulesta
kerran olen lentänyt
ja metsät ovat todellisia
ehkä he eivät tiedä että arvaamattomuus on aave
tai sen sana
ja kaikki ne ihmiset jotka lukitsevat pyöränsä ovensa eteen eivät muista
missä he olivat edellisenä yönä
sinä yönä kun he lakkasivat huutamasta ja heittivät kiviä ikkunaan koska tahtoivat tietää ovatko muut hereillä
ja maa joka on valkoinen
puut jotka vielä eivät ole karistaneet lehtiä, niin keltaiset että jäätynyt maisema on kaunis
minä näen ikkunasta
ja monta kupillista niin kuumaa teetä että täytyy puhaltaa
aamut
joina ei viitsi nousta koska voisi olla nousematta
sitten
ne lakkaavat kun ei voi enää nousta sitten tahtoo ja toivoo kunpa olisin noussut aina silloin kun pystyin
muistot niistä lauluista joita joku muu lauloi kun ei itse kehdannut
uudet talot joita ei ole ennen pysähtynyt katsomaan ja nyt näkee että ne kohoilevat rannalla kuin metsä mutta eivät ole mitään siitä
eivät mitään
niin kuin eivät ihmisetkään ole, ne joita on joskus rakastanut, mitään siitä mitä heistä kuvitteli.
huoneesta huoneeseen
keväästä talveen
kohta on joulu
sormia palelee
ja tahtoisin että seuraava viikko olisi jo ohi eikä olisi mitään jännitettävää
joskus tahtoo kadota vain siksi että voisi uneksia
ei ole mitään kirjaa
ei mistä lukea nyt
on vain kylmyys on vain kylmyys
mutta se on talvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti