keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

yö ja tuuli

maat vihdoinkin niin valkoisena
että jalat uppoavat lumeen
täytyy astua monta askelta että pääsee eteenpäin

yöllä
minä käännyin tuulta vastaan ja se tempaisi hattuni tempoi takkiani ja tuiskutti naamalleni niin etten voinut nähdä olivatko ne auton valot

yöllä
tuuli tuli sisään kotiini ja paukutti ovea kiinni auki kiinni auki ja astiat helisivät kaapissa
en jaksanut nousta
niin kylmä minä kääriydyin peittoon ja kuuntelin myrskyä
näin kaksi kertaa unta että säädin lämmön kotiini.

suunnattoman väsynyt ja tänään ensimmäistä kertaa liikenteessä niin
että on lumi
ei enää merkkejä maassa

vielä eilen
minä kävelin uusia teitä kotiin ja oli ollut aurinko
asfaltit kuivuneet ja kivet sinkoilivat sillalta alas
nytkö se jo sulaa, minä ajattelin

mutta kun ilta sitä tuli taas
ja minä hytisin
sidoin myssyni nauhat kiinni ja nostin takin kaulukset ylös

mahdottoman vaikeat askeleet ja olisi tehnyt mieli heittää lunta

niin väsynyt että tekisi mieli mennä peittoon
mutta minä yritän
yritän olla hereillä ja olla nukkumatta sillä muuten
kylmyys leviää sormista ja nenästä kaikkialle enkä minä tahdo enää nousta.

lumi.
se nousee ylöspäin
ja vintille vaihdetaan ikkunat

talvi
ensimmäinen päivä marraskuuta ja jo oikea talvi

hyvä olo ihmisistä
hyvä olo siitä että heitä on
vaikka eilen vielä puhuin puista
ja pieni poika kysyi olenko aktivisti
huomenna taas

kuinka voi kulkea käytäviä ja huoneesta toiseen

tuuli on henki maan ja taivaan välillä

elementit
ne palaavat taas

unia vedestä
ja uni tulesta
kerran olen lentänyt
ja metsät ovat todellisia

ehkä he eivät tiedä että arvaamattomuus on aave
tai sen sana
ja kaikki ne ihmiset jotka lukitsevat pyöränsä ovensa eteen eivät muista
missä he olivat edellisenä yönä
sinä yönä kun he lakkasivat huutamasta ja heittivät kiviä ikkunaan koska tahtoivat tietää ovatko muut hereillä
ja maa joka on valkoinen
puut jotka vielä eivät ole karistaneet lehtiä, niin keltaiset että jäätynyt maisema on kaunis
minä näen ikkunasta
ja monta kupillista niin kuumaa teetä että täytyy puhaltaa
aamut
joina ei viitsi nousta koska voisi olla nousematta
sitten
ne lakkaavat kun ei voi enää nousta sitten tahtoo ja toivoo kunpa olisin noussut aina silloin kun pystyin
muistot niistä lauluista joita joku muu lauloi kun ei itse kehdannut
uudet talot joita ei ole ennen pysähtynyt katsomaan ja nyt näkee että ne kohoilevat rannalla kuin metsä mutta eivät ole mitään siitä
eivät mitään
niin kuin eivät ihmisetkään ole, ne joita on joskus rakastanut, mitään siitä mitä heistä kuvitteli.

huoneesta huoneeseen
keväästä talveen
kohta on joulu
sormia palelee
ja tahtoisin että seuraava viikko olisi jo ohi eikä olisi mitään jännitettävää

joskus tahtoo kadota vain siksi että voisi uneksia

ei ole mitään kirjaa
ei mistä lukea nyt
on vain kylmyys on vain kylmyys
mutta se on talvi

Ei kommentteja: