minä en jaksaisi ajatella
niitä ajatuksia joita pitäisi juuri nyt
en jaksaisi miettiä kuinka hyvä minä olen ja mitä voisin paremmin
en jaksaisi mitä haluaisin tutkia mitä pitäisi tutkia ja kuinka kaiken laittaa paperille
tahtoisin ajatella metsää
tahtoisin tuntea että kuulun sinne
kun puhun metsistä
tänäänkin puhuin
huomenna monta tuntia
en puhu siitä mitä minä olen niissä en puhu siitä millainen tunne voi tulla kun katsoo alas kun on kaarnaa ja hyttynen menee korvaan
tiedän tytön joka (halusi baarista metsään) osaa kuvata puut juuri niin kuin minä haluaisin
ajattelen häntä juuri nyt
vahvasti
suljin jo verhot joten en näe taivasta
siellä on kuu pilvien takana, näkyy vain heikkona valona
tahtoisin kirjoittaa vartalooni
suuria kirjaimia ja niissä kaikissa olisi joku sana
jota ei ole olemassa
ja tahtoisin nähdä
kaikkien jäljet tuossa lumessa
kuka oli kävellyt lumihankeen syömään, istunut penkillä, joka täytyi ensin lakaista
lehdet ovat käpertyneet kasaan, ovat menneet pieniksi, yrittävät kaiken turhan ympäriltään kutistaa jotta kestäisivät tämän pakkasen paremmin
minä odotan
odotan odotan odotan
miltää tuntuu kävellä kun tulee pimeää ja kaikkialla palaa silti valo
voi nähdä eteensä voi nähdä että on tie että se jatkuu ja että voi kääntyä takaisin
samaa reittiä
toisten jäljet omat jäljet
ja sitten
polkua jota ei ole valaistu
koko kenkä jalka uppoaa ja sukkaan menee lunta
kaatua jäälle ja nauraa kun taivaalla näkyy tähtiä niin paljon enemmän kuin kaupungissa.
illalla ei voi enää ottaa valokuvia ellei ole jalustaa
nenä täytyy niistää lapaset kädessä ja kaulaliina kierittää kolme kertaa ympäri
minä tahdon sen tien joka on polku
vaikka ei tietäisi mitään
vaikka ei tietäisi yhtään mitään
ei näkisi
sama kun laittaa silmät kiinni ja silti voi olla turvassa
minun lumeni on tullut
minun, minä sanon.
talvi, minä sanon.
enkä tahtoisi asua meren rannalla.
tahdon tulen tähän huoneeseen, pienen valon, joka ei ota tilaa pimeydestä mutta tuo siihen omansa.
kohmeiset kädet pikkuhiljaa niin kuin puut
mutta eivät savua
ja voi maata liikkumatta kuunnella kuinka järvi alkaa jäätyä
siitä lähtee ääni, ihan oikeasti, lähtee!
kuunnella tuulta katossa, kuunnella seinissä ja kääriytyä kääriytyä
odotan odotan
vaikka talveni on jo tullut, vähän
siltä tuntuu, mutta se ei ehkä ole tullut vielä jäädäkseen
odotan ettei tarvitse aina paikassa jossa täytyy kuvitella
vaikka kuvittelisinhan minä missä tahansa kuitenkin
hyvä olla maailmassa joka on vielä metsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti