pimeistä öistä

minun piti tulla kirjoittamaan tänne otsikolla painajaisista
mutta ehkä kirjoitan yli päänsä öistä

minullakin on siis alkanut vaihe
että en nuku kauhean hyvin
toisinaan nukun loistavasti ja toisinaan se on tällaista. pyörimistä ja heräämistä.

ja nyt.
painajainen.

heräsin yöllä painajaisesta ja aloin ajatella
miksi se on niin kauheaa
ja miksi se tunne ei mene pois
vaikka on ihan selvästi herännyt
vaikka tietää että se äskeinen oli unta
miksi ei
kamottava painostava ilma, poika hengittää vieressä raskaasti, nukkuu kovin sikeästi, kuorsaa,
se vaan lisää pelon tunnetta
painajainen ei voi mennä pois
kun toinen nukkuu ja toinen on hereillä
ja vain omat ajatukset voivat jatkaa kesken jääneitä unia
pimeys sade tuuli ja kuvat kun laittaa silmät kiinni

näin sellaista unta ettei sitä voi oikein selittää. näin toisten ihmisten unia. kolmen henkilön unet tulivat minussa tosiksi. ja sitä kautta tulin hulluksi. koska en oikein enää erottanut sitä mikä on unta ja mikä oikeasti. mutta ei kyse ollut oikeastaan siitäkään etten olisi erottanut. minä vain tunsin ne unet. se mitä tapahtui unessa joka oli koko ajan silmieni edessä vaihtuvina kuvina ja symboleina kuin musiikkivideo, nopeat leikkaukset, lähikuvia, kirkkaita värejä, ahdistavia väkivaltaisia kuvia, irstaita, irvistelyä, naamoja, tapahtui minulle myös koko ajan, oikeasti.
enkä päässyt siitä tilasta pois.
tätä on mahdotonta selittää niin että se kuulostaisi yhtään siltä mitä se oli, mutta se oli kammottavaa, se oli hyvin ahdistavaa.


ja kun heräsin siitä hakeuduin heti syliin. mutta toinen nukkui ja uni ei lähtenyt kunnolla pois. minä pelkäsin nukahtaa sillä tuntui että tulisin hulluksi jos uni vielä jatkuisi. ja kun kuvat silmieni alla alkoivat väreillä ja huone alkoi kellua minä oikeasti hetken olin varma ja aloin melkein itkeä, voi ei, mistä minä tiedän etten minä tulekaan tässä ja nyt hulluksi, mistä minä tiedän ettei se uni ollutkin vain ajatuksiani, vain sellaista mitä minä nyt alan aina ajatella, miten minä alan kokea asiat

olen viime aikoina alkanut nähdä unia hulluksi tulemisestani. omastani. en enää toisten vaan omastani. enkä minä tietoisesti kuitenkaan millään tavalla pelkää että tulisin hulluksi. oikeasti.

unet eivät jääneet vain tuohon ensimmäiseen painajaiseen.
olen ilmeisesti liikaa lukenut jeesuksen kristuksen evankeliumia
sillä jumala tuli minunkin uneeni ja minäkin olen nyt sitten jumalan poika
mutta en muista siitä unesta paljon mitään, en muista jumalasta paljon mitään
muuta kuin että sekin oli hyvin sekavaa
paljon symboleita ja kuvia

viimeisesssä unessa poikaystäväni isä oli minun isäni
ja hän oli hyvin väkivaltainen ja suuttui helposti
minun piti mennä hänen kanssaan kauppaan
välissä tuli takauma jossa isoveli ja pikkusisko laittavat töppösiä jalkoihinsa
mutta isä käskee isoveljeä ottamaan kengät pois ja ravistamaan niitä
pikkusisko yrittää pyytää että mieluummin hän tekisi niin
mutta isä pakottaa isoveljen
ja isoveljen kengistä putoaa avaimet
ja ne ovat kaljapullo jota lapset ovat yrittäneet salakuljettaa
isä suuttuu ja hajottaa tavaroita ja lyö
menen ulos, miljöö on mummini talo, minulla on kädessä suuri sininen ilmapallo
se lentää mummin takapihalle pusikkoon, juoksen hakemaan sitä, pihalla on paljon lunta, se kantaa minua kunnes tulen pallon luo ja uppoan, mutta tuntuu hyvältä upota lumeen, kahlaan lumessa ja juoksen lumessa juoksen ympäri pihaa
kunnes muistan isän
auto on kadonnut pihasta, yritän etsiä
kunnes kuulen möreän äänen että auto ei ole pihassa vaan ylämäessä
menemme sinne ja siellä on monta autoa, kaikki vihreitä, niissä ei ole rekisterikilvissä mitään numeroita
isä valitsee yhden ja siirtää rekisterikilpeä niin että siihen muodostuu numero ja vuosiluku 98

ulkona sataa
ja vessassa tuulee
kari nukkuu ja minä en tahdo enää en saa unta enää

pimeä vuodenaika. pimeä.
ja pimeällä kaikki on aina monin verroin pelottavampaa
kaikki muuttuu
ja minä pelkää niin ja sellaisia asioita etten voisi koskaan valoisan aikaan
yöllä minut saa hengiltä
nyt se ei tunnu mahdolliselta.

ehkä pitäisi jutella yön kanssa
ehkä pitäisi tulla tutuksi sen kanssa
tanssia vähän, nauraa ja laulaa
sanoa että tahtoo olla sen ystävä
koska kyllä minä pidän öistä olen aina pitänyt
mutta sille ei mahda mitään
että kaikki tuntuu muuttuvan
kääntyy

ja olen niin pirun väsynyt.