maanantaina, marraskuuta 06, 2006

joskus talvi

huolimattomuuteni alkaa käydä rasittavaksi
unohdin perjantaina opetusdiat kuokkalan yläasteelle
ja nyt minun pitäisi keksiä jotenkin keino hakea ne sieltä
yritän ehdottaa jos toiseksi viimeisellä ajotunnillani tänään voisimme koukata kuokkalan kautta
minua niin nolottaa
miten voin olla niin huolimaton
minkäs teet

koti täynnä pyykkejä
ikkunat meni huuruun eilen
sänky on houkutteleva
mutta minä sinnittelen
sinnittelen niin etten aio mennä nukkumaan
minä aion luututa ja tiskata ja pyyhkiä pöydän ehkä järjestää pöydän
mutta en mene sänkyyn lukemaan kirjaa en aio mennä (vaikka tiedän koko ajan meneväni, on liian aikaista nousta kun ei ole nukkunut yöllä)

minä olen alkanut nähdä unia arjesta yhä enemmän ja enemmän
tai sellaista
esimerkiksi ne lämmönsäätöunet
ja nyt toissayönä näin unta että otin kolme päänsärkylääkettä, yhden extran ja kaksi tavallista.
minulla on siis särkenyt nyt päätä putkeen muutamia päiviä
voin sanoa ettei se ole mukavaa
pitää ottaa oikeasti kolme kertaa päivässä lääkettä, vähintään kaksi kertaa, että pystyy kävelemään ja pystyy edes tekemään jotain
aion varata lääkärin tällä viikolla
se minun on tehtävä

ja tästä viikosta ei tule mukava
ei sitten millään
huomenna on ihana aloittaa päivä ajotunnilla ja sen jälkeen inssillä
minä pelkään sitä
pelkään ihan kauhean paljon ja tahtoisin olla pelkäämättä
toivoisin ettei tule tällainen kuristava tunne vatsaan ja kurkkuun
jännittää niin että aina kun alan ajatella sitä tulee paniikkiolo
ja kun yritän ajatella että no, mitkä ne ovat ne ongelmakohtani, että yritän keskittyä niihin, mutta kun en oikein ole varma, tuntuu että olen vain epävarma, että se on ongelmani, mutta jos en ole epävarma, minusta tulee huolimaton

voi ja minä tällä hetkellä vain vihaan niin paljon huolimattomuuttani että voisin kuolla pelkästään sen takia että olen huolimaton

miten joku voi olla näin?

ulkona alkaa jo valo
huomennakaan ei siis ehkä ole pimeää tähän aikaan
tähän aikaan minä ajan
entä jos en löydä oikeaa kaistaa ajan ihan väärällä ja käännyn ihan väärälle ja peruutan toisen auton päälle ja kaikki menee niin pilalle että alan itkeä ja itken.

huomenna kaikki on ohi. tai osittain. vähäksi aikaa ainakin. ainakin ensimmäinen kerta.
minun pitää vain rauhoittua.

oksennan.

ihana oli puistossa kävellä. puut olivat niin jäätä. valkoiset puut. jäiset puut. lumiset puut. ja muutama keltainen vielä, jotka vain katuvaloissa näyttivät keltaisuuttaan. niin kaunista että olisin tahtonut pysähtyä suutelemaan puistoon. olisin tahtonut. mutta meillä oli kiire koska nukuimme pommiin.
jos ei kuuntele herätystä vaan painaa sen pois on niin uskomattoman helppoa nukahtaa uudestaan. mikään hälyytyskello ei kyllä enää toimi sitten. minuun. sisäinen kelloni lakkaa liikkumasta jos ehdin nukahtaa.

ihmisiä alkaa tunnistaa. sellaisia jotka käyttävät aamulla koiraansa ulkona ja sellaisia joilla on samanlainen paita samana päivänä vuodesta.

aamuglögiä. joimme. se oli kuumaa mutta piti juoda äkkiä. suklaakakku unohtui pöytään. sitä piti antaa evääksi. piti ottaa evääksi.

valokuvat putoavat seinältä. niitä on kaikkialla. pikkuhiljaa kolme kulmaa irti ja sitten viimeinen. kuiva ja pakkanen. aina silloin aina kun on kylmä viime talvenakin ne putoavat. ehkä niillekin tulee syksy. kuin lehdet.

väsynyt vartalo.
päätä ei särje jos ottaa tarpeeksi lääkettä. tarpeeksi nopeasti. niin.
vatsaan sattuu. kylmät jalat. kylmät jalat ja tahtoisi takaisin nukkumaan.
uni

unessa torakoita. suuressa talossa. etsin taloja. etsin koteja.
rakennuksia
niin kuin peilissä kävellään läpi huoneiden

peili
se on uskomattoman hieno elokuva. ehdottomasti yksi parhaista. tarkovskin peili siis. ja mitä siitäkin voi kirjoittaa. ei sanat ole siitä mitään kun pitäisi nähdä kuvat.

miksi kaikki pitää aina selittää? eikö riitä että näkee eikö riitä että tuntee, ei niitä voi selittää, ne menettävät niin paljon merkitystään ne menettävät omansa, häviää.
paljon paljon.

ulkona oli hyvä kävellä.
ei tuullut. oli tyyntä ja vielä hämärää. olisi tehnyt mieli kävellä koko aamu.
kun kävelee ei voi nukahtaa.
onneksi täällä ei ole mitenkään lämpimämpää. onneksi lämmitys ei toimi.
muuten minä olisin jo

eikä tässä ole mitään järkeä
kirjoitan vain kirjoitan kirjoitan jotta pysyisin hereillä
eikä sitä pitäisi tehdä tänne
pitäisi vaikka valkoiselle paperille

en nukahda

Ei kommentteja: