olen alkanut nähdä kirjaimet tervävimpinä
en tiedä ovatko ne aina olleet
kummallista
ne olivat ennen pehmeämpiä ja pyöreämpiä
nyt ne ovat kovin kulmikkaita. ennen ne eivät
ennen ne eivät näyttäneet

ensin huomasin että tekstiviestit olivat
mietin onko niiden fontti voinut muuttua
mutta sitten tietokoneella
täällä

voiko oma tapa nähdä muuttua ?

vaikka hyvin pieni asia
ovatko kirjaimet teräviä vai eivät
niin
se on aika pelottavaa
kun ne ovat ihan oikeasti olleet pyöreämpiä minä olen nähnyt ne niin ei se ole muistikuva se oli niin
ja nyt
eivät ne ole voineet muuttua
ne ovat aina olleet

onko hulluus
ennen tuttu muuttuu joksikin toiseksi vieraaksi näkee näkee ihan oikeasti että näin

mistä minä voin tietää ovatko nämä kirjaimet oikeasti näin teräviä
vai olivatko ne joskus pyöreitä
ei ole muuta
kuin se mitä toiset sanovat
jos toiset sanovat että ne ovat teräviä kulmikkaita ne ovat olleet aina
minun on luottaminen
sulauduttava siihen mikä on enemmistön
mitä he
mitä kaikki yhdessä
mutta
mistä ne pyöreät sitten tulivat? miksi minä näin niin? ja jos minä näin niin ja muut eivät voiko se tarkoittaa jotakin? entä jos kukaan ei näe samalla tavalla?

jos me kukaan emme näe samalla tavalla.

olen ajatellut niin usein. olen ollut kovin vakuuttunut siitä. me emme näe samalla tavalla. emme ole täällä samalla tavalla. vaikka jollain tapaa yritämme ainakin pakottaa itsemme ja toisemme olemaan. on normit. on sanat. on tieto on lajityypillinen käyttäytyminen.
eikä se ole mielestäni vain että ympäristö ympäristö ja geenit että kaikki on niissä että ihmisten erot selittyvät sillä että tuolla on siniset silmät sillä on nipukalliset korvat sillä on dominoiva geeni sitä sillä on peittyvä sitä ja se on asunut slummissa sillä oli narkkari alkoholisti vanhemmat sillä oli rikas ökyrikas porvariperhe se oli ainutlapsi se oli seksuaalisesti hyväksikäytetty sillä oli vahva verkosto se asui kadulla
totta kai
en minä ala kyseenalaistamaan tieteen tuloksia
etteikö olisi vaikutusta. turhaahan aivan turhaa olisi alkaa kiistellä siitä ja siitä kuinka suuri vaikutus milläkin ja millä ja millä millä

mutta
on
minusta selvää että me olemme erilaisia jo lähtökohtaisestikin. kaikki. ehkä suuret linjat ovat samankaltaisia
niin kuin ympyrät
me tunnistamme että tässä on ympyrä
tämä on viisi vuotiaan piirtämä ympyrä tämä on harpilla muodostettu ympyrä
mutta sitten on eri viisivuotiaiden piirtämiä ympyröitä ja harpeilla tehtyjä ympyröitä
eikä ne ole yksikään samanlainen. ei ihan samanlainen.
ei ole tehty ehdottoman tarkkaa kelloa. muistan.
ja ympyrä on mielestäni vielä yksinkertainen
jos ajatellaan mitä elävissä organismeissa on
tai mitä edes kivessä on. sekin voi muuten olla ympyrän muotoinen.
jos ei ole kahta samanlaista ympyrää. ei kai voi olla kahta ihan samanlaista mitään.

mutta sitä ajattelee
että totta kai
kun sanoo näin kun kirjoittaa näin kun pistää viivan tähän kun näyttää punaista taulua
kaikki näkevät saman ajattelevat kyllä, kyllä, näin on, tämä on juuri se mitä tarkoitin
mutta sitten
voi yhtäkkiä olla myös
että ymmärtää
ettei ymmärrä yhtään siitä mitään mitä

että näkee kirjaimet terävinä ja aina ennen ne ovat olleet pyöreitä.

ja toisen logiikkaa voi opetella
voi opetella miten toinen ajattelee. voi kirjoittaa toiselle niin että tietää mitä toinen jokaisesta lauseesta ajattelee voi päätellä mikä assosiaatio
mutta ei sekään ole aukotonta. sekin on vain summittaista. suurpiirteistä. tietää vain suuret linjat. tietää lopputulokset. ehkä jonkun pätkän ketjusta. mutta ei koko

ja muodostamme kuvia
toisistamme
jatkuvasti
ja joku ihmettelee miten voisi toinen ajatella muuten kuin kuvina
ja toinen ihan selvästi ihan varmasti ajattelee sanoin ajattelee lausein
ja unet
ne

minä tahtoisin tietää unet
teidän unenne

ovatko ne meidän omiamme?

ovatko ne samat? kuinka paljon me ajattelemme unissamme
kuinka paljon me olemme niissä
olemmeko?

minun uniini
oikeastaan kaikkiin liittyy samankaltainen tunnelma
tai tunne
ei sitä edes tule ajatelleeksi usein
se on vain unitunne.
se kuuluu uniin. siitä tietää että on unta. ehkä
ehkä tosiaan
mutta nyt olen ajatellut että ehkä se ei ole vain unitunne
onko se minun perustunteeni
onko se jotain hyvin perustavanlaatuista minää
onko se minä
sillä tavallako minä ajattelen
olenko minä sillä tavalla

eikä sitä voi selittää. ei millään. voin sanoa vähän ahdistava voin sanoa että siitä jää
jälki siitä jää tunne siitä
ei pääse siinä ei pääse

mutta se ei ole sitä
ei ollenkaan. kuitenkaan.
se on ihan toista kuin sanat.

unia ei voi selittää.

siitä voi kertoa. voi kertoa yksityiskohtia mitä näki tai mitä niissä oli. voi kirjoittaa. voi yrittää

mutta se ei ole enää uni. se on
peilikuva
peilikuvia
ehkä

ja uni on toden

vaikka ei se ole niinkään.

mutta onko kukaan yhtään sitä mitä on oikeasti, unessa? vai onko juuri sitä?

ja vaikka minä aina muistan uniani
tarkasti
minä olen aina
kyllästymiseen ja uskomattomuuten asti

tajuan nyt että loppuen lopuksi en muista niistä mitään
koska sillä ei ole mitään väliä
ei mitään merkitystä jos muistan
kun en osaa kuvata
on pelkkä tunne
ja ehkä meidän kuvauksemme on vain epätoivoista
epätoivoista yritystä löytää ja muodostaa kokonainen kuva
vaikka kaikki on jo siinä
kaikki juuri siinä ettemme pysty
kuvaamaan
siinähän se on
ei tarvita muuta
kuin sellainen asia jota ei pysty selittämään
miksi me emme ymmärrä että tunne
miksi meidän pitää järkeistää kaikki tieteellistää kaikki pistää kaavaan kaikki pistää lokeroon järjestykseen on saatava
selvyys

miksi on vaikea tyytyä siihen että on

tässä se on minulla on se tunne minä tiedän kaiken siinä
ei muuta
ei muuta

ympyrä
ei muuta ei minun tarvitse piirtää

minä yritin tänään selittää mitä minä ajattelen että sanataide on
ja minä selitin
selitin haparoiden ja käytin sanoja

ymmärsivätkö he,
en tiedä

eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. ehkä minun motivaationi puute johtuu tästä
etten koe enää
että olisi väliä sillä
tiedänkö jotakin
että osaanko muodostaa lauseita jostakin
että minä tahdon edelleen kuunnella mutta että minulle riittää se että kuulen ja että tunne

kun olen yksin
minä ajattelen eri tavalla kun jos olen yhdessä
ja riippuu kenen kanssa
minä tahdon eri asioita kun olen yksin kun jos olen yhdessä
ja riippuu kenen kanssa

ja ehkä se ei olekaan ongelma

ehkä mitään mitä ajattelemme ei ole ongelma
ehkä pitäisi
ehkä ei pitäisi

nimenomaan

ajattele uniasi
tunnetta joka niissä on joka niistä jää
onko se sama aina? onko siitä huolimatta näetkö painajaista vai
jokin pohjalla

ehkä se on siinä
jollain yksinkertaisella tavalla