ystävät

olen tajunnut
(taas kerran) että minulla on toden totta ystäviä.
niin.
niinpä niin.
sen ehkä huomaa aina parhaiten silloin kun on paha mieli tai ikävää sattuu
ja tietysti myös silloin kun oikein kivaa sattuu.

mutta minulla siis on.

joskus on vain ihana jutella pitkään. kaikesta. meille tärkeistä asioista.

luen edelleen märtta tikkasta. yötäpäivää. ja se on oikeastaan sittenkin ihan hyvä. tai on. en ole ihan varma onko se kirjoitettu kuinka ensimmäiseksi, mutta ainakin ennen niitä muita jotka käsittelevät naisen paikkaa perheessä ja tätä kahden kirjailijan ristiriitaa perheen sisällä. omaa elämäänsä. ehkä. aika paljon. siinä on kaikki naistutkimuksen perusasiat. naurattaa. mutta siinä vain on, juuri kaikki äitikansalaisuudesta ja kaikesta.
ja siinä päähenkilö Fredrika miettii juuri sitä kuinka olisi tärkeää se että voisi jutella ystäviensä kanssa, saisi jutella heille tärkeistä asioista.
niin. millähän tavalla perhe muuttaa minunkin ystävyyssuhteitani. meidän kaikkien. sitten kun kaikilla on perhettä tai joillain on. varmasti muuttaa.

" on olemassa asioita joita ajattelen vain itsekseni enkä päästä sille alueelle ketään muuta, siinä on kai syytä mustasukkaisuuteen, siinä mitä ajattelee ja tuntee, se on huomattavasti tärkeämpää kuin se mitä tekee"
- Märta Tikkanen, Yötäpäivää s-26 -

" jotain rooliahan me kaikki esitämme alinomaa
ja se minua inhottaa
mutta silti siihen jotenkin liukuu mukaan, vaikka päätänkin ettei koskaan enää, ja siinä minä sitten kuitenkin seison eteisessä ja olen aurinkoinen"
- Märta Tikkanen, Yötäpäivää s.109 -

Ja nyt minä lähden pitämään jälleen metsätuntia ja sitten menen raamattukurssille ja lähden Laukaalle pitämään tunteja ja illalla
ehkä voisin tänään yrittää mennä jonnekin liikuntaan, kun on se ilmainen viikko ja kun niskat ovat ihan täysin jumissa.

aurinko noussut ja taivas keltaa
katoilla vain vähän lunta, ei jäisi enää jälkiä
maa sula, ei sada vettä
kaunis päivä tulossa, minä sanon, kovin kaunis
ja viime yönä yksi tyttö muutti alapuoleltani pois, kun hänellä on kissat.

minä rupean pakkaseksi. ihan pieneksi ehkä. mutta en palele. hymyilen vaan ja teen tähtikuvioita tyttöjen hiuksiin. jäätyvät latvoista ja pudottavat pisaroita poikien päälle jos he yrittävät
ja hehän
sitten minä nauran
ja taivaasta tulee kirkas kirkas
ja askeleet narskuvat kivet kulkevat jään päältä pois ja vesilätäköissä on peilipinta
luistellaan, minä sanon
kierretään järvi minä sanon.
kierretään vaan ja
jäätynyttä koko kaupunki niin että tulee metsä (jota minä romantisoin)