Päässyt otteesta
jo Egilstadiriin asti
sateessa
sateessa ajetaan kivikokoelmalle
ja museoon
ja kahvilaan ja tehdään meksikolaista kalaa ja minä pilkon salaattia
islantilaisen näyttelijän kotona
englantilainen tyttö kutoo kaulahuivia
minä sohvalla jalat sohvalla kuin kotona

vieläkö se ottaa otteeseensa?

huomenna
ylihuomenna on uusi saari

sitten on enää meri
meri meri ja sitten tanska ja sitten mies
mies jota kaipaan koko ajan

ja sitten meri ja sitten maa ja sitten kotimaa

miten outoa
miten outoa

että sadepisarat
ja venäläinen ryhmä
ja minä penkillä ajattelemassa että viimeistä kertaa pellot että viimeistä kertaa nämä vuoret

ja Gestur halaamassa uudestaan ja uudestaan ja suudelma
niin kuin edelliselläkin kerralla ja ensimmäisellä
ja minulla on aina paikka
hänen luonaan
kuin isä
mutta surulliset silmät ja henki viinanhajuinen

televisiossa joku alaston ase viitonen

tämäkö on viimeinen ilta islannissa? sohvalla jalat ja alastonaseviitonen kaikki tietokoneillaan naamakirjassa. väsymys. uni. väsymys. uni. ikävä. sade. gesturin syli ympärillä. ikävä. ikävä sitä jolla aksentti englannissa niin kuin Adan aviomiehellä. naurua puhelimessa sille jonka makuuhuoneesta on herännyt
useammin kuin kerran, kolme kuukautta
ikävä sinne missä odotetaan että kun minun tyttö kirjoittaa sinua tarvitaan täällä ja sitten toinenkin minun tyttö kirjoittaa että ajattelimme sinua täällä että on niitä jotka odottaa sielläkin minne menee että ei jää vain tänne niitä jotka kaipaa ja sitten on niitä jotka ottaa mukaan joille voi sitten joskus tarjota sohvan tai sängyn tai nurkan tai kahvin
niin
minun on kai ostettava kahvinkeitin minun on kai
tai sitten hiljaisesti aloitettava siirtyminen teen kautta pelkkiin mustikanlehtiin ja mintunlehtiin
ja kakut

ja minulla on koti
kotikotinen kaksi kuukautta mutta kuitenkin
ensin toisen tytön huoneessa toisen tytön kanssa ja toinen kuukausi ilman tyttöä
ja jos löydän kodin kodinkotisen jo aiemmin sitten muutan jo
mutta näin alkuun
minulla on paikka jonne mennä
josta käsin etsiä
kotia
tosin vain vuodeksi
sitten haluan olla jo valmis

oi mikä tavoite

oi miten paljon tavoitteita vaikken ole vielä siellä

sateessa vaan
pimeässä jo
syksyä

syksyä on jo. ilma täysi.

oi
minun viimeinen islanti. tämä.

aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.

majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.

huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä

kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää

ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi

mä jään tänne
mä jään tänne.

tervetuloa kahvin maailmaan
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään

eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista

viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli

kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa

miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?

jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.

sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.

islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.

jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja

jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.

ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin

ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.

joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän

ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia

sanoo että totta.

mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.

istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja

tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi

ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa

päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.

puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.

miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.

Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta

sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.

syksy.

että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.

maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi

jaksaisi katsoa tätä maisemaa.

Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää

ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen

ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset

yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen

yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.

ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana

niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti

tämä hullu hotelli.

Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.

Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa

ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin

tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan

miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.

Sade tullut kontin kattoon ikkunoihin sade tullut koko yön yön jonka aamulla saa nukkua mutta kello on sisällä kello tullut sisälle niin että viisitoista vaille kuusi olisi jo heräämässä ja sitten kahdeksalta meditaatioon nukahtaa ja nukkuu vaan kunnes aamiaista ja sitten istuukin koneella niin että etsii sanakirjasta sanan íþyngjandi

verotoimiston yhteyshenkilö onkin lomalla ja verkkopankki on sekava eikä takuuvuokraa vaan kuulu tilille vaikka olen laittanut Reykjavikin yliopistolle viestiä jo kolmesti ainakin

ja sitten sade taukoaa ja sitten sade jatkaa satamistaan ja
minä haluaisin olla tällä hetkellä Bergenissä.

Katsoin lautta-aikataulut ja odotan vastausta toimistosta, että pääsenkö Suomeen 2.9 vai en ja mistä menee junat ja mihin aikaan ja miten laivat ja kaikki ja voi voi

vuoret
näyttävät päivä päivältä kauniimmilta
helikopteri taivaalla kuin etsisi pelastettavia.

liian paljon ajateltavaa. liian paljon paljon vain mieluiten kuuntelisi samoja kappaleita uudelleen uudelleen ja tanssia kuin hullu.

olen syönyt liikaa pähkinöitä liikaa kuivahedelmiä
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa

ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?

laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde

mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin

minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.

ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia

ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä

ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa

islannissa.

Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa

sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi

ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni

kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni

ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma

sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi

väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin

aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista

sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.

lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan

siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään

haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella

mikä tarina.

yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin

levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.

sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin

toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?

sade jatkuu sade

ropisee kontin kattoon koko yön
illalla makaa sängyssä aamulla tuijottaa
ulos
vesipisaroita
miettii että on aina meditoinut
tietämättään tuijottanut vesipisaroita mutta onko se meditaatiota jos ei kerta sulje silmiä aisteja pois
katsoo yhdeksäs portti ja melkein pelottaa kaikki saatanat kun on melkein pimeää jo
elokuun puolessa välissä alkaa tulla yöt
tänne

tänne

huomenna isin syntymäpäivä
kuusikymmentä
huomenna
soittaa

ja niin kova nälkä ettei jaksa liikahtaa vaan odottaa että kala
uunissa kypsyy

miten lupaa joka päivä itselleen että tänään
juoksemista
uimista
joogaa meditaatiota
tänään siivoan tänään tänään tänään
mutta miten ihmeessä
sitä aina lysähtää sängylle ja nukkuu musiikkia kuvia

joka yö unet taas alkaneet
kummalliset ovet kuin labyrintissa taikasanoja

ruotsalainen poika pistänyt kalat vuoassa vinoon uuniin

ihmiset matkalla kahteen suuntaan ja läpi
minun se joka matkaa keskellä
odottamassa
bussia joka ei tule
koska viikonloppu

ja minun
tekee mieli katsoa sumuun

tekee mieli kävellä sen läpi
miten sade tulee käsivarsille tuuli punaiseksi posket ja hiukset valuu ponnarista
ja minä
kannan leipää sateessa
voisin jäädä leivänkantomatkalle voisin vain jäädä
pysähtyy
linnut linnut siinä joita ei siellä minne takaisin

ja sitten kuulee että on rakkautta sielläkin minne takaisin
että siellä tulee vauvoja ja siellä on mies ja vaimo ja siellä on kotiseutuja ja
mustikoita ja että huomenna sanoo isille että on rakastunut
että ei ei en minä tänne jää, ei hän ole islantilainen ei tarvitse pelätä
mutta

katsoo illalla pianoa tyyny käärittynä
katsoo maisemia
uudelleen
millainen metsä ja millainen ranta ja minun se joka matkaa on sanonut että ranta ihan lähellä sitä mistä hän
että joku on oikeasti samalla rannalla kuin minun pianoni
eikä se tunnukaan enää yhtään epätodelta

eikä herätä
ole pakko.

yhtäkkiä

sataa
se alkaa kun auto on ajanut kukkulaa ylös ja kääntynyt jyrkästi oikealle niin
että yhdeksänkymppiä muuttuu viideksikympiksi
puristaa rattia
pissattaa
ja pyyhkimet sottaa koko ikkunan
auto takana koko matkan

aamut alkavat keväästä
minä kirjoitin silloin kun olin kuusitoista
ja kävelin
olen unohtanut nimen
pengerkatu ?
rappusia ylös
siihen kouluun, johon halusinkin.

mutta nyt vain väsymyksestä
siitä ettei haluaisi vielä nousta ei vielä

on eri asia kuudelta kuin yhdeksältä

ja yhtäkkiä
tuntuu kauhistuttavalta
kun lukee kaikki postit
niistä jotka odottavat suomessa
miten todellista
miten tekisi mieli kiertää maha kokoon
kokoon vain
eikä koskaan katsoa ylöspäin
että ajatuksissa
voi kävellä kirjastoon ja voi kuinka hymyilyttää nähdä
ihmiset
omansa
mutta sitten
täällä missä ei metsiä vaan sumu
johon voi
sumu kaikkien peltojen ja vuorien yllä

kauhistuttaa kateus
joka
ei täällä
mitenkään
koska ei ajatellut sitä mistä paitsi
kauhistuttaa kun taas muistaa
miten helppo on alkaa kadehtia
että sinulla tuollainen koti ja sinulla tuollainen työ ja sinulla sitä ja tätä ja minäkin ja minäkin ja minäkin
haluaisin
ja miksi te olette yhdessä ja minä en koskaan näe teitä ja kukaan ei rakasta minua ja äiti äiti milloin me ollaan perillä
niin
sitten tulee vauvaksi joka vain tahtoo sen tikkarin tai jäätelön tai mitä ikinä

täällä minä en tahdo mitään

i don't want anything.
minä sanon ja sade tulee teltan kattoon sade ja tuuli ja tulen lähemmäksi vaikka toinen nukkuu
myrsky vuorten välissä
mutta aamulla on aurinko
varjot vuorista aurinko siirtyy
sade
aurinko
sade
aurinko
tuuli tuuli aurinko sade

ja me maataan nurmella kun Solla soittaa kolmesti
ja kun hän tulee me halaamme nurmella ja Sollalla aurinkolasit koska
me sanomme good bye enkä minä osaa vastata islanniksi vaikka ymmärrän
ja huulipunaa, joka ei lähde vedellä, poskessa ja simpukka sydän sisällä ja kivi toiselta puolelta kaunis pilkullisessa paperissa
Solla, minun sólrún. auringonkirjain.

halata monta kertaa
niin monta kertaa näkemiin
mutta ei tunnu silti
ehkä kun on itse vielä kuukauden
ei osaa vielä kaivata
ei ymmärrä vielä ettei ehkä koskaan enää
ehkä vuosiin

ja sade ja sumu ja sade ja sumu
sillan kohdalla ei sanota hyvää elämää
halataan kerran
ei
suuta
miten erilaiseksi olikaan kuvitellut
että tuntuisi joltain
mutta yhtäkkiä
ei osaakaan kaivata

ei kaipaa
yhtäänyhtään
Jyväskylän pölyä, joka tuulessa kadut
ei yhtään sitä että pyörällä mäet
ja jokaisessa kulmassa joku tuttu jolle hymyillä ja hei ja hei ja hei
ei yhtään kaipaa sitä että pitäisi löytää koti
että pitäisi edes etsiä

laiska tänään
turistit nyrpein naamoin
ja tekisi mieli vain
lojua sohvalla odottamassa kun
toinen haluaa maksaa
kädestä kiinni katuja jotka ovat minun
tämä paikka ja tämä
minä voin sanoa naurattaa
katso mihin kävelet
ja minä niin kuin islantilaiset
ha ?
niin kuin suomalaiset häh?
jatkuvasti

eikä silti tunnu että kieli
että siinä olisi jokin ongelma
vaikka en keksikään kaikkia sanoja
fizzy fuzzy foggy

ja
mitään muuta
yhtäkkiä
yhtään mitään
karataan
ja nauraa nauraa nauraa
ei jaksa valittaa edes kun kuljetaan heinien läpi koska lentokenttä ei ollutkaan lentokenttä
ettei haittaa jos myöhästyy
eikä se että toinen lähtee viiden päivän päästä norjaan
ja sitten on koko syksyn maissa joihin ei itse pääse koska on koulu koska on harmaat lämmitetyt kadut ja työpaikat ja ihmiset ja löydettävä koti
että täytyy palata
koska

yhtäkkiä
voi tietää.
tietää vaan.

nyt kyllä otan kahvin.

huomenna
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)

yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä

ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino

pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa

aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä

nauraa nauraa nauraa.

Ja Sigur Rósin viulut.

sade lopu

sadetta ja tuulta
tuulta ja sadetta
lunta vuorille
lunta vuorille heinäkuun lopussa
heinäkuun lopussa
miten aika
miten aika menee

pysäytetään se
pysäytetään kuva

peilistä
sadetta pyykit eivät kuiva
koskaan kestää kolme päivää ja silti kosteita

minä leikkaan kasviksia minä teen ruokaa minä ensimmäistä kertaa kokkina niin että minä munakoisoja kesäkurpitsaa paprikaa papuja bambunversoja soijakastiketta sipulia riisiä minä keittiössä avokadoa surmjölkiä sitruunaa minä kaikki vuorotellen mitä minä teen

karjalanpiirakoita
niin kuin silloin

yhtäkkiä ikuisuus
kun soittaa että tuletko
haluatko maistaa
mutta toinen ei halua kulkea tuulen läpi
mutta sanoo tule sinä tänne
ihan kuin minä
kulkisin yhtä mieluusti
tuulen läpi
mutta niinhän minä teen
aina
kuljen tuulen läpi

tänään sanon juoksemaan
mutta Anna muistuttaa että uimaan
tuuleen ja sateeseen miten kuumalta vesi tuntuu

voida ikävöidä
leijua irrallaan tässä irrallisuudessa
että ei tiedä että ei tiedä ja missä koti
mihin minä oikein muutan?
miksei jostain voi ilmestyä kotia
ja minä en nyt tarkoita ovetonta huonetta
vaikka siitäkin voisi tulla, minä tiedän
mutta koska tämä irrallisuus ja päättämättömyys
kukaan ei
mahdollisuutta anna enää

haluan maata liikkumatta
niin kauan että liikkuminen sattuu
niin että liikkuminen sattuu niin paljon
että tekee kipeää juosta ja sitten juoksee kuitenkin vastatuuleen toiseen suuntaan
haluan että kaikki tuuli vain
haluan että tuuli vain tuuli
mies huoneesta kaksikymmentä kaksikymmentäyksi sanoo laita takki siellä on kylmä minä nauran, no no, ja mielessäni että olen tottunut koska te luulette että olen islantilainen
juoksen huoneiden väliä ja ajattelen että tänään juoksen

tänään

aina tänään
enkä ajattele mitään
mitään muuta
kuin

että miltä tuntuisi
jos

missä vaiheessa muuttuu itsekseen
että alussa on aina jotain muuta
kuva
että sitten vähitellenkö
vai pistänkö mustalla tussilla päälle
viikset
silmämeikit

yöllä minä huudan ruotsalaiselle pojalle suomeksi että häivy, mene pois, minä en voi tehdä töitä täällä kun olet tässä, mene pois, mutta hän vain istuu keskellä lattiaa ja keittiö on täynnä ihmisiä mutta se on minun huoneeni lapsuudenkodista ja täynnä ihmisiä ja en saa tiskattua en mahdu siirtämään tavaroita minä itken.

sade, sade, kunpa se jatkuisikin loputtomasti
en halua sellaista ohimenevää ukkoskuuroa
haluan pitkän hitaan
ohuet pisarat
ikkunalasista valuvat sen että istutaan vain sisällä tuntikaudet katsoen elokuvia
kuumaa teetä, apila, mustikka, minttu.
kuumaa teetä sade katossa vintin läpi
mustavalkoinen elokuva hiljainen ääni
huovan alla lämmin
silmät kiinni ja repliikit muuttuvat ohuenohueksi
uneen.

hän, joka odottaa

stugan rappusilla
yhteys heikko
pöydällä kortti,
jonka lähetti keväällä tytölle, jolla sanat, jolta sanat, jolle sanat
jonka seinällä nyt vanhus lumen keskellä
ikkunasta hymy, silti hymy
ja nyt
samanlainen kortti
minulla

yllättää kirjoittamasta yllättää kortista
jonka nähnyt vain kerran
minäkin vain kerran ja kertoo miksi lähetti sen kelle lähetti
erityislaatuista

minulla sama kortti
minussa

sama odotus sama hymy vaikka on kesä

en haluaisi tehdä valintoja koskaan päättää
että kaikki vain tapahtuisi

stugan rappusilla

yhteys heikko

vesiputouksilla
piti kävellä tänään mutta tuuli
sillä tavalla että istuu tunteja mustalla nahkasohvalla ja kikatikikati
tytöt

päätetään mitä vaaditaan työnantajalta
minä
nykyään se joka soittaa viralliset puhelut ja soittaa ja puhuu virallisesti
epävirallisesti
minä
pieni pienenpieni
minäkö?

että kaikki vain tapahtuisi
että kaikki vain tapahtuisi

ja yhtäkkiä
aurinko paistaa tuulesta
stugan rappusille
yhtäkkiä
ei yhtäkkiä vaan koko ajan
ei tässä
yöllä ei saa nukuttua koska unessa

naispomo kirjoittaa pieneen kirjaan jokaiselta päivältä arvosanan
pyöräilijä nukkuu teltassa ja herää että miksemme yhdessä
kävelee käsikädessä entisen poikaystävän kanssa kadulla kaveri vastaan mitä he ajattelevat nyt
hikoilee ikkuna auki ikkuna kiinni

tuuli
ravisuttaa ruohikkoa puita jotka eivät ole puita
äidiltä ruisleipää joka on ohuita lastuja kuorta
poika sanoo että mennään kalaan yhdessä
nyt sanoo nyt
yhtäkkiä pelkää menettävänsä
koska sinä tykkäät kalastaa
yhtäkkiä

koko ajan koko ajan

stugan rappusilla

te olette materialisteja
minä sanon niin olemmekin
nauran vaikka harmittaa etten sanonut itsekin olet
toinen ottaa jokaisen huomioon
tasapuolisesti aina
jokaisen

minulla tuomitseva katse
aina

silmät

stugan rappusilla
tämä tuuleton piste
lehmänpaska haju tullut avoimesta ikkunasta konttiin

voiko sanoa että rakastua

Takaisin
bussimatka kolme tuntia
pysähtyy järvellä
nousee musiikki pois
muuten nukkuu
nukkuu nukkuu onnellista untaan
joka on unta
tällä kertaa
mutta todellisuus

kaikki tosi unta
nyt
kävelemme
merta kohden
vesi kahden vuoren välissä
ohut kaistale
kuin saaren muoto
josta toinen
tullut pyörällä
asti

ja muistaa siinä kun teltan läpi aurinko oranssiksi
muistaa siinä kun silmät kiinni
käsi kättä vasten tunnit tunnit
että oli toinenkin saari
että juuri tämä saari
on ollut jo tarinassa

joka kertoo mikä on totta mikä ei
kysyy

punaisena laivan vieri
auringossa kirkas
sanoo näkee portaat
äänet äänet kuinka ne voisi nauhoittaa
kun kengät niistä step step step
ja linnut kaloja jotka vedessä
veden alla
englanninkieliset nimet mustat kalat mustat eikä muista mikä on kirkas

sateessa sateessa sateessa

istutaan
ja viisikymmentäyksivuottatäyttänyt mies antaa minulle kirjan
aidan yli
vuorelle
vuorelle minä haluan aina nousta korkeammalle
seuraavana aamuna aurinko
ei palele öisin niin kuin tyttö joka vaeltaa aamuyöstä sisällä kouluun
ja auringossa salmiakkikarkkeja makuupussi nurmikolla
saunassa puun tuoksu
ja me kävelemme iltaan

ja hotellin ruokailusalissa
poika väsynein silmin sanoo lähtevänsä takaisin suomeen
ja tyttö ei osaa päättää
ja miten jokainen irtisanomista
tietää salaisuuden
tietää kuka ensimmäisenä

ja lupiniit niin korkeita että haluavat ottaa kuvan
kun
sanoo haluan tuon hymyn nuo silmät
ja minä että sinun täytyy vain muistaa

ja minä katson pilviin
jotka sinisellä taivaalla
toisin kuin sateen aikaan
kun oli aurinkokin
minä sanon sateenkaarisää
ja he juovat kahvia
minä moppaan

että tietää
tietää vain.

tänään on jo parempi
G oli aamulla töissä, ensin soitti
ja sitten tuli ja oli hyvä nähdä että hän oli kunnossa
pidän niin kovin hänestä, pomostani siis, toisesta niistä
ja sitten
juorut siitä että toinen pomomme, F, halusi puhua kanssamme
ainakin minun osaltani kumoutuivat
sillä minä kysyin
suoraan
vilðu tala með mig
ja hän vastasi että ei
että kaikki on hyvin ja että minä teen hyvää työtä ja olen ahkera
ja nyt
kaikki ovat hyvällä tuulella
naurettiin ruokapöydässä että ruotsalainen poika näyttää tohtori talolta
ja heillä oli väittely, islantilaisella tyttären tulevalla miehellä ja ruotsalaisella pojalla eu:sta ja siitä pitäisikö islannin liittyä
kerrankin ruokapöytä ei ollut hiljainen

ja minulla on couch surffari jonka kanssa en jaksa tehdä mitään
olen siis huono isäntä ja hän nukkuu kontissani. ranskalainen ylikohtelias poika.

ja huomenna matkaamme itään
festareille Lunga.
ja kuinka odotammekaan
ja kuinka kikikikakakakikiki
kun F kysyi Annalta jos hän haluaisi maanantaina iltavuoron
ja hän saa myöhästyä puolikin tuntia vuorostaan
jotta voimme matkata yhdessä vasta maaanantaina takaisin!

voi
yhtäkkiä taas kaikki
yli
hyvän
kummitukset katkaisevat sähköt
ja meillä piti olla spiritualistinen istunto
ranskalainen ranskaksi henki tule
mutta
emme sitten kun emme tienneet onko ne henget hyviä vai ei

ja ulkona yhä painostavan kostea ilma
mutta hevoselle menen tänään

miten vaihtuu tämä
niin kuin ilma
miten vaihtuu

nyt hyvä.

voisin nukkua
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin

aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille

miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa

minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle

kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä

miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku

nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken

miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain

ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.

täällä on alkanut tapahtua
tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön
töissä
ja sitten on
matkoja edestakaisin ja ihmiset puhuu
ja mies
alkaa juoda
ja sanoo nimen ja että menee kotiin ja ettei syö koska on humalassa
ja niin surulliset silmät melkein jäähyväiset
koska tämän miehen ei pitäisi
juoda yhtäänyhtään enää

ja samaan aikaan juo nainenkin
ja tyttären surulliset kasvot
ja kaikki hiljaisuuden vallitessa pöydän ääressä
kaikki paitsi mies nainen tyttö poika
hiljaisuuden vallitessa ruokaa jonka kaksi ovat kokanneet
ne kaksi joille kerrotaan mitä pitää tehdä kun mies ja nainen nukkuvat

ja sitten on leirintäalue jotka ovat myös hotellin asiakkaita
tuhat kruunua
ja kun edellisvuoden työntekijät leiriytyvät aurinkoon mennään istumaan ja katsotaan
outoa miestä pystyttämässä telttaa edestakaisin hakemassa vettä
ja saksalainen poika tunnistaa telttamerkistä saksalaiseksi
ja sitten hänkin istuu aurinkoon ja kertoo matkanneensa autionmaan kautta, keskeltä
ei mitään
pyörällä
ja me kuuntelemme ja sitten tulee toinenkin pyöräilijä
ja kysyy saako liittyä seuraan
ja hän on Uudesta-Seelannista
ja me kuuntelemme häntäkin
ja ilta tulee
ja vähitellen
ihan lopussa kun on jo salaattia ja viiniä ja kaljaa
alhaalta kikattaen ensin pilsneriä
sitten uudestaan
aurinko alkaa mennä vuorten taakse
ja tulee kylmäkylmäkylmä
kylmä minun varpaat ja uusi-seelantilainen kysyy eikö minua palella
ja minua paleltaa ja me kävelemme vesiputoukselle ja onko se kauniimpi aamulla vai illalla
ja maistamme vaaleanpunaista kukkaa, joka on yrtti ja
päätämme tehdä teetä
ja kun minun konttini on lämmin ajattelen ettemme tehneet teetä sittenkään
ja että huomenna he ovat poissa
tuulituuli tuuli

mutta kun on aamu ja minä pyyhin pöytiä kasaan tuoleja teltta on vielä
ja sitten vilkutan parvekkeella
kun loikoilevat auringossa teltan kulmasta

ja kun on syli täynnä leipää ja soijarouhe
juosten
tulee pyörän kanssa joka on pakattu
are you leaving
mutta hän ei tiedäkään
ja ehkä me voisimme ajaa vesiputoukselle
toisinaan englantia vaikea ymmärtää kun sitä puhuu ihminen
joka puhuu sitä
omanaan
ja kahvia
ravintolan sali lämmin auringosta
lämmin auringosta ikkunan läpi
päätämme ajaa vesiputoukselle
me kolme
töiden jälkeen sitten kun me päästään töistä
me keittiötytöt aamupalatytöt me kirjallisuustytöt

ja me vaan nauretaan
me piikatytöt
me piikatytöt nostetaan tuolit pöydiltä ja miten pasta pitää maustaa
ja kun meillä on ulkovaatteet
huutaa poika ruotsalainen että odotatteko tunnin minä tuun mukaan
sillä ääneellä josta sanoi että kuin jättiläisvauva
ja me purraan huulta
ja sanotaan kiltisti että halutaan mennä nyt

ja sitten minä ajan
olen alkanut ajaa ajaa ajaa
vaikka vieläkin vaihteet
ja
vesiputous
niin kaunis että kivet ne kuin pylväät ja vesi miten se on suurta ja miten ääneen tottuu niin että voisi nukahtaa hypnotisoituu niin että voisi hypätä
ja me istumme siinä kivillä auringon
lämmittämillä jokainen silmät kiinni
kun käännymme takanamme kuin kauhuelokuvasta
ryhmä lapsia sinisissä vaatteissa tuijottaa
seisovat jyrkänteillä
asetelma
ja me nousemme ja nauramme kuinka monta kuvaa
jossa me
ja päätämme että illalla vielä teetä
ja kun minä kävelen teltta-alueelle minulla on taas liian vähän vaatteita
ja me keräämme kukat minä kerron että apilaakin voi
ja me keräämme
pieneen pussiin ja
millaiset silmät
ja emme juokaan teltalla
vaan menemme stugaan onneksi tiskasimme minä sanon
ja vain hetken me olemme siinä
kahdestaan
kunnes tulee tyttö akureyrista ja kertoo niistä tytöistä ja pojista ja
sitten tulee poika joka puhuu vain jättiläis äänellään
samaa samaa toistaa
ja me katsomme niin
että naurattaa
koska kumpikin muistamme

ja sitten tulee minun keittiötyttöni ja hänkin pitää teestä
ja me kuuntelemme musiikkia ja uusi-seelantilainen kirjoittaa nimet
papereille
joita löytyy vaikka toivoisi ettei
ja
tänään

aamulla viimeinen kuppi kahvia ennen kuin tuuleen
pyörällä
tänään vielä tuulisempaa kuin eilen
ja meillä
alkaa vapaa tänään
alkaa vapaa niin
että
lähdemme keittiötyttöni kanssa Húsavíkiin
lähdemme sinne ja katsomme kaupunkia

ja miten meillä on hyvää täällä
keskellä alakerran väkeä joka nukkuu
kummittelevaa mökkiä
parakkeja
vesiputousta
mustia rantoja
juoruavia maalaispoikia

ja silti kun aamulla yksi taas
juoru taas
että tyttö lopettaa lähtee pois
kokonaan
niin me
miltä tuntuisikaan lähteä vain
seikkailemaan
jättää alakerta alakertaan
jättää surullinen mies surulliseksi
jättää jättää jättää homeinen mökki ja siniset kontit ja tämä
joka kyläksi muuttuu.

hiljalleen kulkea maisemia. niin kuin mies pyöränsä selässä
matkustaa viikkoja
kuukausia
toisia maita

nähdä vain maita joita ei ennen nähnyt paikkoja samoja uusia

kaikki.