tämä päivä
että on aurinko mutta ikkunan läpi ei näe tuulta
ja kylmä kun nousee peittojen seasta
kun on ensin puhunut ääneen
tummaa kattoa vasten kädessä koru

tärisee kylmästä
tärisee
siitä että on valot sammuksissa
ja puhuu ääneen
puheita
kaikki läpi alusta asti

ja aamut tulevat joka päivä aikaisemmin
sitten on kevät
ja kesä
ja syksy
ja talvi taas

mutta aamut tulevat nyt aikaisemmin
nyt on se aika
eikä pitäisi miettiä eteen päin
yhtään
vuosissa tosiaankaan

ja tyttö soittaa laivasta

kun voisikin
vain mennä meren yli
noin vain.

ja on pimeä
ja unessa aina samat paikat
lumikinokset jotka katoavat ja on vain lumikola
ja märät mukulakivet
kala jota luulee ensin teurastetuksi valaaksi
gradu joka on näytelmä
näytelmä joka ei ole valmis
mutta se jaetaan silti

vuorosanoja, vuorosanoja
millainen kirja siitä tulisi
kun puhuisi vain mustille seinille.