Tänään
oli sellainen päivä kun taas sai päähänsä
migreenin
ettei vain unohtaisi miltä tuntuu
toivoa ettei olisi valoa päivässä

mutta kun on niin paljon tehtäviä niin paljon
ettei olisi aikaa maata silmät kiinni tyyny pään päällä pimennetyt ikkunat, miten? ja pyykit ei linkoa vaikka kuinka
mutta sitten
on lääketiede ja lääketeollisuus
ja mikä helpotus

mutta nukkuu tämän yön lattialla, kiitos
ensi viikolla ostaa uuden sängyn
sillä on käynyt ilmi, että tuo sänkyrakkine
ei tee hyvää selälle, niskalle eikä päälle.
tervetuloa vaan siis yövieraat!

mutta päästään huolimatta on kirjoittanut tänään näytelmän
teinitytöille. huh.
siinä on kummituksia ja hautausmaa, kaksosia, hullu äiti ja kuolevia nukkeja.
tervetuloa katsomaan huhti-toukokuussa! roolivalinnat on jo tehty. koko näytelmän idea on siis lapsilta. ja rakenne. ja henkilöt. dialogi vaan on meidän aikuisten.

aikuisten. hui.

joskus kai sekin koittaa.
aikuisuus. mutta mistä
ja miten

huomenna on luisteleminen. vaikka järven jää onkin muhkurainen.
tahtoisin niin mennä ympäri järven terillä
tahtoisin niin vain kiertää järven kiertää kaartaa
mutta sitten kun se on muhkurainen ei sitä voi ja tulee vain vihaiseksi
niin me mennään vaan kentälle. mennään sitten kenttää ympäri. ja tärkeintähän on että ollaan yhdessä, kikatetaan ja kikatetaan ja meillä on niin paljon asiaa että tunnit menee ja sittenkin unohdan missä kohtaa on kauppa!
ja onko kestovärjätyt ripset ja kulmakarvat liian tummat?

ja ystävänpäivä on. ystävänpäivä rusettiluistelu sen muistaa
silloinkin mentiin ympäri ympäri kenttää
ja oli niin paljon asiaa että tunnit ja sitten oli kahvilat ja koti ja tiesi pianoa soittavasta pojasta ja toinen tiesi siitä joka otti kuvat.

mutta nyt ystävänpäivä on jo siellä missä toinen nukkuu teltaassa ja on päättänyt että soittaa. on päättänyt jo monta päivää sitten että tänään soittaa. kun minulle on ilta melkein yö ja toiselle on aamu kun hypätään taas pyörän satulaan.

ja hymyilee, hymyilee vaan. tälle unelle.