Jotenkin
olisi sellaiset väsyneet silmät että voisi
mennä nukkumaan, ei tiedä ottaako patjan lattialle vai yrittääkö sänkyä,
päättänyt ostaa sellaisen japanilaisperäisen

eikä jaksa ladata valokuvia vieläkään
jotenkaan ei jaksaisi

sitä on istunut koko päivän jossain
aina viimeiset sivut kiireellä luettuja
jos olisin tentaattori kysyisin aina niistä
viimeisen kappaleen puolivälin sivuista
oikein sana sanalta vuosiluku vuosiluvulta
piruuttani
niin kuin tyttö sanoo että hän oli juuri sellainen oikein tiukka ja pirullinen
minä sanon, minä en, minä juuri päinvastoin niin että pikkutytöt tulee kuiskuttelemaan, että me pidetäänkin bileet, ethän kerro, ethän, vaikka kenelle minä kertoisin kun minä olen vastuussa.
ja lupaan kysyä rehtorilta saako lasiovet aukaista,
edes kerran.

ja eilinen kuvotus on tiessään
koska tänään on pilvinen sää
ja kuten tyttö jo kirjoitti taivas ja kuunsirppi ohut, kiinnittävät huomiomme
eikä minulla kameraa
eikä kamera ilman jalustaa edes saisi sitä
sinistä sinistä tummaa ja ohut ohukainen viilto vain kuusta jäljellä

minä päätän lähteä trans siperia junaan
päätän uuden paikan itselleni
sillä tavalla vain noin vain

ja kaikki tuntuu kaukaiselta
niin kuin siperia
yhtäkkiä niin mahdottoman kaukana
sekin aika kun ei ollut käynyt vielä missään saarissa
ei edes omalla merellä
kun matkusti junilla ensimmäisiä kertoja ensimmäisiä kertoja niin pitkiä matkoja
ja vaihtoja ja juna niin täysi että vaikka paikkalippu sitä istuu toisten rinkkaselkäisten kanssa lattialla siinä välikössä joka junissa aina on
kun on kuva kesästä ja kummallakin kirja
ja sitten kirjoitettiin listat päiväkirjojen väliin
niistä asioista joita haluaisi vielä tehdä
ja siellä on islanti
siellä on grönlanti
ja tulentekeminen

ja yhtäkkiä sitä sytyttää jo takkaa niin kuin ei mitään
kaminaa
saunaa nuotiota
sitä on käynyt siellä mikä ei ollutkaan vihreä,
ainakaan talvella

ja miten kaukana
miten kauaksi kaikki taas menee
meri
että sitten kun ajattelee että vuorokausi lentokoneessa
mitä se olisi ollut viisisataavuottasitten

yöllä on hississä
ja hissi ei menekään perille
ja ystävä, jonka on tuntenut alle kouluikäisestä asti
saa puhelun ja minä kuiskaan pyydä nyt sitä apua sano ettei hissi toimi
mutta hän ei kehtaa hän ei halua nähdä sitä miestä, hän sanoo ja minä kiroan että
ei voi olla totta että nyt me olemme sitten täällä hississä
ja meidän pitää katsoa valokuvasta että missä kohtaa on hälytysnappula
ja sitten se soi mutta kukaan ei tule
se ei ole sellainen että ottaisi yhteyden jonnekin hälytyskeskukseen, kunhan pirisee

ja minä syön hirvenlihaa,
se on niin kuin söisi kirjolohta, vaaleanpunaista
eikä se oikeastaan maistu miltään
siellä on minun itärajatytön isä, se on sen isän hirvi ja minun kiwini ja minun itärajatyttö ja minulla vaaleanpunainen hirvenliha

ja mies näyttää eri, on eri, vaikka onkin minun. mutta unessakin minä tiedän että se on uni, ettei sitä voi sekoittaa. että toista ei tunne vielä niin että voisi sekoittaa
uniin.

ja on juhlia ja kaikenlaisia intiimejä tilanteita. jotka muistaa heti herättyään niistä mutta ei enää kun lähestyy seuraava yö. muistaa vain että oli paljon. että oli monia paikkoja ja paikkoja ja paikkoja ja ihmisiä ja yksi ihminen kaikissa läsnä.
että on läsnä yhtäkkiä ja sitten ei olekaan
ja haluaa nukahtaa jotta voisi

ja lähteä trans siperia junaan

ja haluaakin yksin. että opettelisi venäjän kielen ja sitten menisikin ihan yksin
istuisi vain ja tarkastelisi
sillä tavalla kun tarkastellaan
juhlissa joissa istuu seinää vasten ja tyttö sanoo sinä aina tarkkailet ja sitten kaikki tarkkailevatkin sinua
tai kirja edessä niin että kaikki luulevat se lukee
mutta sitten tulisi kuitenkin joku puhelias
sellainen että yhtäkkiä huomaisikin olevansa joukossa
niin siinä aina käy
yksin matkustaminen päätyy aina siihen että on ihmisiä
ohimeneviä tai pysyviä
niin kuin minä
kun istutaan siinä sen lammen rannalla ja lapset, ovatko he enää lapsia, yrittävät humalapäissään päästä lautalla keskellä olevaan telttaan
ja meillä on kummallakin kamera
ei samalla tavalla kuin sillon kun kysytään
että mennäänkö sisälle lämmittelemään
eikä kumpikaan tiedä mitä toinen tarkoittaa
mutta nyt me tiedämme
eikä minun oikeastaan tarvitse kysyä että tulenko minä sinun
vaikka silloin siinä kun minä solmin kengännauhoja ja on pakkasta
vaikkei sitä huomaa
tarvitsee kysyä
monta kysymystä sanoa onnellinen
mutta se oli silloin
ja silloin oli kaikesta tietämätön kaikesta
vaikka ohuet seinät olivat silloinkin
ja lukkoja tai lukottomia ovia
ja mummi sanoo ovenraosta että nyt
ei päässyt koskaan meidän leikkiin

ja minä painan pään alas ja yhtäkkiä me pysäytetään auto
ja kysytään mitä
ja minä
en osaa vastata
koskaan kun kysytään
lue,
lue minut niin sitten
minä kävelen takaisin jokaista asfalttitietä vaikkei sitä kirjoitetakaan enää niin
ja on vappu
ja ihmiset tuppautuvat amazing raceen
ja sitten on jo seuraava päivä
vuosi
ja vappu taas ja me kävelemme koko yön auringonlaskusta auringonnousuun
mutta shut up, it's just fucking
ja on kalastusaluksia ja kalastajia ja minä loputtomasti harjoittelemassa leipää
kunnes tulee tammikuu helmikuu
miten tottuneesti sitä sanoo talveksi vaikka se on suhteellista
ja minä heitän neljä minä heitän neljä
mutta se on edelleen sattumanvaraista

ja tulee yö
ja on pimeää ja minä juoksen ja miten nopeasti
varjot muuttuvat varjoiksi miten nopeasti katoavat niin ettei olekaan varma oliko se varjo
varjo vai ihminen
ja miten nopeasti taas piirteet takaisin ja kaksi
kävelemässä päinvastaiseen suuntaan eksyneet suunnista eivät seuraa
ja minua ei ole sinä yönä
hiljaa aamua merenrantaa
yksitellen

eikä silloin löydy ainoatakaan simpukkaa kun tahtoo tehdä merihevosen
mutta nyt
on talvi kun on tummansininen taivas ja kuunsirppi on ohut
ja kirjat ovat pöydällä, kaksi sänkyä päällekäin,
huomenna aamu
ja kyläkoulu
automatka kun ei ole enää pimeää

ja jossain päin maailmaa alkaa olla jo aamu
aurinko noussut
kahvia ehkä
eikä tarvita lumenkaatopaikkaa