työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa

ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä

taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan

ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa

inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan

ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.

hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään

miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen

ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.

päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai

ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt

uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin

ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten

ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä

ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä

että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin

uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä

punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu

jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut

ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä

epäilen että minulla on raudan puute
tämä ruokavalio
joka sisältää joka päivä samaa melkein valkoista leipää
ja samaa kurkkua ja tomaattia
ja päivälliseksi samaa kalaa
ja sitten välissä kahvia
alkaa rasittaa

haluan nokkoskeittoa!
haluan pinaattiaurinkokuivattutomaattipinjansiemensalaattia!
haluan ruisruisleipää!
haluan uusia perunoita ja tilliä!
ah

ja ehkä minulla on raudan puute koska
väsyttää joka aamu kun pitää herätä puoli seitsemän
ja ensimmäisestä heinäkuun päivästä lähtien kuudelta
sillä aamianen aikaistuu puolituntia
äh minä sanoin ja puistelin päätäni äh
mutta pomo vain nauroi

ja sain vapaaksi ne päivät kun halusin
jos hyvin käy viikon päästä lähden palaamaan Reykjavikista
taas
ja sitä ennen olen tavannut Vigdiksen

tänään ostan manteleita
rautaan
tai yritän löytää niitä tuolta kaupasta
huoltoasemalta
ja sitten
aloitan syömään taas rautatablettejakin
että nämä mustat silmät muuttuisivat joskus vähän kirkkaiksi

nukku.

loma paluu

Reykjavik
oli
täynnä minun ihmisiä
aamulla pienessä keittiössä
ja sitten oli jalat
ja kuinka melkein itketti kun Camilla
minun ympärillä ja minä hänen
ja illalla
isommassa
olohuoneessa
minun karjalanpiirakat ja Magalien suklaa-appelsiini kakku
ja meidän lasagnet ja salaatit ja miten
kaikki nauroivat
ja gammel dansk siinä samassa kun luemme uutisen että michael jackson on ehkä kuollut
se oli ehkä silloin

Magalie ja minä samassa pienessä sängyssä
ennen pientä keittiötä
ja banaanileipää ennen pientä keittiötä
ja sitten Magalie ja Camilla ja minä kaikki kolme siskonpedissä
isommassa olohuoneessa
auringonlaskun jälkeen jota ei näe koska on korkeita puita
ja kattoja
niin kuin Espoossa minä ajattelen

ja sitten aamu kun vielä nukutaan ja
Camillan pyörästä on puhkaistu rengas
ja minä raahan sitä ja Camillalla Georgen pyörä ja sitten Georgen pyörä minulla
Laugavegurin läpi autoissa ihmisiä hymyilemässä vaikka minä pyöräilen
koska on vain niin vähän niitä
jotka pyöräilevät
eikä edes pyörätietä
ja pyörä niin iso että on vain seistävä
ja sitten couch surffari lähtee
kun ei pesekään pyykkiä
ja minä juon kahvia kahvia kahvia
vaikka se on mustaa
ja oli jo edellinen päivä
ja loman viimeinen päivä nyt
niin että on lähdettävä kahden tunnin päästä
viimeistään että joku auto pysähtyisi ja joutuisin takaisin
pohjoiseen
ja
kuinka hiljaa menee ovi kiinni aina siinä on avain
ja kun sitten kaikki kolikot sängyllä neljää eri valuuttaa Oliver
heittää pallon huoneeseen
ja minä nauran
ja voisin olla
kun auringonvalo vain tulee ja tulee ikkunasta
niin lämmin ja on kaikki
silmät kiinni auringonvalossa
kädet kädet minä sanon kuinka paljon voi
vain ettei sano mitään

ja bussi meneekin parakkiin keskelle ei mitään
ja kuski nauraa olisit heti sanonut että liftaat
ja hän vie minut juuri siihen missä paras paikka
ja kun minä nostan peukalon
(koska keskiviikon rekkakuski ei kulkenutkaan perjantaina takaisin)
pysähtyy mies alumiinitehtaalta ja vie minut Akranesiin
jossa kaksi autoa ajaa ohi mutta kolmas pysähtyy
ja lyhyt pullea mies, nainen punainen pinni punaisessa tukassa
matkalla Böndulosiin, jossa mies soittaa kitaraa bluesfestareilla
ja me pysähdymme Borganesiin jäätelölle ja myöhemmin vessaan
ja ensimmäinen auto Böndulosissa pysähtyy ja kaksi miestä nauraa kun kapuan takapenkille
ja he eivät olekaan islantilaisia vaan puolalaisia ja ovat ajaneet aamukuudesta autoa
lentokentältä ja he puhuvat kuinka bensa on kallista ja toinen tahtoisi takaisin Puolaan jo
ja minä en suostu laulamaan mutta he vievät silti minut Akureyriin asti ja bussiasemalle
josta viiden minuutin päästä lähtee viimeinen bussi
ja bussikuski lupaa jättää minut Krossiin, siihen jossa tiet erkanevat
mutta unohtaa
ja niin minä menen Húsavíkiin
ja kuski vie minut takaisin pihaan asti
minun ikiomaan konttiin
jossa on lämmin koska on ollut aurinkopäiviä

ja miten täydellinen loma
miten täydellinentäydellinen
niin ettei tiedä uskaltaako enää mennäkään toiste
kun toiset ovat lähteneet jo australiaan kolmeksi viikoksi
ja toinen itään ja sitten tanskaan ja kroatiaan
ja toinen länteen
ja yksi siellä vielä
ja sitten on tietysti ne kaikki jotka asuvat siellä aina
mutta ei kaikki samalla kertaa
ei enää yhdeksälle illallista
ja voiko
saada kyytejäkään yhtä helposti aina
että ihmiset vain pysähtyisivät ja ottaisivat tällaisen pienen tytön
jonka ei kannattaisi yksin niin kuin puolalaiset sanoivat
mutta he olivatkin puolalaisia

mutta viikon päästä olisi Vígdis
joka tapaisi minut silloin
ja miten minä sitten osaan
istua jossain kahvilassa hänen kanssaan
joka on kirjoittanut kauneimmat kirjat
vaikka onhan Märtankin kirjat
ja Peterin ihan eri tavalla
ja mihin kirjaan minä saisin hänen nimensä sitten
vai onko sellaisilla edes väliä että on jonku nimi jossain

ja sitten minulla on karttakin
kuumiin lähteisiin
salaisiin
sellaisiin joissa ei käy ne
jotka käy täällä
aamiaisella ja busseistaan töllistelemässä vesiputousta
kaksi minuuttia

ja voi miten minä
siellä rekan sänkypaikalla kun auto tiellä pomppi pomppi
miten nauru
kun me siinä eteisessä vastaheränneet ja vastaheränneet
ja toiset aamiaisella ja sitten kahvia kahvia

miten kahvistakin voi tulla sellainen
ettei se ole vain kahvia
että merkitys
siinä kun on kylmä ja lumi ulkona ja tummasilmäiset lapset ikkunan takana odottamassa
että tultaisi leikkimään
mutta meillä on vain kahvia
ja lämminvesi joka loppuu
ja
jäätä jäätä

sitä vain muistaa
kun on aamulla se hetki
että kaikki on jo syöneet ja tiskit on
laitettu
ja voi itsekin ottaa mysliä ja surmjölkiä ja
kahvia

ja nyt minä vain katson aurinkoon
joka on tuulessa
ei niin että olisi koskaan mikään bikinikeli että koskaan tulisi hiki ellei juokse tai imuroi
ja menen
vesiputouksen reunaa
mustalle hiekalle
sinne missä tuuli käy
mutta valo että voisi maata
ja avata tove janssonin kesäkirjan
ruotsiksi.

VALAAT!

Puolen tunnin päästä ruoka
ja ulkona on lämmin
vaikka ei eilen merelläkään kylmä ollut
kun oli kaksi sinivalasta
vierekkäin uimassa ja taivaanranta punainen oranssi keltainen sininen
ja vuoret sinisenä lupiineista

minä ja minun valaani

miten voikaan
riemunkiljahduksia
ja aina vain valossa
yötä jo ajetaan
kotiin

miten voikaan
niin nopeasti kontistakin tulla koti

miten sitä osaakaan
palata
valaiden ja vuorien ja meren ja kivien
ja kalojen ja kummallisten ihmisten saaresta
sinne mikä ei ole saari mutta eristyksissä
kylmässään
sitten sinne pimeneviin iltoihin

meidän pitää
paljon pitää kestejä sitten
teetä ja pikkuleipiä
ja lukea ääneen toisillemme niistä kirjahyllyistä
kääriytyä viltteihin vain
kutsua toisiamme luoksemme
ihmetellä miten pieni voi olla pieni
ihmetellä miten aurinko joka päivä kauemmin poissa
punaisia kumisaappaita ja punaisia sadetakkeja
vihreitä ja ruskeita villapaitoja
ja kirjavia villasukkia
omenoita uunista
kanelia ja kardemummaa

meidän pitää pitää paljon kestejä sitten.

(Täällä mä asun siis nyt)
täällä sitä vaan
internet ei saata toimia joka päivä
ja ulkona sataa
sataa sataa vaan aina niin kuin aina sataisi
sellainen paksu harmaa sadepilvi kaiken yllä
ja ihmiset kysyvät valasretkistä
italialainen kvartetti aamupalalla tunnin tunnin
kysyvät mikä sinun nimi on
oletko tampereelta
kysyvät millaisessa kunnossa tiet ja pääsevätkö nettiin
syövät syövät leipiä kahvia kaikkea lisää ja minä vain seison jalat ristissä
kun he kysyvät mikä on suurin kirja suomessa niin kuin dante heille
ja minä vain jalat ristissä painoa toiselta toiselle kun he kysyvät mistä minun kirja kertoo että onko se dekkari
rakkaustarina
ja minä opetan heille islantia vaikka en ole islantilainen
ja islantialisen pomon kanssa vain islantia jota en ymmärrä niin että pitää hakea vanhaakin vanhempi sanakirja hyllystä jonka järjestin ja sanakirjat vierekkäin punakantiset mustakantiset kellastuneet lehdet
monet niistä saksaa
vain yksi englanti islanti

ja imuroin niin kuin lattiaa voisi sattua
ja imuroin imuroin imuroin ja luuttuan ja myrkyt kihelmöivät käsissä jo viikon jälkeen
missä liassa saippuassa fosfooteissa uivat puhdistan sen mihin pistetään ruokaa lämpimään koska on jätetty yöllä lappu pöydälle

ja parakkiasunto on minun kotini vielä kuukaudet
parakki, kontti.

ja eilen autolla ensimmäistä kertaa islannin tietä
josta näkee kauas ja ei muita autoja paitsi yksi joka meni ohi
uima-altaalle jossa kuumaa kuumaa vettä päätä ukkospilviin päin
ja viisisataa metriä vain viisisataa metriä mutta se on taas alku
pitää olla alku ennen kuin voi jatkaa

alku alku alku kaikki alkua ja mikä menee loppuun
puhelimessa ei rahaa
pitää matkustaa kolmekymmentä tai viisikymmentä kilometriä
että saisi lisää
väsymys väsymys väsymys kun aina puoli seitsemän herätys
eikä illalla osaa mennä ennen kahtatoista nukkumaan
meditaatioon ei keskittymistä ei keskittymistä muuhun kuin ikkunasta tuijottamiseen
askelet poikki polun joka hiekkaa
ja vesiputoukset
taustalla

nauru nauru nauru

lukea kirjeitä yön tullessa
lukea kirjeitä joita joku tyttö on joskus kirjoittanut jollekin pojalle
tyttö joka on täältä poikakin joka täältä
ja miten sitten on toinenkin
mies jolla vaimo ja lapsia
ja miten on sitten äiti jolla mies
ja sitten onkin jo toinen mies
ja sitten taas takaisin
ja kun kysyn onko heillä lapsia
kaikki onkin monimutkaista
ja jokaisella salaisuus
kaikki isäni hotellit
ja me puhumme prostituutiosta ja pedofiliasta ja eläimistä ja teurastamisesta ja keskusteluohjelmista ja politiikasta ja kuuntelemisesta ja äänistä ja kirjoituksesta ja

sitten vain on ikkunat ja sade ja pilvet jotka näyttä ukkosilta
ja
huomenna vapaa
huomenna vapaa ja kysytään mitä meinaat tehdä
ja minä sanon ég veit ekki
ja ikkunat ikkunat sade mutta huomenna taas aurinko
aurinko aurinko aurinko aina jossain
ja ikävä
ikävä
aina vaan

jotain mitä ei osaa edes määritellä
kai vain ettei osaa olla koskaan tyytyväinen
lopultakaan
kuin hetken
ja kun on hetki sitten ei olekaan muuta ja sitten haluaakin enemmän
ja enemmän
ja enem
män

enkä voi ajatella kuin mahaa jonka sisällä kasvaa
ja kun tulen takaisin se on jo niin että voisi ehkä tuntea sieltä
ja
sitten
on kaikki laulutkin vielä kuulematta
ja kaikki
omenapuupaikka
ihmiset siellä omilla paikoillaan ja takaisintulleet
uusilla paikoilla
ne joita ei ole vielä edes nähnyt

että sitten kun on nähnyt valaat
onkin
jotakin muuta mitä ei
vielä
ensimmäistä kertaa maailmassa

niin

ensimmäistä kertaa maailmassa.

minulla on asunto
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!

ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin

voi
mina niin syksyssa jo

ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari

etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan

en mitaan mitaan mitaan
mika flow!

ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu

ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta

uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti

ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.

Vielä puolitoista tuntia työvuoroa jäljellä ja mietin jatkuvasti onko jotain jäänyt tekemättä.

Tämä kummallinen paikka.
Juuri käännytin eräätkin turistit pois ovelta, koska hinnat ovat niin korkeita, etten minäkään tänne jäisi.

Eilen illalla kävin sitten kävelemässä vesiputouksella ruotsalaisen työtoverini kanssa.
Miten hupaisaa. Hän kirjoitteli nimeänsä mustaan hiekkaan. Ja minä istuin laavakivellä ja ajattelin hyviä meditointipaikkoja.
Kävelyn jälkeen istuimme sohvallamme ja hän kertoi mitä ajattelee minusta.
Hän on tulkinnut minut
että etsin vastauksia, mutta en halua saada niitä.
Sitten katsoin ikkunasta pitkään ja sanoin että se on ihan totta. Että se on kyllä ihan totta, että sellainen minä olen.
Yhtäkkiä niin selvänä kun joku toinen sanoo sen. Niin.

Ja nyt islantilainen poika aloittaa laittamaan ruokaa. Minulle tämä ruoka-asia on vähän ongelmallinen tämän kasvisvammani takia. Eilen änkytin islanniksi sille omistajalle tai omistajan vaimolle (ex?) että en syö lihaa ja me syötiin sitten kalaa... mutta ei kai me voida joka päivä kalaakaan syödä. Onneksi on sentään salaattia, tosin sitten huolin proteiinin saannistani.

mutta nyt sataa. Ja turistit eivät halua lähteä huoneistaan.
Ja minä istun internetpaikassa ja odottelen puolitoista tuntia jos joku turisti sattuisi eksymään tänne ja päättäisi vieläpä jäädä hinnoista huolimatta.

Ehkä katson Polanskin elokuvan vapaallani.

tämänkin päiväkirjan kirjoitus on näemmä muuttunut arkisemmaksi
lause piste lause piste tein sitä piste teen tätä piste

vaan reykjavikin ihanuudessa kirjoitin omani loppuun ja tulostin sen
jonka jälkeen oikoluin sen kuuden tunnin bussimatkalla. siellä se minua odottaa. paperinippuna. omani. eikä se tunnu yhtään ahdistavalta. tuntuu vain jännittävältä. että on taas jotakin mitä työstää. selkeyttä. ja että täällä minulla on siihen ehkä aikaakin kun nämä ulkopuolelta tulevat virikkeetkin on mitä on ja kun nettikin on vaan täällä yhdessä paikassa eikä omassa huoneessa. vaikka kovasti olen yrittänyt tietokonettani kääntää jos se saisi yhteyden siihen verkkon vaan ei. ei muualla kuin täällä päärakennuksen pimeissä saleissa ja tällä hetkellä kosteanpuoleisella terassilla.

nauroin ääneen niin kovaan
eilen
kun tajusin miten kovasti tahdoin juuri tätä
keskelle ei mitään EI MITÄÄn koko kesäksi
ja että nyt minä olen täällä
ja miten todellisuus on aina niin realistinen
että minä nauroin että minä juuri tahdoin tätä ja miten absurdia se juuri siksi on
että voi tahtoa jotakin tällaista

alan käsittää vähitellen paremmin ja paremmin niitä
jotka ovat viettäneet pimeät talvet keskellä ei mitään
ilman ketään
en enää ihmettele miksi jokaikinen heistä on kertonut minulle ettei aio viettää sillä tavalla enää yhtäkään talvea

ja nyt on sentään kesä
ja olen islannissa
ja täällä on joka päivä paljon ihmisiä
ja internetkin toimii paikoitellen
ja televisiossa on yksi kanava
ja lähimpään kaupunkiin on 30 kilometriä

hymähdys

niin.

Täällä sitä ollaan
keskellä ei mitään
kirjaimellisesti, konkreettisesti.

Ensimmäinen työpäivä on päättynyt, klo 7-15
ja olen oppinut kuinka munat pitää keittää aamiaiselle
kantapääni kautta. kymmenen minuuttia. ei yhtään vähempää.
niin. sitä vain aina oppii uusia taitoja.

ja nyt olen siis käyttämässä vapaa-aikaani. istun ulkona. vesiputous humisee taustalla. Näen sen. Näen sen koko ajan kaikkialta. Paitsi huoneeni ikkunasta, josta näen pelkkää lakeutta ja tyhjyyttä.
Ja huoneeni on sitten ehkä 5 neliömetriä suuri, jos sitäkään, joten jos tänne päin joku eksyisi tulisi aika ahdasta vaan kyllä minä aamulla lattialla just ja just mahduin joogaamaan. Kun eipä siellä huoneessa ole muuta kuin sänky. Sekin kapea.

Paikalla on kesätyöntekijöistä lisäkseni jo yksi suomalaistyttö, joka on paikan vanhin, kakskytkuus. Ja ruotsalainen poika, justjust kakskyt ja sai tänään lisänimen egg specialist, tosin islanniksi, sillä paikan omistaja (tai omistajan vaimo tai omistajan entinen vaimo, ei täysin vielä selvinnyt nämä hierarkiat ja ihmissuhdekuviot) puhuu pelkästään islantia tai vaihtoehtoisesti saksaa. Ja meidän nordjobbareiden lisäksi täällä on islantilaiset sisarukset sekä silloin tällöin auttamassa yksi islantilainen maajussipoika joka jo lupasi että pääsen ratsastamaan niitten tilalle.
ja!
me päästään kaikki ilmaiseksi valasretkelle! tällä majatalolla on sopimus valasmatkayhtiön kanssa, että kun me mainostetaan niitä täällä niin me päästään sit ilmaiseksi. Jihuu!
Mähän olin siis suunnitellut tuhlaavani palkkani sinne Húsavíkiin mutta nyt ei tarttekaan maksaa!

joten siis
yhteenvetona voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen kesä
työ tulee olemaan kiireistäkiireistä kunhan turistikausi pääsee vauhtiin, eli ensi viikolla. tänään olin jo klo 12 valmis (paitsi sitten tuli sellainen munajuttu vielä...) ja sitten vain odottelua että jos ehkä joku matkailija saattaisi tulla.
ja
täältä on vähän hankala lähteä mihinkään, koska lomapäivät on aina järjestelemistä ja nyt kun vielä sanoin että voin tehdä enemmänkin töitä niin minun kolmen putken loma lyheni yhteen päivään ja pelkään pahoin että ne lomapäivät sijoitellaan yksittäin sinne tänne, joka on kaukana siitä mitä yritin islanniksi selittää. niin. kielimuuri.

joten
vaihtoehdot tämän (ja kaikkien muidenkin kolmen kuukauden ajan)loppupäivän käyttämiseen ovat
mennä kävelemään vesiputouksen oikeaa reunaa tai
vasenta reunaa.
istua sohvalla talonröttelössämme ja katsoa televisiosta näkyvää yhtä kanavaa
tai yrittää tihrustaa tästä tietokoneen ruudulta jotain kirkkaassa auringonpaisteessa (netti toimii siis vain ja ainoastaan yhdessä paikassa täällä)
tai lenkkeillä suoraa soratietä kohti ei mitään ja palta takaisin samaa tietä.
tai nukkua
tai lukea islanninkielisiä kirjoja joita löytyy hyllystä (ja joista yhtä jo aloitin ymmärtämättä juuri mitään)
joten tekemistä kyllä riittää !!

ja mielenkiintoiset ihmiset, niin, saa nähdä millainen eläintarhaperhe (omistajamies tai omistajan mies tai omistajan entinen mies toivotti minut eilen tervetulleeksi eläintarhaan ja yksi majoittumisrakennuski on nimetty arkiksi) meistä vielä kehkeytyy. kaksi suomalaistypyä vielä tulematta ja yksi ruotsalaistyttö. he majoittuvat pihalle pystytettäviin parakkeihin.

ei.
teidän pitäisi vain yksinkertaisesti olla täällä niin ymmärtäisitte miksi minulla on koko ajan tämä huvittunut päätään pudisteleva ilme kasvoillani ja miksi minä nauran koko ajan kovaan ääneen.

tämä on islanti. tämä.

Huomenna aamulla tää lähtee
pohjoiseen ei edes kylään
vaan tuonne josta tuo otsikon alla oleva putouskin on
sen näen ehkä ikkunastani
ellen sitten viimeisenä joudu sinne metsään
islantilaiseen metsään

on jännittänyt mutta nyt vain odotan että pääsisin aamuun ja bussiin asti

juuri tulin puhumasta ruotsia
ja ehkä on hyvä etten ole täällä pääkaupungissa
ruotsin puhuminen kamalaa
niin kamalaa kun kuulostaa viisivuotiaalta ja tuntuu että paremmin islantiakin!
ja kun yrittää sitten islantia tuntuu että paremmin ruotsiakin!

ja nyt on vain muutama tavara ilman paikkaa. leipäpussi ruskea samettimekko ja vaatteet päältäni. ainiin ja tietokone.

haluaisin jo aamun ja bussin että olisin jo siellä
että olisin saanut nämä tavarat sinne asti. tavarat joita minun on pakko lähettää suomeen ennen laivamatkaa. laivamatkalle otan vain välttämättömimmät. en halua yhtään raahata raskasta sillä.

uskomatonta
että vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut
minä järjestelen syksyn asumisia
täytän syksyn työhakemuksia
ja suunnittelen syksyn laivamatkaa
syksy syksy sinuako vain odottelen täällä!?

ja hassuinta
että vaikka minulla on kaikki suunnitelmat (kuten oli täksi kesäksikin ennen)
valmiina syksyksi
minä

niin

kun me istuimme Sollan kanssa vastatusten yläkerrassa kasvisravintolassa
Solla sanoi että me tiedämme. Että me tiedämme.

äh
mulla on ihan laiskimuspäivä. En vaan saa jotenkin mitään tehtyä
poukkoilen vain
ja istun
ja kirjoitan ja työhakemusta
äh
ei ole yhtään sellainen olo että jaksaisi ajatella syksyn töitä kun huomenna alkaa kesäntyö
ja nuori amerikkalaistyttö asuu seinän takana ja tulee yöllä kotiin myöhään eikä sano päivälläkään mitään
ehkä sellainen tavallainen kämppis
jota olen myös yrittänyt selittää sillekin jolla alkoi tänään työ uima-altaalla

ja kun tänään kävelin ruohon poikki kun oikaisin
ajattelin että pelottaa
olla vaan täällä että ikävä
niitä jotka oli täällä minun kanssa
että ehkä se on hetkittäin hauskaa kuljeskella yksikseen vaan
mutta kun 10-11 myyjä ei edes hymyile kun itse naurahtaa omalle lompakolleen
ja kun pankistakin vain sanotaan ettei ole aikaa ja miehellä on sliipattu tukka
tuleekin että haluaisi edes osata kielen
haluaisi edes voida sanoa pankissa ég
siihen se jääkin
mikä on internet islanniksi? mikä on tunnus? edes englanniksi nettipankkitunnukset?

ähä äh äh
miten löysä päivä. miten löysä vaan. kaikki sähköpostit auki naamakirjat ja blogit. kaikki auki vaikka pitäisi kirjoittaa työhakemusta
ja mitä tarkoittaa aina vapaamuotoinen
olen niin huono kaikissa papereissa

haluaisin vain maata ulkona auringossa (joka on nyt pilvessä) oma kässäri edessä ja tehdä merkintöjä
tahtoisin jo olla bussissa matkalla pohjoiseen josta en tiedä edes onko siellä nettiä
haluaisin jo olla
olla oll aol la
että jokaikinen tavara olisi jo paikallaan että olisin jo raahautunut sinne
raahannut

tämmöistäkö se aina on se viimeinen päivä kun pitäisi
lähteä
yhtäkkiä ei huvitakaan ei jaksa ja menee ihan veteläksi ja piiloon
piiloutuu vain kaikkeen
kun nieleskelyttää
eikä yhtään ihmistä tahtoisi nähdä
tai ne joita tahtoisi nähdä
ei voi
kun ne on omissa maissaan

hermostuneisuus hermostuneisuus hermostuneisuus
hermostuneisuus hermos
t

varpaat koukistelee
ja pitääkö mun imuroida täällä?

sittenkin liian pieni tähän reissaamiseen. sittenkin ihan liian pieni.

ilta on sateen jälkeinen
miten voi olla niin voimakas tuoksu siinä että on vain satanut
ja kaupunki elää ja nukkuu samaan aikaan
osaan reitit
miltä tuntuu joskus tulla takaisin pienten talojen väliin? kävellä samoja katuja
samaltako kuin se kun ajoi autolla ensimmäistä kertaa yksin talojen alueelle
jossa suurinpiirtein koko ala-asteen ajan vietti illat
keltaisessa kerrostalossa

ja olen kirjoittanut kirjoittanut kirjoittanut
miten hyvältä
kun Oliver kysyy keittiössä että ai sä kirjoitat jotain
sanoa että joo
kirjoitan
että voin sanoa kirjoittavani

ja miten hyvältä tuntuu
istua keittiön pöydän ääressä
sen saman jonka ääressä ainakin kolme kuukautta sitten ehkä
ensimmäistä ja edellistä kertaa
ja nytkin pöydänympärys on täynnä
eri ihmiset
mutta jokaiselle voi hymyillä
ja miten sydämmellinen halaus

ja ystävä kirjoittaa että vaikuttaa että olen onnellinen
ja didit sanovat näytän levänneeltä
ja sade ei haittaa
ja hämärtyy hämärtyy muttei pimene
ja minä hymyilen hymyilen vaikka ei mitään erityistä syytä
ei mitään muuta kuin vain se
että minä kasvan
ja kun on sateen jälkeen ilta
ja voi kävellä tutuiksi käyneitä katuja
vaikka onkin monta huolta ja ajatusta ja ei osaa kieltä ja ei sitä ja tätä ja voi ja oi
niin voi huitaista kädellä niille ajatuksille
ja ajatella sen sijaan
että entä jos tämä olisikin koti?

entä jos

Miten omituista
että tämä täällä
tuntuu paljon todellisemmalta
paljonpaljon todellisemmalta
kuin se kaikki siellä

että siellä oli musta uni
ja keltainen lomaviikko
sateinen alkukesän päivä myrskyävällä järvellä
muumilaaksolaisten päiväretki

että siksikö ennen lentokonetta minä kuvittelin että se kaapattaisi
ja minä joutuisin keskelle selviytyjäseikkailua
ja miten pettymykseltä se tuntui kun laskeutuminenkin sujui ongelmitta
ja kadut katuja kaikesta huolimatta

kun kävelee sateessa joka on pientä
ohi puutarhan joka tuoksuu
siltä kun kesässä sateessa aina
kun kukat kostuu ja ruohosta jää vihreät jäljet
sademetsämäinen lämmin tuoksu makea
ja sade ihan pientä pientä pientä
että tämä on niin todellista
että tässä

jalat maassa kuin purukumilla
liimattuina
vaikka kuinka yrittää uutta reittiä päätyy samaan kohtaan
ja sitten osaakin jo perille

ja seisotaan huoneiden ovilla
minä - omallani - !? ja selitänselitän kuinka täällä on hyvät ihmiset
mutta toinen, joka oikeasti asuu täällä ei ymmärrä mitä tarkoitan
että eivät he ole kuin perhe
mutta ymmärtää lopulta kun kuulee missä minä asuin kun asuin täällä - Islannissa
kun asuin
ja hän sanoo että ehkä sinun pitäisi muuttaa tänne
ja nauramme

mutta nyt kun sade ikkunoiden takana eikä viemäreittenavausaine auta suihkuun ja
äänet keittiöstä ja musiikki toisesta huoneesta ja minä sinisellä patjalla rinkka pakattuna punaisella sohvalla jalat ilman sukkia näköpiirissä muummoassa pyörä
ja sitten minulta kysytään haluanko maistaa jotakin
ja pieni lasi ja mangojuttua jota intialaisissakin
ja minä keskustelin intialaisen didin kanssa meloneista
ja me teimme leipää jonka sisällä perunaa ja
aina kun pilkon salaattia minä ajattelen kuinka epämääräisen muotoisia minun kuutiot
ja kuinka säännöllisiä
pojan jonka kanssa söimme ranskalaisiaperunoitajafetasalaattia pahvilaatikon päältä

ja nyt minä yritän jälleen keksiä hyviä puolia heidän jotka täällä yhdessäasumisesta
ja poika vain tuijottaa minua silmät niin epäuskoisina ja minua naurattaa
koska minä tietysti ulkopuolelta näen tämän yhteisön niin eri
eri eri aina
kun on sisällä

ja hymyilyttää että vain me kaksi täällä talossa
ja että juuri hän jonka kautta olen tullut tähän taloon ei täällä
vaan minä hänen tilallaan
ja hänen ystävänsä jotka eivät ole ystäviä vaan kämppiksiä
kuten olen oppinut
vaikka hän jonka kanssa nyt täällä kahdestaan
onkin ollut ystävä ennen mutta nyt eri
eri eri aina
kun muuttaa jonkun kanssa yhteen
ihan eri kuin se kun vaan ystäviä
kyllähän minäkin sen tiedän

koti kodit

tämä omituinen sade vaan jatkuu.

Täällä sitä ollaan
kotisaaressa
niin kai.

kun tulin oli taivas sinisenä ja aurinko ja niin lämmin että norjalainen villapaita (tietty mun piti ottaa se mukaan kun se muistuttaa ystävästä jolle toin islantilaisen mutta nyt huomaan että ei voi olla totta mulla on täällä muutama muukin villatakki villapaita...) oli liikaa
ja sitten avasin avaimilla - mikä avain käy lukkoon?! - oven ja pääsin käytävään mutta
ovi joka ei ole koskaan lukossa oli lukossa eikä mikään minun avaimista sopinut! kokeilin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja sitten soitin ovikelloa
ei avausta
avaimet ei toimi
paniikki mutta olen vain tyynen rauhallinen
lasken rinkan lattialle
tyynen rauhallinen tyynen rauhallinen
soitan sölville
sölvin puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan camillalle
camillan puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan georgelle
georgen puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan Sollalle
Solla ei vastaa
lasken kaikki reput lattialle ja kokeilen avaimia vielä kerran
ja vielä kerran
ja sitten aivan rauhallisesti vielä yhtä avainta yhteen lukkoon ja samaan aikaan kokeilen avata ovea ja
ha haaa! ovi aukeaa kuin itsestään ja olen sisällä!

valo tulee huoneseen joka on autio mutta selvästi joku on ollut täällä jälkeeni
minun tavarat on peitetty huovalla
onko joku nukkunut patjalla? sängyssä? kenen pyyhe? onko joku siirtänyt ruokakassini? onko tämä nyt minun huone vai majoittuuko täällä joitakuita muitakin?
ja sitten kuuluu kun ovea avataan ja
Oliver seisoo eteisessä ja on kuin ei muistaisi kuka minä olen että me ollaan nähty mutta vähitellen hänen muistinsa ehkä palautuu ja sitten me syömme jäätelöä parvekkeella ja puhumme kielistä eikä minua yhtään ujostuta vastata kysymyksiin
vaikka jäätelöä putoaa parvekelattialle
ja sitten hän rupeaa laittamaan ruokaa
no no no, i don't need
ja solla soittaa takaisin ja me sovimme - aivan kuten olin suunnitellut - tapaavamme kasviravintolassa, siinä
johon minä ensimmäistä kertaa ensimmäiseen paikkaan jonne minä kun tulin tänne maahan ensimmäistä kertaa

ja siellä minä odotan ikkunapöydässä kun Solla tulee ja me suukotamme
ja minä tarjoan ja vatsa niin täysi että hame kiristää
ja kävelemme auringonlaskukatuja ja menemme vielä kirjakauppaan kahville ja siellä poika piiirtää kartan huomisesta paikasta jossa tanssi,
oi
tanssi niin!

ja huomenna myös Didi ja

oi!
minun Reykjavik vaikkei olekaan yhtään minun
ja silti kun turistiukko kyselee hyviä ajo-ohjeita ap:lta minua hymyilyttää. Olo on pro, sanoo A-P.
Kotona taas me sanomme kun bussi pysähtyy
toinen tullut Moskovasta, toinen vain Suomesta
ja toista odottaa perhe ja kaksi viikkoa vielä täällä
toista ei odota kukaan, mutta koko kesä vielä täällä.

ja minusta tuntuu hyvältä. yksinkertaisesti.
ei pelota. ei pelota yhtään.
ainoastaan vähän tuo kun katson noita vaateröykkiöitä tuossa levitettynä
että ah ja voih ja oih
ne täytyy kaikki pakata tuohon rinkkaan miten minä sen nyt teen miksi hitossa minä nyt otin vielä tuonkin villapaidan ja miten minä jätin tämänkin mekon tänne mitä minä oikein kuvittelin hyvä että en ottanut sitä enkä sitä uutta ja hyvä että jätin sen ja sen kuitenkin heinolaan
äh
kuinka vähällä sitä pärjäisi ja sitten pitää raahata mokomaa omaisuutta selässään.

mutta se on vain materiaa.
ja on niin paljon muutakin

on sellaistakin että voi vain olla avoin. että voi olla hyvä itsensä kanssa. ja jonain päivänä ei tarvitse pelätä. niin. ei tarvitse.

minun silmät on niin väsyneet
että nukkuisi
mutta sauna ja aikainen aamu huomenna Tampereelle

silmät silmät silmät.
rankkasateessa moottoritietä
yksin ajamista sinne missä joskus asui ystävä
mutta nyt asuu toisen ystävän äiti

sisilisko kasvihuoneen alla
jalkapalloa
kirjaimista sanoja tunteja lattialla
mitä te oikein teette
heureka
satiinilakana ja tietokone polvien päällä kirjoittaminen
kirjoittaminen

pihakeinu ja mummi sanoo että jos lasta ei siunata niin kuka sitä sitten suojelee
kaksoisleuka eikä tarvitse edes paljon painaa taaksepäin

huominen ylihuominen
ja sitten minä olen taas Islannissa.

Mökillä. Ja vesi oli niin lämmintä että saattoi vain uida ja uida ja uida ja kellua ja me uimme kaikki. Isikin, jonka talviturkki kestää tavallisesti pitkään.

Ja minä soudin peilityyntä.

Ja puut kaikki heidän vihreytensä.

Kesä.
Jo keskiviikkona se alkaa muuttua
ja torstaina muisto vain siitä että paljain jaloin.

Ja
kaikki tuuli koivuissa
kuvittelee nukkuvansa taivasalla
mutta huomenna pitää herätä jo aamulla ja sitten näkee pientä poikaa, joka kantaa sisiliskon kotiin joka ei ehkä enää ota minua kädestä kiinni vaan lähettää mieluummin minulle tekstiviestinä kuvan kissasta ja ehdottaa mummille että istutetaan hannelle kukka.