tiistaina, marraskuuta 14, 2006

sain työtä!

sanoin rakastan sinua
ja nauroin
ja sitten suljimme puhelimen ja saman tien minulle soitettiin
että he haluavat minut
sanataidetta lapsille.
olen vähän hämmentynyt. mutta iloinen tietysti. perjantaina menen mukaan katsomaan millaista se sitten olisi. toivottavasti mukavaa.
kun keskutelimme tänään ystävieni kanssa siitä että se ei ehkä ollutkaan sitä mitä kuviteltiin
joka tapauksessa työ. mielekäs työ. sellainen mistä voi vain haaveilla. vaihtoehtona puhelinhaastattelu.
ei niitä voi edes verrata.

miten pienestä onkaan kiinni se kuinka

ja taas
voinko minä olla iloinen vain silloin kun saan positiivista palautetta.
vain silloin kun minut jotenkin huomioidaan. ehkä. olen leijona. välillä. aina. leijonan ruokaa. leijonan ruokaa.

ja toivoisin että kaksi muutakin tyttöä
olisivat saaneet samanlaisen puhelun

1 kommentti:

Mayatar kirjoitti...

Voih minä olen iloinen, että sinä pääsit! Luulen, että sovit siihen työhön hyvin, ja että tulet myös toimeen niiden tätien kanssa. :)
Minä olin niin kovin monesta asiasta eri mieltä ja minulla ja sillä vanhemmalla tädillä on joku juttu, että vaistonvaraisesti tunnen hänen seuransa jollain tavalla etäiseksi. Että ei minua oikeastaan harmita. Mutta sinä pääset nyt alan töihin. Onneksi olkoon! Ja olet varmasti lapsille hyvä ohjaaja. Tärkeää, että joku meistä saa jalkansa oven väliin kentälle. Kyllä kaikki sitten jossain vaiheessa, varmasti. :)