maanantaina, marraskuuta 06, 2006

angsti

Näyttää siltä kuin lippu olisi puolitangossa
mutta nythän on ruotsalisuuden päivä. ei kai se ole surullista.

satoi lunta niin ettei tarvinnut näyttää kuinka oli paha mieli.
saattoi katsoa ylös taivalle joka oli valkoinen ja kasvot
ravistella takista lumihiutaleita
katsoa maata ja askeleita edellisen jälkiä jotka jäivät pikkuhiljaa lumen alle
saattoi itkeä niin ettei kukaan kääntänyt katsettaan pois

kaalilaatikko on uunissa.

aion syödä suklaakakkua jälkiruoaksi. huomenna kaiken lopun kun kuitenkin itken vaikka ei ole aikaa vaan menen heti jälkeenpäin puhumaan metsistä.

entä sitten. voisi ajatella.
entäs sitten jos epäonnistuu jos tuntee itsensä surkimukseksi
jos lumi sekoittaa kaiken ajatuksen jos ei osaakaan olla huolellinen
edes silloin kun juuri pitäisi
edes yhtä kertaa
entä sitten jos on huono huono huono

kaksi lippua.
ihan kuin puolitangossa.

lumi muuttuu rännäksi ja räntä vedeksi vesi jääksi
ja kyyneleet voi jäädä ripsiin
tai hiukset tulee koppuraisiksi

entä sitten jos sittenkin sanoo ettei osaa
jos sittenkin käpertyy keräksi
jos menee siiliksi vaikka
jos sanat saavat merkityksen sillä lailla
ettei sano mitään

minulle kaikki kokeet
kaikki testaaminen ja se että minut pistetään arvosteluasteikolle
numero yksi kaksi kolme
hyväksytty hylätty
osaat et osaa
virhe virhe
ovat kammottavia
en pysty tekemään mitään
lamaannun ja pelkään ja tulen hysteeriseksi
vain siitä tiedosta että minun pitäisi tietää
että pitäisi osata
vain siitä että toinen sanoo ettet ehkä
vain siitä että joku joka tietää minua paremmin joka on jo näyttänyt että osaa voi nyt arvioida minut

en tahtoisi koskaan mihinkään
en tahtoisi koskaan mitään
en niin mitään

tahtoisin kadota. kuinka yksinkertaista.
kuinka yksinkertaista jos voisi mennä piiloon. pois

olisin niin onnellinen. olisin niin onnellinen jos jonain päivänä minua ei enää olisi.
ei olisi mitään yrittämistä. ei mitään yritettävää. mitään osattavaa. mitään pakkoa. mitään.

ja miksi onnistuminen saa minut niin onnelliseksi
kuitenkin elän niistä arvosteluista niistä arvioinneista
sitten kun joku sanoo hyvä
erinomaista
kyllä sinussa on ainesta
poikkeuksellinen
pystyt siihen
lahjakas taitava kaunis mielenkiintoinen innovatiivinen sinulla on mielikuvitusta sinusta tulee
sitten minä nauran ja pompin ja nauran ja laulan ja nauran ja halaan ja nauran ja juoksen ja olen niin onnellinen
miksi en ole onnellinen silloin
kun kaikki ovat hiljaa ja katsovat toisaalle
miksi en voi olla onnellinen vain siitä että me kaikki olemme
että minulla on tässä kädet että minä voin sanoa minä voin kirjoittaa että

miksi aina pitää suoritua erinomaisesti jotta voi tuntea olonsa hyväksi.
niin
minulle se on ongelma
en kestä sitä että olen keskiverto tai keskiarvo tai alle
en kestä sitä että en ole Jeesus
Mozart
mitään niistä ketään niistä

jänishousu sikapossu liian pieni liian pieni ja liian suuri epäkäytännöllinen huolimaton rönttöpekka ruma ruma ruma

mutta ei sillä ole lopulta väliä
äh
täällä minä voin itkeä ja sääliä itseni koko loppuikäni. se ei muuta mitään. ei mitään.

se ehkä muuttaisi. että marssisin huomenna autokouluun onnellisin mielin enkä koko ajan hokisi pääni sisällä että en onnistu että olen huono että olen huolimaton että tämä on kamalaa
vaan suhtautuisin asioihin kuten muut
ne jotka aina ovat rentoja ja kauniita ja nauravat ja onnistuvat
jos ajattelisin että minäkin
jos söisin kaalialaatikkoani hymyillen ja ottaisin jälkiruoaksi suklaakakkua ja niistäisin nenän ja kirjoittaisin mummille kirjeen ja kävelisin lumisateessa ja olisin onnellinen koska on lunta
vähät välittäisin muusta maailmasta
päiviä ne vain ovat
arvioita ne vain ovat
mitä niistä
on paljon muutakin

mutta minä voin ajatella niin nyt kun kirjoitan. voin kirjoittaa niin.
mutta sitten kuitenkin
niin

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinä oletkin.
Kaunis ja lahjakas ja poikkeuksellinen
ja innovatiivinen ja
pääset siitä kokeesta ja sitten se
on ohitse & kaikki ihmeelliset
asiat on taas ihmeellisiä, minä
oon varma siitä!
Äläkä häviäkatoahaihdu, tulee
päiviä vielä, niitä tulee.
Halausk!

Paa

Mayatar kirjoitti...

Minä olen kanssa miettinyt paljon tuota, että miksi sitä on sitten niin iloinen hyvistä arvosanoista. Huh, 4, en olekaan aivan ääliö, taidan sittenkin osata jotain, minussa ehkä sittenkin...

Kun jos osaisi itse määritellä oman arvonsa. Eikä aina niin, että joku muu. Mutta kun ei osaa. Haluaa olla hyvä, kiva, pidetty ja rakastettu ja taitava. Eikä ainakaan jäädä jälkeen isoveljistä, joiden palkka on noussut 4000 euroon kuussa... Itse täytyy poikaystävän kanssa lainata äidiltä rahaa junalippuihin. Vaikka äiti ehdotti sitä itse ja halusi antaa, tuli sellainen olo, että ei hyvänen aika. Ei edes junalippuun varaa, kun toiset saavat sellaista palkkaa.

Täältä on niin vaikea näyttää, että omaa arvonsa. Kun yrittää tehdä taidetta, haluaisi, kokeellista taidetta vielä! Haluaa rakastaa ja syödä villivadelmia ja tuijottaa lumikinospihlajanmarjaleivoksia.

Haahuilee, siltä se näyttää.

Ennen kaikkea on eksyksissä ja välillä suunnattoman onnellinen. Se riittäisi itselle, mutta osaako siihen itse koskaan suhtautua, millaisena se näyttäytyy muille.

Sinä olet ihana tyttö! Selviät inssistä varmasti, ja jos et ei se haittaa. Sitten itku ja suklaakakkua ja uusi yritys. :) Luulen, että pärjäämme kyllä. Meillä on kuitenkin sanat ja tunteet ja rajat, ja ehkä joskus opimme antamaan arvon.

Unnaaarna kirjoitti...

kiitos.
olette niin ihania.
olette olette.