Jeesuksen kuoleman juhla,
kaiketi tänään

käveltiin isin kanssa,
ensimmäinen jääkerros pettää niin että saapas puoleen väliin vettä
ei sen pidemmälle
lastakin vedetään pulkassa järven halki
mies lukitsee pyöränsä keskelle jäätä

minä venyttelen olohuoneen matolla
kun puhutaan sukupuolten rooleista
kun isi epäilee että minusta tulee
se, joka käy kaupassa ja laittaa ruokaa
sen jälkeen isi laittaa tiskit koneeseen ja sanoo vai en minä koskaan tee mitään
minä oman huoneen rappusista en sanonut koskaan sanoin silloin kun me oltiin pieniä et
tehnyt kotitöitä
ja sitten tulee kertomuksia pitkistä työmatkoista
ja sen jälkeen, no hyvä, jos sinulla on nyt mies joka
osallistuu

minä laitan ruokaa
vuokaan vihanneksia ja kakun
äiti valitsee
vilttien alta
se sylkee limaa nenäliinaan ja tuhisee tuhisee ei jaksa katsoa muuta kuin kauniita ja rohkeita
ja ulkona on auringonpaiste ja ilmankin niin kirkasta että on kuljettava silmät kiinni

ja mies ystävien, toinen niistä se jonka kanssa selän takana
kirjoitetaan pitkiä viestejä, nainen sekavia lyhenteitä joista arvailee englanninkielisiä sanoja
syntymäpäivästään

hymyilyttää
että he puhuvat minusta
eikä mies aavista mitään
että minä tiedän jo kuka se nainen on että hän tietää jo minusta ja että kiinnostuksella on eri motiivit
ja täysikuu oli
jo tiistaina
sen yön kyllä muistaa

eilen
kun käveli tietä pitkin takaisin
kaarta pitkin
ajatteli "we'll be happy"
ja se oli vain niin selvä ajatus, selkeä
niin kuin taivas nyt
kun aurinko alkaa vähitellen laskea, hitaasti
koska ei ole vielä ihan kevät
se ei kestä yötä myöten
vaikka onkin valoista pitkään
niin valoista että pitäisi ehtiä paljon enemmän

ja puhutaan ylioppilasjuhlista, puhutaan häistä, puhutaan
ja toinen yrittää aina ymmärtää ja hyväksyä kaiken ja toinen sanoo aina ensin ei ei ei
ja miten helppoa on jättää huomiotta se, joka on tottunut sanomaan ei
miten lopulta lakkaa pyytämästä ulos

pakottautuu joogaan aamulla
sanoo, että on ollut suhteellisen terve
alkaa ajatella älä ota kantaa, älä ota kantaa
ja saa valita ottaako puna - vai valkoviiniä.

voisi asua keväässä
lumihangissa jäänreunalla kun kuulee sulavan jään
liplatuksen ja railot
joihin kevyet pisarat valuvat puiden oksat varjoja valkoisella
niin kuin olisi loppumaton jäätikkö
niin kuin olisi valo siellä missä vain lunta vain jäätä
muka vihreä maa
ja se mikä sitten olikin asuttava on muka jäämaa
psykologista vaikuttamista
päinvastaisuuden logiikka

puolukkamustikkakakkuonvalmis
kuorrutus päälle vielä ja tee pannuun niin
ehkä äitikin piristyy
yrittää antaa jotain lausuntoa vaikka silmät tuskin pysyvät auki
tunnollisuus, tunnollisuus.

yöllä oli muutto
ja veli toi pesukoneen
ei pelkoa, ei
en muista ainakaan olleen

ja sitä oikein odottaa
öitä
ja unia
mitä niistä tulee
odottaa
sitä hetkeä kun lukee taas
uudelleen
ja yhtäkkiä onkin
niin kauan siitä että
kun

takaisin
aina
takaisin
ja sitten jatkuu kuitenkin ja eteenpäin niin nopeasti
nopeaan

mutta nyt minä menen
ja laitan lautaselle palasen kakkua ja keitän teen ja vien ne sille naiselle, joka katsoo kauniita ja rohkeita vällyjensä alta moitteistani huolimatta.

saappaat täyttyy ihan lumeen
kukaan ei ole kulkenut metsän poikki
siksi juuri
kuulen myöhemmin
he taas päivittelevät että mitä ihmettä sinä sieltä miksi sinä sieltä
eivät voi ymmärtää että jotakuta ei nyt niin kovasti haittaa jos on lunta saappaassa
senhän voi ravistella pois
ja villasukat saa kuivumaan

jäällä on vielä ihmisiä
ja kun he tulevat takaisin toinen seisoo kuin kusella ja sytyttää sitten tupakan
minä horjun kuin olisin humalassa

sellainen päivä että krapulan jälkeen vasta juovuksissa

ja linnut tekevät ääntä
ja lumi upottaa vähän väliä, puut vielä paljaita
kiveni on varjossa
ja kävelen edemmäs niemenkärkeen
koko ajan päässä Kate Nash ja the shit song:
"Darling, don't give me shit
'Cause I know that you're full of it
You're full of shit
You're full of shit"

se jatkuu vielä saunassakin
sen jälkeen kun isi on esitellyt ohjemia joita on nauhoittanut minulle
ja huutaa vähän väliä "nyt on islannista!" "nyt on kettuelämää!"
suloista
eivätkä he ymmärrä mitä eroa on nimillä Hilja ja Pirjo
paitsi että niitä on annettu eri vuosikymmeninä.

ja minä olen soittanut kaupungin virkamiehille
"anteeksi, minkä ihmeen takia soitatte tänne?"
"voithan sinä halutessasi jutella lakimiehen kanssa mutta minä kyllä soittaisin tietopalveluihin tällaisesta asiasta"
"Minä en kyllä ymmärrä miten tämä liittyy tietopalveluihin, kouluthan hoitavat näitä jatkuvasti"
"Ehkäpä opetuspalvelut..."
"Lomalla ja sihteerikin on lomalla"

käy absurdiksi ja mystisesti kadonnut kassi jossa sininen rasia täynnä kummallisia lanka ja villamöykkyjä, sukkahousuista kyhätty nukke, pieniä helmiä ja kangassuikaleita.

tietokonepäivä. näemmä.

mikä sattuma.
Aamu alkoi kuin olisi krapulassa
vaikka ei tosiaan
eikä edes pitäisi olla aamupahoinvointia
mutta on pakko lähteä
ei auta. ja tämän aamun jälkeen loma.
että lomallahan voi sairastaa.
mutta sitten kun on pakkaamassa tavaroita käykin niin
että kassi
jossa on kaikki tarvikkeet
nukke
kaikki
on hävinnyt
toisinsanoen olen uohtanut sen
luultavasti teatterille
en käsitä minne muuallekaan
joten se kruunaa sen ettei voi
eihän voi jos koko juttu perustuu yhteen nukkeen ja sitä ei ole
ja alkaa etsiä puhelinnumeroa
ja sähköpostiosoitteita
ja saa lähetettyä sähköpostin ja soitettua toiselta toiselle yrittäen löytää sen mitä pitää
mutta kun laittaa puheimen kiinni ja shit
tulee puhelu
että lapsia ei olekaan juuri ollenkaan tänään
eikä sitten toisella kerrallakaan
että voidaanko siirtää
miten huvittavaa

ja unessa ystävänsä on raskaana
ja toinen ystävä jotain mitä ei muista edes vessassa

mutta nyt tämä aamu on käännettävä hyödyksi
ja siivottava sikolätti.

internet on muuttunut hitaaksi
videolennot pykii
enkä minä ole käynyt ulkona

en tee edes joogaa vaikka olisi aikaa
juuri tänään olisi

mutta aurinko tulee toisinaan pilvien raoista tekee valoksi vain
ja on oppinut tekemään paneer juustoa
intialainen ateria näiden paperi ja vaateröykkiöiden keskellä

sitten on kokous
sitten on kokoontuminen

päivät menee sillei ettei huomaa, pyörä paljastuu lumikinoksesta
ja renkaita voi pumpata rikkinäiselläkin pumpulla

lakoniset toteamukset,
kiire kiire joka on ollut tänään vain pysähtymistä
liikkumista kahdenkymmenenviidenneliömetrinsisällä

sivuuttaa,
sivuuttaa

Tää on nähnyt vauvan, joka on ihminen
ja aviomiehen,
jota ei ollut aikaisemmin nähnyt vaikka jo viisi vuotta
ja vuosi naimisissakin

tää on istunut junassa kuunnellut

All i wanted was to be your housewife
I'll iron your clothes
I'll shine your shoes
I'll make your bed
And cook your food
I'll never cheat
I'll be the best girl you'd ever meet
And for a diamond ring
I'll do these kinds of things
I'll scrub your floor
Never be a bore
I'd tuck you in
I do not snore
I'd wear your black eyes
Bake you apple pies
I won't ask whys
And i try not to cry
I'll always be by your side
Even when you're down and out
I'll always be by your side
Even when you're down and out
And its nearly midnight
And all i want with my life
Is to be a housewife
- CocoRosie-

unohtanut tenttikirjan kirjastoon
katsonut ohikiitäviä puita
ja vastapäisten viereisten kirjojen kansia, yksi luki Dostojevksiä.

ja huomannut että kaupat ovat kiinni
kävellyt ympyrää ja nähnyt lyhyen lyhyen pojan ostamassa
isommilta pojilta
jotain
ajatellut että sekin on ollut vauva
ja ne isommat pojat
ja nuo kaikki teinit tupakat suussa
tuokin täti tiukka suu
sekin joka turkkinsa kanssa käskee miestään raahaamaan laukkuja eikä halua istua minua vastapäätä vaikka mies kyllä haluaisi

yhtäkkiä

voisi jatkaa kävelyä yli siltojen ja järvien jatkaa vain
jääkaapissa on vain perunoita
ja sipuli
ja paistaa ne seesaminsiementen kanssa

ja

right birds can fly so high
and they can shit on your head
yeah they can almost fly into your eye
and make you feel well scared
but when you look at them
and you see that they're beautiful
thats how i feel about you
-Kate Nash-

ja auto
ei sadetta
niin kuin nyt

he sytyttävät savukkeita kadulla
ja minä
voisin jatkaa kävelemistä
dialogi tulevaisuudesta
kun vauvat on kasvaneet jo
niiksi jotka sytyttävät tupakkaa
tai jotain
poltettavaa kadulla

enkä minä muista miltä minun äiti on näyttänyt
kuvissa

on kesä

kevätpäiväntasaus
etsitään pakanallisille juhlille tarkoituksia wikipediasta
etymologiaa
ja koko jalka uppoaa lumikinokseen kun hyppää aidan yli

eikä jaksa odottaa

If you stop and disappear
Doesn't sound I watch you here
When dreaming takes you when you want to be
Don't follow the status quo
Picture where you'd like to go
Take your time but always know you're there
-Au revoir Simone-

Minun pitäisi lukea. Olisi pitänyt jo
aloittaa
kun aurinko ei vielä tule sisään taloon heijastamaan paljastamaan pölyä ja likaa ja ikkunoita jotka pitäisi pestä, voi miten pestä tuollainen valtavan leveä ja suuri ikkuna?

Mutta paperit on ihan sekaisin ja tuhat tuhatta asiaa tekemättä
pakkasessa alkaa vuotaa silmät
ja vesi on jäätynyt aina yön aikana
auringossa saappaat

kahvia
mutta oikeasti tekisi mieli suklaata
hiihtää jään yli ja tietää että taskussa suklaata
josta voi lohkaista palan kun pysähtyy
auringonvaloon

mutta kävelyt ovat kävelemättä
juoksut juoksematta, hiihdot hiihtämättä ja joogakin joogaamatta
on vain tenttikirja josta vielä yli sata sivua luettavana ja loputtoman pitkältä tuntuva ilta
kun on ryhmät, jotka eivät ole omia
että on eri tavalla vastuussa kun on lapset
joita ei tunne niin että ne tulisivat kiertämään päätänsä mahaani vasten
vaikka on niitäkin
jotka jo ensinäkemältä tulevat syliin
tyttö painaa varmaan enemmän kuin minä,
minä ajattelen ja tuntuu että jalat murenisivat, vaikka niissä onkin lihaksia
koko ajan enemmän

ja yöllä sellainen uni että on pakko kirjoittaa se viideltä aamulla muistiin
on Islanti
ja vanhat parrakaat miehet ja museo ja museon uumenista nouseva pylväs, jossa pieniä kuvia kuin kirjoitusta
aavemaista
paksu metrejen mittainen käärme jonka parrakas mies antaa nuolla meidän kaikkien kädet
se on kuulemma hyväksi, terveellistä
minä en halua, vetäydyn mutta mies sanoo että pakko
ja käärmeen kuolaa menee hihoihin ja mies kieltää haistamasta
selkärankaa
ja on kirja jota lukee ulkona auringossa
siinä on kaksi lesboa jotka ovat menossa italiaiseen ravintolaan syömään mutta tarjoilija vaihtuu yli 150 kertaa koska kukaan ei osaa antaa tarpeeksi hyvää palvelua omasta mielestään heille
kunnes minut keskeyttää parrakas mies ja toinen ja nainen ja he tuovat pöytään suklaata, inkiväärisellaista ja teetä, taas mustaa teetä ja minullekin kupin
ja me puhumme islannin primitiivisyydestä
ja kun sanon he katsovat toisiaan
kuin tietäisivät enemmän
tietäisivät totuuden
miksi pylväs on maan alla kuvineen päivineen miksi maa on täynnä kummituksia.

ja koko päivän on leijaillut kummallinen tunnelma
puiden varjot auringoista kun ajattelee niitä lapsia jotka menivät hakemaan pylvästä salaluukun uumenista, pimeää ja vettä ja kuinka ei voi muistaa sitä mistä kaikki alkoi

muistaa vain museon aukinaisen oven, kortteja telineessä niin kuin yleensä
ja sitten lattialla alue, he sanovat, tämä, tässä näin
ja sieltä löytyy luukku
mutta kaikki oli kummallista jo alun alkaenkin
vuoristot

aina samat unen maisemat

paitsi että tämä oli uusi
kuin pelkistetyn kauhuelokuvan kylä.
ei mitään tuttua, ei mitään sellaista mitä aikaisemmin
ei edes ihmisiä, joista tunnistaisin jonkun kasvot.

mutta nyt
nyt minun aikani on mennyt umpeen. tenttikirja ei tule luetuksi lukematta
ja koska kävi ihme ja pääsin läpi edellisestä (!)
on läpäistävä vielä nämä kaksi,
oi kyllä, enää kaksi tenttiä
toivottavasti ikinä!

kummallista ajatella että yhtäkkiä ei olisi enää ikinä kokeita
tenttejä
jonain päivänä ei enää
esseitäkään

että kun on ollut suorittamassa erilaisin suorituksin melkein 18 vuotta
tuntuu ajatuskin siitä ettei olisi enää
hieman
tyhjältä
kai.

mutta onneksi, voi onneksi vielä on suorittamista jäljellä niin ei tarvitse luopua
ah
tästä niin ihanasta arvioinnin, arvostelun, mittaamisen ja tenttaamisen kohteena olemisesta.

viime viikko ja alkanut

22.3 Aika, teatteri ja peili.


21.3 Helsinki, kun junat lähtevät ajallaan eikä osaa määrittää onko se vettä vai lunta vai räntää.


20.3 Our Anna ja ilta kahvilassa, myöhemmin baarissa, jossa tilaan kaljan sijasta jäätelön (ja hilloa)


19.3 My Anna ja Sirja ja ikkunasta suora näköyhteys kauppaan, jossa mies kaatuu lattialle ja sankari saattaa kotiin.


18.3 Myös paikallisbussipysäkit käyvät tutuiksi.


17.3 Omakuva


16. 3 Paikallisbussit käyvät tutuiksi.

edellistä edellinen viikko

15.3, varjot kun pitää päivän kuva illalla


14.3 Vihreys, vihreys kaikki


13.3, herkkuja, hih


12.3. Kevät kasvaa mun poskeen jo!


11.3, kumisaapaskeli ja Keljonkankaan bussipysäkki.


10.3 Gradu -a


9.3 Päiväkävely alkaa jäältä.


8.3, roolihenkilöitä.

oksettaa
yhtäkkiä
vaikka on lumisade, vaikka on karjalanpiirakoita vaikka oli jo ajatellut busseissa ja kaduilla ja eteisessä ja yöllä että on hyvä, että on vain hyvä, eikä muuta ja kun ripustaa takkia ajattelee
älä mene tähän, älä mene tähän nyt

unessa
on lukko
ja ovi ja huutaa oven läpi, minä olen vain vessassa vaikka todellisuudessa ei uskalla mennä vessaan vaan pitelee ovesta kiinni, tietää,
pitelee kaikin voimin, ihan totta, mä olen vaan vessassa
ja karmivin kohta on leikattu pois
ja siirtymä on siinä kun maisema niin kuin Innocence elokuvasta
vihreyttä mutta silti kuin uni tai painajaisuni ja huutaa äitiä, tietää
että näin sen kuuluu mennä, että tässä kohtaa
että on leikattu tähän kun on keskellä vihreyttä jo
loputtomasti niin kuin painajaisöinä eikä ole varma kuuluuko ääni oikeasti vai vain unessa
mistä sen tietää? mistä äiti ja isi aina tiesivät tulla
kun oli itkusta silmät ja yö pimeä ja vain turva siitä että viereisestä huoneesta herätään
ainut mahdollisuus

mutta toisessa unessa sitä sanoo äidilleen etten ole koskaan pitänyt sinusta
minä vihaan sinua, kuulitko, oikeasti
miten äidin kasvot kääntyvät vinoksi suruun kauhuun pettymykseen
vihaan vihaan vihaan

oksettaa
yhtäkkiä vaikka lumisade ja eteinen että vakuuttelee itselleen kuinka ei kannata mennä tähän
vaan jatkaa joogaamista, jatkaa joogaamista niin kauan että tuntuu hyvältä
syödä pinaattia, syödä pinaattia ja papuja ja soijatuotteita ja vihreitä kasviksia ja tuoreita ja marjoja ja viinimarjamehua ja pähkinöitä
nyt
ei kannata mennä

mutta yhtäkkiä
on niin lamaantunut että kirjat lakkaavat kääntämästä sivuja
simpukat ikkunalaudoilla liikkumattomina
kaupunki valoisa jo ennen seitsemää
pulssi ei ole nopeutunut

maksa laskut, ota tenttikirja esille, suunnittele opetus, leikkaa huovasta suikaleet, tarkista bussiyhteydet, maksa jäsenmaksu, lue kommentit, keskustele musiikista, kirjoita sähköpostiviestit, vastaa

keskity olennaiseen, hengitä syvään

yhtäkkiä
vaikka onkin lumihiutaleita gently
kirjoittaa
unessa tyttö tummatukkainen ja nunna
unessa tyttö niin kuin vuosi sitten ja nunna
joka halaa tyttöä lujasti miten onnellisia miten he olivat ajatelleet toisiaan
minä en mene
menen ja me kysymme yhteen ääneen etkö saanut sähköpostiviestiäni
me emme halaa niin kuin he halasivat
me halaamme eri tavalla
eikä nunnalla ole oranssia kaapua eikä hän ole niin pieni kuin oikeasti on
mutta se onkin uni
eikä uni ole tosi

voi sujuvasti keskustella ruokapöydän ääressä
sujuvasti ilman mitään
ja tyttö tarvitsee kolme valkoista pahvia koska kirjoitus ei mahdu, se ei mahdu ja pelkkää sotkua ja suu väpättää ja minä sanon ettei paperi lopu tästä maailmasta, haluatko toisen ja tyttö nyökkää ja kolmannen ja eet ja ässät ovat väärinpäin ja täti kysyy ihan totta onko tämä kaikki teksti tuosta kuvasta, tarinasta
minä nyökkään ja on ihan erilaista kuin toisessa huoneessa jossa kettu muuttuu koko ajan kissaksi ja tiikeri leijonakuninkaaksi eivätkä ne tahdo mitään muuta kuin syödä muiden eväät ja asua kattolampussa ja voi mitkä mahdottomat turbohiirenloukut
ei tule loppua ei tule loppua
missä vaiheessa ihmiset oppivat luopumaan omistaan?

huomenna tulee joku sähkötarkastus. joku sähkö. kotikäynti. tulemme yleisavaimella. he eivät koskaan odota edes sen vertaa että ehtisi avaamaan avain on jo lukossa kun soitetaan ovikelloa. pimpotetaan

eikä se mene pois
mikä alkaa

pitäisi niin paljon, niin paljon ja todellisuudessa
kaikki aika menee vain kuuta katsellessa
jos ei ole pilviä
ja jos on
katsoo niitä

unia.

lapsuus

Tää on innoissaan
tenttikirjasta voi olla hyötyä
lähdössä joogaan mutta pääkipuun ei auta mikään
ja sitten pitää laskea sentitkin
mutta on onneksi myös oma matto ja lattia ja pääkipu katoaa ja energia energia energia
niin paljon uusia vaativia liikkeitä että tulee hiki

ja tenttikirja ja lapsuus ja miten aikuiset
määrittävät lapsuuden, lapset
lapsien edut, lapsien kaiken
miten
päiväkodissakin
on äiti ja tytär, äiti hoitajana
ja tyttö ei halua liimata koristeita, piirtää vaan
mutta äiti tulee ja sanoo että etkö nyt liimaisi kun kaikki muutkin on liimanneet
että kaikki muut on kyllä liimanneet että eikös sinunkin pitäisi
minä sanon ei tarvii saa vaan piirtääkin
ja sitten piirtää tähtiä ja kuun ja auringon
ja toinen täti kysyy, onko ne ystäviä
tyttö sanoo, ei ole, ne on taivasta
täti sanoo, no niin, kuuntelitkos ohjeita, ei pitänyt tehdä taivasta kun ystäviä
tyttö sanoo: ne on ystäviä.
täti: äsken sanoit kun kysyin ettei ne ole. pitää kuunnella ohjeet.

ollaan eskarissa, harjoitellaan aikuisuutta
valmistellaan sitä aikaa
kun pitää ottaa vastaan tietoa
että lapset on vain sitä varten
tietoa ottamassa vastaan
rytmi, rytmi, ei voi joustaa
me mennään aamiaisen jälkeen ulos, niin me mennään
mitä ne lapset sitten sen puolituntia tekisi?

miten olisi vapaa leikki? koskaan kuulleet?

ja minä kirjoitan kynä sauhuten lähteitä muistiin. Bardy ja Strandell
tahtoisin kahlata kaikki tutkimukset kaikki artikkelit heti nyt heti nyt läpi kaikki tahdon
nyt
ja sitten kun olen kirjastolla on valo ja päänsärky ja houkutteleva lumi eikä jaksa ostaa kopiointikiintiötä ja kirjoja ei löydy, ne on jossain pitkäaikaislainoissa ja mitä minä nyt näitä artikkeleita kahlaan, pitäisi lukea tenttiin, gradu on vaan gradu jonka voi tehdä milloin vaan.

ja jaksaa imuroidakin
kun vaan imuroi, noin vain imuroi ja matot ulos ja joogamatto lattialle ja alaspäin katsova koira ja vielä yksi vielä yksi vielä yksi hengitys ja jos alkaa ajatella että jalka ei taivu niin menettää tasapainon

ja pojan nukke pistää koko metsän täyteen piikkilankaa, kaikkialle piikkilankaa ihan täyteen asunnot ja kaikki ja pelastavista jätti mahti ukkeleista, katri katariinasta, sirp supersankarista huolimatta se vaan jatkaa piikkilankaviritelmiä
ja kun minulla on jo takki päällä lapset on pöytien alla ja huutaa että tää on paras koti, nuket sormissaan
ja tädit, kaikki vuoronperään sanovat että oli kyllä kivaa, voi että oli hauska juttu
ja tuntuu oikeastikin siltä
että ensin rivissä suut supussa istuneet lapset
ryntää jo puolessa välissä leijonina ja susina ja karhuina kaikki terävine hampaineen
eikä niistä saa millään melkein ravisteltua sitä pois

ja vaikka on jo viikko takana ja vielä tämän jälkeen kolme ja puuduttaa niin ne voisi ottaa kotiin, ne lapset
ja tulee mielekkyys
että sittenkin merkitys sillä mitä tekee
että on
ettei turhaa
että jos edes hetken jos ihan vaikka vaan sen puolituntia tyttö saa piirtää kuun ja tähdet jos se haluaa eikä liimata koristeita
että jos vaan vaikka yhden kerran sekin tyttö joka ei koskaan saa suunvuoroa saa ehdottaa eläimen nimen
tai poika jonka ideat on liian rajuja muiden leikkiin saa kerrankin
pistää koko metsän täyteen piikkilankaa

kun voisi vain enemmän
kunpa voisi jotenkin olla niin
että maailmassa olisi tilaa
sille mitä sanotaan elämiseksi
että rytmi olisi rytmi kun se on rytmi
eikä sen tähden että me valmistaudutaan olemaan koneita
että tiskille
tai lihatiskille
niin kuin luennolla, joka pauhasi kun tiskasi
pukuun sonnustautunut mies sanoo
että se miten lapsia kasvatetaan on ihan sama kuin miten koko muu yhteiskunta toimii
että tuottavuus, tehokkuus, kasvu
kaiken pitää olla koko ajan muutoksessa johonkin enempään
jonnekin matkalla
ei koskaan tyytyväisiä siihen mikä on nyt
nyt nyt

miten vaikealta sitten tuntuukaan pysähtyä
miten vaikealta lakata katsomasta taakse tai eteen
ei suunnitelmallisuudessa ole mitään pahaa, tai että näkee nenäänsä pidemmälle
se kai kuuluu siihen mitä me ollaan (tai sitten todellakaan ei, me lyhytnäköisyydestä tunnetut)

mutta jotainhan täällä on vialla
kun suuri osa meistä ei jaksa enää elää
ihmisenä oloon väsyy jo ennen kun on edes puolivälissä

paatos paatos paatos
tahtois jonkun utopistisen paratiisin vaan
sellasen kun piirsi veljen seinälle
karhut, ketut, lapset, käärmeet, puut
kaikki ringissä käsikädessä
se oli aina siellä seinällä
ihan viimeiseen asti,
en enää muista mikä siinä keskellä oli se teksti
eikä sitä kauaa piirretty
se oli kai jonkinlainen anteeksipyyntöpiirrustus
hivutettuna oven alta
ja sitten se oli seinällä

miksei niin voisi olla? miksei?

yhtäkkiä
sitä on lähdössä jo kauppaan, on ostolupakin vaikka ei tiedä miten sitä käytetään
mutta istahtaa vielä hetkeksi, rusinoita
vuoden takaiset sanat
ja kun vilkaisee ulos aurinko, joka muuttui ensin harmaaksi
on muuttunut lumipyryksi
tuuli tuuli kun ihmiset vetää huput päähänsä
miten kuvitteli ottavansa kameran mukaan kuvaavansa tämän päivän kuvaksi valonsäteen

onko Suomi muuttunut Islanniksi?

käsissä ei ole voimaa,
ei sitten pisaraakaan.

Punaiset saappaat loskalammikot ja Belle&Sebastian:

If you're a storyteller you might think you're without responsibility
And you can lead your characters anywhere you want
You have immunity

Ja tekee mieli juosta hyppiä juosta portaat ylös
mummot rappukäytävässä
juosta hyppiä

Have you considered the way
People might react to all the things that your characters say?
And are their actions hand in hand with what you want to portray?
Are you sick?
Are you crippled? Insane?
Expressing the desires that daren't speak their name?
Are you the one to be blamed?

ja pian taas uuteen bussiin
tuttuun bussiin
sama linja
käy tutuksi
juoksee juosta

How can you finish the tale?
Lives which have played a part
Are summarized from the very start
And episodes left out to make it all go our way
"It's a might big world
Some of it I've seen
But mostly I've only heard
And stories are all fiction from their moment of birth"

ja vessan tuuletusaukon kautta
koko kerrostalo saa.

Tänään on Sibylle Baier päivä
kun aurinko tulee aina välillä
ja saappaat, punaiset tekee mieli hypätä loskalätäkköön

You made me forget about
have, want and exert
and all of a sudden I feel proud
for being without saying a word
you made me forget about
past and pain
time you washed out
like a soft sudden summer rain

you do me good
you do me
so good you made me forget about
hmmm

ja lainata kirjastosta Reggio Emilian pedagogiikasta kirjoja
alilaina, alilaina, pitää kysyä tiskiltä
gradua varten, gradua varten

you do me good
you do me
so good you made me forget about

ja oli sadetta silloin
kun harmaiden betonitalojen väliä, värikkäiden peltitalojen

thank you Sanne

ajattelee tanssia
bussipysäkillä laulaa
siinä katoksen alla kunnes tulee mies, josta tietää olevansa oikealla
tänään

You made me forget about
have, want and exert
an all of a sudden I found out
oh it's beautiful the way you wear your shirt
you do me good you made me forget about
hmmm
-Sibylle Baier -

Kävelytyttö
lähettää Kenttiä

ja sitten on pakko kuunnella
kuunnella kuunnella uudestaan ja uudestaan
vaikkei ruotsin kieli ole koskaan ollut minulle
kaikista ymmärrettävin

Jag har gått i dina fotspår hela dan
till Hagnesta Hill
Den första snön har fallit allt är halt
och min halsduk blev kvar
på en hållplats
utanför stan…

kuuntelee, kuuntelee. Ja hetki. Tosiaan. Niin kuin kävelytyttö kuvasi
ehkä vähän harmaa, ei paljon pakkasta ja sen tietää kun on kävellyt
kävellyt vain

miten paljon. sanoja, joista hetki.

Psst
onko totta
että tää tyttö on nukkunut valoisan ajan
sen jälkeen kun tuli jäänreunaa kotiin
sen jälkeen kun on ollut nukkumatta öitä
hyvin (tuo sänky, voi tuo sänky ei lähde muuttokuormassa)
etsiytynyt ulkomaalaisen bussikuskin kyydissä päiväkotiin
jossa ei ollutkaan ryhmää
ja sitten kun oli ne oli ihan pieniä. suurin osa kolme vee. eikä yksi poika muistanut nimeään.
mutta ne teki silti nukkeja, kummitusnuken hiukset piti olla naaman päällä
ja yksi rakasti niin paljon syömistä että söi koko ajan vaan ja erityisesti ketunkoloja
koska niissä on paljon ihmisiä.
ja paluumatkan aloittaa väärältä bussipysäkiltä
niin
mokoma typerä reittihaku
antaa ihan väärät pysäkit tai sitten tää ei osaa lukea karttaa
ja se että pysäkki on ennen jotakin tiettyä katua tarkoittaakin että se on sillä tietyllä kadulla ja vielä jossain mutkassa
no
tää kuitenkin seisoi niin että kaksi bussia meni ohi
ja neljäkymmentä minuuttia
ja kun ensimmäinen jalankulkija vihdoin sattui potkukelkkoineen
selvisi oikea pysäkki ja
seuraava oli tulossa reilun tunnin kuluttua
joten
tää pisti peukalon pystyyn ja päätti kokeilla onko liftaaminen Suomessa mahdotonta

ja eihän se ollut

rouva turkiksessaan pysähtyi, peruutti ja otti minut kyytiin.
hän oli muuttanut jyväskylään jo 60-luvulta, Viipurista muuttanut Lahteen ja sieltä Helsingin kautta Keski-Suomeen. Tytärkin oli. Opiskellut Englannissa ja nykyään hienonnimisessä pankissa Helsingissä, parhaan tuloksen edellisvuonna tehneenä,
oikein menestynyt elämässään
kertoo hän sen jälkeen kun minä sanon opiskelevani kirjoittamista
ja ohjaavani lapsia.
mutta kukin tekee mihin kykenee.
niin, minä sanon.
eikä minua haittaa lumi ja pakkanen kuten turkisrouvaa
eikä häntä haittaa turkikset, nähtävästikään
mutta emme me niistä keskustele
penkinlämmittimetkin on päällä.
ja kun hän jättää minut siihen, kadunvarteen aurinkoon minua alkaa naurattaa

kaikki ne kerrat
minun saaressa
farðu í Akureyri ? farðu í Reykjavik?

mutta siitä huolimatta että oli suunnitellut päivän sisällön
on nukahtanut sänkyyn (joka ei lähde muuttokuormassa)
ja sohvalle
ja tenttikirjat eivät ole kuin auenneet
tekstitiedostot eivät kuin avautuneet

jos nukkuu melkein neljä tuntia keskellä päivää ei voi olettaa että olisi yhtään virkeämpi.
se toimii päinvastoin
ja pitkästä aikaa Coldplay.

Tää ei muistanut mikä on
kausaaliattribuutio
ja sitten muka muistikin mutta kirjoitti aivan toisesta aiheesta
eikä ihmekään ettei myöhemmin löytänyt sitä enää kirjasta,
koska katsoi ihan väärästä
kohtaa
ja jos vastaa ensimmäiseen väärin ei auta vaikka kaksi muuta olisivat täydelliset (mitä ne eivät ole sillä ei myöskään osannut määritellä käsitettä sosiaalinen tiedonkäsittely)
ja nyt kaikki ne opiskelijat jotka peloissaan googlettelevat
tenttikysymyksiä törmäävätkin blogiin
joka ei käsittele tenttikysymyksiä. lainkaan.
miten vihaankaan
että puhutaan jostain helvetin attribuutioista
kun on
pojat sohvalla puhumassa hirviöistä
jotka imevät joetkin kuiviksi tulipalojen sytyttelemisen jälkeen
ja tulipallot lentää
ja pieni tyttö jonka nimi on merestä
sanoo
mutta sitten ne meneekin naimisiin
niin, kuunnelkaas pojat, teidän hirviöt menikin naimisiin
ja kun menee naimisiin ei voi enää tuhota
hetken hiljaisuus sohvalla
mikä olisikaan vasta-argumenttina avioliitolle
joka näyttäytyy
oi
sellaisena ettei sitten mitään pahaa voikaan enää tehdä
toisille
kun on kerta naimisissa.

miten tyhmältä tuntuu tuijottaa tenttipaperia
käsitteitä
joiden sisällöt kyllä olisi osannut selittää
jos olisi puhuttu asiasta.
mutta kun ei ole lukenut sanasta sanaan
yhtään niistä kirjoista

eikä se muuten
että menisi mielellään sitten uuteen tenttiin, mutta kun
ei ole enää tenttipäiviä sille
ennen kesää
joihin voisi
ja että pitäisi jäädä vielä kesäksi
mokomien attribuutioiden takia.

Tämä kaunis aamu.
Kävelytytön mahtava bongaus!
Meidän kotitalo lumivallien ympäröimänä
Vaatteet kuivaa lumiluolien jälkeen.
Mun oma kummituspoika (ja nykylasten elämä)
Juna.

On niin monta
päivää
kun on ollut sellaista harmaata päivää kävellä kävelytytön kanssa eikä haittaa että on harmaata on vain hyvä
ja aurinkoista päivää kun on aurinkoa vaan ja kävelytytön kanssa kävellään pitkään omakotitalojen lomasta ja järveä ympäri ja jäätä ja on vain hyvä.

ja on sitä ennen päivä kun aamusta alkaen kaikki menee niin että isi huutaa että mikset koskaan vasta kun viisi minuuttia ennen lähtöä ja sitten unohtaa tenttikirjankin ja huomaa vasta kun on juuri kaivamassa reppua ja äiti soittaa että lähetänkö ja on
kirjasto
jossa alkaa itkeä vaan itkeä vaan siinä ja tyttö vastapäätä
ja tyhmää itkeä kirjastossa
mutta kun itkee kirjastossa noin vain ihan tyhmää itkeä
niin kotona kirjoittaessa oivaltaa
että todellinen syy onkin
että selviytymisstrategiansa on aina ollut kadota
häivyttää
tehdä huomaamattomaksi
ei saa onnistua, ei saa onnelliseksi
muuten se otetaan pois, otetaan
vaikka äiti pois, jos ei muuta
ja tarjoaa suklaavanukasta vastalahjaksi,
ei, ethän ota äitiä pois, ethän, ethän varmasti
vaikka ei noilla sanoilla
ei ollut tuollaisia sanoja kun oli vanhempien makuuhuone ja parisänky (kuinka leveitä parisänkyjä mormonipariskunnille pitäisi oikein tehdä kun hääyö ei ollutkaan ihan sellainen kun vielä hääpäivänä kuvitteli) ja alakerta ja jääkaappi siellä ja askelmat alas ja
ethän, ethän äitiä
mikä vaihtokauppa

ja sitten on parempi olla hiljaa vaan
ja miten tutkintotodistustakin näyttäessä
äiti huomaa sen ainoan numeron joka poikkeaa rivistöstä
sen yhden kurssinumeron sieltä kaikkien kurssisuoritusten joukosta
mutta ei se sitä itse tajua
ei se muista yksityiskohtia

ja miten loppullista on onnellisuuden pelko
ja ne kerrat kun siitä pelosta on oppinut ulos
on tullut kotiin sadetakkia hakemaan
on kävellyt tien viertä isin kanssa
on istunut tiiliseinää vasten auringonpaisteessa
on maannut silmät auki

mutta sitten katsoo maahan ja veli sanoo et varmana osaa
no näytä sitten jos kerta osaat
enkä minä tietenkään näytä
ei se osaa
ja sitten on paperi huoneen ovessa kiinnitettynä ja ne kirjoittaa siihen nimet
halunnut sellaisen seinän kun mummin vintillä
mutta se on revittävä pois
ja veli tietää miksi
se irvistää ja nauraa ja irvistää ja nauraa
samalla tavalla kuin sillon kun me lasketaan pulkilla ja minä joudun aina menemään sisään
ja sitten en enää koskaan lähde ulos sen tytön kanssa joka on pettänyt luottamuksen, minä sanon
mutta koko ajan minä tiedän ettei se ollut se tyttö
joka muutti sen naurun kun mainittiin nimet
onnellisuuden
vaikka se olikin sellaista onnellisuutta kuin lapsilla on

mutta sitten kun on toisessa maassa
kun kävellään maaliskuussa katuja, uusia ja pysähdytään keltaisen merirakennuksen eteen
väsynein silmin silti valo
ei ole ovia joita pitäisi pitää lukossa tai avata tai painaa vasten ovia joissa olisi papereita kirjoitusta varten ovea johon pitäisi kiinnittää minkäänlaisia kylttejä ovea jonka eteen oppi ensimmäisenä laittamaan esteet, virittämään narut niin ettei kukaan saisi ulkopuolelta auki
yksi

mutta
vaikka oivaltaisi semmoisia
ei silti osaa nukkua jos valo
ei silti osaa pitää kiinni siivouspäivistä koska voi alkaa askarrella paperinukkeja
ei enää jaksa tehdä joogaliikkeitä kun on kävellyt kahdesti ja liikkeet ovat aina samat
eikä mene kirjoittamaankaan
koska paperinukkien jälkeen tulee kangasnuket ja lopulta sorminuket
joihin leikkelee kankaista samanmuotoisia paloja valmiiksi

ja kun on mummi siinä vieressä minä sanon
että kaikesta huolimatta minusta on kasvanut tasapainoinen ja viisas tyttö, eikö niin
ja mummi ajattelee niin kanssa
ja minua naurattaa
me nauretaan vaan ja kun minä tulen sisään ja ne kolme istuu siellä mummi sanoo samat sanat niille
minun omat sanani
minun mummi
ja miten lopullista
ettei se ole lopullista
sekään
että on aina mummi

jolle voi soittaa kun pelottaa
että kylpyhuoneekin ovikin tiirikoidaan auki
me osasimme käyttää saksia, voi kyllä
mutta olihan meillä naapuritkin
ja miten kummallista nyt
että eikö kukaan ihmetellyt, kukaan kysynyt, kukaan puuttunut mitenkään
viherhuoneen oven sai ulkopuolelta lukkoon
ja kuinka kaukaa
sellaiset asiat alkavat
ettei enää tiedä mikä on rajoissa ja mikä ei
silloinkaan kun vapisevin käsin makuuhuoneen ovella taas
koko keho täynnä
mitä
verenpurkauksia, äiti sanoo vaan
verisuonet on katkenneet vaan, äiti sanoo
mikä saa äänen vain voimakkaamaksi
ne tulee jos itkee paljon
ja sitten mennään takaisin nukkumaan, rationaalinen selitys
niin kuin asia on
mutta miksi
on itkenyt niin paljon että pieniä suonia katkenneina
ei enää saata muistaa

kun itkenyt kaikkialla muualla paitsi töissä
lasten kanssa
vielä

muutos

Yhtäkkiä
on melkein lounasaika
tulee viesti että puoli vuotta sittenkin
sanoo ei, ei, ei puolivuotta
mutta minä voin tulla sinne
ja sitten
kävelee kun sataa vähän lunta
ja sanoo tytölle
sille, jolla pilkkupaita kun Christina Ricci
ja tyttö sanoo näin
sen kuuluukin
ja yhtäkkiä vaan naurattaa
ja sitten on isoäiti ja kummipoika
ja mahdottomat lumitunnelit
ja monta päivää ja yötä
kun ei nukkumista
oikea aivopuolisko vasen aivopuolisko aivopuoliskot
hei
yhteistyötä vähän
ja sitten
nyt

on kai taas suunnitelma

toukokuussa
touko-kesäkuussa

tämä muuttaa maapallon toiselle puolelle.

ihan loskamoskaa
unet omituista energiaa täynnä
hirveä aikatauluttaminen, ja minähän niin rakastan sitä
eikä mitään luettuna vielä tänään, ei mitään
muuta kuin tämmöistä taas
että koko aamun käyttää työpaikkojen listaamiseen,
mitä erinäisimmillä metsäsivuilla, yritysten sivuilla
miten hullua, että yhtäkkiä se olen minä joka luen metsäteollisuus lafkojen propagandaa ja toivon että jostain sieltä tärppäisi
ja sitten juoksen lounaalle ja lounaalta avaimien hakuun
ja sitten aiktauluttamista
kaikkien bussien kanssa säätämistä sinne ja tänne ja äh ja voi
miten on ärsyttävää kun joku toinen on aikatauluttanut työsi huonosti
ja sitten vaihvihkaa taas jo kymmenennen kerran ottaa yhteyttä
että voisiko tätä vaihtaa sittenkään
kun ei suostu antamaan suoria yhteystietoja päiväkoteihin
mikä ihme järjestely sekin on
niin paljon helpommin voisin sumplia kaiken itse mutta ei. kordinointia kordinointia. täytyyhän kaikille olla töitä, joo.

ja sitten on yhtäkkiä tässä.
tenttikirjat avattuina, kyllä, avattuina, mutta koskemattomina
mitä siitä jos on vielä kaksi kirjaa lukematta ja viikon päästä tentti
mitä siitä luetaan sitten öisin ja ei niistä kuitenkaan mitään muista.
tämä tenttiminen.

eikä huvita lähteä tänään
vaikka kai se olisi järkevintä
kahlata loskan läpi ja hypätä bussiin
heti joogan jälkeen,
johon koko motivaatio laskenut
yhtäkkiä
ei jaksaisi enää asanan asanaa. käy tylsäksi. siksi uudelle kurssille. pian.

kyllästynyt kaikkeen
paitsi avokadoihin
jotka rahdataan jostain israelista

kaikki on kuun vika
kun se on pieni, on väsynyt eikä jaksa ryhtyä mihinkään kunnolla,
kun se on tulossa täydeksi, on liikaa energiaa ja levottomuus.
kuun vika siis.
onhan meissäkin 70 prossaa vettä miksei se vaikuttaisi meihin kun vaikuttaa meriin ja järviinkin.




1.3. Tää kaipaa pakkasta!
28.2. Suomalaisen kulttuurin päivä.
27.2. luistelu järvellä
26.2, tämä kuva kaaos, kaaos minun ajelehtivuudessani.